PERHELIFESTYLE JA LAPSET
26.10.2016

Arki kahden lapsen kanssa

Arki kahden lapsen kanssa

Siinä se toinen lapsi menee samalla kuin se ekakin… No samalla samalla, mutta kyllä tässä kädet alkaa täynnä päivisin olemaan. Noel kasvaa ja on entistä enemmän hereillä päivisin ja kaipaa seuraa. Samaan aikaan Milalla on edelleen tarpeensa ja huomiosta hänkään ei hevillä suostu tinkimään. Aikamoista tasapainottelua sanoisin, mutta tässä sitä balanssia haetaan, ja kyllä se sieltä pikkuhiljaa on löytymässäkin. Lapset kasvaa kohisten ja pian nämä ajat on muisto vain. Saa naureskella kuinka imettää sai toisella kädellä milloin vessareissuilla Milan seurana, aamiaispöydässä, auton takapenkillä, esikoiselle päiväunisatua lukiessa jne… Jännä miten sitä löytääkin itsestään ihan uusia ulottuvuuksia, asentoja ja muita skilssejä, kun kädet alkaa loppua kesken! Tosin kyllä se alkaa pikkuhiljaa kropassa tuntua…

kaksi0

Synnytyksestä on jo pieni ikuisuus, tarkemmin sanottuna noin kaksi ja puoli kuukautta. Vielä en tiedä paljoakaan mitä se kahden lapsen perheen elämä oikeasti on, mutta tällä lyhyellä oppimäärällä voisin sanoa, että tuntuu kuin Noel olisi ollut perheessämme jo paljon paljon pidempään. Arki sujuu omalla painollaan, ja mennään aikalailla lasten ehdoilla. Syksy on kotoilun parasta aikaa ja kotihoodeilla pyöritään paljon. Välillä kyläillään ja pyöritään kaupungilla, mutta rauhalliset kotipäivät on kyllä tosi jees just nyt! Milan päiväkotipäivinä noustaan ajoissa, mutta kotipäivinä torkutaan Noelin kanssa hieman pidempään, kun Mila katselee aamun lastenohjelmia. Pikku ikävä on kyllä niitä vauva-ajan aamuja, mitä sai viettää Milan kanssa aikoinaan – eli nukkua ja tissitellä vaikka puoleen päivään jos siltä tuntui!

Onneksi yöt ei pojan kanssa ole ainakaan vielä hulinaa, toisin kuin Milan kanssa. Noelin syntymän jälkeen tyttö on alkanut taapertaa parin tunnin unien jälkeen meidän huoneeseen ja hankittiinkin lattialle patja. Neljästään perhepedissä kukaan ei nimittäin nukkuisi varmasti kovin sikeästi, saati sitten hyvin. Mila on myös alkanut näkemään tosi paljon unia ja puhuu unissaan. Luultavasti kuuluu ikään, mutta myös pikkuveljen tulolla on osansa asiassa. Löytyykö sieltä muiden kolmevuotiaita, joilla yöt on vähän levottomia? Tai muuten samoja kokemuksia?

kaksi2

Jos Milan vauva-aika oli helppoa, niin ei tee Noelkaan poikkeusta kaavaan ainakaan ensimmäisinä kuukausinaan. Mitään hattaraa ja pilvilinnoja meidän arki ei kuitenkaan ole, vaan ihan perus lapsiperheen elämää. Äidin kevyttä väsymystä, vauvan läheisyysriippuvutta ja imetysrumbaa, vähäistä parisuhdeaikaa, uhmaa ja itkupotkuraivareita esikoisen tarjoamana ja tietysti myös vuorokaudessa on ihan liian vähän tunteja. Mä en oikeasti usko siihen, että vauva-aika voisi olla täysin helppo nakki kenellekään. Onhan se vaan pirun raskastakin välillä kaikessa ihanuudessaankin!

Mä nautin tällä hetkellä elämästä kuitenkin ihan täysillä. Vielä kun koittaisi se hetki, että pääsisi ottamaan iloa irti myös kunnon treenaamisesta. Mulla on ihan hirveä hinku salille, etenkin nyt kun jälkitarkastuksesta näytettiin vihreää valoa, eikä urheilun kanssa tarvitsisi sen puolesta enää himmailla. Tissitakiainen kuitenkin pitää mut aika tiukasti kotona toistaiseksi, kun maitoa ei just nyt voi pumpatakaan Nikon syötettäväksi. Tää välillä kyllä pinnaa kiristää, mutta ei auta kun tyytyä vaunulenkkeilyyn ja kotijumppiin nyt joksikin aikaa.

kaksi1

Vielä loppuun kokosin asioita joista konkreettisesti huomaa, miten elämä on muuttunut yhden lapsen äidin elämästä kahden lapsen äidin elämäksi.

