Ajatuksia
13.10.2015

Höpinää postauksen täydeltä

Höpinää postauksen täydeltä

Näinä päivinä on tuntunut siltä, että sitä on ihan jumissa. Päivät ovat tylsiä ja odotusta täynnä. Sitä sanotaan, että kello alkaisi tikittämään hitaammin joskus raskausviikosta 30 eteenpäin. Jees, sitähän se tekee. On vaikeaa miettiä, että enää noin 6,5 viikkoa jäljellä, koska se tuntuu sietämättömän pitkältä ajalta.

20151012_162958-01

Aivot eivät oikein saa tarpeeksi virikettä mistään. Sitä on tylsistynyt olo jatkuvasti. Varmaan aika yleinen ongelma tässä vaiheessa raskautta. Miksi en sitten mene ja tee kaikkea? Koska kroppa ei vain jaksa. Hullujen Päivien taktiikkaan esimerkiksi kuului juokseminen penkiltä toiselle. Samanlaista fyysistä voimattomuutta ei ollut ollenkaan Topin raskauden kohdalla.

20151012_162805-01

On se jännä, miten tekisi mieli vinkua ja valittaa jatkuvasti. Jalat turpoo, selkään sattuu ja vauva potkii kipeästi. Silti yritän olla valittamatta ja arvostaa sitä, että saan olla raskaana. Ei se ole niin itsestäänselvää, että niitä lapsia putoilisi puista.

20151012_162157-01

Olen ottanut pieniä projekteja niihin hetkiin, kun tylsyys iskee. Yleensä ne liittyvät uusien huonekalujen kokoamisiin, joskus taas vanhojen vaatteiden myymiseen ja toisaalta taas vauvapyykin pesemiseen. Päätin eräs tylsä ja yksinäinen ilta kaivaa pussukat kaapista sekä kipata kaikki koneeseen. Ehkä oli jo aikakin!

20151012_161820-01

Tämä on juuri se oikea hetki valmistella vauvan tuloa eli tervetuloa pesänrakennusvietti. Olen pessyt vaatteet, viikannut ne lipastoon, juossut kirppareilla ja hankkinut koriin vaippoja. Seuraavaksi alan pohtimaan sairaalakassia, kartoittamaan puuttuvia vaatteita ja miettimään hoitotarvikkeiden hankintaa. On jopa helpottavaa, että tämän sietämättömän odottelun ohella on vihdoin jotakin puuhaa.

20151012_161401-01

Vaatteiden kanssa touhuamisesta pidän. Niitä on kiva hyperrellä, miettiä kokonaisuuksia ja viikata pieniä pöksyjä värikoodin mukaan. Melkein naurattaa se ajatus, että käyn kurkkimassa lipaston sisältöä monta kertaa päivässä, vaikka eihän ne vaatteet sieltä mihinkään kävele.

20151012_161037-01

Usein mietin myös tätä blogia. On kova hinku kirjottaa kaikesta; elämästä, Topista, vauvasta, kodista ja mielipiteistä. Jatkuvasti keksin uusia aiheita, mutta ideat jäävät saamattomuuden alle. Kone hajosi, joten en saa järkkärikuvia mitenkään blogiin. Toisaalta taas rakastan kuvaamista ja laadukkaita otoksia, mutta miksipä kuvata, kun kone ei toimi. Ilman hyviä kuvia tuntuu kuivalta kirjoittaa yhtään mitään. Monesti olisi helppoa suunnata ajatuksensa pelkkiin vaatepostauksiin kännykuvilla, mutta eipä niitäkään kannata jatkuvasti iskeä kehiin.

20151012_160705-01

Huomenna on tärkeä päivä ja jännitän sitä jo ennakkoon. Tämän raskauden kahdeksas ultra tulee näyttämään jo paljon infoa tulevaisuudesta. Onko vauva edelleen pienikokoinen? Miltä näyttää kohdunsuun tilanne? Onko arvot tarpeeksi kohillaan edelleen? Kauankohan raskaus saattaisi vielä kestää? Tästä ultrakäynnistä aion kirjoittaa sitten bloginkin puolelle hieman vertailevan postauksen.

20151012_160132-01

Olipa pitkästä aikaa höpinämäinen postaus. Ehkä nämä eivät aina ole kovin sisältörikkaita, mutta vuoden päästä tällaiset pöpinät hymyilyttävät kaikista eniten. Näissä on itselleni sitä aitoa elämää ja höpinäpostaukset tuovat ihanan muistutuksen siitä miksi aloitin tämän blogin; virtuaalinen päiväkirja.

Avainsanat

Kommentit

kutsu ystäviä kylään, tai käy niiden kanssa jossakin. Vauva arki helposti vie niin paljon aikaa että alussa ystävät jäävät vähemmälle, nyt on loistava hetki viettää aikaa heidän kanssaan.

Anette - Operaatio Äiti.

Kauheasti ei jaksa enää liikkua, kun supistuksia tulee aika reippaasti. Mutta kylään kyllä kiva kutsua aina levon välissä 🙂

Tiedän tunteen.Itellä vauvaa urattiin tiuhaan jostain 28viikosta lähtien.Kasvoi yläkäyrällä ja seurattiin sen vointia.Tuntu et aika kului hitaasti.Viimein sit sain hänet.Meni kyllä ilo odotuksesta ku oli kokoajan huolta:( Sokeriarvot kuitenkin ok,oli vaan isompi kuin normibeibi…Tsemppiä loppuodotukseen♡ P.S.Tää on aivan ihana blogi!Kerrot kaunistelematta asiat.

Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos hurjasti kehuista! 🙂 Onneks sulla meni kuitenkin kaikki hyvin lopulta. Huolta toki ei kellekään koskaan toivo, menee tosissaan helposti se ilo odotuksesta. Mä just postaan tän päivän kuulumisia ihan justiinsa 🙂

Laita ruokaa, leivo ja lepää! Siinä neuvoni, vauvan syntyessä arvostat täpötäyttä pakastinta.
Ja tietysti: vietä mahdollisimman paljon aikaa esikoisen kanssa.

Anette - Operaatio Äiti.

Noi olis kyllä hyvä idea. Täytyykin alkaa miettiä asiaa, kun täys pakastin.. 🙂 Esikoisen kanssa oon kaikki mahdolliset ajat, mutta hän on toki puolet ajasta isällään :/

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.