Eväsretki
14.4.2017

Kevään 2017 ensimmäinen eväsretki!

Kevään 2017 ensimmäinen eväsretki!

Ollaan perheena sellaisia, että jokainen meistä kaipaa tekemistä. Tulee hypittyä seinille, jos jumitetaan hirveästi tekemättä mitään. Tykätään luoda muistoja hauskoilla jutuilla ja puuhata kaikenlaista. Tässä kuussa meillä aikuisilla on molemmilla synttärit ja tänään sitten vähän juhlistettiin niitä. Ostettiin hirveä läjä herkkuja ja lähdettiin luontoon kevään ensimmäiselle eväsretkelle.

Idea oli tietyllä tapaa tosi spontaani, joten ei ehditty valmistautumaan. Oltiin jo syöty ruokakin, joten hankittiin kaikkea hyvää herkkua kaupasta mukaan. Elsa söi lähinnä vain suolatikkuja ja rypäleitä, mutta me muut vedettiin vielä yhdet ruokaöverit tähän viikkoon. Olisihan tarjolla voinut olla enemmän terveellisiä asioita, kuten hedelmiä sekä vihanneksia.. mutta jätetään ne sitten seuraavaan kertaan. Yleensä meidän picnicillä on patonkia tuorejuuston kera, hedelmää ja keksejä.

Topilla oli aika hauskaa. Tyyppi heitteli kiviä lampeen, juoksi meidän koiran kanssa ja leikki jotain miekkaleikkejänsä. Elsa nukkui alussa jonkun aikaa ja sitten lähinnä koko alkureissun nökötti sylissä. Nämä oli näitä päiviä, kun neiti ei oikein inspaantunut mistään. Syynä saattoi olla ihan liian lyhyet päikkärit.

Ollaan ihan kaupunkilaisia miehen kanssa. Ollaan silti myös tapamaalaisia eli sydän halajaa metsiin, maaseudulle ja ulos kaupungin vilinästä välillä. Tosi usein me ajetaankin max 100km pois Helsingistä ja vietetään kiva päivä luonnon hellässä syleilyssä. Kumpikin meistä valokuvaa harrastukseksi ja nämä reissut mahdollistaa yleensä niitä hetkiä kaivaa kamera esiin. Toinen meistä kuvaa luontoa sekä esineitä ja toinen eläviä olentoja.

Odotan paljon sitä, että ilma lämpenee. Kuvaaminenkin muuttuu helpommaksi, kun ei pidä tehdä kaikkea minuutissa, ettei lapselle vain tule kylmä. Olisi ehkä helpompaa ottaa kuvauskeikkoja muidenkin lasten kanssa heti, kun ilmat sallii varaa valita minkähenkisiä kuvia vanhemmat haluaa. Uskon itse vahvasti, että jokainen haluaa kuvan, jossa näkyy se lapsi eikä pelkkä topattu möhkäle. Parempia säitä odotellessa siis.

Ei siinä, onnistunut reissu ja päivä oli. Picnicille lähteminen on tosi kivaa puuhaa perheelle ja sen voi tosiaan hoitaa terveellisemminkin. Mukaan kannatta ottaa leluja, palloa ja muuta. Ei mekään pelkästään valokuvattu koko reissua. Joskus blogiin tulee kommenttia noista kuvista, joita otan.. mutta sanotaanpas siihen, ettei kuvia ottaessa tälläkään kertaa vahingoitettu tai palellutettu lapsia.

 

Oikein mukavaa Pääsiäistä jokaiselle siellä ruudun toisella puolella! Nauttikaa (mahdollisesta) minilomasta!

(*Huppari ja polvipaikkalegginsit saatu Papulta.)

 

 

Avainsanat

Kommentit

Ihana idea ja lapsille jää tällaisista hyviä muistoj, tehdään kaikkea eikä kökötetä vaan sisällä. Sais vaan tosiaan tulla nyt lämpimämmät kelit että viittis ulkona retkeillä ja liikkua enemmän.

Anette - Operaatio Äiti.

Niin sais!

Joo,onhan teidän tapa retkeillä luonnossa aika erilainen kuin esim.meillä,mutta mitä sillä on väliä! Jokainenhan saa retkeillä ihan just niinkuin itse haluaa. Me ei raahata yhtä ainutta palloa tai muutakaan lelua metsään koska metsäleikit on aina syntyny ihan itsekseen siitä mitä metsästä löytyy. Eväät on enimmäkseen voikkareita ja jotain mitä voi tulilla paistaa. Me vaelletaan ja geokätköillään ja nyt kun lapset on jo kahdeksan-, kuusi- ja kolmepuolivuotiaat niin homma alkaakin olla helppoa.Jokainen kantaa oman reppunsa ja mukaan otetaan vain välttämätön.Kuopuskin on jo tottunut metsässä kulkija ja jaksaa sopivasti tauotettuna tallustella hyvin 5- 7 km:n lenkkejä. Polut ja pitkospuut kun on paljon mielenkiintoisempia kuin kaupungin jalkakäytävät! 🙂 Laavulla ja teltassakin jo käytiin koko poppoolla viime kesänä yöpymässä,mutta kun pienin oli silloin vielä alle kolmevuotias niin pidemmät usean yön reissut ei vielä oikein onnistuneet kun pidemmillä päivämatkoilla toisen aikuisen olisi pitänyt ottaa ainakin välillä kuopus kantorinkkaan ja toiselle olisi jäänyt vähän liikaa kannettavaa.Isommille lapsillekaan kun ei voi vielä kovin painavia reppuja laittaa selkään. Onneksi on kansallispuistojen reittejä joissa on eri reittivaihtoehtoja ja laavuja ja nuotiopaikkoja kohtuullisen matkan päässä autojen parkkialueista. Rakastan kyllä eniten tiettömiä taipaleita ja erämaita,mutta nyt retkeillään lasten ehdoilla.Sitten myöhemmin on taas muun vuoro.Teillä on ihan toisenlainen tyyli retkeillä ja se on just teidän perheen tyyli.Kyllä meidän perheellekin maistuis varmaan täytekakku kallioilla jos joku viitsisi sen ehjänä sinne raahata! 🙂 No ehkä sen aika on sitten vappupiknikillä lähirannassa.En uskalla näyttää noita sun eväskuvia omalle jälkikasvulle – alkavat pian vaatimaan moisia herkkuja retkievääksi.

Anette - Operaatio Äiti.

Me lapsena retkeiltiin just noin 🙂 Ja aiotaan retkeillä myös omien lasten kanssa. Picnic nyt ehkä meillä ei oo aina sitä metsäilyä, vaan nimensä mukaisesti syömistä 😛 Täytyy ensin odottaa, että nämä hippasen kasvaa ja metsäily on helpompaa. Kyllä me ilman palloa ja lapioo kotimetsässä pyöritään. Kepit on pojan suosikki”lelu” 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.