Yhden lapsen äitinä ehdin juoda kahvini vielä edes kylmänä – nykyään aamukahvi on harvase päivä kupissa vielä iltakahvin aikaan.

Vaunulenkkeilystä sai joka kerralla hyvin tehoja irti ja hien pintaan halutessaan, kun ainut seuralainen tuhisi vaunussa. Nyt kun mukana usein taapeertaa tuo jokaista männyn käpyä ihmettelevä kolmevee, ei vaunulenkitkään enää mene yhtä usein yhtä tehokkaasti.

Kun Mila oli vauva, googletin kaiken mahdollisen – enää ei tarvitse, vielä on lähes kaikki tuolta ajalta muistissa.

Esikoisen kohdalla oli perillä kaikista kehitysvaiheista, juurikin tuon googlettamisen vuoksi. Noelin kanssa näistä taas ei enää osaa oikein stressata. Jokainen vauva kasvaa käyrällään ja kehittyy omalla ajallaan.

Milan vauva-aikana ”omaa aikaa” oli ihan erilailla, ehti katsoa sarjoja, bloggailla ja mitä milloinkin. Kahden kanssa se on mahdotonta, jolloin ne päikkäriajat on aikalailla kultaakin kalliimpia – eli kerta viikkoon kun saa molemmat lapset samaan aikaan nukkumaan. Okei vähän ehkä huijasin, sillä onhan Mila minimitunnit hoidossa, joten kyllä imetysmaratonien aikana oon sarjojakin ehtinyt katsoa tänä syksynä.

Ekan kohdalla kirosit välillä, miten rankkaa ja uuvuttavaa vauva-arki on. Voi että, silloinpa ei ollut mitään hajua mitä kahden kanssa kaikki on 😀

Yhden lapsen kanssa lähteminen oli suht nopeaa ja oltiin usein ajoissa. Nykyään lähteminen on yhdenlainen sirkus. Toisella on kakka housussa, toinen heittäytyy avuttomaksi, eikä muka osaakaan pukea, kamat on pitkin kämppää ja ja ja…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kahden lapsen kanssa tiedät jo aamulla herätessä, että kädet on taas tänään täynnä. Illalla saat kuitenkin mennä nukkumaan sydän täynnä entistäkin enemmän rakkautta! Kaksi omaa, pientä, täydellistä lasta – ihan suunnaton etuoikeus ♥

Kuinkas muilla? Löytyykö samaistujia?

Seuraa blogiani, FacebookissaBloglovinissa JA Instagramissa + Snapchat: @essipieces.

Avainsanat

Kommentit

Meillä on vanhempi 3v 2kk ja nuorempi nyt 1v 5kk. Pienempi vaihtoi vuoden tienoilla perhepedistä nukkumaan isoveljen kanssa samaan huoneeseen. Yöt meni tosi hyvin, kunnes joku flunssa pari kuukautta sitten pilasi kaiken, ja pienempi joka yö haluaa jossain kohtaa yötä meidän viereen nukkumaan. Eikä aikaakaan kun isompikin perässä hipsii meidän sänkyyn. Meillä selkeästi myös pelottavat unet lisääntyneet, mutta kyllä se suurimmaksi osaksi on kateutta/yksinäisyyttä! Mieti itse ku tietäisit että miehesi nukkuu toisen naisen kanssa ja sinut laitetaan eri huoneeseen, mitä tekisit 😀 näin joku asian on yrittänyt saada ymmärtämään!

Kuulosti kyllä tutulta:) Onneksi työläin ja raskain vaihe on meillä jo (toivon mukaan) takana, kun kuopuskin on jo 2v 8kk, esikoinen 5v. Toki jokaisessa vaiheessa on omat haasteensa, nyt tuntuvat tappelevan jatkuvasti ja varsinkin nuorimmaisella on aika voimakas tahtoikä. Mutta mutta… Silti nyt on paljon paljon helpompaa kun vielä pari vuotta sitten, oikein nauratti toi että aamukahvia ei kerkee juoda edes kylmänä, niinhän se menee 😀 meillä on ollut kans tissitakiaisia, huonosti nukkuvia, suuritarpeisia, joten listan asiat tuntu tosi tutuilta. Olinkin kyl aivan uupunut sillon kun kuopus oli vauva. Jos joskus ikinä kolmosta harkitaan, niin tulee kyllä hälle sit tarkoituksella iso ikäero keskimmäiseen, ettei oo kahta niin pientä samaan aikaan enää toista kertaa… Tsemppiä teille, ihana blogi ja kiva että kerrot myös noista vauva-arjen tutuista pikku hankaluuksista, niihin pystyy samaistumaan!

Meidän esikoinen on samanikäinen kun teidän Noel ja meillä on kyllä kädet täynnä tän yhdenkin kanssa. Välillä hieman rauhoittui, mutta rota-rokotuksen jälkeen meni ihan mahdottomaksi.

