Imetys
17.10.2015

Eriävä mielipide imetyskiihkon keskellä

Eriävä mielipide imetyskiihkon keskellä

FB_IMG_1445096711959

Näinä päivinä on ilmeisesti vietetty jotakin imetystä ylistävää viikkoa. Sen on huomannut somessa todella isolla kädellä. Olen seurannut keskusteluja vähän sivusilmällä, katsonut imetyskuvia ja huomannut tietynlaisen imetyshengen nousevan ilmoille. Tämä on hienoa! On tärkeää nostaa erilaisia aiheita otsikoihin ja luoda varmuutta niille, jotka epävarmuutta kokevat. Arvostan.

Jäin kuitenkin miettimään tätä asiaa ja paljon. Mielestäni imetyksen tulee olla luonnollinen asia ja sitä ei saisi piilotella, mutta onko tämä touhu mennyt hieman jo kiihkon puolelle? Ennen se, joka imetti julkisesti saattoi pelätä lynkkausta, mutta nyt pelkään sitä minä mielipiteideni kanssa. Onko näistä asioista oikeus puhua ääneen, jos oma mielipide hieman eroaa massasta?

Minä puhun, koska pyrin rehellisyyteen. Haluan kertoa oman mielipiteeni omassa blogissani. Ajatukset lähtivät liikkeelle perjantaina neuvolan jälkeen, kun uusi täti kysäisi imetyksestä. Aionko MINÄ imettää?

Ensimmäisenä on hyvä määrittää itselleen imetys ylipäätään. Mitä se on? Miksi sitä tehdään? Miksi sitä ei tekisi? Alunperin ajattelin imetyksen olevan lapsen ensimmäisten kuukausien ravinto ja äidin tärkein tehtävä. Esikoisen kohdalla opin paljon enemmän.

Koin epäonnistuneeni imetyksessä. En osannut rentoutua muiden silmien alla ja tartuin paineiden alla maitopulloon. 4,5kk syötin rakasta lastani pullon kautta, johon olin työllä sekä tuskalla pumpannut sisällön. Väsymyksestä turtana nousin yöllä ruokkimaan pojan pullosta ja tämän päälle aina menetin kallista nukkumisaikaa pumpaten seuraavan annoksen valmiiksi. Mielettömän rankkaa se oli ja näin älyttömän vaivan asian eteen palkiten itseni syytöksillä. En osaa mitään oikein. En kykene imettämään. Olen yksi täysin paska äiti. Piste. Huutomerkki. Argh.

received_10207728094181095

Väärin, väärin ja VÄÄRIN. Olen sen vihdoin ymmärtänyt kokonaisuutena paremmin. Enhän minä epäonnistunut. Ruokin lapseni, joka tämän ansioista kasvoi hyvin ja onnellisena kylläisen mahan kanssa. Lapsi on hyvin huolehdittu, vaikka äidinmaidon sijaan pullossa olisi korviketta! Toki äidinmaidon luonnollisuudesta ja eduista voisi pitää luennon, jonka itsekin allekirjoittaisin. En kuitenkaan näe korviketta paskan äitin merkkinä.

Mielestäni imetyskiihko tosissaan menee joskus tosi pitkälle, vaikka asialla onkin hemmetin hyvä sanoma.  Liika on liikaa. Tämän hetken tyyli palvelee monia äitejä, mutta entä sitten me, joille asia on yksityisempi? Eikö tässäkin asiassa voisi olla kaunista kultaista keskilinjaa?

En katso kieroon kadulla ihmistä, joka imettää. En pelkää toisten tissejä. En ikinä laittaisi lasta aterioimaan likaiseen vessaan tai häivyttäisi imettävää äitiä kahvilasta. Enkä vastusta julki-imetystä missään nimessä!!

Onko se sitten niin vaikeaa ymmärtää, että ehkä minä vain puhtaasti haluan imettää syrjässä oman itseni/vauvani enkä häpeän takia? Onko hankala käsittää, etten puhu mielelläni imetyksestä, koska koen sen yksityiseksi asiakseni? En vetäydy syrjään sen takia, että olisin epävarma, häpeissäni tai pelkäisin. Teen sen omasta valinnastani.

FB_IMG_1445096532070

Kuten sanoin; julki-imetyksen esiinnostolla on upea sanoma, mutta joskus se menee vähän yli. En ymmärrä asian liiallisuuksiin viemistä. En ymmärrä sitä ylimielistä asennetta, että ”Mäpäs teen tän, koska mä pystyn ja haluan, niih!” Miksi siitä pitää tehdä niin iso haloo? Miksi ei voi vaan jatkaa sitä hienoa työtään ja imettää lastaan kahvilassa ilman niitä JATKUVIA mainostuksia asiasta? Asiasta ei tarvitse hiljentyä, mutta ei sitä tarvitse mielestäni takoa jatkuvalla syötölläkään. En toki kiellä ketään kiihkoilemasta, koska kaipa sekin on juuri sitä erilaista persoonaa, johon itse en satu kuulumaan. Kunhan ihmettelen, koska omaan eriävän mielipiteen.

Entä hienotunteisuus? Samalla tapaa imettävällä äidillä on oikeus loukkaantua siitä kiusaantuneesta vilkaisusta naapuripöydästä, kun sillä naapurin pöydän neidillä loukkaantua siitä tissinäystä. Imetys on luonnollista, mutta onko se kiellettyä häiriintyä asiasta? Toiset ovat alastomuuden suhteen niiiin erilaisia ja toisille se tissien näkeminen paljaaltaan voi ehkä olla vähän hassu tilanne. Mielestäni kumpaakin pitää pystyä ymmärtämään ja molempien on vain sopeuduttava tilanteeseen. Olisi yhtä väärin, että neiti menisi käskemään imettävän äidin pois, kun imettävä äiti huutelisi ääneen imetyksen luonnollisuudesta.

