Mielipide
11.6.2015

Kumpaa sinä toivot?

Kumpaa sinä toivot?

 

”Tyttö tai poika – ei sillä väliä. Kunhan on terve!”

Ehkä jopa aika monelle tuttu lausahdus odottavan äidin suusta, kun kysytään kumpaa äiti toivoo. Itse henkilökohtaisesti olen huomannut, että tulevalta isältä on melkein helpompi saada vastaus tuohon kysymykseen kuin äidiltä. Onko se sitten äidille ihan sama oikeasti? Vai yritetäänkö mahdollisen toiveen piilottelulla peitellä tulevaa pettymystä, jos sukupuoli ei kohtaakaan haavetta? Onko se huonon vanhemmuuden merkki, jos pettyy tulevan lapsen sukupuoleen?

Tuota syksyllä kolme täyttävää pojua odotellessa en tuntenut mitään salaperäisiä fiiliksiä sukupuolen suhteen. Haaveilin lähinnä tytöstä, vaikka koko ikäni olin toivonut poikaa. Ultrassa yllätyin perusteellisesti, että masussa köllötteli pieni herrasmies. En voi sanoa pettyneeni ollenkaan, mutta hämmentynyt olin. Nykyisessä raskaudessa näen jatkuvasti tyttöunia, on älyttömän vahva tyttöfiilis eikä kyse ole enää pelkästä haaveilusta. Toki aion tässä rehellisesti myöntää, että tyttöähän me molemmat täällä toivomme. Se, että toivoo jotakin ei kuitenkaan tarkoita, etteikö poikavauva olisi riittävä tai kelpaisi. Jos tämä on tyttö, seuraava saisi luvan olla sitten poika. Ainut syy, mikä saattaisi aiheuttaa pettymyksen on tämä vahva tuntemus. Tulisi ehkä lähinnä harhaanjohdettu olo.

Lopulta voisin todeta saman asian. Toivon tyttöä, on vahva olo tytöstä, mutta poikakin olisi täydellisen tervetullut tähän perheeseen. Käytännössä sukupuolella ei ole siis väliä. Melkein meinasin kirjoittaa, että kunhan on terve. En kyennyt siihen.

Tässä kohtaa haluan jatkaa ajatusta pidemmälle. Tottakai jokainen vanhempi toivoo ensisijaisesti tervettä lasta ilman lisähuolia ja haastavampaa elämää. Tyttö tai poika, kunhan on terve – ei kuitenkaan sovi omaan suuhuni. Entä, jos ultrassa olisikin paljastunut jotain vakavempaa? Entä, jos lapsi olisi kehittynyt väärin tai seuraavasta ultrasta löydetään rakennevika? Eikö vauva sitten muka enää kelpaisi itselleni?

On varmasti ison kriisin paikka, kun oma odotettu vauva ei tulekaan olemaan terve. Puhutaan kehityksellisestä vammasta, rakenteellisesta viasta tai ihan mistä seikasta tahansa, joka pistää yliviivaamaan tuon terve-sanan; ihminen joutuu käymään läpi liudan kysymyksiä ja painimaan itsensä kanssa. Tätäkö minä halusin? Onko minusta tähän? Onko sillä väliä, että minkälainen vauva sieltä syntyy? Onko ok sanoa, jos ei jaksa tai pysty?

Tässä asiassa ihmiset jakaantuvat. Toiset eivät halua ja päätyvät tiettyihin ratkaisuihin. Kunnioitan heissä sitä, että he itse tiedostavat kykynsä jaksaa ja uskaltavat tehdä ehkä maailman vaikeimman päätöksen. Toiset taas ottavat vauvan vastaan juuri sellaisena, kun se on heille suotu. Mielestäni tässä asiassa jokainen on samalla viivalla eikä kukaan toimi sen oikeammin kuin toinen. Ratkaisu on silloin hyvä, kun ihminen tietää seisoa sen takana ja tekee päätöksen itse. Ei siinä ole muilla nokan koputtamista, vaikka oma kanta olisi erilainen.

