Lastenvaatteet
23.3.2017

10 toistuvaa kysymystä lastenvaatteista

10 toistuvaa kysymystä lastenvaatteista

Listaan tähän muutaman seikan, joihin törmään jatkuvasti täällä blogissa sekä somessa. Aihe on tuttu eli lastenvaatteet. Siis ihan koko ajan tuntuu, että saan vastata samoihin kysymyksiin.

— — — —

1. Luulenko olevani jotenkin parempi, kun puen lapseni merkkivaatteisiin?

Ei, en luule. Vaatteet, tavara tai mikään materia ei määritä kenenkään paremmuutta. Vaatteet on tasan yksi kotiäidin harrastus, josta on poikinut paljon elämään. Iloa, tekemistä ja hyvää meininkiä.

2. Olenko sokeasti merkkiriippuvainen, koska kaikista vannotuksista huolimatta blogi on täynnä Rodini sitä ja Rodini tätä?

En ole koskaan ollut merkkiriippuvainen. Moni varmaan juuri tirskahti, joka on ihan ymmärrettävää. Viime aikoina vaatepostaukset on pyörineet vähän liikaakin kalliiden merkkien ympärillä, vaikka puen lapsilleni ihan hirveästi esimerkiksi Lindexiä. Tästä syystä olen valmistellut postaussarjaa lasten vaatekaapista ja lupaan kirjoittaa jatkossakin vaatteista enemmän myös sen merkkimaailman ulkopuolelta.

3. Jyrääkö merkkivaatteet alleen mun lasteni lapsuuden?

Arvatkaa kaksi kertaa. Elämä ei ole kiinni vaatteista. En juoksuta lapsia vain ostamassa vaatteita enkä koskaan pakota kuvattavaksi, jos touhu ei ole mieleen. Meidän arki on paljon enemmän kuin pari kangaspalaa.

4. Saako merkkivaate päällä leikkiä?

Käyttöönhän ne vaatteet on ostettu. Merkkivaate tai markettivaate.. mitä eroa? Kumpikin päällä voi syödä, kumpikin päällä voi leikkiä tai vaikka pyöriä maassa! Toki pyydän lapsia varomaan vaatteita esimerkiksi syödessä, koska siisti syöminen on asia, joka tulee joskus oppia. En kuitenkaan suutu isosta punaisesta puolukkatahrasta Rodinin rintamuksessa, vaan mieluummin kaivan esille sappisaippuan ja luotan meidän pyykkäriin.

5. Tiedostanko, että merkkivaatteet saattaa eriarvoistaa lapsia esimerkiksi tulevaisuudessa koulussa?

Tästä olen eri mieltä. Aina löytyy luokalta se tyyppi, jolla on coolimpi reppu tai parempi kännykkä. Eihän me sen luokan kynnyksen yli astuta 100% toistemme kopioina. En aio opettaa lapsille vaatteiden rahallista arvoa tai vastaavasti nostattaa mitään statuksia. Aion opettaa sen, että jollain toisella voi olla jokin kadehdittava tavara, mutta sitten sulla on joku tavara mitä se toinen kadehtii. Kaikkea ei saa ja omaan pitää tyytyä. Tavara ei määritä paremmuutta eikä sen avulla kuulu kilpailla.

6. Enkö laita lapsia liian isoon julkiseen asemaan, kun julkaisen ympäri somea avoimia sovituskuvia, jotka saattavat levitä googlen kuvahaun kautta laajalle?

En pelkää somea nykyaikana. Näen sen eräänlaisena taitolajina. Rauhallinen tasapainottelija ei putoa laudan päältä, kun taas hätäinen höslääjä putoaa ja lyö nenänsä kipeästi. Kaikessa on kyse harkintakyvystä ja siitä, että miettii kaksi kertaa. Julkaistu kuva ei saa aiheuttaa häpeän tunnetta edes silloin 20 vuoden päästä.

