Äitiys
28.6.2016

Introvertti äiti

Täällä kirjoittaa vähemmistöön kuuluva introvertti. Olen se äiti, joka rakastaa lapsiaan, mutta väsyy helposti. Olen se ihmistyyppi, joka ei käytä tekosyynä oman ajan tarvitsemista, jotta pääsisi pakoon lapsiaan. Tarvitsen omaa aikaa oikeasti, jotta akkuni latautuvat.

Ekstrovertti on sosiaalisten tilanteiden haltija, joka imee energiansa muista ihmisistä. Hän viihtyy porukassa, seurustelee ja hallitsee small talkin. Introvertti ei pelkää yksinäisyyttä, vaan todella nauttii siitä. Hän kerää voimansa yksinäisyydessä ja menettää energiansa sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Luin hyvän artikkelin Kaksplussan sivuilla aiheesta: Oletko introvertti äiti? Nämä merkit paljastavat sen

Usein sanotaan, että ääripään ekstroverttiä ja introverttia ei ole, mutta joskus mietin onkohan näin. Epäilen itse olevani melkein ääripäässä ja nimenomaan vahvasti introvertti. Tunnistan itseni artikkelista.

Nautin todella paljon yksinolosta eikä se ahdista ollenkaan. Joskus jopa kaipaan sitä, että voisin vain olla yksin. Jos haluan olla ihmisten kanssa, niin vierelle riittää se yksi tyyppi tai maksimissaan minimaalinen porukka. En jaksa täyttää kalenteria miljoonilla kahvitteluilla ja leikkiseuroilla, vaan mielummin nään pidemmän kaavan kautta jotakin tärkeää ystävää/pikku porukkaa.

En jaksa paikkoja, joissa on paljon hälinää tai meteliä. Ärsyynnyn ihmisistä tai tilanteista, joissa kuuntelen kovaa/toistuvaa meteliä tai etenkin siitä, että joku puhuu koko ajan päälle. Inhoan ristiriitoja ja ne vievät viimeisetkin rippeet itsestäni. Siksi usein lukittaudun yksin jonnekin tai pysyn hiljaa, vaikka toinen osapuoli haluaisi riidellä. Olen tarkka siitä, että saan suunnitella, tehdä ja mennä omien aikataulujen mukaan. Vihaan kaikkea kellotettua, joka ei lähde omasta suunnitelmastani. Tästä syystä treffailu säntillisesti tai lääkärikäynnit saavat mahan pyörimään jo edellisenä iltana. En pidä myöskään siitä, että joku keskeyttää jatkuvasti tekemiseni.

Nuo kaikki kohdat löytyivät artikkelista ja hämmästyin vahvasti, kuinka tarkasti koko teksti kolahti. Tekstin lukeminen auttoi hurjasti ymmärtämään omaa itseäni ja se toimi samalla myös synninpäästönä.

Rakastan lapsiani maailmassa eniten. Olen hyvä äiti, mutta joskus uuvahdan heihin. Kaipaan hirveästi omaa aikaa välissä, jotta jaksan olla skarppina kumpaakin varten. Keskinkertaisuus ei aina riitä itselleni, vaan ollessani lasten kanssa, yritän antaa itsestäni KAIKEN irti. Sen jälkeen väsähdän, vetäydyn hetkeksi ja jaksan taas olla läsnä sata lasissa.

En ole myöskään se äiti, joka rakastaa perhekerhoja tai leikkipuistoja. En tarkoita pahaa, kun ahdistun tuntemattoman ihmisen small talkista hiekkalaatikon reunalla. Ulkona kaipaan vain sitä omaa rauhallista hetkeä, kun lapset leikkivät keskenänsä ja saan hengittää raikasta ilmaa sisään uppoutuen omiin ajatuksiin. Tähän tilanteeseen en kaipaa ulkopuolista kertomaan heidän aamupuuroistaan. Se toki on eriasia, jos lähden jonkun kanssa yhdessä jonnekin.

Joskus syyllistin itseäni siitä, etten käy lasten kanssa kerhoissa. Niin muuten syyllisti moni muukin, mutta aivan turhaan. ”Kaikki eivät viihdy perhekerhoissa ja äitipiireissä. Älä pakota itseäsi sosiaalisuuteen, josta et saa tyydytystä.” Tuo lause on täysin totta. Kyllä ne isätkin osaavat kerhoissa käydä.

Monta vuotta olin kriisissä minuuteni kanssa. En ymmärtänyt, miksi tunsin niin oudosti muiden keskellä. Puhuin aina siitä, että kulkisin oudon kuplan sisällä. ( Lue vanha ahdistunut blogikirjoitus ajalta ennen kuin kuulin introverttiydestä; Näkymätön kupla ympärilläni ) Näin kaikki, mutta en päässyt ulos kuplasta kokonaan. Sitten sain kuulla introverttiydestä ja pikkuhiljaa aloin hyväksymään itseni tällaisena. Tutustuin tähän tyyppiin kokonaan uudelleen.

Ennen kammosin mihinkään lähtemistä, koska tunsin lähdön aiheuttavan niin vahvoja ahdistuksen tunteita. Ajattelin, että olisin vain epäsosiaalinen ja kömpelö erakko. Väärin. Olen hyvinkin sosiaalinen ihminen, kun lähden oman olon mukaan. Akut täynnä, sopiva hetki ja sitä jaksaa yllättäen lähteä sosiaalisoimaan. Huomaan olevani sujuva sekä pärjääväni. Näiden ajatusten kautta pääsin eroon sosiaalisten tilanteiden pelosta ja olen oppinut kuuntelemaan itseäni.

Kaikessa on kyse siitä tasapainosta. Ensin kulutetaan energiaa juhlissa, sitten kerätään energiaa metsäkävelyllä. Sitten riehutaan lasten kanssa ja sitten taas otetaan pitkä kylpy omassa seurassa. Akku pitää ladata, jotta jaksaa painaa. Ethän sinäkään lähde soittamaan puhelua ennen kännykän lataamista?

Näillä puheilla väitän olevani AINAKIN 90% introvertti. Kumpi sinä olet?
Introvertti äiti

Lue myös menneistä pohjamudista: Tiikerinraidat

Avainsanat

Kommentit

Olen kolmen lapsen äiti, mutta käyn viidenkin viikon reissuilla yksin. Tuntuu ettei minulle mikään yksin vietetty aika riitä! Ne ajat vietän aina luonnossa; metsässä tai tuntureilla.
En kestä meteliä, jos se ei ole omasta halusta siinä. Kuuntelen paljon musiikkia kuulokkeilla, koska voin siten sulkea ”turhat” äänet pois.
Olen vuosia tiennyt jonkin mättävän, mutta luulin sen olevan ikäkriisiä. Ehkä iän myötä olenkin vain oppinut tunnistamaan omassa itsessä olevia asioita ja piirteitä. Ja tarpeita erityisesti!
Kiitos tästä ja tsempit sinulle! On hyvä ettei kaikki ole samanlaisia ihmisiä.

Anette - Operaatio Äiti.

Tuttua! Kiitos zempeistä ♡ Sinne myös!

Ihana kirjoitus ja artikkeli. Tiesin kyllä jo ennestään, että olen introvertti, mutta en ollut lukenut miten se vaikuttaa äitiyteen.
Nuorempana opiskelin sisäoppolaitostyylisessä koulussa ja koin jatluvan sosiaalisuuden siellä todella kuluttavaksi. Oli kamalaa, kun kaikki halusivat hirveällä vimmalla tutustua toisiinsa – ja minuun! Vihasin sitä small talkia ja olin aivan poikki. Minun oli pakko eristäytyä. Minulle sopi parhaiten se, että sain tutustua rauhassa yhdessä tekemisen kautta oman ryhmäni ihmisiin. Heistä on tullut minulle elinikäisiä ystäviä, joiden kanssa pääsen sille kaipaamalleni syvällisen keskustelun tasolle.

Melkein itkin, kun luin tuon artikkelin. Minua harmittaa, että tunnen itseni seurassa niin herkästi ulkopuoliseksi. Koen usein olevani liian erikoinen ja pelkään kertoa asioitani, ellen saa toiselta vahvaa viestiä siitä, että häntä kiinnostaa kuunnella. En halua olla toisille vaivaksi tai rasitukseksi. Jos kuulen, että toisista puhutaan arvostelevasti tai ikävään äänensävyyn, minulle tulee paha mieli heidän puolestaan ja samalla myös muutun aremmaksi, koska pelkään, että minuakin arvioidaan yhtä kärkkäästi.

Minulla on vahvat arvot ja periaatteet. Olen elementisäni, kun saan rohkaista toisia. Eriyisesti nautin lasten kehumisesta ja siitä, että voin kohdata heidät kuunnellen ja osoitaa heille, että he ovat tärkeitä. Ehkä ne ovat niitä introvertin hyviä ominaisuuksia, joita voisi korostaa sen sijaan että meistä puhuttaisiin vain väsyneinä vetäytyjinä.

Meitä tarvitaan tässä maailmassa. Pää pystyyn siis, sisko <3

Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos ihanasta kommentista ♡ Ja mahtava kuulla, että löysit jeesiä artikkelista. Niin löysin minäkin! Pää pystyssä yhdessä! 🙂

Emmalle riittääkin lyhyt hetki, mä herään mieluusti jo klo 5 jos lapsi herää seiskalta.
Tunnistan sinusta itseni.

Anette - Operaatio Äiti.

🙂

Moi,
No nyt minäkin ymmärrän itseäni paljon enemmän,kun luin juttusi ja Kaksplussan artikkelin. Kiitos kun toit näin tärkeän ja vaikean asian julki. Aion näyttää nämä tekstit miehelleni, toivottavasti hänkin alkaa ymmärtämään miksi minun tarvitsee saada olla yksin joskus. Ja ehkä en olekaan paska mutsi kuten luulin vaan olenkin introvertti mutsi. Tsemppiä kaikille introvertti äideille!

Anette - Operaatio Äiti.

Kiva olla avuksi!Zemppiä sinne ja toivottavasti miehesi ymmärtää 🙂

Tutulta kuulostaa!

T. Äiti, joka haluaa herätä klo 5.30 saadakseen oman rauhallisen aamukahvihetkensä, ennen kuin lapsi herää klo 6 😀

Anette - Operaatio Äiti.

Noni! 😉

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.