Yleinen
22.1.2016

UHMIS

UHMIS

Ei oo aina ihan helppoa tuon reilun 2,5vuotiaan elämä. Yhtenä hetkenä itse aurinko – toisena äkäinen ja kiukkuinen uhmatuhmailija. Onneksi hyviä hetkiä on päivässä vielä rutkasti enemmän kuin uhmaa, mutta voi että jos tämä on vasta alkua! Myös läpsiminen, nipistely ja pureminen on astunut kuvioihin – kuinka tämän saisi kitkettyä mahdollisimman tehokkaasti ja nopeaa pois? Jämäkästi sanominen ja keskustelu asiasta ei tunnu menevän perille asti, tai ainakin asia unohtuu hyvinkin nopeasti. Tuo rajojen testailu on nykyään hetkittäin ihan mahdotonta ja tuntuu, että jatkuvasti saa olla kieltämässä. Voi kumpa tää vaihe olisi jo takanapäin kun aika on astua isosiskon saappaisiin!

Miten teillä on saatu pidettyä uhmikset kurissa? Entä kuinka sen läpsimisen olette saaneet kitkettyä pois? Päiväkodissa tätä ei onneksi ole esiintynyt vielä, eikä toivottavasti siellä ilmenekkään ja vain kotona testaillaan rajoja tolla tavalla. Tämmösellä pienellä äidin turhautumiskasvatusprobleeman siivin viikonloppuun – kivaa viikonloppua tyypit! ♥

P.S. Viikonlopun missiona on saada kommentteihin vastailu ajantasalle ja sama juttu mailien kanssa, kiitos kun ootte olleet kärsivällisiä.

uhmis

SEURAA BLOGIANI, FACEBOOKISSABLOGLOVINISSA JA INSTAGRAMISSA + SNAPCHAT: @ESSIPIECES

Avainsanat

Kommentit

Meillä uhmaa on saatu hallintaan tarrataulun avulla. Ideana on kerätä viikonloppuun mennessä taulukko täyteen (päällystin muksujen valitsemia tarroja päällystysmuovilla,niin kestävät pidempään ja kiinnitän taulukkoon sinitarralla),niin sitten tehdään perheen kesken jotain erikoisempaa tms. 🙂
Lapsi saa tarran taulukkoon heti jos pukee reippaasti tms,sekä illalla jos on käyttäytynyt hienosti toisia kohtaan. Jos huonoa käytöstä ilmenee,niin jäähyn tai lelun pois ottamisen lisäksi taulukosta lähtee tarra/tarroja, riippuen teosta.

Meillä pientä esiuhmaa, tai sitten se on reagointia vauvaan.. Paljon varmaan jälkimmäistä koska kohdistuu lähinnä äitiin! on päiviä että kaikesta väännetään kättä, ei halua pukeutua, ei syödä, kaikki on ”ei!”, ihan kivatkin jutut, kunhan vaan periaatteesta laittaa vastaan. Oon aika kädetön joskus että mitä ton kanssa tekis.. Ja kun sitä aikaa ei nyt ole aina kovin runsaasti hänen kiukkujaan alkaa selvittää … Niin sitten tehdään jutut huudon kanssa ja väkisin jos ei muuten saada vaikka vaatteita päälle (ei näillä pakkasilla sisälläkään pelkässä vaipassa pärjää :D) Toivotaan että olis vaan mustis-juttuja ja menis äkkiä ohi 😀 varsinaista uhmaa odotellessa tosiaan!! Huh!!

Meillä on reilu 2 vuotias poika jolla on kans uhma astunu nyt voimakkaana. On läpsimistä, potkimista ja puremista ja tää kohdistuu nimenomaan äitiin eikä muihin. Me ollaan saatu kitkettyä lyömistä pois sillä että kieltämisen sijaan sanotaan pojalle että ”nyt sinä satutat äitiä. Äitille tuli pipi” . Tää keino on vähentäny lyömistä huomattavasti ja nykyään poika tuleekin aina pyytämään lyömistä anteeks silittelemällä ja halaamalla tiukasti 🙂

Hauska kun sattui Bloglovinin kautta tulemaan kaksi uhmaikää käsittelevää postausta ihan peräkkäin. 😀 No, en paljon neuvoja osaa antaa mutta enemmänkin sitä sympatiaa… Meillä on uhmailtu jo se puoli vuotta ja kyllä tönii ja läpsii myös kerhossa muita. Normaaliahan tuo tuon ikäiselle on, mutta ois tosiaan hauska tietää, jos joku taikasana saisi lopettamaan tuon käytöksen. 😉

Uhmaikä on kyllä niin sitä itseään! Meidän tyttö alkoi uhmailemaan 2v5kk iässä ja on nyt 3v3kk. Ja voin kertoa, että tuntuu vaan pahenevan päivä päivältä.. Meille syntyi vauva elokuussa (on nyt siis 5kk) ja välillä tyttö kohtelee vauvaa ihanan rakastavasti ja heidän suhdettaan onkin ihana seurata. Toisinaan taas päivä menee isompaa komentaessa, kun vauvaa on niin kiva yrittää purra, lyödä, vetää kädestä tai läpsiä :/ Kaikkein pahimmat uhmat kohdistuu kuitenkin pukemiseen. Kaikki päivät haluaisi vaan viettää hellemekoissa 😀 Ja toinen ärsyttävä on kiroilu!
Meillä rupeaa keinot loppumaan, kaikkea on jo yritetty. Selittäminen ja perustelu, tunteiden sanoittaminen, perus uhkailu-kiristys-lahjonta, jäähyt, lelu jäähylle, tiukka kieltäminen, huonon käytöksen huomiottajättäminen jne. Mikään ei tunnu auttavan. Meillä tuleekin ensi viikolla neuvolan perhetyöntekijä käymään, antamaan vinkkejä uhmiksen kanssa toimimiseen. Voi jospa hänellä olisi joku uusi vinkki hihassa!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *