Yleinen
7.10.2015

MONTAKO LASTA SAISI OLLA?

MONTAKO LASTA SAISI OLLA?

Vauvakuumeesta mun on tuskin tarve edes alkaa täällä blogissa enään avautumaan. Te ootte kuulleet siitä jo kyllästymiseen asti, näin ainakin luulisin, vai johtuukohan tää fiilis vaan siitä, että kuume on niin kovin läsnä meidän arjessa päivittäin?

Mikä olisi oikea ikäero? Entä se lapsiluku? Häitä ennen pikkukakkosta vai jälkeen? Saisiko lapsi tulla jo kesken opiskelujen? Kuinka kauan voin olla pois työelämästä? Entä miten talous kestää? Hirveästi mietittävää, mutta entä jos annettaisiin vaan kohtalon päättää milloin vauvan on hyvä tulla jos on tullakseen? Näitä kysymyksiä ollaan yhdessä pyöritelty, keskusteltu ja haaveiltu. Päätetty ettei lapsia voi pelkällä järjellä suunnitella. Ehkä siis tietyllä tavalla ollaan otettu jo steppejä vauvakuumeesta vauvan suunnitteluun – vai voiko niin edes sanoa?

MONTAKO

Milan jälkeen meillä oli pitkään fiilis, että kakkonen saa luvan odottaa useamman vuoden. Tai Nikolla oli. Mulle pääasia oli, että saisin koulun käytyä välissä pois alta ja tutkintotodistuksen käteen. Keväällä kuitenkin kun sain koulupaikan ja Milalle haettiin hoitopaikkaa Niko päätti pudottaa pienen pommin. Isillä oli astetta kovempi vauvakuume. Ajatus toisesta lapsesta konkretisoitui kerta heitolla heti kun tuo toinenkin alkoi kuumeilla. Milan syntymästä asti mä oon ajatellut, että parempi olisi jos Mila saisi sisaruksen niin, ettei ikäero ehtisi venähtää liian suureksi. Pari kolme vuotta voisi olla sopiva rako. Arjen mullistuminen sai selkeästi Nikonkin ajattelemaan asiaa monelta eri kantilta ja silmät avautumaan myös ikäeron suhteen. Mä oon itseasiassa aika superilonen, että kun mä olin jo vähän vauvahaaveita hautaillut lähivuosilta, niin se olikin Niko joka herätti ne uudelleen henkiin!

Ei ole olemassa yhtä OIKEAA aikaa lapsille. Ei ensimmäiselle, eikä pienemmille sisaruksille. Toki on perheitä joissa lapset suunnitellaan alusta loppuun, ja joillakin asiat vielä menee niinkuin on suunniteltu. Me ei ehkä olla niitä suunnittelijatyyppejä, meillä mennään sydän edellä mitä tulee perheeseen. Mila tuli ja mullisti meidän maailman kohta tasan kolme vuotta sitten ilmoittamalla tulostaan minipillereistä huolimatta. Nyt ollaan ihan uuden asias äärellä, kun odotuksesta osataan haaveilla jo ennakkoon. Kieltämättä ajatus lapsen ”yrittämisestä” kyllä ehkä hieman ahdistaa, joten meillä sen suurempaa yrittämistä tuskin nähdään. Tosin asia on tietysti ihan erikseen jos bebeä ei vaikka seuraavan vuoden aikana alkaisi kuulua. Katsotaan, kuulostellaan ja toivotaan että vauva päättäisi itse milloin tulla – lupa annetaan pian.

Montako lasta sitten saisi olla? Kiitollisia ollaan tietysti jo Milasta, toinen olisi enemmän kuin tervetullut ja kolmannelle ei voi ikinä sanoa täysin nou nou. Rakennetaan meidän perhe pala palalta, vaikka kokonainen se on jo nyt, mutta haave sitä on myös hieman kasvattaa! Niin vahvasti se tunne on nyt meidän elämässä läsnä, että pikkusisarus olisi tähän perheeseen enemmän kuin tervetullut ehkä jo ensi vuoden puolella jos hyvin käy! Ihanteellinen ikäero voisi hyvinkin olla se reilu kolme vuotta. Mulla nousee ihan kyyneleet silmiin kun tätä loppua kirjoitan, tähän asti nää haaveilut on lähinnä olleet meidän perheen sisäisiä juttuja. Nyt haaveista uskalletaan varovaisesti jo puhua ääneen, ja ehkä me vielä ollaan niin onnekkaita, että joku kaunis päivä meidän perhe kasvaa toisella pienellä!