Seurasin keskustelua, jossa väiteltiin tietynlaisesta tilanteesta bussissa; imettävä äiti mällää ärseensä bussissa toisen matkustajan viereen ja iskee maitopussit tarjottimelle. Luonnollistahan se imetys on, mutta onko väärin toisen matkustajan hieman närkästyä tästä suorasukaisuudesta? Mietitäänkö me oikein koskaan muiden kanssaeläjien tunteita ja fiiliksiä? Tässäkään asiassa? Vähänkö olisi ihanaa, jos se äiti kohteliaasti esittäisi asiansa kanssamatkustajalleen ja kertoisi lapsensa kaipaavan ruokaa juuri nyt imetyksen merkeissä. Mielestäni imetyksestä ei pidä olla pahoillaan eikä sitä tarvitse missään nimessä pyydellä anteeksi. Ei se ole luvan pyytämistä, että kysyy onko toiselle asia mahdollisesti ok. Kahvilassa ei tietenkään tarvitse olettaa imettävän äidin kyselevän kaikilta asiaa, koska välimatkat ovat niin suuret. Bussissa sitä taas istutaan kroppakontaktissa toiseen ihmiseen, joten oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että on tärkeä taito tässä yhteiskunnassa ottaa huomioon toiset ihmiset. Pelkästään kauniina eleenä kysyminen voi luoda paljon kivemman kuvan asiasta ympäristöön sen sijaan, että tahkoo muille oikeuksistaan.

Miksi minä sitten en tosissaan imetä julkisesti näkyvästi, vaikka pidän avointa imetystä hienona asiana? Koska ajattelen imetyksen äidin sekä lapsen henkilökohtaisena siteenä. En pelkää julkisuutta asian suhteen, koska nämä tissit on tehty ruokkimista varten. En näe niitä minään seksisymbolina. Näen kuitenkin pienen yksityisyyden ja hienotunteisuuden vauvan oikeutena. Myös vauvalla on oikeus siihen omaan yksityiseen ruokailuhetkeensä. Haluanhan minäkin syödä evääni syrjässä enkä keskellä pahinta vilinää kaikkien silmien alla. Vauva rakentaa läheisyyttä äitiinsä ihokontaktilla, jonka saa imetyksen aikana. En halua mainostaa sitä hetkeä jokaiselle vastaantulijalle, vaan nauttia tunteesta yhdessä ihan rauhassa. Yksityisyyden voi luoda pienillä teoilla, kuten harsolla, nurkkapöydällä kahvilassa tai erillisenä huoneena juhlissa.

FB_IMG_1445096457884

Aion yrittää imettämistä tulevan lapsen kanssa, vaikka en siitä ihan erityisesti viimeksi innostunut. Jos se tuntuu epämiellyttävältä tai hankalalta, aion pumpata maidon ja jatkaa äidinmaidolla pullon avulla. Aion myös sanoa tiukasti siitä, että imetys kuuluu vain vauvalle ja itselleni eikä ulkopuolisille. Sairaalassa pyydän hoitajia poistumaan paikalta, en aio esitellä neuvolatädille imetystaitojani tai imettää välttämättä kaverien seurassa. En toki kiellä läheisimpiä olemasta läsnä kotona, koska koti on jo itsessään niin intiimi paikka. JA JOS en pärjää tai tarvitsen apua, haluan pyytää sitä itse. Tuputtaminen, hehkuttaminen ja jatkuva asian silmille tuominen ei ole se paras zemppari asiaan omalla kohdallani, koska lopulta tiedän niin tarkkaan ajatukseni ja periaatteeni. En halua muita sanelemaan asioita puolestani tai tulkitsemaan omiaan.

Minä arvostan yksityisyyttä. Minä myös pidän siitä kiinni. Se on valintani ja olen asiasta todella varma.

Tärkein sanoma postauksessa on, että uskalla olla oma itsesi. Oli imetys sinulle epämiellyttävä asia, luonnollinen seuraus vauvan saamisessa tai yksityisyyttä vaativa hetki; pidä mielipiteestäsi kiinni. Kenenkään ei tarvitse mennä vessaan imettämään, mutta kenenkään ei tarvitse tehdä sitä julkisestikaan, jos siltä tuntuu. Julki-imetys voi kummaksuttaa toista ja korvike taas toista. Pääasia, että keskitytään siihen OMAAN tekemiseen ja yritetään olla myymättä omia mielipiteitään toisille.

FB_IMG_1445096419132

Tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni ja tiedän, että moni voi nousta siitä kantapäilleen. En silti häpeä sanoa asiaa ääneen, koska en ole miellyttäjä tyyppiä. Jos olet erimieltä aiheesta; antaa tulla oma näkemyksesi! Toivon silti, että kommentit pidetään asiallisella linjalla.

Avainsanat

Kommentit

Imetyksestä keskusteltaessa keskitytään yleensä vain yksilön kokemukseen asiasta. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että imetyksellä on myös kansantaloudellisia hyötyjä ja se on ekologisempi vaihtoehto kuin korvikkeet. Uskonkin, että nämä ”imetyskiihkoilijat” eivät valistuksellaan pyri lyttäämään kenenkään valintoja tai korottamaan itseään, vaan pyrkivät muuttamaan ihmisten käsityksiä imetyksestä myönteisempään suuntaan, jotta imetyksen hyödyt myös yhteiskunnan kannalta maksimoituisivat. 🙂

Mä olen oikeasti miettinyt, että onko tätä julki-kiihkoilua ja toisaalta imetyksen dissaamista oikeasti. Siis julkisesti. En ole ikinä kohdannut yhtäkään kiihkoilijaa, joka toisille toitottaisi imetystä, epäkohteliaasti, toista kuuntelematta, enkä ole itse kohdannut ketään joka olisi minua kieltänyt imettämästä. Musta tuntuu, että me äidit ollaan usein (ei toki kaikki ja aina) niin herkästi omasta äitiydestämme syyllisyyttä ottavaa ja muiden mielipiteitä pelkäävää joukkoa, että me tunnetaan arvostelua myös siellä missä sitä ei oikeasti ole. Ainakin minä koen herkästi näin, ja yritän puolustella omia valintojaan jo ennakkoon, vaikka siihen ei olisi mitään syytä. Itse olen yrittänyt kannustaa lempeästi ystäviä imettämään ja kertonut imetyksen eduista ja siitä, että apua on saatavilla, jos sitä tarvitsee, myös kuunnellut heitä ja pitänyt suuni kiinni jos vastaanotto on ollut kovin nuiva. Imetyksen suhteen on niin paljon harhaluuloja ja vääriä uskomuksia liikkeellä, että lisää tietoa ei voi olla ihmisillä liikaa. Mutta tietysti asiasta puhuessa täytyy olla herkkä toisen ihmisen mielialoille ja omalle mielipiteelle, eikä tuputtaa tietoa, jota toinen ei vain halua (tyyliin joo, onhan se oma valinta, mutta silti imetys on parempaa – ei näin).

Tuohon bussi-imetykseen: en ole itse imettänyt bussissa, koska koen sen kovin turvattomana, on parempi, että vauva tai isompikin lapsi on siellä vaunuissa heiluvassa bussissa. Mutta metrossa olen imettänyt usein. Pienenä se oli melkein vakio, varsinkin talvikylmässä ei voinut ulkona imettää, ja usein oli sen verran hoppu, ettei ollut aikaa etsiä hyvää paikkaa muualta. Minulla on kaksi lasta, joten myös isomman tarpeet on pakko ottaa huomioon, hän ei jaksa välttämättä aina odottaa. Nyt molemmat ovat päiväkodissa, ja nuorempaa imetän kuitenkin edelleen. Tällä hetkellä päiväkoti on erinäisistä syistä metromatkaa takana, joten usein imetän matkalla kotiin. Päiväkodista lähtiessä on jo kiire, jotta ehditään kotiin syömään ajoissa, ja lapsi pyytää matkalla tissiä, koska hänellä on kuitenkin ikävä sitä pitkän päiväkotipäivän jälkeen. En näe mitään syytä kieltää sitä häneltä. Hoidan asian diskreetisti ja epäilen, että suurin osa kanssamatkustajista ei huomaa lainkaan vaan luulee lapsen vain istuvan sylissä. En ymmärrä, mikä tässä olisi niin kauheaa? Tietenkin missä tahansa toiminnassa on aina hyvä ottaa huomioon kanssaihmiset, eikä aiheuttaa häiriötä, mikäli vain jotenkin mahdollista. Mieluummin minusta imetys kuin koko matkan parkuva ipana – enemmän häiriötä siitä olisi. Ja aina ei tosiaan voi sitä paikkaa valita.

Ihana teksti!
Mä imetin meidän ainokaista 8kk, mutta en koskaan juökisesti koska en tunne että pystyisin kaivamaan rinnan esille julkisesti. Mun rinnat kaipaa yksityisyyttä ja en tunne oloani mukavaksi jos imetyäisin julkisesti. On hienoa että jotkut äidit siihen pystyy mutta minulle se vain ei ole luonnollista kaivaa rintaa esiin. Tiedän että ihmiset eivät tuijota mutta suurin osa katsoo salaa jos vain kykenee ?

Hyvä että tästäkin näkökulmasta puhutaan! Minua ei tippaakaan häiritse se että monet naiset imettävät julkisesti, usein olen ollut jopa ihaillut sitä kuinka huomaamattomasti ja hienosti osaavat asian tehdä!
Itse en valitettavasti lukeudu niihin onnekkaisiin, joilta imettäminen ja maidon riittäminen kävisivät tuosta noin vaan ja luonnollisesti. Ensimmäistä lastani yritin kyllä täysimettää sellaisella vaivalla ja hartaudella, että siinä ensikertalaisena alkoi jo epätoivo iskeä kun lapsi ei tuntunut missään vaiheessa täysin tyytyväiseltä ja itsekin aloin olla itkuisen epäonnistunut äiti-kandidaatti. Siinä vaiheessa kun huomasin toistamiseen virtsakiviä pojan pissavaipassa, tajusin että ehkä olisi parempi antaa toiselle ainakin riittävästi sitä ravintoa ja nestettä, kuin seistä päällään asian eteen ja silti olla epätietoinen meneekö homma oikein ja riittääkö maito. Meillä siis todellakaan neuvolantäti ei osannut sanoa asioihin oikein juuta eikä jaata, enkä itsekään kokenut jotenkin omaksi jutuksi lähestyä imetystukihenkilöitä.. Varmaan tastalla painoi se, että olen syntyjäni hyvin pienirintainen, mikä ei harmikseni muuttunut suuntaan taikka toiseen raskaudenkaan aikana, eikä rintojen esittely imetystukihenkilöillekään tuntunut siksi niin kovin houkuttelevalta . Vaikka maitoa sitten lopulta nousi, oletan että määrät olivat vain niin pienet (ja ehkä vauva ponneton imijä) ettei meidän yhtälö riittänyt saamaan häntä tyytyväiseksi.
Jatkoin kuitenkin osittaisimetystä vuoden ikään asti, ja yritin etenkin alussa sinnikkäästi kasvattaa omia maitomääriä – onhan se nyt turhauttavaa ensin imettää huolella ja sen jälkeen kuitenkin joutua lämmittelemään pulloja ja näkemään tuplavaiva. Tämän takia en pitänyt yhtään myöskään julki-imettämisestä, koska itsellenikin oli aina suuri mysteeri olisiko vauva tyytyväinen imetyssession jälkeen vai alkaisiko siitä entistä suurempi parku, johon myös kanssaihmiset tarpeettoman auliisti alkaisivat jakamaan neuvojaan. Koska tunsin tässä imetys-valistuksen luvatussa maassa syyllisyyttä myös tuttipullon käytöstä, oli julkisille paikoille vauvan kanssa lähteminenkin välillä epämiellyttävää.. Eikö sitä silloin olla jo todella oudossa tilanteessa kun mistään ruokintatavasta ei voi olla hyvillä mielin ja iloinen?!
Jälkeenpäin olen ihmetellyt imetyksen epäonnistumisesta johtunutta syyllistymiseni syvyyttä, ja miettinyt niitä hyviä puolia joita pulloruokinta äidille suo. Toivottavasti edes seuraavan kohdalla osaan olla lunkimmin asian suhteen, enkä ole pillahtaa itkuun kun neuvolan täti – saatikka naapurin mummot mistä lie syystänsä johtuen – utelevat kuinka imetys sujuu ja maito riittää. Aion myös hankkia imetyssuojan, ja toivon että sen avulla häveliäs minäkin onnistuu rentoutumaan myös muiden ihmisten läsnäollessa, enkä koe tarvetta aina eristäytyä toiseen huoneeseen jos vauvallani sattuu olemaan ruoka-aika. Tämmöinen vuodatus tähän! 😀 Kiitos ajatuksia ja muistoja herättäneestä kirjoituksestasi. Ja rauha kaikenlaisille imettäjille sekä pulloruokkijoille kautta maan!

Hyvä kirjoitus, samaistun täysin!
Olen ruokkinut 2 ensimmäistä lastani korvikkeella lähes alusta saakka. Koin imetyksen ahdistavana ja kun se ei muutenkaan lähtenyt sujumaan siirryttiin korvikkeeseen. Pulloruokinta sujui hyvin ja lapset olivat tyytyväisiä, minä myös enkä kokenut asiasta mitään syyllisyyttä.
Kolmannen lapsen odotusaikana päätin taas kokeilla imetystä ja mainitsin asiasta neuvolassa. Pääsin psykologin juttusille ja ymmärrän nyt paremmin reaktioitani.
En kuitenkaan pidä imetyksestä sen enempää kuin aikaisemmillakaan kerroilla. Imetys on ihan yhtä vähän ’mun juttuni’ kuin aikaisemminkin. Se on silti yksityistä ja haluan tehdä sen rauhassa (kiitos sille kuka keksi imetyssuojan!). En voi sanoa nauttivani imetyksestä.
Olen nyt imettänyt lastani 8kk ja jatkan edelleen.
Jos vielä saan lapsia en tiedä aionko imettää.

Kyllä niitä on paljonkin ketkä tulee sanomaan voisiko imettää jossain muualla. Ja yleensä ne on ne kahvilan muut asiakkaat tai kanssaihmiset. Imetän julkisesti enkä nää siinä mitään pahaa, on se paikka sitten kaupassa hyllyjen välissä tai kadulla. Ei mulla ole kahden lapsen äitinä aikaa etsiä sopivaa paikkaa lapsen ruokkimiselle. Varsinkin kun toinen on vilkas taapero joka juoksee karkuun heti kun silmä välttää.
Ja musta se on hyvä että imetyksestä puhutaan, suurin osa suomalaisista äideistä kuitenkin haluaa imettää ja yleensä se epäonnistuu tiedonpuutteen tai jonkun muun syyn takia. Tämän maan imetystietous on todella ala-arvoista varsinkin ammattilaisten parissa.
Ja kyllä esikoiseni on korvikelapsi, vasta tämän toisen kanssa imetys on onnistunut. Ja on hyvin tärkeää meille molemmille, eikä me tätä ennen lopeteta kun lapsi itse haluaa. 🙂

Kirjoitan nyt suoraan…pahoittelut…minusta julki-imetys tissi tyrkyllä on kerta kaikkiaan ällöttävää. Miksei voi laittaa ohutta harsoa lapsen päälle imettäessään? Tätä näkee paljon ulkomailla ja on minusta kohtelias tapa. Minusta on aivan turha potea huonoa omaa tuntoa korvikkeen käytöstä. Ja jos raskaus kohdallani onnistuu, en todennäköisesti aio imettää, sanoi muut mitä hyvänsä..

No minun lapseni ei suostunut tissille harson peitossa, joten se ei ollut mahdollisuus. Ei myöskään osannut juoda tuttipullosta yrityksistä huolimatta. Tosin yritin aina löytää paikan jossa saisin rauhassa imettää ilman että jonkun päivä menee pilalle tissin vilahduksesta. Ja parhaiten imetys onnistuikin rauhassa. Joten turha potea syyllisyyttä julki-imetyksestä. Kyllä ainakin aikuisten ihmisten pitäisi ymmärtää että vauvoille on luonnollista juoda maitoa tissistä eikä sitä ole pakko katsoa jos ”ällöttää”. Ja joo, ei siitä tarvitse isoa numeroa tehdä vaikka imettäisikin julkisesti.

Saat toki valita miten teet. Itse tunnen useita jotka eivät ole imettäneet esikoista ja toisen lapsen kanssa onnistui.. Ja siinä ollut suuri ero millainen suhde tullut lapseen. Edelleen käsittelevät syyllisyyttä. se on surullista katsottavaa, sanat ei itsellä riitä.
Ehkä voisit olla asian suhteen avoimin mielin ja kuulostella itseäsi vauvan synnyttyä? Ihanaa odotusta!

Vaikkapa siksi, että kaikki lapset eivät tykkää syödä liinan alla. Imetyksessä tärkeää on myös vuorovaikutus äidin ja lapsen välillä, esim. katsekontakti.

no vastaanpa tähän minäkin.. minulla on 6 lasta ja kaikkia olen imettänyt.. toisia kauammin ku toisia.. kaikki lapset on omanlaisia myös vauvoina.. osa on antanut harson olla edessä ja osa hermostuu ja huutaa naama punaisena kahtaenemmän kun yrität ”piilossa” syöttää.. että sekin on ihan lapsesta kiinni voiko sillä harsolla suojata vauvaa. Ja olen ehdottomasti sitä mieltä että vauvalla on oikeus ruokaan missä ja milloin vain. Vauva ei voi odottaa ruokaa. Ja mikä sen luonnollisempi ku tyrkätä tissi suuhun ja jatkaa menoa yms. Jokainen tekee niinku tykkää eikä kenenkään tarvi arvostella imetti tai ei. Sen verran vielä että jos julkiimetys on ällöttävää niin hei haloo se on lapsen ruokailu tilanne siinä missä sinä vedät evästä naamaan.

Kuten vaikka siksi että lapsi repii sen itse pois. 😉

Tähän julki-imetykseen täytyy vielä kommentoida sen verran, että imetystaipaleeni alussa pähkäilin sitä, että miten hoidan imetyksen julkisella paikalla, koska asia on myös minulle melko yksityinen. Ratkaisin sen ostamalla imetyssuojan. Sen jälkeen ei ole tarvinnut stressata asiasta tuon taivaallista. Imetyssuojan kanssa voi imettää missä vaan, eikä siitä tarvitse kiusaantua kenenkään. Ei minun, eikä muiden.

Oon sun kanssa niin samaa mieltä! Ja huvittuneena välillä seuraan imetyksen tuki ry:n keskusteluja, miten imetys voikin olla jollekkin niin tärkeä asia kun tässä maailmassa tapahtuu (omasta mielestäni) niin paljon tärkeämpää koko ajan.. noh.

Mua hämnensi kun sain esikoiseni viime talvena sektiolla ja heräämössä kätilö vaan kaivoi mun tissin esiin, puristeli nännin päähän tipan ja lykkäsi vauvan imemään ja häipyi. Kun vauva lopetti soitin kätilön paikalle niin sitten tämä siirtyi puristekeen toista nänniä. Mulla imetys on onnistunut ihan ok, mutta en ole sitä pitänyt oikein minään muuna kun vauvan ruokkimisena. Ja meillä onneksi vauva on pienestä asti syönyt 3-4 tunnin välein eikä mun ole koskaan tarvinnut imettää julkisesti! Enkä ole joutunut pitää vauvaa nälässäkään. Jotenkin tuntuu että se tissi kaivetaan esiin pienestä kitinästäkin ”koska minulla on oikeus imettää katsokaa kaikki” ylpeydellä, itkeehän ne vauvat muutakin kuin nälkää.. ja turvan tunnetta voi antaa muullakin kun lykkäämällä tissin suuhun.

