Arki
3.2.2016

Kun vauva vain itkee ja itkee ja itkee.

Kun vauva vain itkee ja itkee ja itkee.

Sitä kertoi joka paikassa, että meillä on tässä kiltti ja helppo lapsi. Tätähän tämä vauva-arki oli. Tämähän on ihan normaalia. Kiva iisi tyttövauva saapui meidän perheeseen.

Sitten todellisuus iskee vasten kasvoja, kun saat kylään toisen äiti-ihmisen vauvansa kanssa. Koko sen parin tunnin aikana, jonka hytkytät, rauhoitat ja hyssytät lastasi… toinen vauva ei inahdakaan. Vasta selkeä ero sai tajuamaan kuinka epänormaalia tämä arki on.

Jaksaminen on viety ihan äärimmilleen. Tämä neiti ei todellakaan ole mistään helpoimmasta puusta veistetty. Tälläkin hetkellä yritin saada aikaa kirjoittaa tämän tekstin ja laitoin neidin rinnalle rauhoittumaan. Toivottu rauha on mahdoton saavuttaa, kun koko ajan pitää asetella tissiä takaisin suuhun, jalat vispaa jokaiseen suuntaan ja kädestä tulee pitää hetkittäin kiinni rauhoittaakseen vauvan hösäämistä. Tai sitten itku keskeyttää ajatukset ja hyssyttelyssä menee taas tovi.

Tiedättekö, kun toisilla se temperamentti on vain vähän vahvempi? Kun jotain haluaa, niin sen myös kuulee. Loukkaantumiseen ei tarvita mitään pipoa isompaa ja rokotuksien jälkeinen itkukin voi jatkua jopa 30 minuuttia putkeen. Vahvatahtoinen tyttö.

Sitten sen päälle lisätään jokin koliikkiperäinen itku. Ilmavaivat? Refluksi? Yleinen levottomuus? Sitä itkua saa enemmän ja vähemmän kuunnella aamusta iltaan. Joskus se on sellaista tyytymätöntä kitinää ja joskus huudetaan naama punaisena tunti tolkulla.

Neitonen nukkuu yönsä hyvin. Hän nukahtaa viereen yöllä noin yhden ja kolmen välillä yleensä raivokohtauksen päätteeksi rinnalle. Aamulla tyttö herää siinä yhdentoista pintaan. Yö mennään muutamalla syötöllä, joihin en juuri itse herää. Imetys kunniaan tässä asiassa.

Olen silti väsynyt. Puhki. Rättipoikki. En muista mitään, ajatus tökkii ja en varmaa edes Topin kohdalla ollut näin helisemässä hetkittäin. Se huuto aamusta iltaan on raastavaa kuunnella. Se oikeasti vie mehut.

Missä on se ihana rento sohvalla köllöttely vauva kainalossa? Pitkät shoppailureissut kavereiden seurassa? Kiireetön oleskelu kylässä? Kaiken tuon tilalla on loputonta hytkytystä, vauva sylissä kävelyä ja raastavaa huutoa.

Ylpeyden tilalle on tullut tietyntasoinen häpeä. Ei sitä oikeasti kehtaa lähteä kylään kellekään, kun yksi huutaa koko reissun tyytymättömänä. Ei sitä voi mennä shoppailemaan, kun vauva ei vain jaksa olla messissä. Hytkyttely on paljon helpompaa kotona, vaikka neljä seinää tekisikin hulluksi.

Toisaalta. Vasta, kun hyväksyin nämä tunteet ja ajatukset.. aloin taas jaksamaan. Ymmärsin, että nyt ei pärjätä ja elämä on hetkellisesti osittain ihan hanurista. Toisen on kurja olla enkä voi auttaa. Tunnen riittämättömyyttä. Väsymystä. Turhaudun. Nämä tunteet tunnistamalla osaan kuunnella itseäni paremmin ja juuri sitä kautta jaksan hurjasti enemmän.

Ei se edes ole se vauvan itku, joka turruttaa. Kyllä minä kannan ja hoivaan ja hellin. Teen sen mielelläni ja jaksan hyvin vielä. Se on lähinnä ne muut asiat. Siivoaminen, lääkärissä käynti, kauppareissu… ja kaikki muu ylimääräinen pakkopulla. Kun on pakko muka elää yhteiskunnan rytmiä eikä saa olla ja mennä sen mukaan, kun jaksaa. Ei sitä välttämättä kykene aamulla lähtemään kerhoon aikaisin, jos vauva on mesonnut myöhään yöhön. Sitä jää jälkitarkastus väliin, jos koko aamu on ollut yhtä huutosirkusta.

