Keskenmeno
28.4.2017

Lapsen yrittäminen voi olla rankkaa

Lapsen yrittäminen voi olla rankkaa

Lähiaikoina blogissa on puhuttu siitä aiheesta, että meille toivottaisiin kolmatta lasta. On puhuttu epäonnistumisista, keskenmenoista ja siihen liittyvästä surusta. Vähän verhoa raotettu, mutta ei sinänsä sen enempää kuitenkaan avattu asiaa.

Sain ehkä miljoona kommenttia liittyen aiheeseen. Suurimmassa osassa kiellettiin stressaaminen ja lopuissa pyöriteltiin silmiä sille, että olen testannut ”liian aikaisin”. Enhän mä tässä elämässä blogini kanssa ole mitenkään tilivelvollinen, mutta toisaalta en ymmärrä miksi en jakaisi omia kokemuksia erilaisista asioista.

Jo pidempään tätä blogia lukeneet saattaa muistaa menneisyydessä käydyt sekundäärisen lapsettomuuden taistelut. Noin 1,5 vuotta meni käytännössä elämästä ohi. Itkua, pakkomielteistä tikuttamista ja mieletöntä pettymistä kerta toisensa jälkeen.

Vastoin kaikkia luuloja lapsia harvemmin tehdään tosta noin vaan. Se on yllättävän vaikeaa suunnitella haikaran tuloa etukäteen ja aina haikarat eivät vain löydä laskeutumisalustaa kaikkien kotien yltä. Ensimmäinen negatiivinen kierto voi olla lievä pettymys, mutta kolmannen kerran kävellessä kaupassa tamponipaketti kädessä sitä vääntää aika varmasti jo sisäistä itkua.

Joku arvioi, että olen ”mullekaikkinytheti” -tyyppiä. Joo ja ei. Olen äärimmäisen spontaani ihminen, joka elää paljon fiiliksen mukaan. En kuitenkaan kehitä itselleni pakkomiellettä jonkun asian saamisesta tai sellaisen synnyttyä odotan yleensä tilanteen rauhoittumista, että ratkaisut tuppaisivat olemaan järkeviä. Se pettymys menkkojen alkaessa ei liity mitenkään kyseiseen syndroomaan. Uskon, että asian kokeneet ymmärtää mistä puhun. Sitä on valmis isoon muutokseen elämässä, mutta se päätös tulevaisuudesta ei ole sun käsissäs. Se on tässä asia, joka tekee kaikesta niin pelottavaa.

Vuosi sitten toukokuussa tämä kroppa rupesi toimimaan säännöllisesti imetyksestä huolimatta. Lopetettiin meidän vanhan kansan ehkäisy eli tärppipäivien välttäminen. Tunnistan itse tosi tarkkaan ovulaation ja osaan pitää jalkani silloin ristissä. Ei 100% varma ehkäisy, mutta huonosti raskautuvalla kropalla imetyksen aikana parempi ratkaisu, kun hormonaalinen koko kropan sekoittava vaihtoehto.

Toukokuusta jonnekin syksyyn elettiin ihan fiiliksien mukaan. Asioita tapahtui, jos tapahtui enkä ostanut yhtäkään liuskapakettia kotiin. Kierto oli melko säännöllinenkin. Syksyllä, kun vuosi sektiosta lähestyi.. aloin tarkkailla ovulaation merkkejä. Hieman kohdistamista asioihin ja toivomista tärpistä. En edelleenkään testannut ovista, en testannut raskauttakaan missään vaiheessa enkä mitenkään uhrannut ajatusta sen enempää asialle. Joskus menkkojen alkaessa vähän masensi, mutta toisaalta koin vielä tietyllä tapaa helpotusta.

Joulukuun jälkeen kierto venyi ja lopulta vuoto alkoi 2 viikkoa myöhässä. Pieniä oireita oli ollut ja päätin siinä sitten testailla kesken vuodon myös raskautta. Haamun sain ja päättelin, että kyseessä oli joku kemiallinen. Halusin vain tietää, että oliko kyseessä pieleen mennyt raskaus vai olinko vainoharhainen. Sitten kului taas pari kiertoa omalla painollaan, kunnes huomasin imetyksen tekevän tosi kipeää. Väsyin, olo oli omituinen ja paita aiheutti aristusta rintavarustukseen. Oireet kehittyivät pikkuhiljaa aavistuksen vahvempaan hajuaistiin ja sitten sen tunnisti jo verensokereista. Testasin 3 päivää oletettujen menkkojen jälkeen ja sain pienen haalean haamun. Se meni kesken 4+6 ja vuosin melkein 2 viikkoa putkeen.

Sitä sanotaan, että seuraava kierto keskenmenosta tärppää suhteellisen herkästi. Halusin tämän varman keskenmenon jälkeen tarkkailla kropan toimintaa ja ensimmäistä kertaa koko vuoden aikana seurasin ovulaatiota tikuilla. Tärppihän siitäkin tuli, mutta se päättyi heti. Oireet olivat aivan samanlaiset, kun edellisessä kierrossa, joten tällä kertaa testasin jo päivää ennen menkkoja.

Mä olen maailman suurin stressaaja. Enkä osaa lopettaa sitä edes sillä verukkeella, että se saattaisi auttaa. Viimeisen vuoden en ole stressannut tätä asiaa mitenkään saati alkanut sitä tikulle pissaamis -rumbaa. Kolme kertaa kuitenkin raskaus on nyt mennyt nurin ja voin sanoa, että en mitenkään enää osaa olla stressaamatta. Pelkään oikeasti, että tästä tulee pitkä projekti täynnä epäonnistumisia. Lopputuloksena voi ihan hyvin olla se, ettei meille suoda enempää lapsia. Se ajatus oikeasti sattuu.

En aio heittää elämääni hukkaan tässä välissä ja haluan siitä nauttia. En halua tuhota läheisyyttä pakkomielteellä. Pysyn kyllä ihan hyvin kasassa ja elämä todella on kivaa tässä välissä. Piinaviikot on kuitenkin se rankin osuus, jolloin pelot ja huoli valtaa mielen. Rehellisesti voin myös myöntää, että harmittaa olla näin epävakaan kropan kanssa.

Haaveilen eniten ehkä kevätvauvasta. Kesällä tapahtuva tärppi olisi meille ihan täydellinen, mutta sitä asiaa ei noin vain päätetä. On pakko yrittää luottaa elämään ja siihen, että se kantaa sun unelmia eteenpäin. Mun unelma on tulla kolmen lapsen äidiksi, olla vähän aikaa vielä kotona, kehittyä valokuvaajana siinä samalla ja miettiä omaa uravalintaa. Jos tämä unelma ei toteudu, tulen olemaan yksi iso kysymysmerkki tulevaisuuden kanssa.

 

Avainsanat

Kommentit

Sinulle ”oikeasti asioita läpikäynyt”: minusta on kohtuutonta tulla kirjoittamaan Anetelle mikä on keskenmeno ja mitä on lapsettomuus. Toki niille on lääketieteelliset määritteet,mutta myös subjektiiviset. Lapsen toivominen ja raskauden alkaminen on herkkä aihe ja minusta tuntuu Aneten puolesta pahalta,että kirjoituksestasi saan kuvan,ettei hänellä olisi oikeutta tunteisiinsa. Itse olen myös kokenut yhden kemiallisen raskauden ja pidän sitä keskenmenona,koska koin sen menetyksenä.

Tsemppiä Anette! Sinulla on oikeus tunteisiisi oli ne surua,vihaa,pelkoa tai mitä ikinä. Siihen ei ole kenelläkään nokan kopauttamista!

Ihanaa kevättä 💜

Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos ♡ Ihanaa kevättä!

Mä olin aina haaveillut myös kolmesta lapsesta, mieluiten pienillä ikäeroilla. Melkein 7 vuotta on toivottu, yritetty ja hoidoissa käyty, itketty, masennuttu ja katkeroiduttu eikä edes ensimmäistä lasta ole saatu syliin asti,muutama keskenmeno vain.
Stressillä ei kyllä lapsettomuutta saa aikaan, ei millään. Lapsen alulle saaminen on sellasta rakettitiedettä että kyllä siihen raskautumiseen tarvitaan vain onnea, että oikeat palaset loksahtaa paikoilleen 🙂
Turhaa vielä pelkäät, ettet saisi kolmatta. Ja jos sitä ei tuu niin sitä oppii elämään, että ”suunnitelmat” muuttuu eikä kaikkea vaan voi etukäteen päättää ja suunnitella 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