Mä olin onnellinen kun sain aloittaa kiinteät vauvalle ja imetys väheni vain aamu ja ilta maitoon. Nyt odottelen että vauva täyttää 10kk ja otetaan maitotuotteet käyttöön niin päästään lopettaan imetys kokonaan. Koska arvatkaa mitä! Mulla on myös oikeus olla imettämättä jos niin haluan 😀

Hyvä teksti! Itse imetin esikoista 4kk ja sen jälkeen siirryttiin korvikkeisiin. En kokenut imetystä hankalaksi päivisin, mutta yöllä korvikkeen antaminen tarkoitti 2j enemmän unta. Vähitellen maito sitten alkoi loppumaan. Pumppaaminen onnistui alussa, mutta myöhemmin alkoi olla jo liian työlästä. Voi siis sanoa, että omaa laiskuuttani imetys loppui. Olen saanut tästä aika paljon tuota kiihkoilua juuri osakseni. Äidin pitäisi jaksaa uhrata omat yöunet ja korvike on vasta se viimeinen vaihtoehto. Itse en näe asiaa noin. Minusta vauva-arki on ihan tarpeeksi rankkaa muutenkin, että helpoista asioista pitää tehdä vaikeita. Nyt odotan kakkosta ja aion taas imettää. Tavoite olisi 6kk, mutta jos on yhtä hidas ruokailija, voi olla että alkaa vähentymään aiemmin. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven! 😉

Jos haluat tietoa ja tukea imetykseen, niin Imetyksen Tuki ry on ihan verraton järjestö. Heillä on kattavat nettisivut Facebookissa toimiva ryhmä.

Siis kattavat nettisivut JA fb-ryhmä… 🙂

Hei,kun kirjoitat näin ”Näen kuitenkin pienen yksityisyyden ja hienotunteisuuden vauvan oikeutena. Myös vauvalla on oikeus siihen omaan yksityiseen ruokailuhetkeensä.” Jos kerran sanot, että vauvalla on oikeus yksityiseen ruokailuun. Eikö pullo ruokinta ole kahvilassa silloin ihan sama asia kuin imettäminen. Kumpikaan ei ole yksityistä.

Anette - Operaatio Äiti.

Kyllä. Ja tästä syystä yleensä suojasin vauvan, jos ruokin tätä kahvilassa. Harsolla tai nurkkapöydällä. Kuten tekisin imettäessäkin. Tuo nyt on vain itselle aikanaan otettu muistokuva, johon liittyy tuo paikka yms 🙂 Käytin sitä kuvituksena tässä postauksessa.

Esikoisen kanssa häpesin imetystä julkisilla paikoilla/muiden seurassa. Aina kun lähdin kotoa johonkin, niin pumppasin maitoa pulloon. Nyt toisen kanssa ei varmasti riitä aika tuollaiseen, eikä kiinnostuskaan. Aion antaa lapselle ruokaa silloin ja siellä missä hän tarvitsee. Se on luonnollista, eikä kenenkään kuulu siitä häiriintyä.

Kerran imetin vajaa vuoden vanhaa esikoista kahvilassa hänen saatuaan kiukkukohtauksen ja tiesin tissin rauhoittavan tilanteen. Viereisessä pöydässä pari mummoa kommentoi kovaan ääneen mahdollisimman vittumaisella äänensävyllä, että ”siinä pienelle vauvalle annetaan ruokaa”! Argh!!!

Kun esikoinen syntyi, toivoin että maitoa riittäisi ainakin ekat 4 kk. Sen jälkeen toivoin että mahdollisimman pitkään yli 6 kk. Lopulta imetin 1 v 8 kk. Lapsi oli terve, kunnes lopetin imetyksen. 5 päivää lopetuksen jälkeen alkoi sairastelukierre, jota jatkui monta kuukautta. Flunssaa toisen perään. Toisella kertaa en aio lopettaa imetystä pahimman flunssakauden aikana.

Tällä viikolla tosiaan vietettiin imetysviikkoa ja se on onneksi näkynyt etenkin sosiaalisessa mediassa. Suositushan olisi täysimettää vauvoja 6 kk ihan pelkän lapsen terveyden vuoksi. Suomessa 6 kk iässä täysimetettyjä lapsia on 1%, siis yksi sadasta. Imetysviikkoa vietetään siksi että saataisiin lisättyä vanhempien tietoisuutta imetyksen eduista. On totta että korvikkeellakin kasvaa, mutta silti äidinmaidon edut on kiistattomat. Imetysviikon kaltaisilla ”kampanjoilla” yritetään tuoda tietoisuuteen faktaa ja sitä kautta vaikuttaa ihmisten asenteisiin. Ainahan imetys ei jostain syystä suju ja silloin ainoa keino on syöttää pullosta, mutta itse ajattelisin että yhä useampi vauva saisi rintamaitoa, jos ”imetys ei oo mun juttu”-asenteet karsiutuisivat. Ja imetyksen puolesta puhuvien ihmisten harvoin on tarkoitus lynkata äitejä, jotka yrityksestä huolimatta joutuvat lapsensa pullosta ruokkimaan. On todella hienoa että olet jaksanut monta kuukautta pumpata omalle lapsellesi maitoa. Antotavallahan ei ole väliä, kunhan vatsaan päätyy ravintorikasta maitoa. Avoimin mielin kohti uutta imetystaivalta! Ihanaa odotusaikaa sinulle! 🙂

Samaistun niin fiiliksiisi, Aamen siis koko tekstiin!!! 🙂 Puhut niin asiaa!
Minulta tuli joskus kauppakeskuksessa eräs vanhempi rouva kysymään miksi en imetä vaan annan tuttipullosta. Sen jälkeen hän viisaana totesi ettei hänellä ole kokemusta asiasta koska hänellä ei ole lapsia. Huoh. Kumma kun ihmiset eivät osaa pitää huolta omista asioistaan.. :/

Moikka!
Vähänkö hienoa, että sä oot jaksanut pumpata. Mä jouduin alussa pumppaamaan ja se on raskasta hommaa. Nostan hattua!
Tää oli hyvä kirjoitus ja monessa kohtaa olen ihan samaa mieltä. Minusta on kuitenkin tärkeää, että järjestetään imetysviikkoja ja käytetään #normalizebreastfeeding tageja, jotta mahdollisimman moni voisi kokea imettämisen luonnollisena asiana. Suomessa on vielä paljon tekemistä tasokkaan imetysohjauksen saamiseksi. Siksi näen, että asiaa on hyvä pitää esillä. 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

Joo en mä imetysviikkoa sorrakaan. Hyvä ja tärkeä asia, kuten alussa sanoin. Arvostan sitä, että apua tarvitseva sitä saa. Epävarma saa kannustusta ja tukea jne.

Kiihkoamisella puhuin niistä ihmisistä joilla menee överiksi. Että ei nähdäkään enää muita puolia asioissa. On muka olemassa vain ja ainoastaan yksi oikea tapa toimia. Jos se ei toimi niin ei muka yrittäny tarpeeks tai jtn. On ärsyttävää edes yrittää argumentoida ihmistä vastaan, joka jyrkästi tylyyttää toisten mielipiteet. Se on musta kiihkoilua. Tai se, ettei yhtään mieti edes toisia. Tahkoaa vaan sitä omaa periaatettaan voimalla eteenpäin ja nokka pystyssä. Mä voin koska mä helvetti vaan voin – idealla.

Lapsen ravinto on tärkeää. Se on tosi tärkeä seikka tuoda esille Suomessakin. Tuntuu vaan, että sen lapsen ravinnon sijaan puhutaan siitä missä saa ja voi ja pitää saada imettää. Imetys on tärkeää. Siihen tulee kannustaa, mutta niin että se on omaehtoista jokaiselle. Tuputtaminen on aina väärin! Ei sitä jalkaa saa tunkea oven väliin, jos joku on eri mieltä, mutta apu pitää SILTI olla hollilla helposti, jos sitä kaivataan.

Pumppaaminen oli aika saakelin työlästä. Vauva heräs syömään ja söi 30min pullosta. Pumppasin 30min. Ja sitten ehin nukkua 30-60min välissä KUNNES taaaaas alusta sama rumba. Huh. Ja vaikka vauva nukku pidemmän syklin… mun oli pakko herää pumppaa, että se maito pysyy tasasena tulona. Ihme että jaksoin 😀

Postauksessa oli esillä tärkeä asia ja näkökulma siihen oli mielestäni todella terve. Minäkään en ole koskaan ymmärtänyt tätä hysteriaa mikä asiaan liitetään. Kahden sektion jälkeen on minulla maito noussut todella hitaasti ja laitoksella on suorastaan joutunut huudattamaan nälkäistä vauvaa, kun lisämaitoja sai rukoilla. Minulla maidon tulo on myös ehtynyt todella nopeasti. Osasyynä sektiota seurannut tulehdus ja muutenkin rankka toipuminen. Sitä ennen istunut tunteja pumppaamassa vähäistä maitoani pulloon lapsilleni. Arki helpottui ja minäkin sain levättyä paremmin, kun rupesimme laittamaan vastiketta pulloon ja vauvan itkulle stoppi ja nukkui kylläisenä. En koe olevani huono äiti. Tein sen mitä pystyin ja huolehdin vauvastani.

Anette - Operaatio Äiti.

Ja et ollutkaan huono äiti, vaan hyvä äiti, joka sai ruokittua lapsensa 🙂

Kiihkoilulla on se ikävä vaikutus, että se myös aiheuttaa joskus ihmisissä sitä epäonnistumisen tunnetta. Toinen huutaa, että onnistut onnistut kun tietotaito on kohdillaan ja naama irvessä yrität. Sittenku ei onnistukaan silti niin syyttää helposti itseään, koska kannustuksesta huolimatta mukamas epäonnistu.

Fakta on se, ettei aina pelkkä kannustus riitä asioissa. Eikä oo musta ollenkaan paska ratkasu, vaikka sitten sen ruokinnan hoitaa muulla tapaa. Se on onnistumista, että pienestä taimesta kasvaa iso kukka. Ilonen onnellinen semmonen. Ja itse pysyy täysipäisenä eikä vihaa itseään 🙂

Omasta imettämisestäni ei kyllä olisi tullut mitään, ellen olisi antanut hoitohenkilökunnan auttaa. Heiltä saamani tuki onkin yksi oleellinen tekijä siihen, miksi toisen lapseni täysimetys onnistui.

Anette - Operaatio Äiti.

Varmasti osalla asia onkin näin. Mulla se veti itteni melkeinpä vaan lukkoon enkä kokenu hyötyväni siitä :/

Kannattaa muistaa että sairaalassa ja neuvolassa tarkistrtaan imuote, että sinulla on ergonominen asento ja että vauvan imuote on oikea. Siksi kannattaa antaa kätilön katsoa 😉

Anette - Operaatio Äiti.

No itseasiassa musta toi ei oo mikään pakko. Uskon äitiyteen ja siihen, että noi asiat saa hakemalla itse myös toimimaan. Se on harjoittelua ja hakemista. Toki, jos kokee haluavansa apua niin kysyy sitä itse.

Mä aion yrittää itse. Se helpottaa mua tässä asiassa edes yrittämään koko imetystä. Kukaan ei voi väkisin tulla siihen väliin sähläämään 🙂

Hei. Itse seurailen myös imetyskiihkoa hivenen huvittuneena: keitä oikeasti on enemmän niitä jotka eivät voi sietää julki-imetystä (esim kahvilassa harson suojassa) vai niitä jotka kiihkoavat julki-imetyksen puolesta? Itse tunnen/tiedän kymmeniä kiihkoilijoita mutten yhtäkään imetysvastaista. Esikoisen kohdalla en edes ajatellut että julki-imetys olisi jokin ongelma ennen näitä kiihkoilijoita. Nyt kuopuksen kohdalla tähän imetys kiihkoon törmää viikoittain, välillä jopa päivittäin. 80 kymppinen isoäitini sanoi sattuvasti että ”ennen vanhaa ei ollut kuin yksi iso tupa missä oleskeltiin, leikittiin ja imetettiin. Ei sitä silloin ihmetelty”.

Itse pyrin imettäessä huomioimaan muut kanssaihmiset. En imetä esim bussissa (ellei matka olisi hyvin pitkä) tai kaupan jonossa. Toki kahviloissa/ravintoloissa imetän jos niissä liikumme lapsen ruoka-aikaan. Jotenkin en näe siinä mitään outoa. Enkä myöskään häiriinny jos joku katsoo minua kahvilassa jos imetän. Itsehän päätin imettää yleisellä paikalla.

Meitä on moneksi ja tehköön kaikki tavallaan. Mutta tätä outoa imetys hypetystä en aina käsitä. Onko se hienompaa imettää ravitolan pöydässä kuin viihtyisässä imetysnurkkauksessa? Jos on niin miksi siitä pitää tehdä iso numero? Kunhan lapsukaiset saavat ruokaa (oli se sitten tissiä tai korviketta) on minusta asiat mainiosti. Itse imetin molemmat lapset ”maito mukille asti”, mutta en ole sen parempi äiti kuin ”korvikeäitikään”.

Hyvä postaus 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

Joo joskus mietin kyllä myös, että onko niitä imetyksen vihaajia olemassa vai ovatko he luotuja mörköjä? Onko lehtijutut aiheesta väritetty värikynällä vai miten? Mun mielestä sun kommentti on mielettömän hyvä! Allekirjoitan sen ehdottomasti. Ja musta toimit mun näkemyksien mukaan juuri siten kun itsekin haluisin! 🙂

Hyvin samoilla linjoilla! Jokainen tehköön kuin tykkää mut mä menin autoon tai lastenhoitohuoneeseen reissussa tai sit annoin pullosta. En oo imettänyt ku oman perheen kesken koska ei tunnu hyvältä muuten. Enkä oo imettäny edes 6kk asti koska maito loppui, mut ihan hyvin ovat kasvaneet. Ja meillä väheni lasten itkuisuus ja sairastelu korvikkeeseen siirryttäessä.
Mun mielestä on vähän vastenmielistä kun multakin on tullut kaupassa ihan tuntematon kysyyn et imetätkö 😀 oikeesti…

Anette - Operaatio Äiti.

Apua. Mä en kestä sitä, jos multa kysellään tosta sillein ihan yhtäkkiä. Kun en mä siitä mielelläni pölise niitä näitä. Siihen vielä, jos ois tuntematon 😀 😀 Huh!

Mäki luultavasti imetän vaan tän perheen kesken 🙂

Hyvä teksti 🙂
Jäi kuitenkin tuo bussikohta mietityttämään. Olisiko äidin pitänyt pitää lasta nälässä ja huudattaa pientä? Vauvaa, joka ei ymmärrä maailmasta tuon taivaallista vielä. Hän ymmärtää vain, että on nälkä. Jos vieressä olevaa häiritsee vauvan syöminen, saakoon siirtyä muualle. Tämä on minun mielipide.

Itse imetän ja olen valtavan onnellinen onnistumisestani ja olen saanut ihanan yhteyden vauvaani <3 ehkä jopa hieman mainostan imetystäni, koska olen siinä onnistumisesta niin ylpeä itsestäni. Pystyin siihen, jes! 🙂 en kuitenkaan tuomitse korvikeäitejä ja jos joku tahtoo syöttää lasta omassa rauhassaan, se on vauvan ja äidin asia. Pääasia on että vauva saa ruokaa ja rakkautta. Jos jotakuta häiritsee se, että tissini vilahtaa sen yhden sekunnin ajan, se on hänen asiansa. Ei minun 🙂

Ihanaa imetysviikkoa! 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

Ykkösprioriteetti on se, että ei tietenkään lasta koskaan pidetä nälässä. Enemmän mä ajattelen sen kohteliaana asian esittämisenä. Kuinka monen luulet sanovan, että ”ET SAA” kohteliaasti kysyessä? Tai sitten; jos ei kestä imetystä niin matkustaja saa kierrettyä tilanteen vastaamalla ”imetä vaan, voin siirtyä sivummalle.” Jos taas sieltä tulee tyly ei… niin parempihan se on kokeilla toista paikkaa, kun istua mulkoilevan vieressä 🙂 Ymmärsitköhän?

Ei musta imetyksen hehkutus ja mainostus oo väärin. Sitä saa olla ylpeä itsestään ja kertoa sen!! Mutta just se, että yrittää käännyttää muut.. ”Kyllä on ihanaa sitku se aidosti onnistuu ja kyllä onnistuu vaan ku yrittää. Pitää yrittää tarpeeks. On tärkeetä. On parempi.” Jne jne.

JA nimenomaan jotain saa häiritä tissin vilahdus, mutta mustaki se kuuluu mieluummin pitää sit kans omana tietonaan 🙂

Ensimmäisen lapsen kohdalla tunsin asian aika samalla tavalla. Mutta nyt imettäessäni toista lasta 9kk on mielipiteeni muuttunut, siis lapseni on sen muuttanut. Ensimmäinen halusi syödä omassa rauhassa mutta tälle numero 2 tissini ovat myös tuttina kun ei oikeaa tuttia koskaan huolinut joten en ala kysymään koskaan missään tilanteessa onhan ok kun imetän koska sitä tapahtuu monen monta kertaa päivässä ? en asiaa kyllä mitenkään huutele. Kaikki lapset ovat myös erilaisia omine tarpeineen ? tsemppiä teille imetykseen!!! Ekat viikot voi olla haastavia mutta yleensä tasaantuu siitä ?

Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos kovasti zempeistä 🙂 Ja voihan se olla, että munki mielipiteet muuttuu ja pystynki julkisesti sen tekemään. Sen näkee. Tosin pieni hienotunteisuus muita kohtaan mulla tulee varmana aina olemaan läsnä!

Mä imetin lastani vaan pari kuukautta ja siitäkin ajasta osan aterioista tarjosin pullosta pumpattua maitoa. Yleensä olen liiankin tarkka mitä muut ajattelee, mutta jostain syystä en kokenut yhtään huono äiti tunnetta tästä ratkaisusta, onneksi. Nyt odotan toista lastani ja toivon onnistuvani imetyksessä, mutta en aio ottaa siitä stressiä.

Anette - Operaatio Äiti.