7. Mikä hiton jälleenmyyntiarvo? Itsensä pissimistä silmään ja varsinaista selittelyä, vai?

Tää on asia, jonka ymmärtää vain jos ymmärtää. Otetaan kuitenkin se kuuluisa esimerkki. Mulla oli talvelle 4 haalaria, joista jokainen oli suhteellisen suosittua merkkiä ja sitten oli yksi LIDL:n haalari. Tuli aika myydä haalarit pois. 2 myin pois jäämättä postikuluakaan tappiolle, 1 haalari hyvillä ominaisuuksilla maksoi mulle lopulta vain 20 euroa ja yhdestä sain tarjouskaupan kautta 20 euroa enemmän kuin alunperin olin maksanut.  Sitten oli se LIDL:n haalari, joka maksoi 17 euroa, ei pitänyt vettä eikä lämpöä.. se onneton haalari meni eteenpäin vain ilmaiseksi. Tästä voi päätellä paljon. Aina toki voi olla surkea mäihä ja lapsi voi harjoitella luisuja uusi kallis haalari päällään eikä reikäpolvista ressukkaa pelasta enää mikään. Siinä meni se jälleenmyyntiarvo, mutta elämä on täynnä yllätyksiä eikä niihin aina voi varautua.

8. Eikö mun lapsi jäädy/läkähdy/tukehdu tuo/tää/toi päällään? Eikö paita ole liian iso ja housutkin lyhyet? Ja niin eespäin.

Tähän mun tekisi mieli sanoa jotakin tiukasti, mutta yritän olla nykyään wannabe zen. Ensinnäkin jokainen äiti varmasti tuntee lapsensa parhaiten. Toinen on vilukissa ja toinen kuumakalle. Yksi palelee missä tahansa hanskoissa ja yksi läkähtyy toppavaatteissa kevättalvella. Miksi siis jatkuvasti joku kyseenalaistaa sen miten puen mun lapsia? Aina on joko liikaa tai liian vähän. Aina on liian suurta tai liian pientä. Se on jännä, että tää aihe jaksaa herättää jatkuvasti tunteita monissa lukijoissa ihan siihen asti, että kommenttikenttä paukkuu. Ne lapset ei ole mitään hiljaisia nukkeja. Jos sattuisin olee niin tyhmä, että pukisin tyypit epämukavasti, tulisi aika nopeasti suoraa palautetta itse vaatteiden käyttäjiltä.

9. Miten yhdellä lapselle voi olla niin monta haalaria? Miten ehditään käyttää niitä kaikkia?

Esitän vastakysymyksen, josta ainakin edes osa tunnistaa itsensä. Miksi sulla on useammat kengät tai useampi takki kaapissa? Miten ehdit käyttää niitä kaikkia? En ymmärrä miksi pitäisi välttämättä ostaa vain se yksi haalari ja vetää sillä koko talvi. Onhan se varmaan hemmetin turhaa, että lapsella on monta vaatesettiä keväälle, mutta mikä tässä maailmassa ei olisi edes joltain osin turhaa? Miten me ehditään kaikkia käyttää? No siten, että valitaan aina haalari päivän mukaan. En mä itsekään jaksaisi kulkea koko talvea samassa takissa.

10. Osaanko mä ottaa eriävää mielipidettä vastaan, kun isketään vastakommenttia tekstin alle?

Osaan, mutta jatkuvasti näihin samoihin kysymyksiin vastaaminen alkaa olemaan vähän hohhoijaa. Ymmärrän, että ruudun takana on helppo esittää huolestunutta ja heittää omia mielipiteitään ääneen. Jos sulla saa olla mielipide, eikö mullakin saisi olla? Melkein aina pahastutaan, jos en purematta niele toisen kommenttia ja taputa käsiäni kiitollisena yhteen, kuinka joku nerokas onnistui avaamaan silmäni. Nää on nyt niitä kuuluisia mielipideasioita ja se on vaan hyväksyttävä, että mielipiteitä on yhtä monta ku persreik.. jep, tiiätte kyllä.

— — — —

Eipä varmaan sitten muuta. Jatkokysymykset voi oksentaa kommenttikenttään, jos tuntuu, että joku jäi kaivelemaan. Myös ne asialliset kommentit on enemmän kuin tervetulleita! ♡

 

Avainsanat

Kommentit

Moikka!

Sulla on ihanat kauniit lapset ja lapsillasi on ihania vaatteita. Ylipäänsä toisen pukeutumiseen tms. Puuttuminen on mun mielestä turhaa, sillä ajattelen että sun vaatteet ei oo multa pois. Silti en ymmärrä miksi olet jatkuvasti todella kärkäs asioihin mitkä liittyy sun lasten vaatteisiin. Tähän voisi päteä sanonta ”se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa. Tai siis blogisi on äitiysblogi missä lasten vaatteet näyttelee suurta roolia, niin eikö silloin kyseenalaistaminen tms. Kuulu asiaan, ja sä bloggarina palvelet lukijoitasi heitä kunnioittavalla tavalla.

Omasta mielestäni kaikki lasten vaatteet ovat niin rodinia ja gugguuta että olen siirtynyt lukemaan persoonallisempia vaateblogeja. Mussa ei herätä inspistä se, että tytölle on puettu rodinin haalari, Gugguun pipo ja kånkenin selkäreppu, hei apua, kaikilla sama setti 😂🙈 odotankin ”markkinoille” oikeasti persoonallisia ja stailattuja lapsia jotka eivät ole sitä samaa tyyliä kun päikyssä joka toinen lapsi.

Arvostan persoonallisuutta ❤️

Anette - Operaatio Äiti.

Ymmärrän kyllä mitä sä sanot. Mutta hassua, jos oli mulle 100% tarkotettu? Meillähän ei edes lipasto ole puoliksi täynnä noita sun mainitsemia merkkejä. Tosi usein yhdistän sekaisin Lindexejä ja Rodineita ja uusia merkkejä ja mitä vielä. Mä en osaa pukea päästä varpaisiin samaa merkkiä, vaan tykkään yrittää soveltaa 🙂 Toki sovituskuvat droppi päivinä eri asia.

Kateus on mielenkiintoinen asia, varsinkin kun sinunkin kohdalla kateus usein kohdistuu materiaan. Kahdetimisen syitä kun voisi olla monia muitakin. Päällimmäisenä nousee mieleen esimerkiksi osallistuva isä, teidän perheessä kun osallistuvia isejä löytyy peräti kaksin kappalein. Se hurjan hienoa, suorastaan kadehdittavaa. Lasten eriarvoiset lähtöasemat on Suomessa tietynlainen tabu. On subjektiivista päivähoito oikeutta, ilmaista peruskoulua, jatko-opinnot kaikkien saatavilla. Suomessa on vahvasti uskomus ”kaikkien yhtäläisiin mahdollisuuksiin elämässä” . Tuloerot ovat kasvaneet merkittävästi viime vuosina, mikä osaltaan selittää kasvaneen materiakateuden. Myös perheissä, jossa ei ole kahta osallistuvaa vanhempaa, tukiverkostoa (kummeja ja mummeja) ollaan huomattavan rankassa lähtöasetelmassa verrattuna perheisiin joista nämä tekijät löytyvät. Kiitos ajatuksia herättävästä postauksesta. Kaikkea hyvää teidän perheelle. Nettikiusaamisen on perseestä, mutta kateus on inhimillistä. Toivottavasti se myös auttaa näkemään oman elämäntilanteen etuoikeutetut asiat osallistuvat aikuiset perheen tukena, mahdollisuudet joita pystyy tarjoamaan lapsilleen matkat, harrastukset, vaatteet ja tärkeimpänä aidosti läsnä olevat vanhemmat.

Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos kommentista, hyviä ajatuksia. En tiedä mistä asiat johtuu, mutta en varmaan koskaan saa tietääkään 🙂 Kateus on aina tietenkin vahva syy.

Itse olen tänä talvena lopettanut layen vaatteiden ostamisen lähes kokonaan. Sen sijaan olen yrittänyt päästä eroon siitä tekstiilimassasta, joka kodin on vallannut.
Ihannetilanne mielessäni olisi se, että jokaisen lapsen kaapista löytyisi kolme-neljä arkivaatekertaa, treenivaatteet ja juhlavaatteet.
Merkillinen tai merkitön
– ihan sama.

Anette - Operaatio Äiti.

Minimalistinen ostoskäyttäytyminen on noussut mun mielestä enemmän esille lähiaikoina ja se on ihan hyvä 🙂

Voi elämänkevät mitä kommentteja ja kysymyksiä… Kiva kun sä jaksat pitää blogia siitä huolimatta, että kuraa tulee niskaan.. Vaikka itse puen lastani eri tavalla, tykkään tosi paljon sun vaatepostauksista ja tyylistä. Musta on tosi kiva seurata eri tyylejä. Jaksan ihmetellä, miten jotkut viitii nähdä vaivaa tulla kommentoimaan kärkkäästi ja arvostellen. En ymmärrä sitä. Ei ole pakko lukea blogeja, jotka herättää niin suurta tuskaa.

