#liberothrowback
29.10.2015

1990 vs 2012 – Minä ja esikoinen

Vertailu on aina hauskaa! Sitä voi vertailla raskauden eroavaisuuksia, poikalasta tyttölapseen tai ihan vain kesää talveen. Tällä kertaa vertailun kohteeksi otin itseni sekä poikani. Ei – en suoranaisesti vertaa meitä lapsina, vaan enemmän niitä vuosia, joina olemme syntyneet. Minähän tulla tupsahdin tähän maailmaan keskellä raikasta kevättä ja Topi taas piristeeksi syksyn pimeyteen. Aikaa meidän syntymähetkien välillä ehti kulua jopa 22 vuotta.

a1

Meidän kahden syntymät olivat erilaiset. Minä synnyin tosiaan keväällä 08.04.1990 ja poikani syntyi syksyllä 23.10.2012. Toinen meistä syntyi keskellä päivää ja toinen taas keskellä yötä. Minä tulin perinteisesti alateitse ja poikani sektiolla. Käytännöt ovat muuttuneet hurjasti ja nykypäivänä synnytys kuulostaa ihan erilaiselta kokemukselta, kuin se mitä esimerkiksi äitini kertoo menneestä. Lääketiede kehittyy, tietotaito-taso laajenee ja tavat toimia muuttuvat jatkuvasti. Ei se 2012 ole enää lähellekään sama kuin vuosi 1990.

a2

a3

”Aloit jo lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ilmoittamaan tulostasi, mutta en tajunnut sitä ennen kuin puoli kuudelta aamulla. Kahdeksalta saavuimme Jorviin ja olin jo todella kipeä. Kätilö antoi Betidineä, joka ei auttanut. Köllötin vesisängyssä ja imin ilokaasua, kunnes kätilö ilmoitti minun saaneen tarpeeksi. Lopulta puoli yhden aikaan sain epiduraalipuudutuksen, jolloin olin hyvässä kunnossa. Klo 13.50 halusin pissalle ja pissattuani päätit tulla ulos. Kätilö huudahti: ”Älä nyt sitä sinne pönttöön työnnä!” ja vei äkkiä minut takaisin sänkyyn. Ei mennyt kuin 10 minuuttia ja sinä olit sylissäni.”  -1990, ote vauvakirjasta

a4

”Papereihin on merkattu, että kirjauduin saliin kello 19:29. Ei muutoksia kohdunsuulla. Supistukset olivat jo todella tuskaisia ja yritin selvitä niistä ilokaasun avulla. Tiukkaa teki ja kyyneleet valuivat silmistäni. Pyysin epiduraalia ja sain sen noin kello 20.30. Kello 01:30 iski selittämätön tunne, että jokin olisi pielessä. Mukana synnytyksessä oli mieheni lisäksi äitini, joka oli lupautunut tarkkailemaan käyriä. Kysyin vähän väliä äidiltäni, että onko kaikki hyvin. Äitini käski nukkua ja rentoutua, mutta jokin häiritsi silti mieltäni. Hetken päästä ovi kolahti ja kätilö tuli huoneeseen. Hän ilmoitti seurailevansa sydänääniä hetken aikaa. Kello 01:43 kätilö pamahti vauhdilla huoneeseen sänky mukanaan ja sillä hetkellä tajusin, että se on menoa nyt. Huomasin, kun vauvaa alettiin nostamaan ulos. Kello 2:07 kuului spontaani rääkäisy ja purskahdin itkuun. Poikaa vilautettiin minulle ja sain hieman silittää poskesta, kunnes hänet vietiin jo pois luotani.”  -2012, otteita synnytyskertomuksesta

a5

Jokainen ihminen on yksilönsä. Sitä syntyy tavallaan, oppii tavallaan ja kehittyy omaa tahtiaan. Toinen nousee nopeasti pystyyn ja toinen taas puhuu nopeasti selkeitä sanoja. Itse olen kävellyt noin vuoden ikäisenä, kun Topilla siihen meni puolitoistavuotta. Sanallisesti kumpainenkin meistä on kehittynyt nopeasti ja puhetta on tulvinut jo todella varhaisessa vaiheessa. Joskus pojan pälättäessä tulee kuultua sama lausahdus yhä uudelleen; ”äitinsä poika”. Vaippamaailmassa me olemme kuin yö ja päivä. Itse olin todella herkkä vaipoille, joita oli tarjolla niin harsoversioina kuin perinteisinä kertiksinäkin. Vuonna 1990 lanseerattiin ensimmäisen kerran erittäin imutehoinen vaippa ja tätä pidettiin isona kehitysaskeleena. Nyt esikoisen ollessa 3-vuotias on vaippojen laatu ja tyyli tullut monen monta askelta eteenpäin. Tänä vuonnahan Libero lanseerasi uuden Touch-vaippansa, joka on mielettömän pehmeä. Itse en vauvana kestänyt vaippoja juuri ollenkaan ja opin kuivaksi ennen vuoden ikää. Siihen asti ainut vaippa, joka kotoa löytyi oli Pampers. Topilla taas on alusta asti käytetty Liberoa ja nyt hihkuin onnesta, kun Touch-mallisto tuli valikoimaan. Se on hurjasti parempi verrattuna edellisiin ja istuu hienosti. Olen tästä maininnutkin aiemmin täällä blogissa. Tulevalle vauvallekin on vaippakori täytetty Touch-vaipoilla. Selkeä ero vaipanvaihdossa on myös kosteusrätit, joita ei juurikaan omana vauva-aikanani käytetty. Silloin puhdistus tehtiin lavuaarissa, kun taas nykyään itse käytän melkeinpä aina niitä kosteusrättejä.

a6

Pyysin äitiäni kirjoittamaan omin sanoin hieman siitä ajasta, kun synnyin. Jokainen äiti, joka tätä postausta ja tuota tekstiä lukee, voi hetkeksi syventyä muistelemaan omaa synnytystään. Minkälaista se oli? Miten sen ajan käytännöt eroavat nykyisestä? Sitä voi myös soittaa äidilleen tai kaivaa vauvakirjansa kaapista ja ottaa selvää minkälainen se oma syntymä/lapsuusaika oli. Minkälaiset vaipat oli käytössä? Oliko vauvanhoito helppoa? Mikä oli in juuri sinä vuonna, kun sinä synnyit? Minkälaisia vaatteita tai rattaita käytettiin? On oikeasti hurjan mielenkiintoista perehtyä omaan menneisyytensä ja sen aikakauden tapoihin.

Libero on myös julkaissut kivan Throwback-vertailun, jolla menneisyyden muistelu helpottuu. Vertailuun syötät oman nimesi ja syntymävuotesi sekä esimerkiksi esikoisesi nimen sekä syntymävuoden.

KLIKKAA VERTAILUUN TÄSTÄ!!

Itse pääsin perehtymään muutoksiin vaippojen suhteen, eroavaisuuksiin rattaissa ja näkemään syntyneiden määrään sekä suosittuihin nimiin liittyviä tilastoja. Hauskinta oli huomata, että nykyään suosiossa on erilaiset monsteribarbit, mutta aikanaan lapsuuteeni liittyvä hitti oli MicroMachines -autot. Nuo autot nostivat hymyn kasvoilleni, koska äitini oli säästänyt ne varastoon ja tänä päivänä Topi saa leikkiä juuri niillä samoilla leluilla. Monta kuukautta ollaan MicroMachine:llä leikitty, mutta vasta vertailun kautta muistin niiden merkityksen tarkemmin. Sieltähän ne on peräisin.. MINUN lapsuudestani. Ihan vikassa kohdassa vilahti myös tuttu namirasia, johon liittyy nostalginen muisto siskoni kanssa. Hedelmä Xylitol -pastillirasia – tuo keltainen pieni purkki, jonka julkisivua koristivat ananas sekä muut hedelmät.

Suosittelen tuon testin tekemään, koska ainakin itselleni se toi hyvän mielen eikä se vaadi testin tekijältä mitään. Jakakaa ihmeessä tuloksianne somessa, jotta muutkin löytävät tämän hauskan testin! Käytä tällöin tägiä: #liberothrowback !

a8

Loppuun lisään vielä sen äitini kirjoittaman tekstin vuodesta 1990 – ajalta, jolloin synnyin. Se on kirjoitettu tänä vuonna (2015), kun moni moni asia on muuttunut.

”Vuonna 1990, kun synnyit synnytyssairaalassa opetettiin vielä, miten harsoliinasta voi tehdä vaipan. Sairaalassa oltiin yleensä viisi päivää, minä aikana opetettiin imettämistä, vauvan hoitoa ja huolenpitoa vaipanvaihdosta kylvetykseen. Öisin vauvan ollessa kovin itkuinen hänet sai viedä hoitajien hoidettavaksi, jotta itse sai nukuttua ja toivuttua synnytyksestä rauhassa. Viiden sairaalapäivän jälkeen oli toipuminen synnytyksestä jo ihan eri tolalla ja ensisynnyttäjänä oli repussa monta hyvää kädestä pitäen annettua ohjetta ja neuvoa uudenlaisen elämän aloittamiseen. Kotona en montaa päivää jaksanut harsovaippoja käyttää, kun siirryin kertakäyttövaippoihin. Varsin pian kävi ilmi, että olet erittäin herkkä kertakäyttövaipoille ihoalueen alkaessa voimakkaasti punoittaa ja osin mennä rikki. Kaikki merkit kokeiltiin läpi ja kaikki neuvolan vinkit testattiin pääsääntöisesti toimimattomina. Pampers oli ainoa vaippamerkki, jota siedit edes jotenkuten. Vanhan kansan neuvoakin kokeiltiin eli peppu paljaana aurinkoon nukkumaan vaunuissa ja se kyllä helpotti ärtynyttä ihoa. Lieneekö voimakkaan vaippayliherkkyyden tuotosta, mutta olit alle vuoden ikäinen, kun olit täysin kuiva ja kävit potalla.”  -kirjoitettu 2015

a9 a10 a11 a12 a13

*Yhteistyössä Liberon kanssa.

Avainsanat

Kommentit

Ihana postaus ja kivoja kuvia. Topi on ihan sun näköinen 🙂
Mäkin olin oppinu tosi varhain kuivaksi. Meillä kyllä lapset ei :/

Anette - Operaatio Äiti.

Ai on mun näkönen? 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.