Hyvä sinä 🙂 Ja hienoa, ettet stressaa! Jatkat vaan samaan malliin!! 😉

Imetän itse missä vaan, tosin olen niin häveliäs etten näytä paljasta pintaa vaan kaivan pelkän nännin äkkiä esille ja pistän vauvan suuhun. Ei mua muiden imetysasiat niin kiinnosta, jokainen tehkööt mitä huvittaa. Vauvalle se on kuitenkin tärkeää, se on hyvä jokaisen äidin muistaa. En mäkään imetyksestä juurikaan nauti ja esikoistani imetin vain 4,5kk riittämättömän tiedon takia. Kuopus on nyt 9kk ja suurten alkuvaikeuksien jälkeen imetys on helppoa ja ajoittain etäisesti jopa ihan kivaa. Meidän onnistuneesta imetystaipaleesta annan kaiken kiitoksen Imetyksen Tuki ry -ryhmän tukiäideille, ilman apua olisin luovuttanut jo vauvan ollessa 2kk. Nykyään vauva syö hissiä 5 krt vuorokaudessa joista vain yksi kerta on keskellä päivää. Ja joskus sekin jää pois. Muut kerrat on yöllä, aamulla ja illalla jolloin ollaan aina kotona. Eli eipä tarvitse enää kauheesti julkisesti imettää!

Ei, vauvani ei syö hissiä :’D

Anette - Operaatio Äiti.

Hahaa! 😀 Hissiä! Rupes naurattaa oikein ääneen. Sulla on hyvä kommentti ja musta on mahtavaa, että oot löytäny sulle hyvän avun ton imetyksen suhteen 🙂

Hyvä teksti! Minä olen varmaanki se, ketä kutsut kiihkoilijaksi. Se tuntuu ikävältä. Asia on minulle tärkeä ja koska omat imetystaipaleeni ovat osittain menneet mönkään tiedon puutteesta, haluan omalta osaltani varmistaa että välitän itse tuikitarpeellista tietoa eteenpäin. Minusta on pelkästään positiivista, että imetys on noussut näin hienosti esiin viimeinkin! 🙂 Minä en syyllistä niitä ketkä eivät imetä eikä minun julki-imettämisestä ja asian nostamisesta esille myöskään ole syytä yhdenkään äidin syyllistyä. Hienotunteinen tottakai pitää olla enkä itsekään koe luontevaksi imettää aivan missä vain. Useimmiten silti teen sen, koska imettämisessä on minulle kyse vauvan ruokailusta, ei mistään muusta. Imetyksestä toki häiriintyy jos on häiriintyäkseen ja se ei tietenkään ole kiellettyä. On silti väärin sanoa ettei imettävä äiti saisi tekemästään työstä olla ylpeä. Usein ne asiat, joista on ylpeä ja jotka on itselle tärkeitä ovat niitä joista puhuu. Ihmiselämään kuuluu toisen erilaisuuden sietäminen ja joskus joutuu kestämään asioita, jotka vähän häiritsee tai jotka eivät itseä kiinnosta. Minua henkilökohtaisesti häiritsee purkkaa mässyttävät ihmiset, kynsien pureskelijat ja syljeskelijät mutta niin vain täytyy sietää kun heitä kohtaa 😀 Imetys on tunteita herättävä asia ja on hyvä että asiasta puhutaan, puolesta ja vastaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että asiasta puhuessa on kohteliasta ottaa huomioon myös lukija. Kiihkoilija sanan voisi minusta korvata vaikka termillä laktivisti, joksi ainakin itse tulen mielummin kutsutuksi jos imettävä ihminen ylipäätään pitää saada ”lokeroida”. Olet tehnyt kovan työn pumpatessasi, hatunnosto siitä! 🙂 Lapset ovat yhtä rakkaita, olivatpa saaneet ravintonsa pullosta tai tissistä ❤️

Anette - Operaatio Äiti.

En usko ainakaan kutsuvani juuri sinua kiihkoilijaksi, miksi niin tekisin? En leimaa ketään yksittäistä ihmistä tai leimaa ylipäänsäkään. Musta imetyksestä saa olla ja kuuluu olla ylpeä, jos se on omien arvojen mukaista. Meinaan kiihkoilulla enemmän sitä, että sitä painostavasti käännytetään tähän asiaan jokaikisestä suunnasta. Yhteiskunta tuntuu nyt jostain syystä keskittyvän enemmän siihen, että ”minä saan imettää missä vaan haluan”, kun esimerkiksi siihen lapsen ravintoon TAI äidin + lapsen hyvinvointiin asian suhteen. Tervejärkinen äiti on paras äiti lapselle eikä sellainen, joka painostuksen jälkeen kokee epäonnistuneensa. Musta tietoa on hyvä tarjota, mutta se pitää olla omaehtoista eikä tuputtavaa. Mulla imetys meni pieleen sen liian tiedontulvan takia. Koin, että joku iskee jalkaansa oveni rakoon koko ajan enkä saa edes hetkeksi miettiä.

Ja tosiaan vielä palatakseni asiaan.. en lokeroinut julki-imettäjää kiihkoilijaksi. Eihän se sitä ole. Eikä se, että asiasta puhuu ääneen tai on ylpeä. En kertaakaan sanonut, että puhuminen olisi kiihkoamista. Puhuin siitä jämerästä tavasta puskea omaa asiaansa eteenpäin OTTAMATTA huomioon toisten ajatuksia ja mielipiteitä. ”Sinä voit olla tuota mieltä; mutta mutta mutta.. asia voi olla mutta. Mutta mutta mutta. Jos vain teet näin niin kyllä se sit on näin.” Varmana ymmärrät mun pointin, koska sun vastakommentti oli rakentava ja perusteleva 🙂 Ärsyttää se, että sanon etten koe esillä olevaa imetystä mun jutuks –> kaveri vastaa, että en ymmärrä miksi sitä pitää hävetä. Hävetä? Enhän mä häpeäkään 😀 ?

Nykyään tuntuu olevan vallalla se,jokaisen olisi imetettävä. Itse en imetä, enkä pystynyt kuin muutaman päivän. Tyttö kasvaa korvikkeella ja hyvin kasvaakin. Ei äitiä pitäisi arvostella sen perusteella mistä sen ruuan vauvalle antaa. Kumpakin kumminkin on hyvää ravintoa. Aina kun ei voi valita välttämättä imettääkö vai ei. Niin kuin minulle kävi. Ei ole Paskamutsi jollei imetä. Kyllä sen tekee ihan jokin muu.

Kuka sua on kutsunut paskamutsiksi :O Ihan järkyttävää, jos tällaista on todella. Eihän imetysviikon viettäminen ole kenenkään korvikeäidin arvostelua?

Anette - Operaatio Äiti.

Imetyksen esiinnostamisen voi lyödä överiksi ja siltä se välillä tuntuukin. Tuntuu jopa käännyttämiseltä. Kannustus ja painostus on ihan eri asiat. Kaikki ei pysty tai edes halua. Piste. Sitä pitäisi kunnioittaa eikä heti osoittaa sormellaan :/

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.