Voi että.. 🙁 Toivottavasti teille vielä suodaan se pieni ihme ♡

Keskenmeno se on varhainenkin keskenmeno, sanoi kuka mitä tahansa, eikä ole oikeutettua vähätellä toisen kokemaa surua. Tsemppiä ja plussatuulia!
Onko diabeteksesi hyvässä hoitotasapainossa kun huono hoitotasapainohan voi olla yhteydessä keskenmenoihin. Tai onko sektioiden yhteydessä istukkaa jouduttu kovasti kaapimaan pois, olisiko se voinut jotenkin vaikuttaa siihen, että nyt alkio ei pääse kunnolla kiinnittymään.
Käy ihmeessä jollain asiantuntevalla gynellä jos kemialliset raskaudet jatkuvat, kai rupeavat tutkimaan asiaa.:( Voimia ja iloa arkeen!

Anette - Operaatio Äiti.

Täytyy kyllä käydä! Katsotaan vähän miten tämä kierto menee…

Imetys tosiaan voi vaikuttaa tuohon ettei raskaus jatku alkua pidemmälle. Toivottavasti saatte pian pysyvän raskauden alkuun. Me yritimme 4. raskautta 1v 8kk ja tarvitsimme hieman apua lapsettomuushoidoista. Aiemmat kolme raskautta on alkanut 6kk sisällä yrityksen aloittamisesta. Meistä ei tutkimuksissa mitään vikaa löytynyt, mutta ei vain raskaus alkanut vaikka kuinka tikutin ovulaation joka kierrossa, ja jokatoinen päivä taktiikalla mentiin. Henkisesti kyllä elämäni rankinta aikaa ja ne kuukautisten alkamiset sai aikaan muutaman päivän itkut.

Anette - Operaatio Äiti.

Imetys voi kyllä olla, mutta en halua lopettaa vielä :/

Hei käy tarkistamassa kaikki arvot, voi olla että sinulla on raskauden jäljiltä hormonit sekaisin ja esim kiinnittymisen vaikuttava lima liian ohut. Näitä pystyy avittamaan hyvin pienillä ja kevyilläkin toimenpiteillä jotta pieni pysyisi matkassa. Koita vaatia julkiselta puolelta ensin mutta ehkä yksityiselläkään tuohon tarvittavat lääkitykset jne ei tule liian kalliiksi nekään 🙂 apuja löytyy kyllä 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

No se olkoon seuraava projekti!

Täälä juuri kaksi keskenmenoa peräkkäin saaneena ajatulset on hyvin samanlaiset kun sinulla. Eka oli mennyt 9+3 ja toinen joskis viikoilla 6+ jotain. Yksi lapsi meillä entuudestaan eli se onneksi antaa hieman toivoa. 🙂 Mutta tuon ekan keskenmenon jälkeen meni kyllä juurikin kaikki uusiksi, nyt täytyykin palata syksyllä töihin ym ja tuntuu että elämä muutenkin ihan levällään.. yoisaalta haluaisin raskautua uudestaan pian mutta kyllä se aika kova pelko takaraivossa on että jos tuleekin kolmas peräkkäin.. voimia simne. <3

Anette - Operaatio Äiti.

Voi ei 🙁 Toivottavasti kuitenkin raskaudut ja asiat menee hyvin ♡

En tiedä onko sulle tehty mitään hormonimittauksia tms. mutta voisko sulla olla keltarauhasen toiminnassa jotain puutteita?

Anette - Operaatio Äiti.

Voi toki olla!

Toi on todella rankkaa ja raskasta. Ole itsellesi kuitenkin armollinen ja lohduttaudu sillä, että sulla on oikeasti aikaa vielä saada vaikka kuinka monta lasta. Itse lapsettomuuden kanssa painineena ja monen vuoden jälkeen ihanan vauvan saaneena tiedän, että se ei auta, kun joku jankuttaa näitä ”älä stressaa” jne. lauseita. Onnea on se, että sä raskaudut, niin kyllä se onnistuukin. Ja usein se kait onnistuu, kun niin vähiten uskoo. <3

Anette - Operaatio Äiti.