Kuinka teidän perheessä on suunniteltu lasten ikäero? Kuinka nopeasti toinen on ”tärpännyt” kun lupa on annettu? Minkälaisia kokemuksia teillä on kolmen – neljän vuoden ikeroista? Niin ja hei – kuinka moni muu siellä haaveilee just nyt VAUVASTA?

SEURAA BLOGIANI, FACEBOOKISSABLOGLOVINISSA JA INSTAGRAMISSA + SNAPCHAT: @ESSIPIECES

Avainsanat

Kommentit

Meillä on yksi lapsi, 5,5v tällä hetkellä. 🙂 mulla ei koskaan oikeastaan ole ollut selkeää vauvakuumetta. Yht äkkiä 28v halusinkin lapsen ja aika pian tulinkin raskaaksi. Viime aikoina on tuntunut, että haluaisin toisen lapsen mutta joudun terveyteni takia odottamaan n.1-2 vuotta ennen kuin voin tulla raskaaksi.. Päässä pyörii välillä, että entä jos en enää silloin tule raskaaksi (n.35-37v olisin sitten). 🙁 muutamalla äitikaverilla on jo toinen jos ei kolmaskin lapsi. Itse taidan olla ainut yksilapsinen 🙁 ei ole kivaa, kun ei voi vielä yrittäkään. Toiveissa olisi tosiaan ollut n.3 vuoden ikäero mikä itselläni ja siskollani on… Ja se olisi siis täydellinen. Mieluummin ehkä kuitenkin iso ikäero kuin pieni, tarkoitan siis alle 2v.

Olipa ihanasti kirjoitettu, rehellistä ja suoraan sydämestä. vilun väreet tulivat kun tätä luki. Onnea ja tsemppiä yritykseen.
Meidän tytöillä on 2v7kk ikäeroa ja tosi kivalta tuntuu, esikoinen on jo niin omatoiminen pikku apulainen. Tytöt ovat jo nyt toistensa parhaat kaverit, puolin ja toisin nauttivat ja nauravat. Alku oli kyllä hankala, esikoinen on tosi kovapäinen ja oli kovin mustasukkainen. Onneksi kaikki kohdistui vain minuun eikä vauvaan. muutamassa kuukaudessa tilanne helpottui.
Meillä toinen tärppäsi heti, ekaa tehtiinkin vuoden verran. Oltiin varauduttu että menee nytkin pitkään ennen plussaa mutta kävikin tosi nopeasti.

Ensikkoa ooteltiin 8kk. Toinen sai luvan kun tillakseen. Menihän siinä reilu vuosi. (Ikäeroa 2v 3kk ). Toisen synnyttyä aattelin että ei ikinä enään. Nokas kakkosen ollessa 8kk tultiin tuloksee tulee jos tulee mutta kolmen v.aikana. no niin kävi että kolmas tulikin pian (1v 10kk ikäero kakkoseen ). Synnytykset kun ei menneet oppikirjan mukaan aateltiin tämä oli tässä. Ehkäsy katottuna jne mutta vatsatauti sekotti ehkäsyn Oton ja tuloksena oli neljäs ? nyt on pillit pussissa ja niitä ei tule. Vauvakuume ikuinen näköjään. Miksi pienet kasvaakin nii nopeasti ?

Mä olen aina ollut vähän isomman ikäeron kannattaja. TIETENKIN nämä on jokaisen omia asioita ja mieltymyksiä, mutta oma tuntumani on se, että kun esikoinen on jo pikkaisen omatoiminen (syöminen, pukeminen, yms.), niin vauvan kanssa pärjää hippasen paremmin. Meille oli pojan jälkeen todella kauan 100% selvää, että toista ei tule, mutta never say never. Nyt vaan (ikää 33) ei enää ihan hirveen kamalan paljon ole hedelmällisiä (hehe, höhö) vuosia jäljellä, joten saas nähdä mennäänkö tällä yhden aarteen paketilla loppuun asti, vai tuleeko vielä joku sivujuoni 🙂

Hitto kun meinas joku roska hypätä silmään tätä lukiessa ja kylmiä väreitä menee koko aika 😀
Ihanasti kirjotettu! Ja pakko myöntää, tätä on odotettu täällä ruudun toisella puolella 😉

Käden nostan pystyyn HEP! Täällä myös ihan hiton kova vauvakuume. Me kuitenkin yritetään nyt mennä järjen kanssa niin pitkälle kuin suinkin, tämä ensimmäinen kun tuli yllärinä (pillereiden läpi myöskin 😀 ) ja sekoitti ihan kaiken, niin yritetään nyt elää ´´järkevässä järjestyksessä” ennenkuin annetaan seuraavalle lupaa.
Mun saatava opiskelut alta pois (tosin vaikka nyt alkaisi ns. yrittämään vauvaa niin ehtisin kyllä valmistua — mikäli raskaus etenee normaalisti, hmmm. 😀 ) haluaisi myös ottaa vähän asuntolainaa tässä välissä ja saada työkokemusta… Lisäksi tämän yhdenkin lapsen kanssa on nyt vähän kaikenlaista… joten ajateltava myös omia voimavaroja, ja hyvää vanhemmuutta on kyllä todeta, että tämä yksi vaatii nyt kaiken energian – ei ehkä jaksaisi jos olisi vielä vauvakin tässä..

Olenkin siis allkanut siirtämään kuumeilun haaveiluksi: olispa pikkasen ihanaa, jos saisi toisen lapsen niin, että saisi olla kotona sen kanssa, kun esikoinen aloittaa koulutaipaleen = esikoisen ei tarvitsis olla aamupäivisin ja iltapäivisin yksin ja pystyisin saattamaan koulumatkoja vauvan kanssa 🙂

Mutta mä jään innoissaan (ja vähän kateellisena, haha ;D) seuraamaan milloin teidän perhe kasvaa! <3

Ihanan aito ja rehellinen postaus <3 meidän pojille tulee ikäeroa 2v 1kk. Toivomme pientä ikäeroa. Näitä asioita ei tosiaan pelkästään järjellä voi ajatella, tehkää niin kuin parhaalle tuntuu 🙂 koulu ja työt odottaa kyllä tulevaisuudessakin.

Meillä vanhempi neiti täytti nyt syyskuussa 2vuotta ja elokuussa syntyi meille toinen pieni neiti:) vaikka välillä tuntuu raskaalta olla uhmaikäisen ja pienen vauvan kanssa niin tiedän, että vähän ajan päästä se helpottaa kun tytöistä on leikki ja tappelu seuraa toisilleen:D
Meillä ei onneksi ole vanhempi tyttö osoittanut minkäänlaista mustasukkaisuutta pikku siskoaan kohtaan vaan on niiin rakastunut siskoonsa, että välillä on tällä mammalla itkussa pitelemistä kun toinen tulee silittään siskon päätä ja kuiskailee ”minun rakas, minun rakas”:DD
ja tosiaan molemmat tytöt ”suunniteltiin” sillä asenteella, että tulee sitten kun on tullakseen vaikka toisen kohdalla meinasin käydä vähän kärsimättömäksi:DD Ja puhuttiin jo esikoisen syntymän jälkeen, että sellainen 2-3vuoden ikäero olisi meidän mielestä sopiva.
Vaikka meillä on pieni vauva niin silti täällä tämä mamma vähän jo haaveilee siitä kolmannesta vauvasta;DD poikaystäväle (joka on myös nimeltään niko:D) sanoinki, että ”kai me nyt vielä pikku-niko tehdään”:DD niko totesi vaan, että koitetaan nyt eka selvitä näistä kahdesta;DD
Toivotaan, että teilläkin olisi piakkoin vauvan tuoksuinen arki:))

Meillä ei olla myöskään molempia lapsia tai lapsilukua sen ihmeemmin suuniteltu, lasta on ruvettu yrittämään kun vauvakuumetta on alkanut molemmille pukata ja elämäntilanne lapsen sallii.
Esikoisen sain aika nuorena mutta kovan vauvakuumeen tuotoksena, esikoisen jälkeen olin vuosia kuumeilematta vaikka monet ystävät saivatkin pian toista lastaan minulle ei ehkä vaikean vauvavuoden ja huonosti nukkuvan lapsen jälkeen vauvakuumetta tullut aikoihin ja meninkin välissä jo töihin sekä opiskelin ammattiin ennen kuin vauvakuume yltyi todella voimakkaaksi.
Ikäeroa meillä on tytöillä 5,5-vuotta, oikein kiva ikäero, touhuavat nyt kuitenkin vielä keskenään ja sain nyt mahdollisuuden olla jälleen kotona vuosien opiskelun ja töissäkäynnin välissä sekä esikoinen saa kevyen koulun alun kun olen itse kotona.
Vauvakuumetta kolmannesta ei ole vielä minkäänlaista, oikeastaan olen jopa miettinyt olisiko meidän lapsiluku peräti tässä kahdessa, toki jos vauvakuume jossain vaiheessa iskee jälleen pahasti niin asiaa mietitään sitten uudelleen. 🙂

Ekaa yritettiin välillä hampaat irvessä yli vuosi – tuntui tosi pitkältä ajalta ja meinasin jo vaipua epätoivoon.. Toinen tärppäs niin etten ehtinyt yksiäkään menkkoja saada välissä (tosin ne tuli mulla ennen esikoistakin pari-kolme kertaa vuodessa että sikäli..). Henk koht pelkäsin jo etten koskaan saa yhtään tuolla epäsäännöllisellä kierrolla jne eli enemmän kuin kiitollinen että näitä on meillä kohta jo kaksi <3 kyllä me ollaan tosiaan suunniteltu ja ehkä se mies enemmän järjen äänenä tässäkin.. Toppuutteli siis mun kuumeilua opiskeluaikana.. mut ei tosiaan lopulta mennyt ihan niinku ajateltiin. 😀 onneksi kaikelle on tarkoituksensa ja just nyt saa kokea elävänsä ehkä elämänsä onnellisinta aikaa, se on pääasia !

Ihana postaus. Meillekkin ensimmäinen tulla tupsahti yllättäin. Häät kuitenkin pidettiin suunntellusti, mutta masu pömppönä. Toista suunniteltiin ja yritettiin puoli vuotta. Nyt on pojilla 2,5v ikäeroa, enkä voisi olla tyytyväisempi ikäeroon. Toista teille nyt perään vaan ja nopeaan. Tulevaisuudesta ei koskaan tiedä.

Meillä ikäeroa tytöillä 2,5v. Haluttiin nimenomaan suunnilleen tuo ikäero ja onnistuttiin. Toiveissa oli juurikin että lapsista on leikkiseuraa toisilleen yms.
Yksi keskenmeno tosin tuossa välissä ehti meillä olla ennen kuin kuopus ilmoitti tulostaan…

Kolmaskin on vielä haaveissa, mutta kuopuksen rankka alku varmaan jarruttaa sitä kuumetta vielä… Tytöt tulee kohta 3,5v ja 1v. Josko ehkä sitten parin vuoden päästä sais se viimeinenkin luvan tulla jos on tullakseen…

Tsemppiä vauvahommin 🙂

Täällä odotellaan toista <3 ajateltiin, että toinen saisi tulla ennenkuin palaan työelämään. Ja niin se tärppäsikin lähes heti, lapsille tulee ikäeroa n.2,5 vuotta. Sekin tuntuu aika pieneltä ikäerolta, mutta ihanaa saada pienet kaverukset perheeseen <3

Meille kävi vähän ”vahingossa” niin, että ikäeroa tulee 1v ja reilu kuukausi päälle.. Ajateltiin kyllä toki että pienellä ikäerolla, mutta ensimmäistä tekemällä tehtiin muutama kuukausi ja sitten toinen tärppäsikin ihan vahingossa! Vähän ehkä hirvittää, mutta alku järkytys alkaa olla ohitse. Esikoinen siis pian 7kk ja toista käytiin juurikin ihmettelemässä ruudulta… <3

Me toivottiin että saataisiin lapset (2-3)pienellä ikäerolla. Tomas on nyt reilu 3v ja 3 vuotta on toista yritetty. Tokihan raskauksia on ollut välissä, mutta ne ovat päättyneet ennen 12 viikkoa.
Haaveillaan edelleen toisesta lapsesta, mutta aika lailla ollaan jo haudattu haaveet ja luovutettu. Ehkä joskus vielä meille suodaan toinen lapsi. 🙂

Pakko kysyä aiheeseen liittymätön kysymys että poltatko tupakkaa? vai näinkö vain snäppi videostasi väärin?:D

Täällä lupa pikkusisarukselle on annettu jo vajaa puolisen vuotta sitten mutta vielä odotellaan sitä plussaa. Ensimmäistä yritettiin 11 kuukautta ja sitten kun sitä vähiten odotin testiin ilmestyi kaksi viivaa! Olemme tavallaan varautuneet siihen, että nytkin raskaaksi tuleminen voi olla pidempi prosessi mutta kyllä se silti aina surettaa kun testiin ilmestyy vain yksi viiva. Ystäväpiirissä on menossa vauvabuumi ja me odottelemme vielä vuoroamme. Mutta kyllä se sieltä tulee kun on tullakseen <3

Mikäli pikkukakkonen tulisi ensi vuonna, olisi lapsillamme vajaa 3 vuoden ikäero. Mielestäni ihan sopiva ikäero. Me olemme puhuneet paljon lapsien lukumäärästä, montako lasta. Miehen mielestä 2 voisi riittää mutta minä en halua vielä tehdä sellaista päätöstä. Sittenhän seuraava raskaus olisi se viimeinen, mikä tuntuu aika haikealta jo näin etukäteen. Katsotaan rauhassa mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja annetaan kohtalollekin mahdollisuus. Mutta sen tiedän, että oli lapsiluku mikä tahansa niin olemme onnellisia ja kiitollisia perheestämme <3

Meillä ikäero on sen 16min ja varmaan sanomattakin selvää ettei ihan suunniteltu sitä. 😀 mutta hyvä näin, nyt tuntuu ettei kiirettä kolloselle vielä hetkeen ole, pojista on niin hyvin seuraa toisilleen. Välillä ollaan kyllä väläytelty sitäkin, josko meidän lapsiluku olisi tässä. Mutta aika näyttää, ehtiihän sitä lapsia onneksi yrittää vielä moneen kertaan! 🙂

Onnea teille kakkosen yrityksiin! ♡

Me haluttiin suht pieni ikäero ja koska Mimin yrittämisessä oli menny melkein vuosi niin aateltiin rueta yrittää aikanaan. Mutta tälläkertaa tärppäskin heti ja tulin yhdestä kerrasta raskaaksi.

Ikäeroa on 1.5v. Ja tähän mennessä siitä on ollu enemmän iloa ku ”haittaa.” Enni on nyt kohta 9kk ja tytöt leikkii kovasti jo yhdessä.

Aateltiin, että 2-3 vuotta on sopiva ikäero, mutta aika pitkälti mentiin tunnepohjalta. 4,5 kuukauden yrittämisen jälkeen tuli toivottu plussa ja laskettu aika on tammikuussa jolloin ikäeroa tulee 2 vuotta 8 kuukautta, joka vaikuttaa just sopivalta meille. Kovasti ollaan esikoiselle puhuttu jo vauvasta ja valmistettu tulevaan.
Ihanaa lukea teidän vauvahaaveista, kun olen lukenut blogiasi jo silloin kun odotit Milaa. Toivottavasti tärppäisi pian sitten kun annatte mahdollisuuden tulla :).
t. Heidi

Meidän tiitiäisille tulee ikäeroa himpun verran vajaa 1,5v kun pikkusisarus syntyy 3,5 viikon sisällä <3 Hiukan jo hirvittää noin pieni ikäero.. Toisaalta meille oli jo alusta asti selvää että pikkusisarus halutaan maksimissaan kahden vuoden ikäerolla. Lupa kakkoselle annettiin esikoisen ollessa vasta 3-4kk ikäinen, plussa saatiin puolisen vuotta myöhemmin 🙂

Meiltä löytyy nyt lapsia kaksin kappalein: yksi päälle kaksivuotias poika ja yksi neljäkuukautinen tyttö. Meille oli miehen kanssa aina selvää, että halutaan useampi kuin yksi. Alkuun oli puhetta kolmen vuoden ikäerosta, mutta niin se vaan pääsi vauvakuume yllättämään, kun esikoinen oli vuoden. Muutenkin tuumailtiin, että ehkä se olisi parhainta, että olen nyt kotona yhteen putkeen kerta työelämään siirtyminen on sellainen seuraava iso askel, mikä minun täytyy ottaa. Valmistuin siis maisteriksi tässä ennen toisen syntymää. Työpaikasta ei ole mitään takeita ja olen tietoinen, että töitä on melkoisen vaikea saada. Ei meidän elämäntilanne ole siis ollut mitenkään ideaali ja välillä tuntuukin, että jotkut paheksuvat meidän päätöksiä, mutta itse olen tyytyväinen.

Kieltämättä kamppailen kuitenkin yhä noiden ajatuksien kanssa, kun pitäisi saada itsensä mukaan sinne työelämään mutta toiveissa olisi vielä joskus vielä se kolmas… Ja vaikka nyt ei noin pientä ikäeroa olla suunniteltu toisen ja kolmannen välille, niin silti sitä mietiskelee, missäköhän se sopiva väli voisi olla. Toisen kohdalla se sopiva aika löytyi sitten kuitenkin itsestään ja luotan siihen, että se sopiva aika löytyy myös sille kolmannelle jos on löytyäkseen.

Meillä lähdettiin myös muuten molempien lapsen suhteen sillä asenteella, että annetaan mahdollisuus. Molemmista tärppäsi sitten toisista kierroista, kun ensimmäinen kierto meni aina kehon palautuessa minipillereiden lopettamisesta. Tekstisi antaa ymmärtää, että tekin olette tuon mahdollisuuden avanneet, joten toivotan onnea matkaan!

Me haluttiin pieni ikäero ja se saatiin, noin 1,5v. Ihana, kun lapset on jo nyt (nuorimmat 1v) ihan samoissa leikeissä mukana jne. Ja tosiaan.. Mekin oltiin sitä mieltä, että 2 on se meidän perheen lasten lukumäärä, mutta jossain päätettiin toisin ja saatiin kaks pientä yhdellä kertaa 😉 Enkä voisi kiitollisempi olla.
1. tosiaan tuli pillereiden läpi ja nää heti, kun ns lupa annettiin.

Meidän tyttömme täyttää helmikuussa 5v ja pojallemme tuli juuri puoli vuotta ikää 🙂

Mä vihaan liikaa suunnittelua. Tietysti pitää tietää mihin omat rahkeet ja resurssit riittää, mut eihän niitä lapsia oikeasti tehdä vaan saadaan 🙂 Meillä esikoisen ja joulukuussa syntyvän pikkumiehen välille tulee 3,5v ikäero (tasan jos syntyy laskettuna). ”Suunnitelmissa” pikkukakkonen oli jo paljon aikaisemmin, mutta näin oli ilmeisesti tarkoitettu kun aiemmin ei tärpännyt. Toisaalta onpa esikoinen jo hyvin omatoiminen kun taloon saapuu taas vauva 🙂 Mä olen haaveillut toisesta jo heti esikoisen syntymästä, mutta ero esikoisen isästä antoi vähän perspektiiviä tälle asialle.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *