Yleinen
27.6.2017

Miksi lapsi hakkaa tahallisesti päätään suuttuessaan?

Miksi lapsi hakkaa tahallisesti päätään suuttuessaan?

Astetta kovempi uhma? No ei itseasiassa. Varmaan ihan normaali. Pieni neiti on vihdoin tullut selkeästi taaperoksi. Pyrkii pukemaan itse, haluaa käyttää vain aikuisten haarukkaa, sanoo kaikkeen joo ja virnistää ilkikurisesti ennen karkuun juoksemista. Meidän kovasti huutava ja vaikeaselkoinen kiukkupylly on rauhoittunut todella paljon. Huutamista, raivoa ja tunteenpurkauksia on paljon vähemmän nykyään. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö hän koskaan suuttuisi ja sitten hän vasta suuttuukin.

Lapset on ihania, kun persoona muodostuu. Jokainen päivä on toistaan jännittävämpi, kun se voi tullessaan tuoda uusia asioita. Joskus opitaan jotain uutta kivaa ja joskus keksitään miten repiä äitin hermoja riekaleiksi. Kaikesta siitä hyvästä ja pahasta lopulta muodostuu se ihminen. Hääräävä. Toiminnallinen. Tutkija. Lyhytpinnainen. Virnuileva. Lauleleva. Läheinen. Nopsajalkainen. Idearikas. Voimakastahtoinen.

Meillä ensimmäinen vuosi oli tosi lapsentahtinen ja nyt ollaan alettu pienen neidin kanssa harjoittelemaan malttamista. Heti ei voi päästä aina syliin, kaikki ei tapahtu heti ja maltti on valttia. Yllättävän hyvin on tämä harjoittelu sujunut ja neiti on oppinut keksimään tekemistä odottelun lomaan.

Sanavarasto on vielä aika hutera ja joskus saattaa tulla vaikeita hetkiä tästä syystä. On jano, halu mennä ulos tai sukka on runtussa eikä ole sanoja kertoa tarpeestaan. Kukaan ei ole vastaamassa tarpeeseen ja mikä pahinta ymmärrä pyyntöä. Ihmiset nyökyttää päätään vieressä ja hymyilee, vaikka toisella on tärkeää asiaa. Nämä tilanteet saattavat aiheuttaa kovan itkun, kiukun ja lattialle heittäytymisen. Kohtaus loppuu usein siihen, että neiti yhtäkkiä muistaa oikean sanan tai joku sattuu ehdottamaan juuri sitä asiaa, mikä oli pielessä.

Aina kiukku ei päätykään, vaan äityy kohtaukseksi asti. Silloin ei saa koskea, silittää eikä ottaa syliin tai raivo vain yltyy. Pieni ihmisenalku pyörii pitkin lattioita, huutaa ja tärisee kädet nyrkissä. Nämä tilanteet päätyy usein siihen, että lapsi lyö tahallaan päänsä kovasti seinään/lattiaan/kaappiin. Oikein hakeutuu seinän luo, ottaa vauhtia ja kalauttaa otsaansa yhä uudestaan itkien lohduttomasti. Nyt täytyy itse todeta, että en ymmärrä. Esimerkkiä tähän ei ole nähnyt mistään, asiaa ei ruokita ja on vähän neuvoton olo nyt.

Miksi lapsi haluaa satuttaa itseään? Lapsi, joka kuitenkin saa ihan mielettömän paljon huomiota eikä jää laiminlyödyksi tai vaille läheisyyttä? Onko raivo jotenkin niin vahva? Miten lasta auttaa tällaisessa tilanteessa? Onko kellään kokemuksia? Vai onko tämäkin nyt vain joku kuuluisa vaihe?

Avainsanat

Kommentit

Juuri muisteltiin miehen kanssa aikaa, kun esikoinen hakkasi päätään lattiaan ja ulkona ollessa asfalttiin. Olin kyllä silloin tosi huolissani ja mietin, oliko vika meissä vai lapsessa. En muista enää tarkalleen, missä iässä alkoi ja milloin loppui. Meillä lapsi puhui jo melko varhain, etten yhdistäisi siihen. On kyllä tosi temperamenttinen tyyppi edelleen, vaikka ikää on jo 6 vuotta. Ei tosin enää hakkaa päätään minnekään. Eikä tietenkään tulistukaan ihan yhtä usein ja voimakkaasti.
Suojeltiin loukkaantumiselta eikä mitään vahinkoa päässyt sattumaan, vaikka usein pahalta näyttikin.

Anette - Operaatio Äiti.

Joskus lasten kanssa tulee kyllä hetkiä, että on vaikea ymmärtää.. mutta onneks moni taitaa tosiaan olla vaiheita 🙂

Meillä kans 1v8kk harrastaa pään lyömistä lattiaan:( yritän aina ehtiä laittamaan käden pään ja lattian väliin, kun minusta pelkkä ajatuskin tuntuu pahalta. Nyt pahimpia pultteja tulee, kun Tutti otettiin pois päivä käytöstä. Niin ja meillä ei kans viellä ihan kovin montaa sanaa ole, niin ehkä juttumme eivät aina kohtaa..

Anette - Operaatio Äiti.

Voi tutti. Onneks meillä ei ole sitä ollut käytössä,samaistun sun tuskaan!

Meillä kuopuksella oli samaa käytöstä juuri tuossa iässä kun tahtoa oli jo paljon mutta sanoja ei. Pidettiin kiinni vaikka kuinka huusi koska pari kertaa löi päänsä tosi kovaa lattiaan. Samalla pyrittiin sanoittamaan tunteita ja tilannetta ja tilanne yleensä laukesi sen jälkeen. Nyt on sanat löytynyt ja pään hakkaaminen loppunut jo aikoja sitten, en itse asiassa muistanut asiaa enää edes ennen kun näin tän jutun.