Mutta hei, mulla oisi toive kenkäfriikkinä; tekisitkö joskus lastenkenkiä käsittelevän postauksen?? Lasten jalat kasvaa vauhdilla, mutta kenkiä pitää silti olla useammat. Se on kivaa, mutta toisaalta mulle tulee vähän päänvaivaakin siitä. Tai ainakin meillä on ne useammat kengät. Jollain toki voi olla vaan ne yhdet kengät. Vrs. yksi talvitakki. 🙂 Jokatapauksessä kenkäpostaus oisi mukava.

Anette - Operaatio Äiti.

Voin mä tehdäkin. Pitäs vaan ottaa sit kamera käteen 😀

Aika surullista, että jotkut kommentoivat pelkästään silloin, kun on jotain negatiivista sanottavaa. Ihmetyttää ihan oikeasti, että keneltä se on pois, jos toinen pukee lapsensa merkkivaatteisiin tai jos vaatteet eivät omaan silmään näytä lapselle istuvan. Pääasia, että vaatteissa on mukava olla, oli ne sitten Rodinia tai Cirafia. En keksi syyksi näille ikäville kommenteille mitään muuta kuin kateuden. Myönnän, että itseänikin harmittaa, kun ei ole aina varaa ostella merkkivaatteita, mutta miksi purkaisin harmitustani bloggaajaan? Jos jokin blogi ei miellytä, sitä ei ole pakko lukea eikä näin ollen tarvi enää mieltänsä pahoittakaan ja täyttää kommenttiboksia ilkeillä sutkautuksilla. Kriittinen saa tottakai olla, jos siihen on todellista aihetta.

Anette - Operaatio Äiti.

Jep, samaa mieltä. Kun ei kukaan pakota tosissaan täällä blogissa roikkumaan.

Ihminen on vain oman persereikänsä reunus. ❤️ Oot huippu, harmi että joudut puolustelemaan. Vähän ku yrittäisit selittää toiselle miksi pidät jostain ruoasta, tai et pidä. Huoh.

Anette - Operaatio Äiti.

No tämäpä 😀

Voihan ensimmäisen maailman ongelmat! 😀

Anette - Operaatio Äiti.

😀

Ai vitsi en kestä, miten joillakin on oikeesti edes aikaa keskittyä toisten elämään. Onks se oikeesti joltain teiltä nega kommentoijalta pois jos Anette haluaa ostaa lapsilleen vaikka 100 talvihaalaria yhdelle talvelle, pliis ihmiset..keskittykää elämäänne. Mun muksu veti talven yhdellä haalarilla, ja se on mulle fine, mut ei tulis mieleenkää lähtee kritisoimaan sitä jos joku nyt haluaa ostaa enemmän. Kukin tavallaan eiks niin? Ehkä kannattaa katsoa ensin omaan peiliin ennen kuin lähtee arvostelemaan toisten elämää.

Ps. Lapsi huomattavasti ilosempi liikkumaan väljässä kun makkarassa. Tsemppii!

Anette - Operaatio Äiti.

Kiitti 😀 Joo väljä ennemmin, kun kiristävä.

8. Lukijat eivät tiedä taustoja kuvien takana. Jos laittaa pienen lapsen istumaan välikausihaalarissa tuuliselle saarelle lumiselle jäälle niin se vaan näyttää hassulta ja mun mielestä myös tyhmältä. Ei mainoksissakaan ole kevätvaatteita kuvattu keskellä lunta. Ei se lukija voi tietää, että lapsi istuu kuvauksen ulkopuolella rattaissa toppapussissa ja siten tarkenee varmaan ihan hyvin. Miksei niitä kevätvaatteita voi esitellä sisällä tai sitten kun on oikeasti niin lämmintä, että tarkenee myös muuten ulkoilla ja leikkiä niissä? Joku kokematon vanhempi voi myös ottaa liikaa mallia ”väärin” puetuista lapsista.

9.Itse ostan vaatteita käyttöön, myös niitä Rodineita, ja toki lapsilla on muutamat ulkovaatesetit, mutta monta haalaria ja monta samanlaista menee harrastuksen puolelle ja siksi ihmiset varmaan ihmettelevät. Sitä ei voi enää käytöllä perustella. Monet eivät vaan ymmärrä miksi kasvavalla lapsella tulee olla niin monta ulkohaalaria, joita esitellä. Ulkovaatteet kun yleensä mielletäään käyttövaatteiksi. Ei siinä sen kummempaa eikä millään pahalla.

