6kk
10.5.2016

Neiti puolivuotias

Neiti puolivuotias

Siinä seisoin ihan aito positiivinen testi kädessä. Onko tämä vitsi? Miten tämä on mahdollista? Eihän mun pitäny saada mitään vauvoja!?

—-

Tunsin tuulen tuivertavan naamalle, kun juoksin tuhatta ja sataa. Koko matkan kirmasin kotoota takapihalle ja sen kautta parkkikselle. Sieltä pujottelin autojen välistä kaupalle ja malttamattomana menin takahuoneeseen odottamaan. Tutut askeleet kaikuivat käytävästä ja innoissani heilutin testitikkua kädessäni. Hetkessä huomasin olevani hukutettuna lämpimään syliin.

—-

Verta. Muutama pisara verta. Älä jaksa. Miten tämä on mahdollista. Kauhusta kankeana pureskelin mäkin hampparia ja odotin meidän vuoroa ajaa lääkäriin kuulemaan tuomio.

—-

”Ei täällä kyllä mitään näy.” Teki mieli oksentaa ahdistuksesta. ”Joko on liian aikaista tai epäilen vahvasti tuulimunaraskautta. Vuotoa kohdusta ei näy.” Lannistuneena laskeuduin alas pöydältä ja lähdin ulos ovesta. Kurkkua kuristi.

—-

Sydämen syke. Siinä ruudulla se todella löi vahvasti. Me sittenkin saamme vauvan! Leijuin muutaman metrin maapinnan yläpuolella aina Eiraan asti, jossa hyppäsin ulos autosta ja iskin kuvan merta vasten tarkastellakseni sitä. Olin niin onnellinen.

—-

Sukujuhlissa. Kuuma. Väsyttää. Oksettaa. Muutenkin jo tukala olo. Vatsaa kutitti äsken. Ja taas. Hetkinen? Onko se vauva? Oliko tuo ensimmäine liike, jonka tunsin?

—-

Hotellin puhdas ja pehmeä sänky. Kesäreissu Ruotsissa. Takana mahtava päivä mahtavien tyyppien kanssa. Tuntuu hyvältä tutustua ”uusiin sukulaisiin”. Isin hahmo tulee näkökenttään ja hetken päästä tunnen lämpimän käden vatsaani vasten. Silloin sinä potkaisit ensimmäisen kerran isiä varten.

—-

”Vaikuttaisi siltä, että siellä majailee tyttö.” Tyttö? Olenko todella saamassa pienen prinsessan? Hämmennyksen sekainen onnentunne on vahva. Hän on tyttö, kuten tunsin alusta asti.

—-

Kiukku. Ärsytys. Tekisi mieli hypätä autosta ulos, kun ketuttaa niin paljon. Kuinka vaikeaa voi olla valita yhdet hemmetin vaunut. Toi miehenkuvatuskin voisi painua hittoon täältä. Ei auta yhtään missään ja näyttääkin jo niin ärsyttävälle! Ärrinmurrin ja pyh mitkä hormonit muka!

—-

Taas tekee mieli hunajamelonia.. kuten teki myös eilen, toissapävänä ja viime viikollakin. Saan valmiin lautasen sohvalle eteeni ja ensimmäisen palan jälkeen nautinnon tunne leviää kroppaani. Sinä heräät ja alat potkimaan. Niin käy aina hunajamelonia syödessäni.

—-

Väsymys. En jaksa enää. Vielä kymmenisen viikkoa. Sattuu. Supistaa. Miksi odotusaika on niin pitkä? Kuka oikeasti hankkii vauvoja… Miten ikinä pärjään vauvan kanssa? Tuntuu, että kaikki on yhtä suurta virhettä. Pelottaa. Aika loppuu kesken, mutta toisaalta taas aikaa on vielä liikaa jäljellä. Ristiriitaista.

—-

Kipu. Mielettömän kova kipu! Putoan polvilleni. Vahvat käsivarret auttavat sohvalle. Puristan hampaita yhteen. Tämä ei ole supistus. Tämä on jotain paljon pahempaa. Onkohan vauvalla kaikki hyvin?

—-

Seison päivystyksen edessä. Vaihdan epävarmana painoa jalalta toiselle. Epäröin. Entä, jos ne nauraa meidät pihalle? Syksyn terävä ja kirpeä ilma on ihanan raikas. Nuuhkaisen sitä pitkään ja astun sisälle tuohon vanhaan rakennukseen.

