Kuulumiset
22.9.2015

Raskaana ja tööt

Raskaana ja tööt

Tällä hetkellä tuntuu, että on vähän liian stressaantunut olo. Kroppa käy kierroksilla, on rasittunu ja pää myös. Väsyttää, pelottaa ja hetkittäin jopa ahdistaa tuleva. Tuntuu, että langat valuvat käsistä pois.

En tiedä onko tämä vain normaali vaihe raskautta. Auvoinen odotus kääntyy huoleksi siitä, että vauva pysyy sisällä, kehittyy tarpeeksi ja pysyy hengissä. Hermoilen uuteen lapseen liittyviä tunnepuolen asioita ja sitä, että onkohan tulevaisuus nyt sitten mitä. Kykenenkö kahden lapsen äidiksi? Miten se voi käytännössä onnistua? Entä muut asiat? Parisuhde, uusi elämäntilanne, kotiinjääminen.. miltähän ne näyttävät muutaman kuukauden päästä?

Tällä viikolla on vihdoin muuttohommat edessä. Väsymys kuitenkin painaa puntarissa ja on todella saamaton olo. Miksi siitä pirun ovesta on niin hankala astua ulos haukkaamaan happea? Miksi jatkuva supistelu ei voi hellittää? Miksi tämä vauva aiheuttaa ihan hirveästi kipuja, kun ensimmäinen raskaus oli niin helppo?

Sain lääkäriltä sairasloman, koska paikat ovat pehmentyneet. Niissä on muutoksia ja ehkä näin on parempi, ettei tyttö synny kaupan lattialle. Tilalle onkin tullut tylsä kotona oleskelu, jota pää ei haluaisi kestää sitten mitenkään. Työ toi arkeen erilaisen piristyksen.

Ärsyttää katsoa peiliin. Saamaton vätys kurkkaa takaisin. Olen pettynyt itseeni, hormonit jylläävät ja juuri nyt kaikki tuntuu olevan liikaa.

Millä siis helpottaa oloa? Millä saada itsensä käymään taas normikierroksilla? Miten sitä huokaistiinkaan syvään?

Tänään on vasta rv28+2. Vielä on matkaa jäljellä, mutta onneksi tien päässä odottaa paras mahdollinen palkinto.

IMG_20150921_134545

Avainsanat

Kommentit

Minulla raskaus menossa samoilla viikoilla ja ihan samat fiilikset. Kotona synnytykseen asti. Tuntuu että ois sairaslomalla, vaikka ei olekaan kipeä. sitten kun lähtee lenkille niin johan alkaa tulla kipuja ja supistuksia, ja eikun kotiin takas. Energiaa ois (paitsi illalla)mutta heti kun liikut enemmän maha muuttuu kivikovaksi.

Olen kanssa ystävien tapaamisen puolesta, piristää kyllä. Mutta ei sitä joka päivä jaksa lähteä kahville.. Mulla on kokoajan sellainen olo, että jotain järkevää tekemistä tarvitsisi. Aivot pehmenee.

Tsemppiä sinulle!!

Mä kans yhdyn edelliseen kommenttiin. Ystävät on parasta, ihan mahtavaa istua ystiksen kanssa ja pohtia maailman menoa, tehdä jotain muksaa yhdessä ja nauttia toisen seurasta. Voimaannuttavaa!

Onko sinulla ystäviä joita voisit tapailla? Käydä ystävän kanssa leffassa, ulkona syömässä, kävelemässä, ihan mitä tahansa? Ystävien kanssa vietetty aika on yksi parhaimmista tavoista ladata akkuja ja pitää vireyttä yllä, sellaisesta saa uskomattoman paljon voimaa. Samalla voisit ystävän kanssa käydä kertomiasi ajatuksia läpi, istua vaikka kahvikupin äärelle ja pohtia tulevaa ja elämää.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.