Anette - Operaatio Äiti.

Hyvät vastaukset eikä mua koskaan ihmettelijät itseasiassa haittaa. Mutta ilmaisukin on vaan taiteen laji 😉

Minäkään en ymmärrä kritiikkiä toisen ostoksista. Mutta nyt jäi mietityttämään, onko yleistäkin ostaa lapselle esim. kaksi talvihaalaria ja kaksi välikausihaalaria per kausi? Itse olen aina mennyt yhdellä ja toisinaan kaksikin kautta on mennyt samalla haalarilla (ja sitten 1-2 kautta vielä nuorempi käyttänyt vanhemman vanhaa). Aloin miettiä, olenko jotenkin huonosti varustautunut, kun ei meillä ole mitään varahaalaria. Aina haalari on kuivunut aamuksi, jos on pitänyt pestä.

Anette - Operaatio Äiti.

No jotkut ostaa, jos ulkoilee paljon. Haalari ei aina ehdi kuivua seuraavalle kerralle 🙂 Mun mielestä tarpeen mukaan…

Kohta 8. Epämukavasti puettu tai ei, niin suurin osa sun lasten (varsinkin Elsan) päällä nähdyistä vaatteista nyt vaan on väärän kokoisia (suuria) tai eivät sovi mallille muista syistä. Jos et itse näe/myönnä tätä, niin aika sokea saat olla. Asukuvat juuri koskaan ovat inspiroivia, kun vaatteet roikkuu ja ovat rutussa. Miksi muilla lastenvaatteista bloggaavilla ei ole tätä ongelmaa? He pukevat ilmeisesti lapsensa todella epämukavasti, koska vaatteet näyttävät hyvältä lasten päällä. Vinkki: kaikkia uutuuksia ei ole pakko ostaa, jos ne ei vaan sun lapselle sovi malliltaan ja mittasuhteiltaan.

Anette - Operaatio Äiti.

Voi kuule, kun se olisi niin helppoa.. 🙂 Jos ostaisin kaiken mikä Elsalle sopii niin se olisi aika zero. Neiti vaan on malliltaan sellainen, että melkein mikään ei istu. Kapea, pitkä ja toisaalta niskahaara vähän lyhyt. Pituus on siis jaloissa 😀 Se vähän väljä vaate ei lapsen oloa pahenna eikä tässä lapsista mitään makkarankuori malleja olla tekemässäkään. Ne kuitenkin on vaan lapsia, muista se 🙂

ostin talvitakkini intersportista 2010 marraskuussa, se on muinulla käytössä edelleen. kun sanoit, että en minäkään jaksa samassa talvitakissa kulkea yhtä talvea?? eli siis pidät vaikka kuinkaa monta eri takkia aina vuodessa kun yhtä seasonia kohtaankin on monta takkia. mitä ajattelet ihmisestä joka on pitänyt nyt 7 talvea samaa talvitakkia?

Anette - Operaatio Äiti.

Mitäs mä siihen sanoisin? Ihan jokainen tavallaan. En oletakaan, että muut tekee kuten minä 🙂 Mulla on pari talvitakkia ollut täksi talveksi vissiin..

Kasi vähän huvittaa, koska oon monesti lukenut sun esittävän tismalleen samoja kysymyksiä kun joku muu on laittanut lapsensa asukuvaa. Mut en sit tiedä onko se eri asia, kun kyseessä ei oo bloggarin lapsi 😝

Anette - Operaatio Äiti.

No mä en kyllä mun muistikuvan mukaan oo KOSKAAN kyseenalaistanut toisen lapsen vaatteiden lämpimyyttä esimerkiksi? Oon tottakai ollut jeesaamassa netin ketjuissa, joissa kysytty kokovinkkiä kuvan kera.. mut sitähän siinä on kysytty? 😀 Niin eikö sillon saa sanoa, jos joku on liian pieni tai liian iso?

Ihana postaus.♡ Ikävää kun jotkut kokee aina tarpeelliseksi samoista asioista kysellä ja samoihin asioihin kommentoida, varsinkin ilkeästi.

Anette - Operaatio Äiti.

Onhan se vähän, mutta toisaalta ehkä se sitten vaan on heidän mielipiteensä 🙂 Mut tulipa nyt vastattua kerralla kunnolla 😀

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.