—-

Vauvan syke jumputtaa muuten tyhjässä huoneessa. Siinä on uhkaava kaiku. Ihankun kaikki ei olisikaan hyvin. Se on todella nopea. Vauva ei liiku ja syke on silti jatkuvasti 220. Huolestunut kätilö pörrää lähettyvillä. Ehdin makaamaan muutaman minuutin siinä.. sitten lääkäri haluaa meidät ultraan.

—-

Sama lääkäri, joka aikanaa totesi sykkeen siinä yhdessä ultrassa. Näyttää tosi vakavalta ja pudistelee päätään. Kädet käyvät ripeästi ja joku tulee samalla ottamaan verikokeita. ”Vauva ei voi hyvin. Sektioon.” Väri valahtaa kasvoiltani ja tuntuu, että maailma pysähtyy.

—-

Kaikki on sekavaa. Yritän itku kurkussa viittoa tulevalle isille, että poika pitää saada hoitoon. Saan samalla myssyä päähän. Leikkaussali on käytävän toisella puolen. Ei vauvan vielä pitänyt tulla. Huomaan täriseväni, kun piuhoja laitetaan joka paikkaan. Epiduraali tuntuu samalta, kun viimeksi. Näen tutun pään ravaavan leikkaussalin ikkunan ohi hermostuneena.

—-

Lasken sekunteja päässäni. Tunnen tutun tunteen kuinka vatsaa runnotaan. Ihan kohta saan tietää onko vauva kunnossa. Ihan kohta. Sitten kuuluu korahdus ja itkua. Onko kaikki hyvin? Pärjääkö pikkuinen? Onko normaalia, että se itkee? Alan itkemään, koska tiedän, että vauva viedään pois.

—-

Ensimmäinen kosketus tuohon pehmeään käteen. Isi taisteli, jotta pääsisin sängyn avulla tervehtimään sinua pientä. Näytät hurjalle. Letkuja, happitukea. Silti olet suloinen ja ihmeellinen. Minun vauvani.

—-

Ikävä sai uuden merkityksen. Nuuhkaisen kerran vielä pörröistä päätä, peittelen pienen hennon olennon sänkyyn ja kävelen syyllisyyden katkera maku suussani pois. Verkkokalvoille on palanut kuva sinusta.  Kotona putoan polvilleni ja itken syvästi.

—-

Voitonriemu. Kahdeksan pitkän päivän jälkeen seistään sairaalan aulassa. Me lähdetään kotiin. Matka kohti tuntematonta alkaa. Pelottaa hieman, mutta tämä pelko on sekoitettu täyteen onnellisuutta. Tuoksut vielä desinfiointiaineelle ja melkein hukut tuohon pinkkiin Maxi Cosin kaukaloosi.

—-

Opit imemään 17 päivän ikäisenä. Yhtäkkiä meitä yhdistää tärkeä asia. Imetys. Mummi auttoi ottamaan nenämahaletkun pois. Tietäisitte kuinka ylpeä olo on! Taistelin ja voitin. Pieni kätesi kädessäni saat lohtua ja samalla voimaa. Kohta voit kasvaa isoksi minun avullani.

—-

Ensimmäinen hymy. Hieman epävarma ja haparoiva. Ensihymyt parantavat kaiken. Ne tunkeutuvat suoraan sydämeen ja saavat vanhemmat pakahtumaan onnesta. Näytät veikeältä!

—-

Suihkun rauhoittava ropina. Viihdyt kylppärissä. Se rauhoittaa itkusi ja voisit ikuisesti olla suihkussa.

—-

Lumi narskuu kenkien alla. Nukut rauhassa kopassasi syvää unta. Nautin pakkasen kirpeydestä ja kiireettömyydestä. Onpa ihana kävellä hetki ihan vain kaksin.

—-

Löysin itsestäni vahvuuden. Sairastuit ja nyt ollaan melkein viikko oltu sairaalassa. Urhoollisesti istun vierelläsi enkä poistu yöksi mihinkään. Olen ylpeä siitä, että jaksan.

—-

Yön hämärässä tunnen hengityksen ihoani vasten. Kasvot painautuvat minuun etsien täytettä vatsalle. Kiitollisena ja turvattuna sinä olet siinä. Tuntuu hyvältä.

—-

Virnistys. Kikatus. Nauru. Isoveli on hauska. Isoveli on paras. Teillä on mahtava yhteys! Olette tärkeitä!

—-

Muistoja on vielä lisää. Miljoonia. Hyviä ja surullisia, arvokkaita silti jokainen.

