Bloggaaminen
14.3.2016

Klikkaa mun blogia!

Klikkaa mun blogia!

Ollaan me bloggaajat ihan julmetun häikäilemättömiä tyyppejä. Meillä on tapana pilata yhden sun toisenkin päivä sillä elämää kaatavalla linkillä. Meidän bloggaavien paholaisten verkosto levittäytyy paikasta toiseen ja hivuttautuu hiljalleen jokaisen suomalaisen lempiryhmään. Linkkausten määrä on niin megalomaaninen, että johan ryhmien kuuluisi jo hyötyä näistä linkkauksista rahallisesti. Niinhän se bloggaajakin tekee. Niin!! Kehtaavatkin tulla hyväksikäyttämään viattomia somettajia ja keräämään klikkauksia, hävetkää bloggaajat!

Netistä on tullut kummallinen paikka. Some on aikojen alusta asti ollut täynnä erilaisia ryhmiä, jotka tukevat luonnollista keskustelua ja vinkkien jakamista. Linkkejä on jaettu niin kauan, kun itse jaksan ikinä muistaa. On olemassa blogilinkkejä, mainoslinkkejä ja uutislinkkejä. Noilla linkeillä on se ero,  että vain bloggajat ”kehtaavat tulla hyötymään linkkauksistaan”. Siis Iltalehti ja apteekin mainoshan eivät missään nimessä hyödy linkkauksistaan, eihän?

Mitä ihmiset rehellisesti tarkoittavat sillä, että linkillä hyödytään? Sitäkö, että kerjätään klikkejä rahan toivossa? Että bloggaajilla ei kiilu silmissä mikään muu kuin kultainen kolikko?

Tiesikö kukaan, että bloggaaminen on työ ihan siinä missä kirjojen kirjoittaminen, ohjelman juontaminen tai kaupan kassakin? Jokaiseen työhön kuuluu tietyt velvollisuudet. Ei tämä kirjoittelu ole sitä, että isketään sanat pohjalle, kivat värit raameihin ja räpsitään muutama pikaräpsy. Bloggaaminen vaatii opiskelua, aikaa ja ihan oikeasti vaivaa.

Itse olen pitänyt blogia keväästä 2013 asti. Aloitin tyhjästä, mutta olen tässä nyt. Osaan kuvata, osaan käsitellä blogipohjaa ja olen tänään käyttänyt iltapäivän opiskellen tätä ”työtä”.  Käytän blogiin aikaa paljon! Kuvaan, kirjoitan, muokkaan ja pohdin. Luonnostelen, korjaan ja teen kaikkeni saadakseni tekstistä hyvän. Blogilla on lukijoita ja heidän takiaan istutan ärseeni kovalle penkille ja tuijotan ruutua tunnista toiseen. Ihmiset kaipaavat elämäänsä viihdettä, tekemistä ja vertaistukea. Blogit ovat yksi tapa tuoda tätä heille.

Minulla on myös työnantaja, jolle olen luvannut olla hyvä työntekijä. Olen luvannut kirjoittaa tietyn verran viikossa ja olen luvannut paljon muutakin. Työni ei ole myöskään ainoastaan kirjoittamista ja kuvia, vaan tähän kaikkeen kuuluu myös se lukijoiden etsiminen. En voi laittaa blogia pystyyn ja heittää jalkoja kohti kattoa. En voi olettaa, että ihmiset itse löytävät sivuilleni. On tärkeä osa hommaa tuoda ihmisille tarjottimella näytille se työ, jonka on luovuudella tehnyt.

Kun sinä siis seuraavan kerran puuskahdat, että taas se bloggaaja kerjää klikkauksiaan… voit hetkeksi pysähtyä miettimään. Hyvä mainos tuotteesta voisi olla ”kerjuuta”, mutta se on vain tapa kutsua ihmiset kokeilemaan tuotetta. Hymy myyjältä kassalla voisi olla ”nuoleskelua”, mutta se on vain tapa toivottaa asiakkaat tervetulleeksi.

Jokaisella ihmisellä on vapaus valita. Jos bloggaajan linkki ei kiinnosta.. sitä ei tarvitse klikata. Jos mainos on mielestäsi manipulointia, tuotetta ei tarvitse ostaa. Jos kaupan kassan hymy kiukuttaa, vaihda kauppaa. Ei kukaan pakota ketään tekemään yhtään mitään. Itse en ymmärrä, miksi nämä asiat harmittavat ihmisiä niin usein. Kateus? Vai mikä?

Bloggaaminen on luovaa työtä.. kuten musiikin tekeminen, maalaaminen tai näytteleminenkin. Ei maalaajakaan anna maalaustaan ilmaiseksi eteenpäin, vaan järjestää maksullisen näyttelyn. Muusikot vastaavasti konsertin ja niin edespäin. Sama pätee bloggaamiseen. Ja tästä syystä minä annan luovasta työstäni teille linkin enkä valmista tekstiä. Kun te haluatte tekemistä tai viihdyttää itseänne lukemalla tekstin.. tällöin se linkin klikkaus on pieni maksu tekemästäni työstä. Parasta tässä on se, että sinä et joudu sitä maksua pulittamaan.

Klikkaa mun blogia!

Haluan tällä postauksella herätellä ihmisiä ajattelemaan asiaa, koska jatkuvasti törmään samaan aiheeseen. Monessa ryhmässä linkit on kielletty tai ylläpito heittänyt maksuvaatimuksia niistä. Syy on tuntematon.