Niinhän se on ♡

Luin myös sen sun edellisen postauksen ja vähän pisti ihmetyttämään osa kommenteista… Siis missä myötätunto? Jos jokin asia painaa toisen mieltä ja tämä on surullinen, niin kuinka kannustavaa on saada tuomitsevia ”neuvoja”. Toki neuvoja voi antaa, mutta tyylejäkin on monia. Toisen asemaan asettuminen on nähtävästi vaikeaa monelle.

Ymmärrän hyvinkin sun tuntemukset ja sen, että aikaisinkin kesken mennyt raskaus aiheuttaa suuren pettymyksen ja surun. Myös ne kemialliset, kyllähän siinäkin on ollut mukana onnea ja toivoa, jonka keskenmenon kohdatessa menettää.

Kiitos muuten, kun tuot blogissa julkisesti esiin imettäväsi taaperoa. Maailman luonnollisin asia toki, mutta niin moni tuomitsee ja ihmettelee, joten asian normalisointi on paikallaan.

Paljon tsemppiä raskauden yrittämiseen ja voimia pettymysten käsittelyyn, toivottavasti toiveenne kolmannesta pikkuisesta toteutuu ❤

Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos zempeistä ja kommentista ♡ Se oli vahingossa jäänyt julkaisematta!

Olipas jollain kärtyllä kantturalla taas mälsä kommentti.
Menetyksiä tosiaan ne varhaisetkin keskenmenot on ja kemialliset raskaudet.
Vaikka kuinka olis jo ennestään lapsia ja suhteellisen vähän aikaa yritetty, niin kyllä se silti sattuu ja pettymys tulee, negatiivisista testeistä ja mikä pahempaa keskenmenoista. Toivottavasti pian taas tärppää ja raskaus jatkuu!
Itselläni tuli mieleen, että onkohan sulla kohtu kunnossa kun ei alkio ilmeisesti limakalvoon tarraa. Ettei olisi sektion yhteydessä vaurioitunut, pitikö istukkaa kovasti irrotella…
Käy ihmeessä gynellä jos mietityttää.
Tsemppiä teille!

Anette - Operaatio Äiti.

Täytyy käydä 🙂 Kiitos!

Meilläkin ekaa yritettiin reilu 2v ja toista 1,5v. Kummassakaan ei pienintäkään selittävää vikaa. Kolmas sitten tärppäsikin imettäessä 10kk ikäistä lähes heti kierukan poiston jälkeen 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

Se on jännä miten kroppa joskus toimii…

Itse olen nykyään kahden icsi lapsen äiti. Matka äidiksi oli pitkä ja kivinen mutta myös opettavainen. Lapsettomuus on raskasta, koska ei voi ikinä tietää miten siinä tulee käymään. Ensimmäisen lapsen kohdalla itselläni kipuilu oli pahempaa kuin toisen. Toisen kohdalla lohdutti ajatus että olimme jo kuitenkin saaneet yhden. Itse en ole koskaan tullut luonnollisesti raskaaksi enkä kokenut keskenmenoa. Olen kokenut epäonnistuneita hoitoja sekä alkion siirtoja. Silloin ei vielä varsinaisesti menetä muuta kuin hetkeksi toiveen vaikka menetys tuntuikin usein kuin vauva olisi hävinnyt.
Toivon onnea kaikille vauvaa toivoville ja kärsivällisyyttä odottaa sitä.

Anette - Operaatio Äiti.

Samoin toivon minä ♡

2 vuotta yritettiin lasta ja vuosi siitä ihan yrittämällä yritettiin ja enää en haluaisi sellaista kokea. Nyt meidän tyttö on vuoden vanha ja mitään ehkäisyä ei ole ollut käytössä synnytyksen jälkeen. Aiemmin oli olo, että toivottavasti en vielä tulisi raskaaksi, mutta nyt on vähän kuume noussut ja se olisi toivottu asia.
En kuitenkaan usko, että noin vaan se onnistuisi ja sen takia en halunnut mitään ehkäisyä kun en edes uskonut, että vahingossa voisin tulla raskaaksi. Toivoisin , että tulisin nyt raskaaksi ilman stressaamista ja yrittämistä. Luulen , että jos koskaan toista lasta edes saadaan niin tuskin vielä aikoihin. . Vihaan kommentteja, että lopeta stressaaminen niin se tapahtuu. Olepa stressaamatta, kun jotain haluaa niin kovasti että sattuu ja koko ajan joutuu miettimään, että mikä helvetti itseä vaivaa kun ei pysty edes lasta saamaan alulle ja muut raskautuu ja kohta jo heidän lasten ensimmäisiä ja toisia synttäreitä juhlitaan ja itse yrittää saada edes jotain viivaa tikkuun!