—-

Sinulla on tiukka ote äidistä. Välillä olen otettu. Välillä meinaan ärsyyntyä, vaikka en saisi. Lopulta olen kuitenkin kiitollinen, että juuri minun sylini on se, jossa haluat olla ja viettää aikasi. Tuoksut hyvälle. Tunnut lämpimälle. Rakastan sinua.

Tänään sinä olet puolivuotias. Näiden kuuden kuukauden aikana olen saanut tutustua ja rakastua sinuun. Olet ihan omanlaisesi persoona. Joskus kaikki on pienelle prinsessalle hieman haastavaa, mutta moni sanoo, että luonnetta on hyvä löytyä. Olet välillä vienyt mehut vanhemmistasi, mutta sitäkin vahvemmin olet tehnyt meistä onnellisia. Näkisit isin liikuttuneen ilmeen, kun nukahdat isipussiin. Tietäisit kuinka sydämeni sulaa, kun rauhoitut rintaani vasten. Entä isoveljesi Topi? Hän odottaa joka aamu palavalla innolla, että heräät päästäkseen juttelemaan sinulle. Hän odottaa, että saa opettaa sinulle asioita ja olemaan osa lapsuuttasi. Teistä tulee tärkeitä toisillenne. Siinä missä vihaatte toisianne, myös rakastatte.

Olet kaunis. Olet täydellinen. Rakastat soivia leluja, olet kiinnostunut eläimistä. Olet hyvin tarkka kaikesta ja viihdyt paljon sylissä. Kasvat lähinnä äidinmaidolla, mutta saat päivän aikana muutaman kerran myös hedelmäsoseita. Lempparisi on päärynä. Viihdyt mieluiten tutussa kotiympäristössä ja ulkona haluaisit jatkuvasti keinua. Jos saisit päättää, et koskaan käyttäisi vaatteita.

0,5% elämästäsi on tänään eletty, 99,5% jäljellä. Tuokoon se lisää muistoja, erilaisia tunteiden kirjoja ja hetkiä tärkeimpien kanssa.

Onnea Elsa 6kk! Neuvo, jonka haluaisin antaa sinulle on; muista nauttia hetkistä ja nauti niistä ihan sellaisinaan.

Tyttö vauva 6kk

Avainsanat

Kommentit

Voi mikä ihanuus! Niin suloinen Elsa! Koskettava kirjoitus. Meillä lapset vähän vanhempia, nuorin 3v mutta tykkään kovasti sun blogista.

Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos 🙂

voi elsa mikä söpöläinen se onkaan! en käsitä miten joku voi olla noin kaunis, suloinen, ihana jajaja. 😀 onhan moni vauva tosi söpö mut Elsa on ihan supersöpö <3 tsemppiä vauva-arkeen!! ja tykkään sun tavasta kirjoittaa, muutenkin sun blogi on niin kiva, kiitos tästä 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos 😀 ihana kommentti!

Hei!

Anteeksi että kysyn mutta onko Elsalla Downin Syndrooma?

Lämmintä kesää koko perheelle.

Anette - Operaatio Äiti.

Moikka, ei haittaa kysyä! Meinaat varmaan piirteitä? Olen itsekin joskus miettinyt, että neidillä on muihin vauvoihin nähden hieman erilaiset piirteet. Mutta piirteet yhdistyvät sitten taas muihin keskosiin. Keskosilla yleisesti on vähän pään malli, silmät jne pitkään erilaiset:D jos tajuat mitä meinaan? Sen lisäksi tyttö on tosi pitkä (+2 käyrä) ja kapea (-2) käyrä niin sekin vaikuttaa. Tai näin olen ajatellut itse, kun samaa asiaa joskus mietin.

Ei minusta ole kyllä down piirteitä. Downille ominaistahan on mm suuri kieli, ei kuvista päätellen vaikuta down lapselle.

Anette - Operaatio Äiti.

Totta 🙂

Ei kyllä downin piirteiltä näytä silti 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

🙂

Ääk, itkin <3 Ihana!

Meidän puolivuotias ei vielä istu itsenäisesti, niin ei olla päästy keinuilemaan vielä. Täällä soseet eivät maistu lainkaan, kaurapuuro on ainoa joka maistuu. Aletaan hiljalleen ottamaan vihannesten rinnalle myös hedelmäsoseita. 🙂

Kiva seurailla teidän meininkiä kun on samanikäiset tytöt 😉

Anette - Operaatio Äiti.

Meillä ei myöskään istu vielä yksin, mutta keinun taakse laittaa tukemaa takin tai tyynyn! 🙂

Onnea ihanalle Elsalle! <3 Hieno teksti.

Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos! 🙂

Aivan ihana teksti 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.