Tyttö ei ekojen parin viikon jälkeen ole nukkunut päivisin lainkaan/joskus liikkuvissa vaunuissa eikä hereillä ollessa viihdy lainkaan muuta kuin sylissä, mieluiten tissi suussa. Yöunille nukahtaa puolen yön jälkeen ja rokotteen saatuaan alkoi myös heräillä huutaen suoraa huutoa… neuvolan mukaan suuritarpeinen koliikkilapsi. Itse epäilin allergiaa, mutta se kuitattiin vaan hössöttävän vanhemman höpinänä. Käytiin kuitenkin lääkärissä vastoin neuvolan ohjeita, ja kävi ilmi että olin oikeassa – dg suolioireinen allerginen refluksi. Nyt on viikon verran ollut maidoton-munaton-soijaton ruokavalio äidillä ja alkaa vähän helpottaa.. tyttö jopa nukkuu välillä ja herää tyytyväisenä. Oon kyllä miettinyt mitä olisin tehnyt jos tämä olisikin toinen lapsi. Tämä kun karjui pahimmillaan äänensä käheäksi kun laskit siksi aikaa alas että käyt vessassa. Ja mäkun kuvittelin ehtiväni tekemään kotitreenejä yms kun toinen nukkuu – little did I knew… ?

Moikka!
Täälläkin teksti osui hyvään saumaan, meillä tyttö 1v 10kk ja kuopus syntymässä ehkä jo ensi viikolla. Raskauden ajan on kovasti jännittänyt ja välillä ahdistanutkin se, että kuinka handlaan kaksi lasta kun esikoisellakin on uhmaa. Miehelle oon vähän yrittänyt tuntoja purkaa, mutta eihän hän ymmärrä tilannetta samalla tavalla kun ”saa” olla päivät töissä. No, kohtahan sen näkee että miten meillä arki alkaa rullaamaan. 🙂 Hyvää syksyn jatkoa!

Meillä kans 3v4kk poika ja kohta 7vk poika. Kaikki muu sujuu hyvin esikoisen kanssa, siis on hyvin omatoiminen ja on nukkunut yönsä jo pari vuotiaasta hyvin omassa huoneessa ja käy myös päiväkodissa kolmena päivänä viikossa..MUTTA toi kolme vuotiaan uhms on jotain niin hermoja raastavaa että voi luoja 😀 samoin myös pientä ”taantumista” esim. Pukemisen kanssa on, varsinkin ku täytyy aamulla sinne hoitoon lähteä. Tsemppiä sinne! 🙂
-Siru

Joo, tutulta kuulostaa. Meidän kuopus on teidän Noelin ikäinen ja esikoinen täytti juuri vasta 2 vuotta. Molemmat kotihoidossa. Hankalaksi asiat tekee se, että esikoinen nukkuu vielä päiväunia ja haluaa nukahtaa vaunuihin samalla kun niitä työnnetään. Lisäksi esikoinen käyttää vielä vaippoja ja kovasti yritetään opetella pottailua. Sekin tuo vähän ekstrahaastetta. Nuorimmainen on osittaisimetyksellä, eli tarvitsee vielä pulloa tissin päälle ja koko ruokailu vie siis tupla-ajan. Eli ei ole tekemisen puutetta 🙂 Mutta helpottaa suuresti että kuopus on tosi tyytyväinen vauva. Välillä tulee vaan huono omatunto kun vauva istuu pitkään hiljaa ja ihmetellen sitterissä kun huomio menee esikoiselle. Haluaisi ja pitäisi antaa sitä aikaa ja huomiota molemmille.

Tulipa hyvään saumaan tämä postaus. Juurikin eilen mietittiin miehen kanssa, että millaista se arki kahden lapsen kanssa tulee olemaan, meillä odotellaan pikkuveljeä syntyväksi tammikuun alussa. Mua mietityttää eniten juurikin se, että miten saan huomioni ja itseni riittämään kahdelle tasapuolisesti kun vauva on kuitenkin pienenä niin kiinni äidissä ja haluan esikoisellekin tarjota jakamatonta huomiota. Miestä mietityttää eniten unenpuute jos vauva on yhtä huonouninen kun esikoinen oli vauvana, toki on hölmöä tässä vaiheessa sitä murehtia, mutta mies joutuu kuitenkin heräämään joka aamu 5.15 töihin oli nukkunut tai ei. Miten niko on kokenut yöt vai herääkö hän vauvan itkuun?

