Shoppailu
28.2.2017

Älä anna vaatehypen hallita!

Älä anna vaatehypen hallita!

Olen kirjoittanut paljon lastenvaatteista. Hehkutan, hypetän ja ylistän niitä. Olen ehkä vähän materialistinen ja hankin joskus turhankin kalliita vaatteita. Saan usein kehuja sekä kommentteja liittyen lasteni pukeutumiseen. Kaikki tämä pidemmällä tähtäimellä voi ohjata joitain ihmisiä väärään suuntaan.

Haluan olla vastuullinen ja kertoa ajatuksiani tästä aiheesta ääneen. Haluan kertoa, että merkkivaate ei ole sen ihmeellisempi kuin ”tavallinenkaan”. Olen ehkä tämän vuoden aikana unohtanut painottaa tätä ajatusmallia ja olen liidellyt pinnalla näyttäen näennäisesti vain kimaltelevalta.

Mitä tapahtui blogille, josta jokainen äiti tai isä sai neuvoja pukeutumiseen? Katsomatta hintalappua, kuosia tai vaatteen alkuperää. Siitä tuli markkinallinen paikka, jossa hehkutettiin pelkästään uusia Rodineja, Vimmoja ja Gugguuta. Tosiasia on se, että meidän lipasto koostuu EDELLEEN laajalti KAIKISTA merkeistä. Rakastan esimerkiksi Name Itin ja Zaran vaatteita. Suosin H&M:ää, KappAhlia ja Lindexiä. Olen tykästynyt myös uuteen Cirafiin. Aionkin tulevaisuudessa merkkivaatteiden lisäksi näyttää vaatekaapista muutakin kuin pelkän ”pinnan”.

Nykyajan malli lasten pukeutumisessa on yllättävän korkealla. Rima hipoo taivasta ja monelle saattaa tulla jopa aika pärjäämätön olo. Olenko minä mitään, jos lapsellani ei ole talven uusinta tupsupipoa ja vähintään yksiä Rodinin leggareita? Hölmö kysymys näin ääneen sanottuna, mutta valitettavasti pyörii monen päässä. Se on se pelko, ettei kuulu joukkoon ja näyttää jotenkin vähäpätöiseltä muiden rinnalla.Tässä vaiheessa haluan painottaa, että näin ei saisi ajatella. Lasten pukeutumisessa ei kuuluisi olla mitään jaotteluja, jotka erityisesti laittaisi ihmiset omiin ryhmiinsä. Toki toiset liittyy Molokidsin ryhmään, toiset Rodini-kirppareille ja toiset Lindexin omaan. Tämä on kuitenkin täysin eri asia ja viittaankin jaottelulla siihen, että mikä vaate tekee toisen paremmaksi kuin toisen. Ei mikään. Vaatteiden pääasia on pitää lapsi lämpimänä ja tuntua mukavalta päällä.

Toinen ei välitä siitä, että mätsääkö kuosit tai onko lapsen päällä röyhelöä vai pöksyt. Joku pikkuveli kulkee isosiskon vanhoissa vaatteissa. Sitten on se tyyppi, joka on puettu älyttömältä kuulostaviin merkkivaatteisiin kiireestä kantapäähän. Kumpikin näistä lapsista on onnellisia, koska kummallakin on jotain mitä laittaa päällensä. Tuomitseminen suuntaan tai toiseen on vain pikkumaista ja typerää. Eikä se aina mene niin, että Cirafia käyttäviä tuomitaan. Ihan yhtä paljon huomaan sitä tuomitsevaa asennetta Rodinia kohtaan.

Itse olen sellainen äiti, joka haluaa pukea lapsia kauniisti – siis omaan silmääni kauniisti. Siihen tyyliin kuuluu villatakkeja, isoja päärusetteja ja erilaisia muita härpäkkeitä. Less is more ei kuvaa omaa tapaani asustaa. Se on vain yhden mutsin tapa eikä mikään seurattava esimerkki. Kauniisti pukeminen ei tarkoita myöskään sitä, että pitää olla vaatekaappi täynnä kallista merkkiä. Kauniit vaatteet ei katso sitä hintalappua.

Tästä päästäänkin aiheeseen, josta olen huolissani. Saako esimerkiksi oma blogini tai somen vaatehype jotkut ihmiset elämään yli varojensa? Pelkään, että esimerkiksi minä kasvatan sitä tarvetta merkkivaatetta kohtaan postauksillani ja joku mamma kokee huonommuuden tunnetta. Nämä tunteet sitten ajavat äidit (tai isät) kierteisiin, joista on vaikea päästä pois.

Haluankin painottaa sitä, että MITÄÄN ei kannata ostaa vain sen takia, että se vaate on toisella. Mitään ei kannata ostaa, koska kaikki muutkin ostavat ja hypettävät. Mitään ei myöskään kannata ostaa, jos tuntuu pahasti siltä, että on vain pakko. Eikä mitään kannata ostaa, jos oikeasti ei ole varaa. Velkakierteet, rahahuolet ja kaikki mikä pyörii rahan ympärillä on tosi voimia vieviä asioita. Toivon täysillä, ettei kukaan lähde sille tielle.

Aikanaan, kun aloitin tämän blogin ostin alle 10 euron vaatteita kirpparilta. Muuhun ei ollut varaa, koska oltiin otettu lainakin. Sitten PO.P:itus muuttui nousevaksi Rodiniksi. Ei mennyt aikaakaan, kun luottokortti oli täynnä ja piti hankkia toinen. Se kierre jatkui pitkään ja voin sanoa, etten enää koskaan edes harkitse luottokortin ottamista. Päivä oli oikeasti joskus jopa pilalla, jos jotain uutta tuli kauppoihin ja tiesin olevani varaton. Vaatteista tuli liian iso juttu nuorelle ensikertalaiselle äidille. Eron myötä luottokortit lopetettiin ja maksettiin pois. Olin poissa vaatepiireistä TODELLA pitkään ja tämän aikana taisin kasvaa asian suhteen henkisesti vastuullisemmaksi aikuiseksi. Vaatteet eivät enää ohjanneet mieltäni, vaan minä itse opin hillitsemaan halujani. Kaikkea ei tarvitse saada.

Tämän oman kokemuksen kautta siis vetoan siihen, että kukaan ei arvottaisi asioista sen isompia kuin ne on. Vaate ei määritä sinua ihmisenä eikä sen merkkivaatteen kauppaan jättäminen ole pois lapseltasi. Et ole huono vanhempi, jos et seuraa somen hypeä. Vanhemmuus on muutenkin täynnä vaikeita asioita ja itsensä syyttelyä, joten ei kannata vaatteista tehdä yhtä ikävää syytä lisää.

Painotan vielä loppuun, että joskus se meidän elämä näyttää ehkä täällä blogissa ulosannettuna kauhean ”hienolta”, mutta ei se ole ihan sitäkään. Joo.. voin ostaa Parikan alekengät tytölleni tai seurata uusimpia droppeja, mutta loputtomasti en pysty hankkimaan vaatteita uutena. Suosin mielettömästi livekirppareita ja sieltäkin PYRIN ostamaan vain alle 20 euron juttuja. Säästän monissa asioissa, myyn vanhoja vaatteita pois ja teen lisähommia äitiyslomalla. Joskus skippaan uuden vaatedropin, kun on tiukempi kuukausi menossa. Saan myös tosi usein yhteistyönä vaatteita, joten kaikki ei ole omalla rahalla ostettuja.

Onko se sitten tällä hetkellä kaiken tämän arvoista? Onjoo, kun se on osa tätä harrastusta ja rakastan kirjoittamista etenkin lastenvaatteista. Mutta tämä ei olisi tämän arvoista, jos olisin sen takia ainaisessa velkakierteessä, stressissä ja riittämättömyyden tunteessa. Vaatteet ei missään nimessä saa hallita elämää tai tehdä sitä yhtään sen vaikeammaksi.

Toivottavasti luitte tekstin ajatuksella, koska siinä oli mielestäni tärkeä sanoma.

Avainsanat

Kommentit

Olipas hyvä teksti, ja aiheellinen. Meillä on menty kirppistavaralla esikoisen 3 vuotta kunnes pikkusiskon synnyttyä äiti hurahti vaatteisiin. Ulkovaatteista toki olin tarkka alusta asti, mielestäni vaikka sisävaatteissa voi tinkiä, on ulkoilussa oltava sellaiset vaatteet millä saa rymytä ja touhuta, saa räpätä ja kastua ja lapsi pysyy kuivana. Sisä vaatteissa olen suosinut nyt mielummin 1 laadukas vaate kuin viisi mistä printit halkeilee. Osittain kylläkin siksi että noita markettirytkyjä ei tahdo saada kaupan, vaikka puoli ilmatteeksi antaisi. Itse olen tykännyt mm. tutan, hm, lindex, name it vaatteista nimenomaan miellyttävinä lapsen päällä, mutta inhoan sitä että vaatteet jää nurkkiin pyörimään. Olenkin pohtinut olisiko parempi ostaa parit merkki housut ja bodyt, ennemmin kuin kaapin täydeltä kirpparilöytöjä, kaapista kuitenkin valikoituu päälle ne muutamat suosikit pääosin.

Anette - Operaatio Äiti.

Joo ne H&M bodyt esim on tosi vaikee myydä eteenpäin, vaikka ihan hyvin palvelisi vielä monia vauvoja .. :/

Mielenkiintoinen postaus ja keskustelu, kiitos aloituksesta!

Merkkivaatteista on kohistu iät ja ajat, mutta nyt näkee keskustelua siitäkin, kuka niitä vaatteia ostaa, miksi ja millä rahalla.

Itse olen varakkaan perheen lapsi, perheeni teki useita kaukomatkoja vuodessa ja vanhempani arvostivat enemmän kirjallisuuden ja taiteen tuntemusta kuin ulkonäköä. Meillä ei vaatteilla koreiltu, joten koin aina meidät vähän rupupukeutujiksi. Yläasteiässä iski se merkkibuumi, jolloin kaikki vähänkin näkyvä oli jotain kulloinkin suosittua merkkiä. Se kesti pari vuotta, jonka jälkeen vanhempieni suhtautuminen alkoi vain puskea läpi myös omissa kulutustottumuksissani.

Täysi-ikäisenä saatoin ostaa 5000 euron matkan ja kalliit aurinkolasit, mutta vaatteet parilla eurolla kirpparilta. Varvas alkoi jo tulla ulos lenkkarista kun ostin uudet, koska tarvitsin. 😀 Se on vaan niin mua, vaikka rahaa on ollut vuosien varrella käytössä.

Oma elämäni meni uusiksi konkurssin takia, ja nyt kolmilapsinen perheemme elää minimituloilla niin kauan että mieheni valmistuu ja saan omat opintoni äitiysloman jälkeen pakettiin. Omien lasteni vaatteet olen ostanut lähes aina kirpparilta tai alerekistä, kalliita ulkohaalareita ollaan saatu lahjaksi. Olen edelleen resuisen näköinen äiti, jonka laukussa on enemmän kirjoja kuin luottokortteja. Se kasvatus on vaan niin syvällä minussa.

Ihailin eilen Rodinin uusia keväisiä vaatteita, niin tosi kauniita! Melkein aloin myös haluamaan Gugguun ihanan pirteitä tupsupipoja, mutta sitten mietin, mitä se nahkaläpyskä otsassa meidän perheestämme kertoisi? Ettei me nyt niin köyhiä olla? Miksi olen selvästi persaukisen perheemme rahoista pukenut lapsemme tunnetun paremman merkin pipoihin? No, ei se välttämättä kaikille mitään kerrokaan, mutta mulle se oli taas muistutus siitä ettei se ole mun juttuni. Mun tapani ostaa vaatteita on huoleton, ostan kalliimpaa ja uutta vasta kun siihen on joskus varaa (mahdollisimman eettisesti ja ekologisesti toki) – Kunhan olen ensin laittanut leijonanosan matkarahastoon. Kukin tyylillään! 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

Tää oli hyvä kommentti! Kiitos siitä. Arvostan; että ihmiset jaksaa jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan näistä aiheista 🙂

Hyvä kirjoitus, mutta ”arvostuksen”, merkkihypetyksen ja taloudellisen seikkojen lisäksi tulisi pohtia sitä määrää. Kukaan taapero tuskin tarvitsee kolmea samanlaista frillamekkoa eri värissä, viittä hupparia, kahta samanlaista tupsupipia, kahta samanlaista haalaria ja viittä takkia jne niiden miljoonien perusvaatteiden lisäksi. Vaikka olisi varaa.

Jos on varaa niin onhan se eettisesti järkevää ostaa suomalaisia gugguita ja muita ehkä vähän eettisemmin tuotettuja suomalaisia työllistävien firmojen vaatteita kuin henkkamaukkaa. Mutta vain tarpeeseen ja käyttöön eikä montaa samanlaista. Pesukoneet on keksitty, ei ole ympäristön kannalta mitenkään järkevää ostaa tuollaisia määriä hienosteluvaatteita.

Kieltämättä tämä sinunkin blogi on vähän kerskakulutusta suosivaa. Mihin tyttösi oikeasti tarvitsee kaksi samanlaista, mutta eri väristä softshell haalaria? Onhan ne tosi nättejä ja käytännöllisiä, mutta eikö yksi olisi riittänyt? Toki pitää olla pari ulkovaatesettiä, mutta näiden lisäksi kun hällä näyttää olevan vielä kasa takkeja ja pico-haalari? Jokainen ostakoon sitä merkkiä mitä haluaa ja mihin on varaa, mutta ei edes laiskan pesukoneen käyttäjän lapsi tarvitse määräänsä enempää vaatteita. Ei tämä maailma kestä tälläistä vaatteiden massatuotantoa ja kulutusta.

Siis miks ei vois olla 3 eri väristä frillamekkoa? Esim. Jos peset viikossa kerran pyykkiä niin eihän siinä oo ko kolmeksi päiväksi vaate? 😀 meni vähän ohi tuo kommentti 😀

Pointti oli siinä, että niitä _kolmea_ frillamekkoa ei tarvita niiden muiden vaatteiden lisäksi. Niitä muita vaatteita voi käyttää kun se frillamekko on pesussa. _Yhden_ vaatteen tuottaminen kuluttaaa satoja litroja vettä ja vaatteiden tuotanto on yksi suurimpia ongelmia maailmassa tällä hetkellä noin niin kuin tulevaisuuden kannalta. Että jos haluaa sillä lapsella olevan aikuisenakin maapallo jolla elää, niin ei osteta sitä kolmea frillamekkoa. En tiedä järkytyinkö enemmän niistä frillamekoista vai siitä, että joku edelleen elää sellaisessa kuplassa missä ei ole kuullut ilmastonmuutoksesta?

Juuri tätä tarkoitin. Tuo oli kolme frillaa oli esimerkki siitä, että tarvitaanko kaikesta niin montaa kun kerta niitä muitakin vaatteita on ja paljon. Toki jos nuo frillat ovat päivittäisessä käytössä niin toki niitä voi olla kolme tai neljäkin, mutta kun kerta muitakin vaatteita on läjä päin niin onkohan nuo monet samanlaiset vaatteet hankittu vain siksi ettei osattu päättää minkä värin ottaisi? Samoin tuota ulkovaatteiden määrää ihmettelin. Kaksi aivan samanlaista haalaria, eri kuosilla vain. Toki lapsella tulee olla muutama ulkovaatesetti, erikseen ns paremmat kauppavaatteet ja päiväkotivaatteet, varasetti jne, mutta tämä määrä ja juuri samanlaisten haalareiden osto kielii vain siitä, ettei osaa päättäää kumman ostaisi ja sitten ostetaan molemmat. Ei lapsi määräänsä enempää takkeja ja haalareita tarvitse. Vaikka olisi kuinka ihania.

Anette - Operaatio Äiti.

Joo kyllä mä ymmärrän noita asioita ja ahdistaa aika-ajoin kaikki nää tällaset. Ymmärrän siis pointin.

Anette - Operaatio Äiti.

