PERHELIFESTYLE JA LAPSET
8.10.2016

Hei hei mitä kuuluu?

Hei hei mitä kuuluu?

En oo vieläkään saanut postaustahdista kiinni Noelin syntymän jälkeen ja kuulumisia on tullut talletettua tänne ihan liian vähän. Harmittaa eniten siksi, että yhtä vähän on siis luonnollisesti myös ihan sellaisia kevyitä kuulumispostauksia muistoina tulevaisuuteen tältä ajalta. Joten jospa kokeiltaisiin vähän kevyempää postailua ainakin hetki, useampia postauksia viikossa, enemmän kuvia, joskus jopa pelkkiä niitä ja vapaata ajatuksen juoksua ilman sen suurempia paineita. Miksi sitä nykyään ajatteleekin, että vain sellaiset ”isommat” jutut on bloggaamisen arvoisia? Iso osa teistä lukijoista on ollut mukana jopa alusta asti, jolloin mitä pienimmätkin arjen ilot ja surut päätyivät blogiin. Jospa palattaisiin vähän taakse päin tässä touhussa – mitäs tuumitte? Jospa sen tietokoneen ehtisi ja jaksaisi avata useammin, kun ottaisi tätä touhua kohtaan taas vähän rennomman asenteen. Sen asenteen, millä nautin aikoinaan koko bloggaamisesta eniten!

Aloitetaampa tää rennompi ote sitten ihan perinteisellä postauksella – mitä meille kuuluu? Meille kuuluu hyvää. Tosin täytyy myöntää heti alkuun, että itse oon just nyt aika väsynyt. Noel nukkuu yönsä ihan kivasti, mutta kyllähän se verottaa herätä 3-5 kertaa yössä syötöille. Ei siitä mihinkään pääse, mutta kyllä sellainen yksi kokonainen yö tekisi varmasti aika terää nukkua ilman katkoja! Asiaa ei yhtään auta se, että maltan lähteä nukkumaan vasta puolen yön aikoihin ja aamulla Mila herättää viimeistään puoli kasin pintaan. Tälläinen meno on varmasti aika monelle muullekin äidille tuttua kauraa?

arki0Vauva-arki on ihanaa ja rakastan olla lasten kanssa kotona. Puuhailla päivät kaikenlaista, leikkiä ja pelailla esikoisen kanssa, pesiä pienen kanssa imetysmaratoneilla sohvannurkassa, ulkoilla raikkaassa syysilmassa, viettää kaupunkipäiviä, tavata ystäviä ja milloin mitäkin. Kuitenkin tää rytmittömyys on alkanut vähän kyllästyttää. Päiviä ei vielä voi kovin paljon ennalta aikatauluttaa ja suunnitella menoja, kun Noelin nukkumiset päivisin menee vielä miten menee. Samoin imetyshommat – on päiviä jolloin tankataan ahkeraan, ja päiviä jolloin nukutaan paljon ja syödään harvemmin. Eiköhän tää touhu kuitenkin ala taisoittua seuraavan kuukauden aikana, luulisin ja toivoisin niin.

arki3

Ollaan lasten kanssa paljon keskenään, tietysti, kun Niko käy normaalisti töissä. Sen lisäksi Nikoa työllistää kotona vielä iltaisin kuntosalin jobit, joten Milan vauva-aikaan verraten Niko on pystynyt olla vähemmän apuna. Lapsiakin on kaksi, joten kyllähän se arki hektistä on. Nyt voi sanoa, että tehtiin niin oikea päätös, kun jatkettiin Milan päivähoitoa minimitunneilla. Mila käy sen pari kolme päivää viikossa päiväkodissa leikkimässä kavereiden kanssa 5-6 tuntia. Hyvä niin, sillä Mila on superaktiivinen ja sosiaalinen tyttö, ja hyppisi varmasti seinille muuten. Milan hoitopäivät Noelin kanssa bondaillaan kahdestaan ja päiväuniaikaan oon saanut tehtyä mm. blogijuttuja ja kotihommia. Joskus jopa heittäytynyt hurjaksi ja ottanut itsekin univelkaa kiinni. Arki-iltaisin sitten työnjako on ollut aikalailla se, että mä hoidan Noelin ja Niko Milan iltatoimet. Niin se arki rullaa, mutta ai että, kun saisi ne rytmit tähän vielä niin olisin onnellinen!

arki4

Tässä meiningissä ei luonnollisesti ihan liikaa ole parisuhteelle jäänyt aikaa, mutta onneksi on viikonloput koko perheelle ja etenkin viikonloppuillat sitten meille kahdelle, kun lapset on saatu unten maille. Tietysti myös ne pienet arjenteot toisiamme kohtaan muistuttaa niin mulle, että Nikolle, että ollaan niin paljon muutakin kuin vain äiti ja isi toisillemme. Meillä on tulevaisuudessa vielä paljon aikaa yhdessä, joten täytyy pitää mielessä se, että tää hektinen aika on vain väliaikaista. Lapset myös niin pienen hetken pieniä, joten tästä täytyy nauttia parhaansa mukaan. Onneksi se nauttiminen on helppoa, kun on toinen ihminen jakamassa tän kaiken vieressä! …ja jakamassa myös ne ei niin ihanat lapsiperheprobleemat – eikä meistä kumpikaan vaihtaisi näistä ajoista päivääkään ♥

Seuraa blogiani, FacebookissaBloglovinissa JA Instagramissa + Snapchat: @essipieces.

Avainsanat

Kommentit

Tsemppiä ja jaksamista teille arkeen!

Muistan niin tuon aikatauluttomuuden, kun Enni synty ja Mimi oli 1.5v. Eka puolivuotta ellei enemmänkin oli kyllä melkoista hulinaa ja kun Mimikin vielä niin pieni, ettei päivähoitoonkaan oikein viittiny viedä. Mutta nyt on kyllä jo melko mukavaa! 🙂 Ja ihana, että Milalla on mahis jatkaa päikyssä muutamana päivänä viikossa.

Nyt meillä riittää myös miehen kans yhteistäkin aikaa kun tytöt leikkii jo tosi paljon keskenään leikkihuoneessa.

Hei! Juuri tällaiset arkiset postaukset kuulumisista ja fiiliksistä ovat tosi kivoja! Näitä lisää 🙂
Voin kokemuksella kahden lapsen äitinä sanoa että kyllä se rytmi sieltä päiviin löytyy vielä. Itsestäkin tuntui aluksi vauvan ja 2-vuotiaan kanssa että mitähän näistä päivistä tulee mutta kumman nopeasti arki alkoi rytmittyä. Kun vauva oli muutaman kuukauden oli päiviin muodostunut selkeä systeemi ja arki pyöri mukavasti. Tosin hektistähän se arki on ja oma aika vähissä. Samoin parisuhdeaika, muttaniinkuin sanoit tämä on lyhyt vaihe elämässä ja täytyy vain muistaa ettei hukkaa puolisoa kaiken väsymyksen ja vaipparallin keskellä 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *