Avioero
21.8.2015

Tuomittu

Sain tässä kirjeen kotiin, jossa sanottiin, että olen tuomittu. Kirjettä katsellessani menin itseeni ja pysähdyin miettimään. Minusta oli tullut ”rikollinen”. Miten tässä näin kävi?

Tuomio tuli syystä. Sen leuka pystyssä myönnän kantaen vastuuni. Häpeän osittain, mutta ymmärrän myös seuraamukset tietyistä asioista.

Minut tuomittiin siitä, että olin nuori ja ehkä hieman vastuuntunnoton. Tuomittiin hyvästä uskosta ja vaaleanpunaisista laseista silmillä. Tuomio tuli kyvyttömyydestä ajatella kaksi kertaa ja harkitsemattomuudesta.

Minun tuomioni koostuu vuosista, joiden aikana lopetin yrittämisen. Vuosista, jolloin lopetin puhumisen. Minut kuuluikin tuomita siitä, että unohdin sanoa tärkeät asiat ääneen ja unohdin näyttää.

Tuomion yksi syytös oli naamio, jolla rikos tehtiin. Se hymy, joka ei ollut aito ja ne kasvot, jotka valehtelivat päivästä toiseen. Se kuori, joka kovettui liian kovaksi.

Jos minun pitäisi lisätä syytöksiä tuomiooni, lisäisin siihen otteen, joka yritti pitää liian kovaa kiinni. Kyyneleet, jotka vaativat mahdottomia ja kovan tahdon, joka vaikutti liikaa toisen ihmisen unelmiin.

Pahinta kaikessa on se, etten ole tähän rikokseen syyllistynyt yksin, vaan meitä on kaksi. Kumpikin meistä unohti sen tärkeimmän asian, joka olisi pelastanut ehkä vuosia.

Unohdimme avata silmämme, mutta pahin virhe kaikista oli sulkea suunsa. Anteeksi. Saat anteeksi. Elämän tärkeimmät sanat.

Virheet rakensivat muurin, jonka yli ei päässyt. Ja nyt seison paperi kädessäni tuomittuna ja en osaa olla kuin pahoillani. Olen kykenemätön enää korjaamaan asioita tai tekemään mitään.

Tein virheen – VIRHEITÄ. Minä kannan siitä ikuista rangaistusta ja se on syvällä sydämessäni. Sitä ei saa suoritettua pois sellissä, vaan se on tuleva olemaan aina mukana.

Lohdullista on kuitenkin tietää, että maailma rakentuu virheistä ja usein oikeat teot ovat seuraamuksia vääristä. Sitä oppii tekemällä eikä elämä lopu niihin virheisiin. Elämä ei jatku luultavasti samanlaisena, vaan pienien kolhujen kera, mutta ehkä se tekee meistä juuri ihmisiä. Teemme virheitä, opimme niistä ja kasvamme. Sitten teemme uudet virheet. Elämän kiertokulku.

Nyt on aika virallista tahoa myöten aloittaa uusi elämä uusine virheineen ja oikeine tekoineen. Muistan menneen ja katson tulevaan. Kiitos ja anteeksi.

IMG_20150821_212842

Avainsanat

Kommentit

Rikollinen? Ovatko kaikki samasta asiasta tuomitut, ”teidät tuomitaan” lauseella varustetun kirjeen saaneet rikollisia?

Olen avannut tuollaisen kirjeen, en ole rikollinen, olen vapautettu, armahdettu, kiitollinen. Kiitollinen menneistä yhteisistä vuosista mutta samalla kiitollinen siitä että päätös ja yksi elämänvaihe jää taakse. Koskaan en saa kaikkea pois pyyhittyä, hän kulkee mukana hautaan asti, mutta ei rakkaudesta, vaan ystävyydestä. Me tuomitut, yhdessä mutta erikseen.

Anette - Operaatio Äiti.

Kun sana on sitaateissa.. sanan merkitys muuttuu. Kirkon silmissä /joidenkin ihmisten katseessa avioeron läpikäynyt on tehnyt rikoksen rakkautta ja toista ihmistä ja vaikkapa Jumalaa kohtaan. Mutta toisaalta taas onko sitä rikollinen, kun lopputulos oli hyvä ja oikea, kuten sinä kirjoitit. Siksi sitaatit. Muuttamaan sanan merkitystä 🙂

Jumalalla on paljon armoa haavoitetuille, niillekin, jotka ovat itse aiheuttaneet haavansa. Jeesuksen katseessa on yksinomaan rakkautta.

Kyllähän tässä mun mielestä aika selvästi kerrotaan mistä on kyse,jos on vähänkää aktiivisemmin seurannu Aneten blogia. Ei tarvita ku vähän yhteenlaskutaitoa ja päättelykykyä 😉 hyvä blogi sulla, ei tuu niin paljo semmosia ”liipalaapa” 😀 postauksia kuin muissa blogeissa!

Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos! 😀 Kaikki ei vissiin kuitenkaan tajunnu.. 😀

Hirvee liipalaapa huomiohuora postaus, ku ei kerro ees syytä….

Anette - Operaatio Äiti.

Hirvee liibalaaba postaus joo. Omanlainen tapa kertoa yhdestä elämänvaiheesta. Syy taas ei kuulu kenellekään muulle kuin niille, jotka tässä taistossa kaatuivat 😉 Uteliaisuus – pahe?

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.