Anette - Operaatio Äiti.

Toivottavasti meilläkin sitten helpottaa 🙂

Meidän poika 1v10kk puree itseään suuttuessaan. Aikaisemmin puri meitä vanhempia, mutta siihen on tiukasti puututtu ja se on loppunut lähes kokonaan.
Tilanteet kärjistyvät kun poika ei saa tahtoaan läpi tai ei onnistu jossain. Kovasti yritän sanoittaa harmia ja tietysti estää satuttamasta itseään, mutta puree siis ihan kunnon hampaan jäljet käteensä. Sanavarasto on myös meillä vielä kovin suppea ja puhuminen on lähinnä lopputavujen käyttöä, joten paljon jää ymmärtämättä meiltä aikuisilta.

Perusuhmaakin on tietysti, heittäydytään lattialle huutamaan ja kierimään ja lyödään kun yrittää rauhoitella. Jotenkin tommonen itsensä satuttaminen vaan tuntuu vanhemmasta ihan kauhealta, vaikka varmaan jollain tasolla tähän ikätasoon kuuluukin.

Anette - Operaatio Äiti.

Se tuntuu joo aika kamalalta. Jotenkin neuvoton olo eikä tiedä mitä oikeastaan pitäisi tehdä.

Meillä auttoi pahimpiin kiukkuihin kuvakansio, jota selaamalla lapsi sai kiukun keskellä selvitettyä mitä yrittää tarkoittaa.

Anette - Operaatio Äiti.

Hmm tossa vois olla ideaa..

Meidän neiti aloitti omatahto-raivoamiset 1.5-vuotiaana. Kiukustui,huusi,raivosi ja ei missään nimessä saanut koskea. Annoin huutaa hetken,jolloin sai purkaa kiukun jonka jälkeen otin syliin. Antoi kuitenkin ottaa syliin huudettuaan itsekseen ensin. Neiti aloitti puhumisen ja pukemisen 1.5-vuotiaana jonka jälkeen ei oo saanu auttaa kuin harvoin, nyt siis kolme. Ja arvaas vaan nostaako kolmen vuoden uhma päätään,help !!

Sun prinsessassa on paljon samoja piirteitä kuin omassani. Vauvaiästä lähtien, I so feel u sister !

Anette - Operaatio Äiti.

Meillä on ollut kyllä tosissaan alusta asti vähän tällaista,mutta se raivo on tullut just tässä iässä. Voi ei.. en edes halua aatella kolmen vuoden uhmaa, zemppiä.

Meillä oli joskus pienenä just tollasia kiukkukohtauksia, mitkä ei edes mennyt ohi millään. Herkkä lapsi kyseessä siis, mut otan syliin ja pidän tiukasti kiinni ja koitan rauhoitella ja jälkikäteen puhuu vähän asiasta ja tunteista. Mut joskus lapsi tarttee apua ja kiinni pitäminen ei ole paha, vaikka lapsi vastustaa sitä kaikin keinoin vaan lopulta auttaa lasta rauhoittumaan.

Anette - Operaatio Äiti.

Okei 🙂

Tuttu juttu ja ei johdu millään tavoin siitä mitä te olisitte tehneet tai jättäneet tekemättä, huoli pois. Meidän kuopus teki samaa ja samanikäisenä kuin teidän tyttönne. Kuopuksemme on ihan vauvasta saakka ollut temperamenttinen tahtoihminen ja hyvin paljon läheisyyttä tarvitseva. Kun vajaa parivuotiaana puhetta ei vielä tullut ja jokin asia suututti oikein, tuli kuvioon tuo pään hakkaaminen, meillä lattiaan. Tulkitsin sen jonkinlaiseksi viimeiseksi keinoksi lapselle purkaa kiukkuaan ja turhautumistaan, joka oli sillä hetkellä suurempi kuin mitä hän pystyi käsittelemään. Myös meillä lapsi hermostui entisestään syliin ottamisesta, mutta noissa tilanteissa otin hänet silti estääkseni satuttamasta itseään. Muutoin raivarin tullen istuin lähellä, sanoitin lapsen tunteita ja että syliin saa tulla. Pään takominen loppui itsestään, kun lapsi alkoi kaksivuotiaana puhua ja pystyi paremmin kertomaan toiveistaan ja tarpeistaan niin, että häntä myös ymmärrettiin. Tsemppiä ja pitkää pinnaa vain!

Anette - Operaatio Äiti.

Kuulostaa joo tutulta ja meillä sit varmaan kanssa johtuu noista sanojen puutteista. Onneks mulla on ennestään tosi pitkä pinna, mutta lähinnä lapsen puolesta harmittaa. Olis kiva, ettei tarvis tuntea noin vahvoja kiukkuja.

Luulen, että tuokin on ”normaalia”. Tosi kovasti suuttuvan lapsen kannattaakin antaa olla rauhassa MUTTA suojella satuttamasta itseään/muita, eli tuossa kohtaa on kyllä jo syytä napata syliin tai siirtää paikkaan missä itsensä satuttaminen ei ole mahdollista. Varmuuden vuoksi voisi myös olla paikallaan soittaa perheneuvolaan ja varmistaa oikeat toimintatavat. Tsemppiä!! T. Myös yhden kovaa kiukustuvan neidin äiti

Anette - Operaatio Äiti.

Joo se on tärkeetä kuitenkin suojata lapsi noissa tilanteissa. Mä aattelinki neuvolassa kysästä, että mikä se oikee ohje on, kun kotiin palataan 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.