Elämä
3.10.2015

Parisuhteen kiemuroissa

Parisuhteen kiemuroissa

Muistan eron tuoman surun ja ahdistuksen. Muistan, että ero oli selkeä homma molemmille pitkään, mutta kesti kauan pistää pillit pussiin. Luopuminen ja luovuttaminen on se vaikein osio. Onko tämä miljoonatriljoona varmuudella tässä? Entä, jos en pärjää kaksin pojan kanssa? Enkö enää koskaan saa lapsia? Missä on sitten se ihminen, joka tukee ja turvaa päivän? Onko illat yksinäisiä ja hiljaisia? Entä, jos kukaan ei enää halua minua?

IMG_20151003_162622

Olin varma, että siinä oltiin. Elämän loppupäässä ilman toivoa. Ainoana tehtävänä oppia pyristelemään yksin ja takaamaan pojalle loistava tulevaisuus. Olin vihdoin valmis siihen, vaikka sisällä mylläsi tuhannen tuiskeen myrskyt.

Vähän alle vuosi sitten rakastuinkin sydänjuuria myöten. Ihastuksen tunne, alun huuma ja kroppaa vavisuttava lämmin jännityksen tunne.  Mustasta epätoivosta ja suunnitellusta elämästä putosin tyhjyyten. Tyhjyydestä taas hyppäsin onneen. Alkuun pelkäsin tarttua siihen ja ajattelin pääni olevan vain sekaisin. Ei sitä rakkautta voisi löytää niin pian.. ehkäpä tämä oli vain jokin laastari tilanteeseen. Haroin vastaan ja paljon, mutta onneksi toinen osapuoli oli kärsivällinen. Se, että sain epäillä rauhassa ja tutkia tunteitani.. oli ainoa oikea tapa varmistua siitä, että fiilikset olivat aidot.

FB_IMG_1440878757024

Tavallaan en suosittele kenellekään sitä, että eroprosessin ohelle ottaa uuden suhteen. Ei se ole mikään ruusuinen taival, mutta eikö sitä toisaalta kuuluisi seisoa käsi avoinna valmiina vastaanottamaan sen, mitä elämä päättääkään antaa? Jos olisin mennyt helpomman kautta ja sanonut, että ehkä joskus myöhemmin.. olisinko näin onnellisessa tilanteessa?

Sanoma tässä postauksessa on se, ettei se elämä ole aina niin kaunista ja helppoa, vaikka täydelliseksi sitä kuvaisikin. Omaan täyden kympin elämään kuuluu vastoinkäymiset, koska ne kasvattaa. Haluan lohduttaa ihmisiä siitä, että vaikeita kausia tulee, mutta ne selvitettyään asiat voivat olla huimasti paremmin. Ei pidä pudota polvilleen ensimmäisen esteen edessä, vaan hampaat irvessä taisteltava unelmien eteen.

Tärkeintä on kiinnittää huomiota siihen, ettei pyri tekemään virheitä ja niitä luonnollisesti sattuessa korjaa asiat. Taloon tarvitaan kunnon perustus, mutta niin tarvitaan parisuhteeseenkin. Meinasin hypätessäni tehdä monta virhettä, joista yksi oli samantien yhteenmuutto. Haettiin yhteistä asuntoa taloudellisen syyn takia ja sen takia, että kaikki olisi muka helpompaa niin. Automatkalla kohti vuokrasopimuksen kirjoittamista aloin miettimään järjellä. Onko nämä tarpeeksi hyviä syitä muuttaa yhteen? Haluanko elämän ison virstanpylvään pilata sillä, että se sattuu olemaan ”järkevä” teko?  Pitäisikö vielä miettiä kaksi kertaa, että onko poika todella valmis ottamaan uuden aikuisen kattonsa alle näin pian? Pysäytettiin auto ja juteltiin. Suunnitelmat muuttuivat ja kumpikin meistä oli samaa mieltä; vuokrasopimukseen tuli vain minun nimeni ja asuntoon vain minun tavarani.

Sen jälkeen elettiin sitä alkuhuumaa, kuten normaalissa alkavassa parisuhteessa. Nukuttiin yhdessä, käytiin leffoissa ja syötiin ravintoloissa. Haluttiin tutustua toisiin ystävyyden lisäksi myös seurustelutasolla. Poikaa otettiin pikkuhiljaa mukaan. Ymmärrän useamman ihmisen älähdyksen liian nopeasta etenemisestä ja tästä syystä kumpikin jarrutteli tahtia.

Sitten tuli raskaus. Aikamoisena yllätyksenä ehkäisyssä tapahtuneen virhearvioinnin takia tein plussan alkuvuodesta. Minä? Eihän tämä kroppa voinut enää tulla raskaaksi? Tämä roskiskama muka kasvattamassa pientä ihmettä? Raskaus meni kesken heti alussa ja pieni ilo muuttui suruksi. Kumpikin jäi hieman ymmälleen tilanteesta ja hämmentyneeksi siitä mitä meinasi tapahtua. Puhuttiin, juteltiin ja ihmeteltiin. Sitten olinkin uudelleen raskaana ja tämä raskaus on kestänyt tähän päivään saakka onnellisen hyvin.

1

Oikeastaan tässäkin vaiheessa haluaisin älähtää ääneen; Älä hanki lasta tuoreeseen parisuhteeseen! Siinä on isot riskinsä ja niiden hinta on lapsi erotetuilla vanhemmille. Ennen vauvan hankintaa pitäisi miettiä, että tunteeko toisen tarpeeksi hyvin niitä huonoja puolia myöten. Me tunnettiin toisemme useampi vuosi ystävinä ja oltiin seurusteltu raskauden alkaessa muutama kuukausi. Silti sanoisin, että vauvan hankinnassa olisi pitänyt käyttää enemmän harkintakykyä.

Raskaus on iso rasite myös jopa vakaalle parisuhteelle, mutta entä sitten se rakkaus, joka on kuin vastapuhjennut taimi?  Äidin hormonit, uudet muutokset ja orastavan suhteen eteneminen. Huh, on ollut vaikea kesä! Olen ollut onnellisempi kuin vuosiin, mutta helppoa tämä ei ole ollut. Ei ollenkaan.

Vauva loi uuden paineen. Piti päästä isompaan asuntoon, jotta saa tilaa vauvan tavaroille ja itselleen sängyn. Raskaus ja sohva olivat huono yhdistelmä. Sitten sitä mietti, että pitäisikö muuttaa yhteen? Taas sama tilanne. Yhteenmuutto on iso tärkeä vaihe elämää eikä sitä koskaan pitäisi tehdä velvoitteesta. Lopulta vuokrasopimusta oli kirjoittamassa jälleen vain yksi ihminen.

Päätettiin raskaudesta huolimatta koittaa rakentaa suhdetta oikein. Ruvettiin olemaan yhdessä erilailla ja tekemään erilaisia asioita. Käytännössä se ajan mittaa muuttui lähes jatkuvaksi yhdessä olemiseksi ja omat menot jäivät historiaan. Poika sopeutui ja alkoi viettämään aikaa myös uuden tärkeän ihmisen kanssa kaksin. Tuli päivä, kun molemmat tiesivät tilanteen olevan kypsä yhteenmuuttoon tavaroita myöten. Ensi kuusta lähtien jaan kotini, kamani ja elämäni virallisesti taas jonkun kanssa. Täytyy myöntää, että samalla olen onnellinen ja samalla hieman jännittynyt. Mitähän siitä tulee? Onnistutaanko me? Tuleeko meistä toimiva yhtenäinen perhe? Miltä tuntuu, kun ei voi enää yksin määrätä kattonsa alla tapahtuvista asiosta? Vastuu jakaantuu; onko se riesa vai helpotus?

IMG_20150808_170104

Parisuhde voi hyvin, vaikka se on kolhunsa ottanut kesän aikana. Se on sitä normaalia vaihetta, kun toisesta oppii ärsyttäviä asioita ja ne uskaltaa sanoa ääneen. Se on sitä vaihetta, kun suhde syvenee ja joskus tulee purettua väsymystä toiseen tarpeettomasti.

Sanoisin, että vauvan hankinta oli todellakin iso riski. Se yritti väkisin pistää suhteen etenemään liian nopeasti. Se yritti vakavoittaa kaiken liian ajoissa ja saada kaksi toisilleen tuntematonta jakamaan ison vastuun liian aikaisin. Miten asioista selvittiin? Jarruttamalla, järjellä ja puhumalla. Puhuminen on se parisuhteen suola, jolla vältettäisiin moniakin eroja. Voi mennä kuinka huonosti tahansa, mutta asiat voi muuttaa avaamalla suunsa. Niin mekin niistä puurrettiin läpi.

Tämä postaus olkoon osoituksena siitä, että elämä voi ulkopuolisen silmin jatkua täydellisenä, mutta kyllä se oikeasti vaatii kaiken työn ja halun saada asiat toimimaan. Ei ne onnelliset parisuhteet putoa bloggaajallekaan(joka lukijoiden mielestä elää kiiltokuvaa) taivaalta. Enkä minä tai kukaan muukaan ole täydellinen. Teen virheeni, otan riskini ja kannan lopulta niistä vastuun myöntäen ajattelemattomuuteni.