Mullakin vähän meni sinällänsä 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

Tosi hyviä ajatuksia ja pointteja. Ei me varmaan tarvitakaan kaikkea. Ei tosiaankaan, mutta oma raja menee siinä, että ostan vain käyttöön. Eli se mitä meillä on (vaikka oiski ”ylimäärästä”) pääsee kyllä käyttöön paljon. En siis osta kaappiin lojumaan koskaan. Joskus oon jonkun lapullisen myynyt, kun ei vaan oo istunut sit siinä vaiheessa, kun sopiva. En siltikään ole niin vihreä, kun haluisin olla tai ihanne olisi omassa päässäni. En toisaalta rehellisesti varmaan edes pystyisi olemaan säntillinen jokaisella osa-alueella elämässä. Voi olla pinnallista, mutta joskus jotkut asiat tuovat iloa, vaikka sitä kutsutaan materialistiseks. Tässä mä sitten tavallaan kysynkin, että onko tässä maailmassa yhtäkään ihmistä, joka ei hankkisi jotain ”turhaa”? Osalla on itselleen useampia kenkiä tai takkeja, tauluja seinillä tai se megasuperpähee auto. Vaatteet on ollut mulle se juttu. Loppuviimein tärkeintä on, että ostaa ne vaatteet itseään varten eikä sen takia, että hakisi hyväksyntää 🙂 Se oli se jutun pointti. Ihmisen pitää hallita omaa haluaan eikä halun ihmistä. Ihan kaikissa asioissa!

Todella hyvä postaus!
Silloin kun lapset oli pienempiä, oli pakko saada kaikkea mitä ”muillakin oli” sitten osaa kalliimmista vaatteista vielä säästelin ettei vaan hajoaisi tai tahriintuisi. Siinä vaiheessa kun esikoinen meni kouluun jotenkin valaistuin ettei asia tarvi olla näin. Nyt suurin osa vaatteista on käytettynä tulleita ja uudet vaatteet ostetaan juuri ne mitä lapsi oikeasti tahtoo. On jäänyt stressi vaatteista melkein kokonaan. Tai no, kyllä pitää pysyä Poissa lukemasta hypetyksiä sillä kyllä se vielä nousee se hulluus kun sille antaa vallan.

Anette - Operaatio Äiti.

Kiva kuulla muidenkin kokemuksia aiheesta 🙂 kiitos kommentista!

Hyvä kirjoitus! Kiitos tästä. Valitettavasti tunnistin siitä itseni. Velkaa on muutamia tuhansia ja kaapit pursuaa vaatteita. Lapset ei edes ehdi käyttää kaikkia. Aloitin kantamalla ensin kirppiksiltä kassillisen tai kaksi viikottain halpoja löytöjä, jotka ei olleet vielä siinä kohtaa merkkivaatteita. Nykyisin kannan noita ostoksia takaisin myyntiin ja ostan velaksi merkkivaatteita. Toki myös Lindexin ja Henkkamaukan yms. vaatteita. Lapsilleni käyttelen näitä kalliimpia vaatteita tosi säästeliäästi (koska jälleenmyyntiarvo) ja puen päiväkotiin pääasiassa halvempia. Tiedostan, että minulla on ongelma ja että nämä vaatteet ovat vain minua varten, ei niinkään lapsia. He ovat onnellisimpia kun saavat päälle Batmania, Frozenia ja Ryhmä Hauta. Ja sen heille suon 🙂 Minun on vaan ”ihan pakko” saada kaappiin taas yksi tylli-ihanuus ja frillamekko kolmessa värissä lisää, jota voin käydä huokailemassa…

Anette - Operaatio Äiti.

Zemppiä ja toivottavasti pääset eroon veloista! Sen ”ei”n sanomisen voi aloittaa koska vain! 🙂

Hyvä kirjoitus, koska mä olen kauhulla tätä nykymenoa katsonut. Enkä kyllä ymmärrä köyhän perheen tyttönä yhtään tätä villitys näistä lasten vaatteista. Mua ei kuitenkaan kiinnosta onko naapurin lapsen päällä gugguuta vai mitä se on tai muita merkkejä,,mutta pidän huolen, ettei yhtään semmosta mun lasten päälle tule. Mä en halua opettaa lapselleni että vain kallis on hyvää, vaan maailmassa on muutakin tärkeää asiaa kuin merkkivaaatteet. Enkä silti mielestän pidä lapsiani rääsyissä. Vaatteen kotimaisuus, mukavuus ja semmoset asiat on tärkeitä, eikä tarvi olla uusia. Kirpputorit on mulle hyvä paikka. Joskus lähtee kassillinen vaatetta mukaan eikä maksa kuin 20 euroa. Tosi ikävää että olet velkaantuminen juuri tämän asian takia, loppujen lopuksi, se lapsi ei välitä siitä mitä sillä on päällä.. (Se tulee sitten jossain vaiheessa ja silloin näkyy myös se mihin on opetettu). Kunhan on kuivat vaipat, masu täynnä ja rakkaat lähellä. En usko että mun poika 7kk tulis yhtään onnellisemmaksi jos sillä olis 100 euron body päällä kuin on nyt sylissä, just tissiä saanut ja äidin hymyilevät kasvot edessä 🙂 Mutta kukin elää kuten tahtoo, me eletään näin 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

Mä suosin myös kirppareita. Mutta ajattelen, että ei se vauva oo tyytyväisempi se 100e body päällä muttei myöskään epätyytyväisempi. Yhtä onnellinen kummin vaan 🙂

Ihana kirjoitus! <3

Minä olen se köyhä yh-mutsi, joka pukee lapsensa henkkamaukkaan ja cirafiin yksinkertaisesti ja käytännöllisesti ilman hörselöitä. Oon ollut ihan tyytyväinen, ja on meillä jokunen merkkivaatekin jotka on lahjaksi saatu. Ostan kaiken uutena homealtistustaustani takia, kun en uskalla käytettynä ostaa mahdollisten hajustejäämien tai muiden ongelmien takia. Niinpä panostan perusvaatteissa siihen, että ne ovat mukavia päällä ja hinta on itselle sopiva, eli käytännössä koluan Prisman alerekit aina ohi mennessäni. Se kuitenkin mahdollistaa sit sen, että voin välillä ostaa jotain vähän laadukkaampaa, esim. hyvät kengät. Tunnistin vähän itseäni tuosta tuomitsemisesta, pakko myöntää että joskus tulee mieleen et mikä niissä merkkivaatteissa sit on niin ihmeellistä, ja miks niitä pitää hypettää, ja ollaanko sitä sit jotenkin muka parempia.. Mutta toisaalta, jokainen omalla tavallaan ja omine harrastuksineen. Jos se on lasten merkkivaatteet, niin eihän se mitenkään minulta pois ole! 😀 Heräsin siis vähän myös ajattelemaan tätä lukiessani. Jokainen tavallaan, ja jotenkin tuli älyttömän hyvä mieli tämän kirjoituksen hengestä! =)

Anette - Operaatio Äiti.

Kiva kuulla, että herätti ajatuksia 🙂 Kiitos kovasti, kun jaksoit jättää kommenttia. Ja tosi kurja toi, että rajottaa varmaan paljon toi altistustausta :/

Uskomaton pinnallisuus tästä tekstistäsi kyllä paistaa, ja ajatuksesi tuntuvat jotenkin tekopyhille. En voi kuvitella, että yksikään tervejärkinen, aikuinen vanhempi tuomitsisi toisia perheitä tai vanhempia pukeutumisen mukaan. Jos noin on, niin ehkä omia tuttuja ja lapsen kasvuympäristöä kannattaa muutenkin punnita uudelleen.

Anette - Operaatio Äiti.

Se on sun näkemys ja se on ihan fine mulle. Monikin pitää mua pinnallisena. Mä itse nään sen realismina. Osaan katsoa niitä asioita ja nähdä ongelmia, vaikka ne ei mua tai mun lähipiiriä välttämättä koskettaiskaan 🙂

Kiitos tästä postauksesta Anette.Mä olen yksi niistä äideistä jotka on velkautuneet lasten vaatteista,tuhansien eurojen verran.Mulla ei oo varsinaista pakkomiellettä pukea poikaani vain merkkivaatteisiin,en vain pidä siitä mitä esim heman,lindexsin hyllyistä löytyy vauva iän ohittaneille pojille.Liskoa,traktoria ja Paavo pesusientä,mustaa,kurkkusalaattia,harmaata ja tummansinistä.Mulle vaatteen ulkonäkö,mukavuus ja käytännöllisyys on niitä asioita mistä välitön,ei se mitä lapussa lukee ja valitettavasti nämä asiat löytyvät liian usein sieltä Rodinin toppahaalareista ja Gugguun collegebagyistä yms.Itsellä tää kaikki alkoi niinkin pienestä kuin linkistä fb Rodini kirppikselle ja siellä vastaan tullleesta droppien hypetyksestä.Ensin oli yksi osamaksu pari kuukautta,huomasin kuinka ”helppoa” se oli ja loppu onkin historiaa.Aina olen kuitenkin laskenut ennen laskulle ostamista,onko minulla varaa lyhennyksiin.Vähitellen itse elämiseen jäi koko ajan vähemmän ja vähemmän rahaa kuukaudessa mutta kuitenkin niin että ollaan pärjätty.Nykyään ostan enään vain tarpeeseen,en koska haluan tai muka pakko saada.
Vaikka mä jtnkin aina selviydyn kuukaudesta toiseen,en toivoisi kenellekään tätä jatkuvaa laskimen näpyttelyä ja ylimääräistä stressiä.Mä tulen maksamaan lyhennyksiä vielä vuosia eikä ne vaatteet ole tän arvoisia.

Anette - Operaatio Äiti.

Tosi kurja kuulla, että vaatteet ajoi sut velkoihin. Mulla kävi samoin. Mulla se todellisuus tietyllä tapaa hämärtyi. Tänä päivänä ostan vain sen mihin on varaa ja tilillä pitää olla aina silti paljon jäljellä. Mulla siis erillinen tili näille vaatteille. Ymmärrän myös ton pointin, ettei Lindexin Paavot inspaa.. ei inspannu muakaan aikanaan pojan kanssa. Miksi markettien on niin vaikea joskus tehdä simppeliä, mutta kaunista?

Tosi hyvä postaus, sai ajattelemaan! 🙂 ja katsomaan vähän peiliinkin…:D

Anette - Operaatio Äiti.

Haha, hyvä! Vai? 😀

Tosi hyvä postaus! Sulla on mielettömän hyviä ajatuksia! Jos vaan itse jaksat tai koet omaksesi olisi mukava kuulla laajemminkin tällaista syvällisempää pohdintaa tietty yksityisyyden rajoissa. Mutta siis pointtina se, että kirjoitat mielestäni jopa kiehtovampaa tekstiä tällaisista asioista kuin arkisista vaatejutskista! Vaikka tietty kiinnostuksen mukaan pitää kirjottaa ja tasapainokin on tärkeää, mutta toiveena olis enemmän tällasia!!😊

Anette - Operaatio Äiti.

Joo ja kirjotan aika paljon omaks huviks joskus tällasta tekstiä. Hektisessä arjessa ei vaan oo aikaa kirjottaa aina puhtaaksi 🙂 Se on se miksi eniten tulee tehtyä liian pinnallista.

Mua on ruvennut jollain tapaa ”ällöttämään” se ennen ja jälkeen droppeja oleva hypetys. Mulle on pitkään tullut voimakas fiilis että tietyt tyypit mainostaa ylitsevuotavasti tiettyjen firmojen vaatteita asukuvilla just saadakseen sen massahypetyksen, jolloin luulen että moni saa kuvan että hirveän monella on varaa ostaa järjettömät määrät samoja vaattteita monessa eri värissä. Ja tuleehan siinä helposti fiilis että vitsi kun mäkin haluisin mut en pysty. Yhteen aikaan itsekkin hullaannuin ja sokaistuin näistä, enkä osannut enää päättää mitä haluan tai mitä tarvitaan vaan innostuin järjettömän monesta ja ahdisti kun tietenkään en pystynyt kaikkea haluamaani ostamaan. Nyt katson hypetykset läpi sormien ja mietin mikä musta oikeesti on hieno, mitä me tarvitaan ja hennonko oikeesti tuhlata rahani tähän vai onko joku järkevämpi rahareikä. Eli yritän pitää sen ” järki kädessä” ajatuksen innostumatta toisten hypetyksistä 🙂 Vaikka pakko myöntää että oon aina ollut materialisti 😅

Anette - Operaatio Äiti.

Mä kyllä tunnistan itseni tästä. Siis hypettäjänä ja sovituskuvissa. Oon oikeesti aika innostuva ihminen monella tapaa ja joskus tuon sitä iloa ulospäin. Oon yrittäny vähän hillitä sitä, koska luulen että oot just oikeessa. Mä sen takia nykyään pyrin tekemään mun innostuksen maltilla ja enemmän tarjoamaan sitä koko apua yms. Jos tajusit 😀

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.