Pahin kaikesta on muut ihmiset. Se säälivä katse, kun vauva itkee tai syyttävä katse, että miksi en hiljennä babya. Oletus, että ei pärjää. Muiden ihmisten reaktiot on melkeinpä se pahin paine tässä arjessa ja se on asia, joka ajaa meidät pysymään kotosalla. Pelkkä koti taas tekee hulluksi ihan kenet tahansa.

Tätä se arki on oikeastaan nyt. En olisi valinnut ehkä huutavaa vauvaa, mutta ei se mitään. Olen silti mielettömän rakastunut tähän neitiin ja todella onnellinen hänestä. Päivästä toiseen tuijotan noita tuikkivia silmiä, naurusuuta ja nautin niistä hymyhetkistä, jotka häneltä liikenee. Vielä koittaa se päivä, kun neito on enemmän iloinen kuin surullinen.

IMG_20160203_114628 IMG_20160201_180254 20160203_144559-01

Kommentit

En tiedä miten syöt, mutta oma vauva huusi kun join kahvia tai colaa. Myös jos satuin syömään liikaa pippuria ja sipulia huuto oli taattu.. Kai ne jotenkin äidinmaitoon kulkeutuu. Tai sit se vaan on sitä tahtoa, toisilta sitä löytyy 😀

Meillä oli vastaavanlainen tilanne noin vuosi sitten. En halunnut lähteä kylään edes anoppilaan, koska koin sen ahdistavana etten ”hallitse” tilannetta kylässä. Kotona oli helpompi itkeä vaikka itsekkin vauvan kanssa tai turhautua ihan rauhassa, kun oli niin väsynyt vaikka yöt meilläkin menivät hyvin. Tuosta ajasta jäänyt mieleen väsymys, itku ja ahdistus. Silti olin onnellinen. Tsemppiä.
Tällä hetkellä meillä on täällä 1 v 3 kk tyttö, jotai ei onneksi tarvitse heilutella ja hypyttää enään. Hän kaipaa paljon aktiviteetteja, on kärsimätön ikiliikkuja. 😀

Ihan kun olisin itse kirjoittanut tämän viime kesänä!! Niin tutulta kuulosti. Neuvolassa puhuttiin vaan koliikista ja temperamentista. Uskoin kaiken mitä minulle kerrottiin. Olin voimaton. En jaksanut hakea enempää apua. Kunnes ystäväni takoi päähäni ettei ainainen vauvan itku ole normaalia. Vauva voi huonosti. 6kk iässä tytölle diagnosoitiin paha GER. 8kk iässä todettiin paha motorinen kehitysviive johtuen ensimmäisten kuukausien kivuista. Nykyään meillä asustaa pian 1v täyttävä iloinen tyttö jolla on lääkityksen ja fysioterapian ansiosta ensimmäistä kertaa oikeasti hyvä olla. <3

Voimia ❤ Meillä kantoliina on ollut pelastus, vauva tykkää olla (äidin) lähellä!

Feel you! Meillä esikoinen oli myös todella vaativa ja itkuisa tapaus alusta saakka. Yöt nukkui hyvin mutta ekaan neljään kuukauteen ei nukkunut päiväunia kuin 15 min pätkissä.autossa karjui,vaunuissa karjui,sylissä oli vain kaikki hyvin..Mitään allergioita tms ei koskaan epäilty. Ilmeisesti vaan hyvin temperamenttinen. Nyt 2,5 vuotiaana edelleen vaativa mutta itkut loppunut. Tsemppiä arkeen.kyllä se vielä helpottaa.

Jos tahdot virtuaaliolkapäätä tuohon arkeen, niin hipsaise mulle! On kokemusta rankemman kautta niin valvomisesta, vuosia jatkuvasta itkusta, allergioista, refluksista, neurologisista vaivoista, …

Voimia <3

Kannattee ehdottomasti kokeilla vyöhyketerapiaa/vauvahierontaa!! Meillä kans kyllä itkuinen vauva, 3kk vanha. Mutta hän on enempi huomion kipeä ja tarvii vain seuraa ja jonkun lähelleen. Meillä edellinen lapsi oli myös itkuinen ja käytin vauvahieronnassa..selästä löytyi kaksi fasettilukkoa ja itkut jäi sinne!! Tän vauvan kans en oikee selvää apua saanut.. voimia!! 🙂

Refluksi voi olla allergian oire ja neuvolassa yleensä noudatetaan allergiaohjelman suosituksia eli ei suositella imetysdiettejä. Meidän esikoinen huusi, aamusta iltaan ja neuvolassa kaikki oireet oli aina normaalia kehitystä. 4 kk kohdalla lähdin apua hakemaan yksityiseltä ja 6 kk iässä saatiin maitoallergia diagnoosi. Lapsi siis kärsi puoli vuotta ihan turhaan… Kamnattaa siis pitää allergiavaihtoehto mielessä jos tunne että ei helpota, kertomasi oireet kuulostaa tutuille.

Hei. Kuulostaa niin tutulta. Toinen lapsi peace of cake. Tyttö oli niin paljon vaaticampi ja on vieläkin verrattuna isoveljeen. Tempperamenttia riittää. Napurissa sama tilanne. Isoveli kiltti ja helppo ja tyttö vaaaativa 🙂 ihania kuitenkin molemmat <3

Tsemppiä hirveesti! Jos teillä ei jo oo niin suosittelen jumppapalloa.. meillä kuopuksella refluksi, piti kantaa ja hyppyyttää 8kk, jolloin oppi konttaamaan ja vaiva jäi siihen. Onneksi jossai kohtaa älyttiin hankkia jumppis niin ei tarvinnu ihan koko aikaa kävellä, oma selkä ei vaan niinkään tykänny..

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan vyöhyketerapiaa. Meillä siitä ollu iiso apu vauva-aikoina. Tsemppiä!

Ootko kokeillut kantoliinaa? Meillä on juuri 1kk täyttävä vauva, joka ei viihdy hereillä ollessaan hetkeäkään yksin, vaan vaatii päästä syliin tai muuten huutaa hystewrisesti pää punaisena.. sylissä on todella tyytyväinen ja rauhallinen, eli kyse vain seurankipeydestä. Kotona on myös 1,5v lapsi, joten yksinkertaisesti oli mahdottomuus pystyä kantamaan vauvaa sylissä niin paljon, mitä hän vaati.. kantoliina oli pelastus ☺

Mä niin tiedän tunteen. Esikoinen huusi ensimmäiset 6kk. Erittäin piinaavaa, se riittämätömyyden tunne oli pahin. Kaiken tekis lapsensa eteen, mutta kun mikään ei auttanu. (6kk ikäsenä todettiin maitoallergia, jolloin olo parani kuin sormia napsauttamalla)
Meillä myös ristiäiset meni niin, että poika huusi koko ajan. Se oli myös itselle kamalaa. Vielä kun oli tosi väsynyt, niin tunteet kertaantui moninkertaisiksi. :/ nyt jännittää kun toinen tulossa, että kuinka käy. Mutta teille tsemppiä!

Tiedän niin tunteen. Esikoiseni ei tehnyt mitään muuta päivisin, kuin itki. Siihen ei auttanut mikään.Käytiin allergiatesteissä ja kokeiltiin vaikka ja mitä. Vauva aloitti järkyttävän huutonsa,kun heräsi yöunilta ja sitä kesti siihen saakka kunnes nukahti takaisin yöunille. En voinut käydä vaunulenkeillä,enkä oikein missään… se huuto ei vaan loppunut, vaikka mitä teki. Hän oli 3kk ja 2viikkoa vanha kun se loppui ja se loppui kuin seinään. (En tiedä oliko sillä osuutta asiaan,kun aloitimme lääkärin suosituksesta kiinteiden maistelun) Kyllä se helpottaa,vaikka nyt tuntuukin toivottomalta. Tällä hetkellä esikoinen on 2,5vuotias temperamenttinen ja vilkas tapaus:) Eikä hänellä ole mitään allergioita;)jotka itkut olis selittäny.

Kuulostaa tutulta! Meillä koliikki kesti 6kk, ainut mikä vähän auttoi oli Manducassa kantaminen. Huuto sen sijaan ei ole vieläkään loppunut, sen verran vahva persoona tuo tyttö on. Onneksi 2v:n kanssa voi jo vähän keskustella asioista ja hän on hurmaava omalla tempperamenttisellä tavallaan. Se mikä on kivaa vahvatahtoisen lapsen kanssa, on varmuus siitä, että nämä lapset eivät koskaan tule jäämään kenenkään jalkoihin ja osaavat varmasti pitää puolensa. Tsemppiä! 🙂

itse oon nyt niin väsynyt pienen tyttölapsen äiti,että en jaksa nyt lukea tekstiä mutta kävin vaan kattoon kuvia ja merkkaamassa sivun itselleni ylös. MUTTA,mikä suloinen beibe hän onkaan! <3 mutta,jaksamisia ja voimia vertaismammalle!(jos tuon punaisen langan tuolta poimin oikein ja väsymyksestä oli jotain puhetta 😀 )

Toiset vaan itkeskelee enemmän -myös pulauttelee enemmän eikä sen silti tarvitse olla refluksia. Tsemppiä

Anette - Operaatio Äiti.

Yhden refluksilapsen äitinä mä uskallan melkein diagnosoida refluksin hänelle, harmi kyllä! Toivottavasti osun väärään silti :/

Kuulostaa niiin tutulta, meillä täytetään huomenna 5kk ja tuosta ajasta ensimmäinen kolme kuukautta huudettiin joka ilta suoraa huutoa, huuto kesti tunnista viiteen tuntiin. Nykyään meillä ei enään niinkään huudeta mutta tilalle on tullut totaalinen unettomuus, neillä heräillään öisin kymmenen kertaa, ja tuollainen on meille hyvä yö, en oo edes uskaltanut laskea kuinka monta herätystä niinä huonoina öinä tuleekaan. Tää postaus oli kun suoraan omasta elämästä, paljon tsemppiä, eiköhän tämäkin vastoinkäyminen palkita vielä jossain vaiheessa!

Heippa ja isot tsemppaukset teille kaikille 🙂 Kuulostaa ihan kuin omalta vauva ajaltani, esikois neitin kanssa. Helpotuksen toi kun jätin omasta ruokavaliostani maidon pois, kaksi viikkoa myöhemmin tajusin eron, naurava ja rauhallinen vauva. Ristiäisissä söin pari palaa kermakakkua ja monen päivän huuto oli taattu, 5h kakkupalan jälkeen olisin tehnyt mitä tahansa että en olisi sitä kakkua syönyt 😀 Mutta rankkaa oli kun oltiin vain kotona, autossa huudettiin, kaupassa huudettiin ja omat voimat ei riittänyt siihen että olisi kestänyt muiden tuijotusta. En paljoa muista ekasta 4kk, sen jälkeen helpotti, kapalo ja toimiva vatsa takasivat kokonaiset yöt meillä. 😀

Voih, i feel you! Kuulostaa ihan meidän Leon ekoilta kuukausilta. Ei koskaan mitään koliikkidiagnoosia saatu, mut jälkiviisaana on helppo todeta, että sitähän se oli. Vaikka sitä omaa lasta ei pois vaihtais, niin kyllä olin kade kun ystävän saman ikäinen vauva nukkui kolmen neljän tunnin päiväunia ja sillä aikaa mä juoksin hyssyttämässä, lohduttamassa, heijaamassa ja hyppyyttämässä omaani about tziljoona kertaa. Onneksi se on vain pienen pieni hetki koko vauva-arjessa. Siitä selviää hengissä ja sen jälkeen ei mikään pikku kitinä tunnu enää missään 😀 tsemppiä <3

Tyttö on kyllä niin kaunis! <3 Ootko kokeillut kantoliinaa? Tsemppiä teille arkeen, kyllä se siitä vielä helpottaa. 🙂 Ja hei, nykysin on olemassa se lapsiperheiden kotipalvelu josta joku nainen tulee kotiin auttamaan arjessa. Voisi kantaa ja hyssytellä vauvaa niin pääsisisit esikoisen kanssa vaikka kahdestaan ulos. 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

Välillä kannan liinassa joo. Se on vaan vähän kömpelöä vielä 🙂 Mut kiitos kehuista <3

Onko allergioita selvitelty? Tai voiskohan olla refluksia?

Anette - Operaatio Äiti.

Mä vähän epäilisin refluksia oireiden perusteella. Katotaan mitä neuvolassa sanotaan 🙂

Voimahalaus ja tsemppiä! Vauvan itku ei oikeesti oo mitään helpointa kuunneltavaa. Ps. Niin suloisen ja tyytyväisenä näköinen vauveli nuissa kuvissa. Ihana. Jaksakaa! Ja pyydä apua ajoissa jos tuntuu ettei oikeasti jaksa.

Anette - Operaatio Äiti.

Kyllä hän osaa rauhallinenkin olla 🙂 Hymyillä ja naureskella. Ja en tosiaan viitsi nettiin pistää kuvia huutavasta vauvasta. Se tuntuis tökeröltä. Kiitos zempeistä!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.