Mielipide
10.7.2015

Miksi me emme noudata omia sääntöjämme?

Käytiin tänään vähän täydentämässä vaatekaappeja näin sadepäivän kunniaksi. Topilla oli mielessään ainoastaan syöminen ja leikkipaikkaan pääsy. Tylsistynyt lapsonen ei ole ihan sitä parasta shoppailuseuraa.. Jumbon Lindexissa kuitenkin sattui olemaan toinen pieni poika, joka juoksenteli onnessaan rekkien välissä. Tämä poika saapui yhtäkkiä kädet ojossa kohti Topia ja halasi syvästi. Tuolla MEIDÄN taaperolla on suuri kaverikiinnostus ja tutustuminen menossa, joten hetken päästä kaksi poikaa kirmaili keskenään vaatteiden ympärillä. Kahden vaiheilla päätin antaa luvan yhteiseen touhuamiseen, kunhan se ei menisi älyttömäksi juoksemiseksi tai häiritsisi muita asiakkaita. Virhe.

Kauppakierrosten ja leikkipaikan jälkeen Topi oli aika väsynyttä poikaa, mutta päätettiin pinnistää vielä Zaran kautta. Ajattelin, että yksi kauppa pikaisesti ja sitten kotiin. Kyllä me vielä jaksetaan. Virhe.

Zarassa poika kiltisti pyöri meidän jaloissamme – kuten aina. Yhtäkkiä aikaisemmin opitut leikit Lindexissä nousivat tylsistyneen pojan mieleen ja tämä lähti hiipimään piiloon. Käännyin tekemään perustarkastukseni ja huomasin pojan pitkän matkan päässä. Topi kikatti ja ampaisi juoksuun. Lapsi haastoi vanhempansa leikkiin ja toinen vanhemmista vastasi kutsuun ryntäämällä perään. Virhe.

Ollaan siis tilanteessa, jossa lapsi juoksee kamalaa vauhtia rekkien välissä. Vauhdikkaan taaperon perässä juoksee toinen vanhemmista, joka komentaa, ettei kaupassa saa juosta. Miettikää kuinka hullunkurista.

Olen varma, että jokaiselle eräs sääntö on tuttu. ”Älä juokse sisätiloissa!” Mitä tahansa vaarallista voi sattua, kun kiidetään pää kolmantena jalkana eteenpäin. Tänään saimme siitä oivan esimerkin:

Väsynyt poika päättää virtapiikissään kääntää suuntansa yllättäen. Tämä juokseekin päin kohtitulevaa vanhempaa, joka joutuu väistämään nopeassa vauhdissa lasta, ettei taapero jäisi jalkoihin. Kaiken huipuksi lapsi päättää viime hetkellä sujahtaa isäpuolensa jalkojen välistä. Kaupan lattia on älyttömän liukas, josta seuraa kenkien luisuminen. 183cm pitkä isokokoinen mies lentää päin vaatehyllyjä. Dominoefekti. Pam. Kolin. Kräks.

Koko kauppa hiljenee. Ihmiset kääntyvät katsomaan. Minä kuulen nurkan takaa ryminän ja poikani lohduttoman itkun. Juoksen paikalle ja sisintäni kylmää. Päässä jyskyttää, että jäikö se alle..

Paikalla näky on pysäyttävä. Siinä se makaa keskellä kaatuneita metallihyllyjä. Poika itkee säikähtäneenä parin metrin päässä. Lapsi sai juuri todisteen siitä, ettei supervanhempi olekaan vahingoittumaton. Se sopertaa, että ”J kaatui.. J:tä sattuu.” Hätä kumpuaa lapsen sisältä. Kaappaan pojan syliini ja samalla katson hädissäni, mitä kävi sille toiselle tärkeälle.

Pystyssä on. Huh. Myyjät apuna. Asiakkaat tulevat auttamaan myös. Kuulen kuiskuttelua. Vanhemmat huomauttavat lapsilleen:

”Juuri tämän takia ei saa juosta kaupassa.”

Miksi emme kuuntele omia neuvojamme? Oikeutamme itsemme juoksemiseen meidän MUKA paremmalla syyllämme. Lapsi juoksi, koska ajatteli sen olevan hauskaa. Aikuinen juoksi, koska yritti estää lasta. Kumpikin rikkoi tätä kirjoittamatonta sääntöä.

En aina ymmärrä vanhempia, joihin luen mukaan myös itseni. Juokseva vanhempi ei vakuuta lasta kiellollansa. Tupakka suussa sönköttävä äiti ei saa lastaan uskomaan tupakan vaaroja. Mitä me olemme sanelemaan sääntöjä, jos edes itse emme niitä osaa noudattaa?

Noh.. meidän perhe koki tänään valaistuksen ja muutama muu tätä näytelmää sivusta seurannut. Vanhemmat ovat erehtyväisiä ja taas opittiin uutta kantapään ja muutaman mustelman kautta.

Tätä opetusta luodessa ei vahingoitettu ketään – ainakaan pysyvästi.

1 2 3 4 5 7

Lopussa wannabe-taiteelliset kuvat ostoksista (lasten osalta).

Avainsanat

Kommentit

Voitko tehdä postauksen teidän arkirutiineista? 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

Voinhan mä yrittää.. Mitä tarkalleen haet? 🙂

Vähän mitä tapahtuu esim. kello 12 yleensä, normaalina arkipäivänä. Tietenki riippuu varmasti päivästä, mutta siis mihin aikaa yleensä heräätte, syötte aamupalaa ym. 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

Toki 😀 Voin yrittää

Jotenkin särähtää korvaan kun puhut toisesta vanhemmasta

Anette - Operaatio Äiti.

”Lapsi haastoi vanhempansa leikkiin.” <– Yleistävää yleistävää. Lapsi. Vanhempi.

"Vauhdikkaan taaperon perässä juoksee toinen vanhemmista, joka komentaa, ettei kaupassa saa juosta. Miettikää kuinka hullunkurista" <– Havainnollistetaan lukijalle tilannetta ts. luodaan mielikuva yleisestä tilanteesta, johon törmätään useassa eri tilanteessakin.

" Tämä juokseekin päin kohtitulevaa vanhempaa, joka joutuu väistämään nopeassa vauhdissa lasta, ettei taapero jäisi jalkoihin. Kaiken huipuksi lapsi päättää viime hetkellä sujahtaa isäpuolensa jalkojen välistä." <– Yksilöllistetään tilanne, tuodaan tarinan henkilöt tutuksi. Tässä tilanteessa vanhempia edusti äiti sekä isäpuoli.

– Sanoisin varmaan muuten, että kannattaa opiskella seikkoja kirjottamisesta ja sisällön tulkitsemisesta, mutta etköhän sä tiennyt selittämättäkin tilanteen asianlaidan. Kunhan vaan halusit kommentoida asiasta 😉

Huh huh! Kylmät väreet meni, kun mietin mitä jos lapsi tai mies ois jääny sinne alle.
Hyvä kirjoitus tuosta, että ei voi kieltää jos ite tekee sitä. Aika usein lapselle huudetaan että ei saa huutaa. Ei näin!

Anette - Operaatio Äiti.

Musta on hullunkurista kieltää tekemistä jtn ja tehdä samalla itse samaa.:D

Ooh ihana toi yökkäri 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

Niin on 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.