Lomalla
22.12.2016

Teneriffa 2016 – Päivä 7

Teneriffa 2016 – Päivä 7

img_20161222_224944_118 img_20161222_225052_436 img_20161222_225645_309 img_20161222_131436_386 img_20161222_225208_076 img_20161222_225131_549 img_20161222_225401_343 img_20161222_225324_387 img_20161222_225241_274 img_20161222_225521_451 img_20161222_225444_405 img_20161222_225600_096img_20161222_225832_285 img_20161222_225752_010 img_20161222_224548_176

Tuntuu tavallaan nuivalta herätä herätyskelloon lomalla, mutta tänään syy oli ihan hyvä. Meidän matka suuntautui kohti paikallista eläintarhaa, joka kantaa nimeä Loro Parque. Ollaan Teneriffalla saaren toisessa päässä, joten matka sinne kesti noin pari tuntia bussilla. Elsa onneksi nukkui melkein koko ajan ja Topi viihdytti itseään kaikella muulla tavalla.

Eläintarhat on mielenkiintoisia paikkoja ja täytyy rehellisesti sanoa, että erilaisten eläinten näkeminen tuntuu itsestä jotenkin mahtavalta. Voisin tuijotella pitkät pätkät karvamaailman tyyppien touhuja. Kuitenkin aina nousee jostain se eettisyys kysymys.. onko oikein laittaa eläimiä häkkiin ihmisen tuijoteltavaksi? Samaa kysymystä mietin joka vuosi Korkeasaaressakin. Joku laittoikin Loro Parkista linkkiä eläinten hyvinvoinnin suhteen, joten ainakin ennen vierailua suosittelen näitä asioita ehkä vähän lueskelemaan. Me oltiin jo reissu ehditty varata.

Paikka oli aika hintava, mutta eläintarhallisessa mielessä ihan eri kaliiperia kuin Suomessa. Näin ensimmäistä kertaa elämässä gorillan, pingviinejä, miekkavalaita, flamingoja sekä lumitiikerin. Paikka oli sopivan kokoinen ja selkeä. Siellä oli paljon erilaista ihmeteltävää, siistit vessat ja snack-kojuja monessa paikassa. Hinnat olivat korkeampia kuin ulkopuolella. Ehkä isoin huomio oli se, että melkein jokainen eläin oli näkyvissä eikä jossain piilossa nukkumassa.

Tuolla järkättiin myös esityksiä, joihin oli paljon paikkoja ihmisille eli oli helppo löytää vapaa penkki. Ensin käytiin miekkavalaiden showssa, jossa nuo isot polskijat kastelivat tarkoituksella yleisöä läiskimällä pyrstöillä vettä. Tämän jälkeen mentiin merileijonien esitykseen, joka oli ihan oikeasti hauska kyllä. Eläimet temppuilivat, esiintyivät ja antoivat pusuja yleisön valituille. Sitten katsottiin delfiinien esitys, jossa heiteltiin ohjaajaa, hypittiin sekä uitiin kilpaa. Viimeisenä vielä nähtiin papukaijojen show, jossa oli uskomattomia pieniä temppuja pyörällä ajosta matematiikkaan.

Esityksien katsojana jäi mieleen päällimmäisenä pörräämään, että nauttiiko eläimet esiintymisestä vai onko se niille stressaavaa? Ainakin showt olivat tosi rentoja ja niissä tuli monesti esille eläinsuojelu yms. On siis tosi vaikea sanoa, että onko oikein reissata eläinpuistoon vai ei.. viihdyttävää se on x1000, mutta onko tämä oikein eläimiä kohtaan?

Päivä meni kokonaan reissatessa ja illaksi tultiin hotellille. Elsa pääsi syömään Vimman hameessa ja Topi uusissa Zaran housuissaan. Lisäsin tähän postaukseen myös omakuvan, josta on pakko huomauttaa se, että en oo raskaana sitten! Toivon ainakin, että peilin kuperuus aiheuttaa kyseisen +10kg näkymän tai muuten on syytä lähteä lenkille kotimaassa. Lenkki voisi muutenkin tällä syömisellä tehdä hyvää, mutta oon päättänyt vaan nauttia tästä reissusta. Lenkkeillä ehtii kyllä ja ruoasta pitää nauttia, kun sitä on!

Kiitos, kun jaksatte lukea meidän reissusta ja laittaa kommenttia. Päivä 7 kääntyy nyt osoittamaan sänkyä, joten tämä tässä tältä erää.

Avainsanat

Kommentit

Ei ne eläimet oikeasti nauti esiintymisestä. Et voi tietää, millä menetelmällä ne on koulutettu ja oikeasti niiden paikka on ihan jossain muualla kuin yleisöä pussaamassa. Eläintarhat ovat eettisesti arveluttavia, mutta vielä pahempia ovat nuo kaiken maailman esitykset. Ja kaikkein pahimpia ne huumatut tiikerit, joiden kanssa turisti voi kuvauttaa itsensä Thaimaan turistirannoilla.

Anette - Operaatio Äiti.

Hyi kuulostaa inhottavalta toi tiikerikuvaus! :O En oo koskaan kuullut tollasesta… Paljon sitä nettiä löytämällä viisastuu, oli kyllä hyvä pohtia näitä asioita ääneen blogissa. Tuli hyviä pointteja esiin!

Eläinsuojelun kannalta ehkä yksi kantava teema on juurikin tämä: ”Ehkä parasta oli se, että melkein jokainen eläin oli näkyvissä eikä jossain piilossa nukkumassa”.
Tarhat, joissa toimitaan eläinten ehdoilla edes pienessä määrin, mahdollistetaan eläimille niin piilo- kuin varjopaikkoja, joihin ne voivat vetäytyä halutessaan. Tarhat, joissa halutaan maksimaalinen taloudellinen tuotto, eläimillä ei ole mitään mahdollisuuksia vetäytyä lepäämään tai muuten rauhoittumaan, koska maksaville asiakkaille halutaan taata ns. vastinetta rahalle.

Anette - Operaatio Äiti.

Niin toihan on totta. Enkä mä mitenkään puolla eläintarhoja, pohdin vaan ääneen näkemääni. Ainakin esimerkiksi gorillat olivat kaikki piilossa alkuun, kun tultiin aitauksille. Siinä oli sellanen pieni kaistale, josta sinne pysty kurkkimaan. Ne tuli näkyviin vasta myöhemmin. Lintujen häkit oli isoja, mutta aika ankeita sinänsä. Delfiineillä oli piilossa pää-altaan lisäksi neljä isoa syvää allasta, kun kysyttiin mielenkiinnosta asiaa. Pingviinien aitaus taas tuntui aika pieneltä ja sitten oli sellanen kala-allas, joka tuntu aika kamalalta niille kaloille.. Kyllä niitä piilopaikkoja siis oli ja varjoa paljon, mutta vaikea se sieltä aidan takaa on varmistua mikä on häkin sisällä elävälle tarpeeksi 🙁

Hyvä, että pohdit ja tuot esiin myös noita eettisiä kysymyksiä. Näkisin, että bloggaajilla on myös iso vastuu siitä, minkälaisia kohteita suosittelevat ja minkälaisia eivät.

Miekkavalaat uivat luonnossa päivittäin jopa 160 kilometriä, joten on ymmärrettävää, että ne eivät nauti ahtaista altaista. Erilaisin keinoin showt yritetään saada kuitenkin näyttämään siltä, että eläimet niistä nauttisivat. Vangittuna oleminen tekee niille myös fyysistä haittaa. Kaikilla vangituilla miekkavalasuroilla on romahtanut selkäevä, kun taas luonnossa romahtanutta selkäevää ilmenee alle 1 % yksilöistä.

”Eläinsuojelunäkökulmat”, joita Loro Parquessa tuodaan esiin, on myös melko vääristyneitä ja propagandistisia. Valitettavasti ne on luotu niin taitavasti, että monet asiaan perehtymättömät nielevät ne täysin. Ikäviä tapahtumia yritetään häivyttää. Ehkä traagisin juttu Loro Parquessa tapahtui jouluaattona 2009, jolloin Keto-niminen miekkavalas tappoi kouluttajansa Alexis Martinezin. Luonnossahan miekkavalaat eivät käyttäydy ihmistä kohtaan aggressiivisesti, mutta vankeus tekee niistä häiriintyneitä.

Anette - Operaatio Äiti.

Noista mäkin lueskelin juuri ennen tuonne menoa ja siksi aattelin juuri puhua ääneen asiasta täällä blogissa. Miten siellä käymisestä nauttii ja kaikki näyttää niin helposti ”happylta”. Sitä hämääntyy edes ajattelemasta loppuun asti. Ehkä siellä ei olekaan maskin takana niin onnellisia eläimiä. Vai onko? On tärkeä pohtia näitäkin asioita ääneen.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.