Koti
7.4.2016

Uusi koti – taas..

Jotenkin sitä kuvitteli, että 60 neliötä riittää. Kun perheeseen syntyi itkuinen vauva.. tuli tajuttua, että ei todellakaan riitä. Kotona ei kukaan saanut rauhaa, kun itku raikasi pienessä tilassa täysillä. Poika oli oppinut jo nukkumaan omassa huoneessaan, mutta alkoi heräilemään öisin itkemään. Vauvan huuto meni suoraan unen läpi.

Iloinen vauva

Joskus löysin itseni vauvan kanssa kylppäristä kaikki hanat auki valuttaen vettä. Ravasin ympäri pientä huonetta ja rukoilin, että veden ääni pehmentäisi neidin huutoa. Ainoa toiveeni oli, että edes tuo pieni poika saisi nukutuksi öisin.

Topi on nukkunut 1,5 vuotiaasta asti hyvin ja omassa sängyssään melkein aina. Raskauden alussa otin pojan välillä nukkumaan perhepetiin, mutta ennen Elsan syntymää tyyppi palasi omaan huoneeseensa. Kaikki meni hyvin siihen asti, kun vauva tuli taloon ja herätti pojan miljoona kertaa yössä. Siinä sitten sai rauhoitella itkevää isompaa poikaa ja itkevää pienempää tyttöä.

Jossain vaiheessa kyllästyin ja roudasin pojan sängyn meidän makuuhuoneeseen. Unet muuttuivat heti paremmiksi, mutta ahdasta siellä oli. Omaan sänkyyn oli vaikea päästä lastensängyn ohi. Sen lisäksi koko muu asunto oli yhtä tavaroiden välissä pujottelua. Lastenvaunut lohkaisi ison osan eteistä, olohuone-keittiössä lattiatilaa veivät leikkimatto, syöttötuoli, vaippa-alusta sekä sitteri.

Harkittiin talon sisällä vaihtoa vähän isompaan, mutta sitten tuli kahnausta Saton kanssa. Voin todeta, että yhdyn niiden monien joukkoon, jotka kritisoivat kyseisen firman toimintaa. Asiakaspalvelua ”huipussaan”. Not.

Näinpä taas oli kiskottava itsensä juurilta ja lähdettävä kamojen kanssa vaihtamaan paikkaa. Epäonnistumisen tunne oli suuri. Taas sitä repii lapsensa pois uuteen paikkaan. Hyvä minä, miksi en koskaan löydä paikkaa, johon olisi mahdollista jäädä?

Lauttasaaren silta

(Näkymä kodin vierestä.)

Tie vei lopulta takaisin Helsingin Lauttasaareen lähelle tärkeitä ihmisiä luonnon helmaan. Makkarin ikkunasta näkyy meri, keittiön ympäri voi juosta ympyrää ja etupihalta alkaa metsä. Taloyhtiö on täynnä lapsia ja tilaa riittaa reippaasti koko perheelle. Ehkä tämä on vihdoin tässä ja sitä saa juurtua aloilleen. Jokainen meistä on kurkkua myöten täynnä muuttamista.

Elämä täällä onkin alkanut ihan hyvin. Ulkoilut on helpompi järjestää aamuun ja rytmit ovat parantuneet. Ei tule kökötettyä samalla tapaa sisällä. Toivottavasti tämä on meille nyt niin sanottu hyvän loppuelämän alku.

Kämppä on ihana! Ehkä vähän vanha, mutta pohjalta täydellinen. Keittiö on kauniin valkoinen ja tosiaan se näkymä makuuhuoneista uskomaton. Kaikkia paikkoja en ole saanut kuntoon, koska onnistuneesti kävin läpi pahan flunssan sekä pitkän vatsataudin. Laitan loppuun pari kollaasia lastenhuoneesta sekä keittiöstä.

IMG_20160403_125140 IMG_20160407_135824

Ihanaa loppuviikkoa! Muistakaa käydä osallistumassa Semperin arvontaan sekä myöhemmin julkaistavaan Elivon arvontaan!

Avainsanat

Kommentit

Kivalta näyttää ja onnea uuteen kotiin! Olisi kiva lukea useampikin postaus kosistanne ja sen etihuoneista ja säilytys ratkaisuista. Sekä tietenkin kuinka olette kotiutuneet 🙂
Ihanaa kevättä teille!

Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos 🙂 Pitääkin kirjoitella!

Ihana uusi koti, nauttikaa! 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos kovasti 🙂

Vaihtuiko asunto isompaan vai pienempään? Uskon tuon haasteellisuuden, mutta toivottavasti alkaisi helpottamaan. 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

Siis isompaan tietenkin, kun tuo edellinen oli ahdas loukko 🙂 Ei me sinne nelistään mahduttu…

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.