Kampanja
23.3.2016

Minä, sinä, hän – samassa veneessä

Lapsi on kuin tabula rasa – tyhjä taulu. Tähän tauluun kirjoitat vain permanentti-tussilla. Sitä ei voi pyyhkiä pois. Lapsen tehtävä on kysyä ja ihmetellä. ”Äiti, miksi tuo poika näyttää erilaiselta kuin minä?” Sinun tehtäväksesi jää vastata oikein.

”Älä kiinnitä huomiota siihen mikä pojassa on erilaista, vaan katso mitä kaikkea yhteistä teillä on. Jalat, joilla juosta kilpaa. Kädet, jotka haluavat jakaa leikit toisen kanssa. Hymy, jolla tehdä kaverin päivästä parempi. Nenänpää, jota äiti haluaa painaa hellästi sormellaan. Suu, joka kertoo mielenkiintoisia asioita sekä korvat, jotka vastaanottavat nämä tarinat. Ja näiden lisäksi sydän, joka on rakennettu kauniista asioista; välittämisestä ja rakkaudesta.”

FB_IMG_1458753334123

Minä olen iholtani valkoinen. Sinun ihosi on erivärinen kuin minun. Toisilla ihmisillä ihonväri on tumma, ruskea tai musta. Maailmaan mahtuu värejä. Paino sanalla mahtuu.

Kadulla vastaan kävelee ihminen, joka kysyy tietä lähimpään postiin. Nostan katseeni ja hymyillen neuvon ihmisen perille asti. Sukupuoleen, kansalaisuuteen tai ihonväriin katsomatta.

Suomen kansalainen on ihminen, joka on virallisesti otettu tämän maan kansalaiseksi. Suomalaisuus ei tarkoita kalpeaa naamaa, rakkautta saunaan eikä joulupukin maahan sidottuja juuria. Ei koko elämänsä tässä maassa asunut ole sen enempää tai vähempää suomen kansalainen, kun kadulla vastaan kävelevä nainen, joka muutti tänne muutama vuosi sitten.

Oletukset tekevät meistä vastenmielisiä ihmisiä. Tumma mies kadulla on automaattisesti raiskaaja, naapurin muslimiperhe varmasti sossupummeja täynnä ja luokkalaisen repusta kadonnut euro on varmasti Mohamedin syytä. Onkohan noin?

Koskaan ei löydy asiaa, josta jokainen olisi samaa mieltä. Kaikki eivät pidä kaikista. Toisen elintavat kummaksuttavat. Onneksi maailmassa on tilaa kaikille ajatuksille, tavoille ja mielipiteille. Sitä voi olla eri mieltä jostakin, mutta silti sitä pitäisi osata suvaita toisen oikeus erilaiseen mielipiteeseen. Jokaisella ihmisellä pitää olla mahdollisuus omaan uskontoonsa, omaan tapaansa elää ja vapauteen näyttää siltä miltä näyttää.

En halua olla rasisti. En koskaan ole halunnut tuomita muita esimerkiksi sen ihonvärin takia. En halua myöskään kasvattaa ennakkoluuloja. Häpeäisin itseäni, jos lapseni syrjisi toista lasta tai kutsuisi tätä ”***** väriseksi.”

Yritän kasvattaa vapaasti ajattelevia lapsia, mutta siitä pidän huolen, ettei ihmisiä syrjitä ennakkoluulojen takia. Kiusaaminen on kieltolistalla. Toisten haukkuminen on ala-arvoista. Nämä säännöt ovat meidän perheessämme paljon tärkeämpiä kuin muut.

Meidän on tässä maailmassa elettävä toistemme kanssa. Miksi emme siis eläisi sovussa ja toisia kunnioittaen? Ei kasvateta kiusaajia, kasvatetaan kunnon kansalaisia! Vai mitä?

Maailmassa on paljon muitakin asioita, joita vastaan taistella. Nälkä, ilmastonmuutos ja taudit. Olisiko astetta parempi, jos näitä ilkeitä asioita vastaan taisteltaisiin yhdessä. Samassa veneessä nimeltä maapallo tässä kellutaan. Käsi toisen käteen ja nokka kohti parempaa huomista?

Nyt on rasismin vastainen viikko. Tämä postaus on mukana perhebloggaajien käynnistämässä kampanjassa. #vanhemmatrasismiavastaan

Avainsanat

Kommentit

Näin sellasen hyvä kuvan, missä maailmankartalla oli kuvattu yleiset ihonvärit. Päiväntasaajalla on kaikkein tummimmat, koska siellä paistaa aurinko eniten ja värit vaalenee kohti pohjois- ja etelänapaa. Evoluution tuloksena siis päiväntasaajalla ja sen lähellä elävien ihmisten ihonväri on tummunut, koska melaniini suojaa UV-säteilyltä. Eli siis evoluution ja melaniinin erityksen vuoksi ihmiset vihaa toisiaan. Ihan käsittämätöntä.

Anette - Operaatio Äiti.

Oon pitäny tätä mun hyväksyttävissä, kun oon miettiny vastausta. Mutta en kyllä osaa sanoa muuta, kun käsittämätöntä todella..

Olisi mukava kuulla mitä bloggari itse tekee asioiden hyväksi, ihan sillä konkreettisella tasolla? Mahdollisuus jakaa meille muille hyviä keinoja vaikuttaa nälänhätään. Itse en tiedä miten voisin siihen vaikuttaa, mielenkiinnolla otan sinun keinot korviini 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

Kuten mä tossa jo aiemmin sanoin, että mun mielestä näitä asioita pitäisi miettiä. Eihän tällä hetkellä ole mitään keinoa vissiin kamalasti vaikuttaa. Sun kommentista tulee sellainen olo, että olisin muka jotenkin ihmeellisempi, koska bloggaan. En ole, ihan samanlainen tavallinen tallaaja täällä ruudun takana. Ihmisten keskittyminen menee rasismin torjumiseen ja kiusaamisen estämisen jne. Musta olis kiva, kun voimavaroja käytettäisiin miettimiseen. Mistä nälänhätään ratkaisu? Sitä mä postauksessa sanoin 🙂 Jos olisin sen ratkaisun keksinyt yksin omassa päässäni… olisin aika mahtava 😀 mutta kyllä siihen tarvitaan kaikki ihmiset iskemään päänsä yhteen.

hyvin kirjoitettu! kiitos!

Anette - Operaatio Äiti.

🙂

Ei vertauskuvilla auteta vaikka ne olis miten tärkeä osa. Kysyinkin sulta sun tekstin pohjalta että miten yksittäinen ihminen voisi auttaa nälänhädästä kärsiviä ja taudeista kärsiviä kolmansien maiden ihmisiä, siis täältä suomesta käsin? Å

Miten sinä autat heitä tuossa tilanteessa, mikä on sun panos?

Anette - Operaatio Äiti.

Ei vertauskuva konkreettisesti auta. Sehän on vain sanoja elävöittämään tekstiä.

Suosittelen lukemaan muiden kommenttien vastauksia samaan kysymykseen 🙂 Jos mä olisin ratkaisun keksinyt, sehän olis hienoa. Mutta kyllä sen ratkaisun miettimiseen tarvitaan enemmän, kun yhden bloggarin panos. Päät yhteen ja pohtimaan. Voimavarat kasaan jne. Uskon, että jostain voitaisiin löytää ratkaisu, jos sitä todella mietittäisiin. Olkoon naiivia tai ei 🙂

Mua on jo pidemmän aikaa häirinnyt se, miksi et yleensä vastaa positiivisiin kommentteihin ollenkaan? Negatiivisiin kyllä otat kantaa, mutta positiiviset jotenkin kummasti aina unohtuu. Se vaan antaa semmoisen kuvan, ettet arvosta meitä lukijoita yhtään. Olisi kiva kuulla perustelu tälle asialle, koska ei ne lukijat kauaa jaksa kommentoida jos eivät ikinä saa vastausta. Eihän blogin tarkoitus ole vaan aiheuttaa kinaamista, eihän? Lukijat saavat sulta vastauksen ainoastaan siinä tilanteessa, että antavat kritiikkiä tai kirjoittavat ilkeästi. Asian pitäisi mun mielestä olla ihan päinvastoin! Huomioi ja arvosta jokaista mukavaa kommenttia ja jätä ne negatiiviset omaan arvoonsa tai vaikka kokonaan julkaisematta.

Anette - Operaatio Äiti.

Just tän tapaisia palautteita mä kaipaan. Mä en ehdi päivässä niin paljoa miettimään tätä blogia ja mä yritän revetä ihan kamalasti tännekin 🙂 Jotenkin en oo tajunnu toimivani näin.

Luulen, että se johtuu siitä, kun julkaisen hyvät kommentit aina suoraan sitä mukaa kuin niitä tulee. Hyväksy hyväksy ja hyväksy. Negatiiviset julkaisen vasta, kun on aikaa vastata blogin kommentteihin, ettei väärinkäsitys jää lojumaan sinne monen luettavaksi. Tällöin yleensä vastailen muihinkin ja sitten saattaa joku katkaista tekemisen ja loput jää vastaamatta vahingossa.

Pitäisi varmaan julkaista kaikki kommentit aina sitä mukaa, kun vastaa… ei jäisi vahingossa vastaamatta mihinkään 😛 Mutta joskus sitten alkaa satelemaan kysymyksiä, että miksen julkaise kommenttia.

Mutta tosiaan, kiitos. Palautetta kaipaan aina. Sitä ei välttämättä omaa toimintaansa osaa katsoa kriittisesti tai tajuta miten voisi parantaa toimintaa; )

Käestä kiinni pitämällä tuskin kuitenkaan. Mitä yksittäinen ihminen voi tehdä nälänhädän hyväksi? Syödä lautasen tunnollisesti tyhjäksi kiitollisena siitä että lautasella on jotain mitä syödä? Olla nöyrä ja kiitollinen? Lahjoittaa rahaa keräyksiin joista vain pieni osa eksyy kohteeseen perille?

Anette - Operaatio Äiti.

Kädestä pitäminen on vertauskuva. Vertauskuvat on tärkeä osa kirjoittamista 🙂 Ja oon sitä mieltä, että peukaloiden pyörittäminen ei auta. Sitä pitäisi vain pohtia ratkaisuja eikä tyydyttäytyä ajatukseen ”ei se kuitenkaan auta”. 🙂

Kiitos hyvästä ja tärkeästä tekstistä!

Anette - Operaatio Äiti.

🙂

Miten taistella nälkää ja tauteja vastaan joista ihmiset kärsii kolmansissa maissa? Miten se tehdään Suomesta käsin?

Anette - Operaatio Äiti.

Ehkä sitä pitäs nimenomaan miettiä. Jos asenne on, että ei se kuitenkaan auta. Emmä kuitenkaan voi mitään… mistä löytyy koskaan ratkasuja mihinkään? ”En mä, koska ei toikaan.” Niinkö ne ratkasut löytyy?.:)

Itseasiassa se että asut maassa, ei anna vielä kansalaisuutta. Suomessa asuu tällä hetkellä ~30 000 turvapaikanhakijaa, he eivät ole Suomen kansalaisia. Mieti nyt vähän mitä kirjottelet.
Vaikka sinä muuttaisit työn perässä asumaan Ruotsiin, ei tarkota sitä että sulla olisi Ruotsin kansalaisuutta.
Pilkku on ihana rakastaja.

Anette - Operaatio Äiti.

Mulla on vahva usko siihen, että sä kyllä ymmärsit mitä mä meinasin 🙂 Mutta korjasin ”pilkun”.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.