Joo, kahen lapsen kans oli ihan pulassa. Jos esikoisen kans oli rankkaa ku ei ollu tottunu yöherätyksiin, toisen lapsen synnyttyä oli pulas ku kädet piti riittää kahelle. Eikä koliikkivauva ainakaa helpottanu tilannetta. Onneks synty kolmas lapsi joka ei valvonu ikinä öisin ja oli muutenkin tyytyväinen aina. Oli siis todella helppo nakki ja pystyttiin liikkumaan tosi paljon millon missäkin. No tiesin et yhtä hyvä tuuri ei voi uudestaan käydä, eikä käyny. Neljännen lapsen kans älyttömän raskas vauvavuosi lopuillaan. Nyt 10 kk ja elämä alkanu taas hymyilee. Onneks noi isommat on aina ollu helppoja, ei mustasukkaisia ja ovat nukkuneet ja nukahtaneet jo hyvin itsekseen omaan sänkyyn ku seuraava on syntyny. Mut hyvin meni, hengis ollaa ja lapsetkin ihania joitten kans on helppo elää vaikka ovatkin kaikki vielä alle kouluikäisiä? tsemppiä rankkaan aikaan? mulla toi toisen lapsen syntymä oli rankin vaihe tähän astises lapsiperheelämäs.

Oi. Meillä täällä myös esikoistyttö 2,5v ja uusin tulokkaamme 4kk ikäinen prinssi. Meillä alkoi myös Aadalla pikkuveljen synnyttyä hirveä tarve päästä meidän makuuhuoneeseen nukkumuun ja joka yö saikin havahtua siihen että meitä nukkuukiin sängyssämme kahden sijasta kolme ja hetken päästä neljä. Nyt onneksi noin 1kk ajan on Aada lähes poikkeuksetta nukkunut jo levollisesti omassa sängyssä. Ehkä teilläkin kohta totutaan tilanteeseen ja jokainen löytää taas oman paikkansa ❤️

Kahden kanssa arki oli vielä helppoa, mutta nyt kun on kolme pientä. Vanhin 4v, keskimmäinen 2v ja nuorin 10 kk. Niin nyt voin sanoa, että on vähän raskasta ja kiirettä. Tämä riittämättömyyden tunne ja kun isommat ovat alkaneet riidellä JOKA asiasta 🙁 ja se vielä kun nämä ovat täysin kotihoidossa. Ei siis ole yhtään enää omaa aikaa kuin iltaisin kun kaikki nukkuu ja silloinhan on itse luonnollisesti jo niin väsynyt ettei jaksa mitään tehdä. Isommat eivät myöskään enää nuku päiväunia, mikä tuo myös vähän lisähaasteita. Itsepä olen kuitenkin itseni tähän tilanteeseen saattanut ja toivottavasti myöhemmin kiitos seisoo 🙂 ja siis toki olen hurjan onnellinen näistä lapsista ja en vaihtaisi heitän tai tätä arkea mihinkään. <3 Tsemppiä siis meille kaikille pienten lasten vanhemmille!

Ihan samoja fiiliksiä. Meillä esikoispoika 2v4kk ja tyttö 4kk. Todella hyvin kaikki menee, mitään suurta mustasukkaisuusongelmaa ei ole. Pojusta on myös suuri hoitoapu, tuo vaipan jne. 😀
Naurahdin ihan tosta sun ”listasta”. Siis niin nappiin meni. Nyt ei mistään oikeen osaa stressata – paitsi omasta jaksamisesta välillä. Meillä kun esikoinen ei nuku päikkäreitä, autoon kyllä nukahtaa ja sen jälkeen ei ole tietoa että yöunille ennen 23 menisi. Ja tuo yönukkuminen… Ennen jäi nukkumaan omaan huoneeseen, nukkui koko yön. Vauvan syntymän jälkeen alkoi itkeä öisin, sen jälkeen kömpiä meidän sänkyyn ja tällä hetkellä meidän kaikkien sängyt on meidän makkarissa (ah mikä kaaos). Ja joka ilta taistellen jää nukkumaan sänkyynsä mutta jo ennen 03 on meidän välissä. Tyttö onneksi nukkuu pinniksessä..

Mutta kyllä, kirjoitit ihan meidän arjesta suoraan. 🙂

Meidän esikoinen pli oli jo 5v kun pikkuveli nyt syntyi ja meillä alkoi myös yölliset viereen tulot, unissaan puhuminen ja muutenkin levoton nukkuminen. Vaikkakin muuten pikkuveli otettiin vastaan ihanasti !♡ nyt pikkuveli on jo 7.5kk eikä silti ole yöt rauhoittunut, mutta eiköhän ne joskus 🙂

Minuu hieman alkoi hengästyttää 😀 Kuukauden sisällä syntyy pikkukakkonen ja siitä alkaa juurikin samanmoinen uusi elämä kahden lapsen äitinä ja uudenlainen perhe-elämä 🙂 Kuvitelmissa pystyn ainakin samaistumaan täysin sun kirjoitukseen, saa nähdä mitä se todellisuudessa tuo tullessaan sitten, jännittävää 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *