Yleinen
20.6.2017

Alkuraskaudesta päivää

Alkuraskaudesta päivää

Raskaudessa on kaksi erityisen raskasta vaihetta. Toinen tulee alussa ja toinen aika lopussa. Ensin testin tehdessä on hekumatunne; anna tulla mitä vaan, kyllä mä kestän! Sitten tulee pudotus, jolloin kellotaulu pysähtyy ja kärsitään. Jokainen kärsii toki tavallaan, mutta uskon monen naisen tietävän mistä puhun. Raskaus voi olla äärimmäisen toivottu ja silti käy mielessä ne hetkelliset ajatukset. Mitä mä ajattelin?

Tämä nykyinen raskaus on ollut pahoinvoinnin puolesta suhteessa muihin ihmisiin helppo. Tiedän, että jotkut oksentaa aamusta iltaan ja se on raskasta. Itse lähinnä kärvistelen vellovan olon kanssa ja yritän mättää ruokaa alas tasaisesti. On pakottava tarve päästä halaamaan pönttöä, mutta ei toivoakaan, että mitään tapahtuisi. Pahaolo vain on ja jyllää sitkeästi. Äklötys olo aiheuttaa heikotuksen tunnetta ja joskus tuntuu esimerkiksi keskellä bussia, että on PAKKO päästä makaamaan. On tosi vähän voimia pysyä pystyssä koko ajan.

Tämä aika on myös sellainen, kun kaikki stressaa, pelottaa ja ahdistaa. Oliko tämä niin hyvä idea? Selvitäänkö me? Entä, jos itselle käy jotain? Itsetunto laskee, peilikuva masentaa ja viikot matelee hitaasti. Naistenklinikalla käydessä silmissä välähteli kauhukuvia viimeisimmästä synnytyksestä, joka on juurtanut suuren pelon jonnekin sisälle. Se pelko valvottaa öisin ja mietin oikeasti, että miten tästä selvitään.

Mutta se on se kuuluisa vaihe, joka tulee ja sitten myös menee. Ultrat kyllä taas piristää sitten mieltä, maha muuttuu tästä rumasta löllöstä raskausmasuksi ja potkut luo sidettä siihen pieneen ihmiseen. Alku on aina vaikein ja ehkä jatkuva epämukava olo saa asiat näyttämään kurjemmilta.

Päivät menee lasten kanssa touhutessa. Ollaan oltu rannoilla, ulkoiltu luonnossa ja hengattu paljon takapihalla. Huomenna lähdetään vihdoin mökille pariksi viikoksi. Toivon hartaasti, että pahin alkaisi olemaan takana eikä vasta edessä. Raskaus on mennyt aika samaa kaavaa kuin edelliset. Jostain syystä olen saanut päähäni jo nyt kumpaa sukupuolta tämä baby on, mutta en aio luottaa tähän ”vaistoon”. Tunne voi vielä muuttuakin monen monta kertaa.

Loppuun lisään masukuvan. Sieltä se jo pilkistää. Eikö olekin soma kuuden kilon turvoitus?

Avainsanat

Kommentit

Tsemppiä! Tiedän mistä puhut.. Mulla oli useemman kuukauden aivan jäätävä olo, aika paljon myös oksentelin ja puolivälissä kävin tiputuksessakin. Siinä olossa minuutit matelevat.. niin hirveetä. Nyt tulee välillä vauvakuume kolmanteen muksuun, mut aina kun on yrjötauti (kuten) nyt, muistaa miten hirveetä se on kuukausikaupalla ja vauvakuume karisee hyvin nopeasti.

Anette - Operaatio Äiti.

Voi ei. Hurja alku!

Voin ensimmäiset 2 kk todella huonosti 24/7. Juuri tuollainen vellova. Mitään ei tullut ulos. Väsymys oli valtavaa. Kotitöistä ei tullut mitään. Kovalla tahdolla sain lapsille ruuan pöytään kaksi kertaa päivässä. Koko ajan nakutti pelko takaraivossa, että entä jos kaikki tämä kärsimys on turhaa. Jos menetän tämän. En koskaan enää halua tulla uudelleen raskaaksi. En pysty. Tämä pahoinvointi on liikaa. Tiesin kyllä että monella on paljon huonompikin olo. Kaikki tulee ulos, mikään ei pysy sisällä. Tiputukseen joutumista jne.

Se ensimmäinen päivä kun ei ole huono olo, on jotain ihmeellistä. Edellisessä raskaudessa se loppui kuin seinään. Nyt se kyllä häilyi taustalla ja ilmestyi jos oli liian pitkä ateriaväli tms. Enimmäkseen kuitenkin hyvä olla.

Nyt on menossa rv 24+2. Mielessä käy jo monesti että mitä jos sittenkin vielä neljäs. 😀 Mutta jos nyt ensin saisi tämän kolmannenkin syliin. Näkisi mitä on elämä kolmen lapsen kanssa. Ja se synnytys… Se on kaksi kertaa ollut aivan kamalaa ja kestänyt aivan liian kauan. 🙁 Enää en elättele toiveita että tällä kertaa menisi helpommin. Sektiota en halua missään tapauksessa. Pitää pystyä pesemään 1 v 10 kk ikäisen pyllyä ja nostelemaan häntä. Toki jos sektioon joutuu, niin sen kanssa eletään. Mutta ensisijaisesti alatiesynnytys. Pelkopolille menossa rv 30+. En tiedä onko siitä apua, mutta ei varmaan haittaakaan.

Anette - Operaatio Äiti.

Zemppiä koko loppuraskauteen♡ Lohdutan, että mä olin täysin normaali 3vrk sektion jälkeen 🙂

Kuulostaa tutulta tuo 24/7 vellova paha olo. Nuorimmaista odottaessani muistan toivoneeni, että tulisi edes se oksennus, sillä sen jälkeen olisi ainakin hetken hyvä olo :D. Mulla muuten vähän tehos ne apteekin pahoinvointirannekkeet! Ja vaikka salmiakkia ei oikein suositella raskaana oleville, niin yksi sellainen pikku pastillirasiassa myytävä salmiakkisillon tällön (max 2-3 karkkia per päivä) kohensi heikottavaa oloa kummasti alkuraskaudessa.

Anette - Operaatio Äiti.

Joo, niin sitä mäki joskus toivon, että yks ökläys ja hetkeks helpottais 😀 Mulla on auttanu vähän kofeiini limun muodossa 😛

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.