Nyt kävi hyvin. Nämä vaikeat ajat osoittivat sen, että suhde on vahva ja tulee vuosien aikana aivan varmasti vahvistumaan. Ensi kuussa tulee vuosi täyteen seurustelua ja parin kuukauden sisään syntyy meidän vauvamme. Lapsi, jota odotamme kuin kuuta nousevaa saapuvaksi.

IMG_20150510_151026

Olen onnellinen, että huonoista päivistä huolimatta rinnallani on ihminen, joka välittää, koskettaa ja tukee täysillä. On hyvä huomata sanojen ja tekojen kautta, että toinen rakastaa ja yrittää parhaansa. On mahtavaa tietää, että omista virheistään huolimatta sitä kelpaa. Tiedän siis, että tämä tyttövauva saa itselleen mahtavan isän ja sitä asiaa kiitän päässäni jokainen päivä.

Avainsanat

Kommentit

Ääks! Mä näen niin itseni tästä sun tekstistä 😀 voin samaistua.
Itse erosin kanssa noin vuosi sitten, nyt muutaman kuukauden seurustelun jälkeen olen raskaana (rv8+1) uudelle kumppanilleni.
Kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan. Elämässä tulee käännekohtia.
Mutta vihdoinkin saan unelmani toteutettua, minusta tulee äiti. <3

Onnea teille ja kaikkea hyvää!<3
T. Entinen lukija, joka löysi blogisi jälleen! :p

Itsekästä, että vaikka vanhin lapsi on juuri jäänyt eroperheen jalkoihin, niin olit Valmis ottamaan riskin että synnytät myös toisen lapsen rikkonaiseen perheeseen. Voi olla esikoisellasikin aika paljon liikaa sulateltavaa tässä kaikessa!

Anette - Operaatio Äiti.

Mun mielestä siinä ei ole mitään riskiä – tai AINAHAN kaikessa joku riski on jos pilkkua viilaa. 😀 Fyysisestä erosta on jo vuosi, joten eipä tässä kukaan eron jaloissa enää ole ollut aikoihin saati perhettä rakennettu rikkonaisesti. Eikä se lopulta edes ulkopuolisille kuulu 🙂 Mutta vastaan nyt sun mielenrauhan takia. Ero on hoidettu pois alta jo viime vuonna, kuvio toimii sen suhteen ihan loistavasti ja tämä vauva syntyy rauhassa rakennettuun perheympäristöön. Esikoinen on sopeutettu tähän myös ihan sitä omaa tahtiaan eikä pakottamalla. Nyt kohta vuoden seurustelun jälkeen vasta muutetaan saman katon alle. Ihan lähinnä sen takia, että koskaan ei pitäs olla kiire mihinkään ja kaiken voi rakentaa rauhassa pikkuhiljaa. Ei se tarkoita, että perhe olisi jotenkin rikkonainen 🙂

Ihana postaus 🙂 Paljon hyvää teidän yhteiseen tulevaisuuteen!! <3
Hääkuviakin odotellessa sitten aikanaan:)

Anette - Operaatio Äiti.

Hahaa! 😀 Kiitos paljon <3 Ja tulevaisuus näyttää 😉

Jotenki kivasti kirjotat kyllä. Onnee uuteen kotiin ja yhteiseen arkeen 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

Kiitän!! 🙂

ydinperhe on ydinperhe, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Itse aikanaan päätin että teen lapset vain yhdelle miehelle, se on pitänyt ja pian 20-vuotta yhteistä taivalta takana. Uusperhe kuviot on jotain sellasta johon en näppejäni työnnä.

Anette - Operaatio Äiti.

Peukkuja sulle, että elämä jatkuu niin kuin olet suunnitellut! 🙂

olen onnekas kun saan ksvattaa lapseni onnellisessa ydinperheessä, sehän on kuitenkin sitä kaikkein parasta lapselle,tutkitustikin. Uusperhe kuvio ei ole minua varten, ajatuskin puistattaa.

Anette - Operaatio Äiti.

Varmasti jokainen on onnellinen siitä asiasta, mutta joskus elämässä käy asioita ja sen mukaan on elettävä. Ja miksi sitä jäädä maahan surkeuteen makaamaan. Onhan se itestä kiinni pystyykö sitä uudessakin tilanteessa sopeutumaan ja nauttimaan elämästä.

Onnea uuteen kotiin. Ihana postaus. Elämässä ei voi kaikkea suunnitella, vaikka haluaisikin. Välillä pitää vain uskaltaa hypätä.

Huhhu en tiiä kuin pystysin uuteen parisuhteeseen ja heti melkein
Raskaana. Olen nii eri ihminen sillon. Itkettää kiukuttaa jne. Vauvan syntymän jälkeen hirviä väsymys jne. Tsemppiä paljon teille. Onneksi minulla on niin ihana rakas mies jonka kansa neljä lasta.♡

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.