Anette - Operaatio Äiti.

No tämäpä.. ei se stressi vain katoa :/ Plussatuulia ♡

4+6 ei ole keskenmeno. Ei, vaikka vuotaisi kaksi viikkoa sen jälkeen putkeen ja olisi saanut haamun. Se on edelleen kemiallinen raskaus. 1.5 vuotta lapsen yrittämistä ensimmäisen lapsen jälkeen ei ole sekundaarista lapsettomuutta, se on ihan normaalia. Jos kolmatta on yrittänyt nyt ehkä reilun puoli vuotta ja pari kertaa ollut menkat myöhässä, niin ehkä vielä ei tarvitse tehdä siitä suurta draamaa…

Anette - Operaatio Äiti.

On se keskenmeno. Se on menetys. On ollut jtn ja sitten ei ole enää. Suhun kiinnittynyt irtoaa ja poistuu. Haave poistuu. Sekundäärinen lapsettomuus diagnosoidaan vuoden tehokkaan yrittämisen jälkeen ja tällöin on mahdollista päästä hoitoihin. Fakta, voit vaikka itse sen tarkistaa jostain. Lopuksi vielä, että eiköhän jokainen päätä oman elämänsä ”draamansa” eli sen mikä tuntuu ja miltä. Sä et voi päästä toisten ihmisten sisälle etkä tietää miltä toisista tuntuu. Parantaako se sun oloa väheksyä toisen fiiliksiä vai miksi sä kirjoitit tän kommentin? Toivottavasti saat elämässä sen minkä takia oot ehkä noin katkera. Oon pahoillani, jos elämä on kohdellut sua huonosti. Toivon sulle parempaa huomista 🙂

Olen kuullut, että ovulaatiosta huolimatta imetys saattaa vaikuttaa raskaaksi tulemiseen. Jos ihmettä vielä, niin mieti sen lopettamista? Jos et, niin voi kestää hetken tasaantuakin. Tsemppiä!!

Olen täysin samaa mieltä. On erikoista että puhut lapsettomuudesta vaikka on erittäin selvää, että imetyksen vaikutus ehkäisynsä on merkittävä. Suosittelen, että niin kauan kuin imetät, niin olet pohtimatta raskaaksi tulemista tai keskenmenoja. Eriasia on kun imetyksen on lopettanut.

Anette - Operaatio Äiti.

Mielipiteitä on monia.

Anette - Operaatio Äiti.

Voi se toki vaikeuttaa 🙂 En mä ajatellut vielä lopettaa, koen imetyksen kuitenkin niin tärkeäksi.

Meillä yritettiin raskautua yli neljä vuotta tuloksetta jonka jälkeen haudattiin se ajatus kokonaan. Samoihin aikoihin multa itselläni todettiin syöpä, joka luonnollisesti heikensi mahdollisuutta raskautua entisestään mutta näin vaan ihmeitä tapahtuu ja tulin raskaaksi sädehoitojen aikaan. Nyt kainalossa tuhisee huomenna yksi vuotta täyttävä tyttö ❤ Paljon tsemppiä teille! Tiedän ettei nämä asiat tapahdu sormia näpsäyttämällä. Uskon kuitenkin että näin tapahtuu kun aika on oikea vaikkei se oloa sillä hetkellä helpotakkaan.

Anette - Operaatio Äiti.

Onnea ♡ Ja toivottavasti loppuelämä näyttää valoisalta. Etenkin terveyden puolesta! Mä uskon oikeasti myös itse siihen, että asiat tapahtuu silloin kun on sen aika. Sillä hetkellä se on vaikea kestää ja asian ymmärtää ehkä sitten vähän myöhemmin.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.