Herättikö postaus teissä lukijoissa mitään ajatuksia? Pilaako linkit teidän päivänne? 

Avainsanat

Kommentit

Ja kateus. Miksi aina kaiken oletetaan olevan kateutta? Ihmisten käytökselle on paljon muitakin syitä kuin se aina huudettu kateus. Niin vanha ja kulunut kortti.

Anette - Operaatio Äiti.

Kortin käyttö on sitä, että sanoisin sen olevan kateutta. Sitä en sanonut. Kysyin 🙂 , en todellakaan tehnyt oletuksia tässä 😛

en periaattestakaan klikkaa linkkei joskus sitä työtä voi tehdä ihan ilmasiksin. Silloinhan sen näkee mihin on aitoo intohimoo jota tekee vaikka ei saisi penniäkään takas? taidetta tehdään aina ensisijasesti oman hyvinvoinnin kannalta.

Anette - Operaatio Äiti.

Ja niin mä olen itseasiassa tehnytkin. Kauan ennen kuin tästä tuli työ 🙂 Tämän työn ero toiseen työhön on, että tätä haluan itse täydestä sydämestä tehdä. Siksi olen kiitollinen niille, jotka tässä tukevat 🙂 Ei bloggaajat tee pääosin blogiaan rahasta, johan se näkyisi jo lukijoillekin, jos näin olisi! Vertaan esimerkiksi siihen, että suosittelen usein tuotteita blogissa ihan ilman mitään palkkioita 🙂

Varsinainen aihe ei tu teita herättänyt, mutta ehkä se vaan johtuu siitä, etten käytä sitä perinteiseksi sosiaaliseksi mediaksi miellettyjä palveluita. ”Linkkaukset” eivät minua haittaa, kun en tiedä mitä ne ovat, enkä ole niihin törmännyt. Että ihan sama.

Yksi juttu kuitenkin näissä bloggaajien ”purkauksissa” käy ihmetyttämään.
Kun paasataan ja todistellaan, että bloggaaminen on ihan oikeaa työtä vaatimuksineen ja työnantajineen, niin kääntöpuolena ihmettelen, miten bloggaajalla on moiseen käytökseen ”varaa”? En minä ainakaan voi työntekijänä työpaikallani mennä asiakkaille meuhkaamaan, että ettekö te idiootit ymmärrä, kuinka minä olen täällä töissä? Ja kuinka rasittavaa on, kun teidän asiakkaiden negativisiin mielipiteisiin pitää törmätä joka paikassa.
Kuvittele vaikka sitä parturia. Ihan varmasti vituttaa kuudennen kerran päivässä avata keskustelu säästä tai iltalehden päivän lööpistä. Kysellä kesäloman ajankohtaa tältäkin asiakkaalta.
Tai sairaanhoitaja. Taas on lääkäri myöhässä ja taksissakin oli ihan moukka kuski.
Kaupan kassalla taas on mätä omena laarissa ja tarjouskahvissa väärä hinta.
Opettaja on antanut mussukalle väärän koenuneron….

…ja silti heidän kaikkien on työssään käyttäydyttävä kuin ammattilainen, sillä asiakas on aina oikeassa. Vaikka se purnaisi niistä ”linkkauksista”.

Parempaa päivänjatkoa!

Anette - Operaatio Äiti.

On ammatteja, joissa kuuluu herättää keskustelua. Kyseenalaistaa, pohtia ja kertoa mielipiteensä. Parturin tehtävä on kaikessa miellyttää, jotta asiakas tulee takaisin. Mä näen sen niin, että mun kuuluu kirjoittaa mielenkiintoisesti erilaisista asioista. Tuoda esiin vahvoja mielipiteitä, kysyä.. vinkata joskus ja sitten taas tarjota vertaistukea 🙂 Ei bloggaaja (minä esimerkiksi) ole mikään maailman valtias, jonka sana on laki. Itse heitin nyt ajatuksen ilmoille ja odotan vastakommentointia. Miksi linkit ärsyttää? Onko siihen todella joku syy mitä itse en näe? 🙂

Hyvä kirjoitus. Olen aina myös ihmetellyt kateutta, joka selvästi ihmisillä on bloggaajia kohtaan. Ihmettelen sitä siksi, että blogin voi perustaa kuka vaan. Sana on vapaa jokaiselle. Jos oot hyvä, sulle maksetaan. Itse en oo koskaan ajatellu, että se ois multa pois. Olet taitava kirjoittaja, joka ansaitsee työstään palkan siinä missä mä ansaitsen omastani.

Ei linkit musta pilaa päivää, päinvastoin. Ja tosiaan, jos joku uutinen, postaus, tms. ei kiinnosta / mahdu siihen hetkeen niin ohi on HELPPO skrollata. 🙂

Naurattaa kun iltapäivälehtien kommenttikentissä aina kuohuu (ehkä jopa blogeja pahemmin tai sitten bloggaajat suodattavat kommentteja paremmin) että miten esim liipalaapauutinen ei nyt kyllä kiinnostanut yhtikäs ketään. Silti se piti avata ja nähdä vaiva kommentoida asiaa.. Itse harvoin jaksan kommentoida mitään mutta vielä kun tämän tekstin pystyisi linkkaamaan jokaisen valittajakommentin alle niin ehkä joku kaunis päivä nekin ihmiset ymmärtäisivät erinäisiä realiteetteja. 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.