Meillä asiasta keskusteltiin pitkään ja kanta oli yhteinen. Lapsi tulee sellaisena, kun tulee. Oman perussairauteni takia on kohonnut riski, että lapselle tulisi helpommin poikkeavaisuuksia. Topi syntyi kuitenkin terveenä poikana ja toistaiseksi näyttää siltä, että tämäkin tapaus olisi terve. Koen olevani onnekas, mutta niin olisin silloinkin, jos synnytyssalissa syliini nostettaisiin down-lapsi. Ehkä se on osa omaa luonnettani, että en osaa nähdä fyysistä tai henkistä vikaa ihmisen heikkoudeksi. Se tekee ehkä erilaiseksi, mutta lopulta erilaisuus on vain puhdasta rikkautta.

Kun sinä siis tulet eteenki ja kysyt, että kumpaa minä toivon.. vastaan:

Haaveilen tytöstä, mutta tulen rakastamaan poikaa täysin saman verran. Sukupuoli ei kulje käsikkäin rakkaudentunteen kanssa eikä myöskään se, että onko lapsi terve. Ainut toiveeni on se, että saan lapseni elävänä syliini ja viettää hänen kanssaan aikaa niin kauan, kun meille ikinä vain suodaan. Toivottavasti mahdollisimman kauan!

1

”Sillä mitä muu maailma on mieltä, ei ole väliä. Vain sillä on väliä, mitä sinä näet, koet ja ajattelet. Ainoastaan sinun katseesi voi tehdä jonkun asian kauniiksi. Se on sinusta kiinni.”

Kiteytettynä oma ajatukseni. Mikä on sinun ajatuksesi?

Avainsanat

Kommentit

Itse näen tuon lausahduksen niin että se on eräänlainen ”näpäytys” sukupuolitoiveista kyselijälle. Osoitus että me odotetaan meidän rakasta vauvaa, joka voi olla tyttö tai poika ja toivomme hänen olevan terve. Vaikka kuinka selitetään että toivon tyttöä, mutta rakastan kyllä yhtä paljon poikaakin tai toisinpäin, niin minun korvaani se kyllä särähtää aina jotenkin pahasti. Itse sain kuulla myöhemmin, että isäni toivoi minusta poikaa ja voin sanoa, että se tuntui pitkään TOSI pahalle, vaikka en hänen rakkautta minua kohtaan epäillytkään. Itse voin sanoa, että meillä odotettiin molemmilla kerroilla vauvaa, jonka toivottiin olevan terve. Meillä on kaksi ihanaa samaa sukupuolta olevaa lasta, joille voin kertoa että toivoin juuri heitä! Ja jos joskus saamme lisää lapsia, edelleen odotamme vauvaa emme sukupuolta. Jotenkin se ajatus, että lapsi syntyisi vastatakseen vanhempien tarpeita tai toiveita, on ikävä ajatus. Enkä ihan oikeasti tajua, miten sille lapselle selittää, että toivoin kyllä toista sukupuolta, mutta olet ihan yhtä rakas? Ja ehkä siitä ei joudu (toivottavasti) koskaan selittämään omalle lapselleen, mutta miten sen selittää aidosti edes itselleen? Mielestäni myös kommentit ”toivottavasti saatte nyt toista sukupuolta, niin sitten on molemmat” ovat paljon kummallisempia kuin ”toivottavasti lapsenne on terve”. Minä ainakin toivon lapsen terveyttä hänen enkä itseni takia. Olenhan kiitollinen omastakin terveydestäni, miksi en haluaisi samaa lapselleni? Ja lähipiirissäni on ”ei terveitä”, jotka jakavat tämän ajatuksen. Ja eräs ”ei terve” ystäväni toivoo todellakin tervettä lasta, koska hän tietää mitä lisähaasteita vammaisuus tuo, eikä toivo sitä omalle lapselleen.

Kauniisti kirjoitettu. Mielestäni on eri asia sanoa ”kunhan on terve” kun taas ”toivottavasti on terve”. Mummuni kysyi synnytyksen jälkeen että ”kai kysyit heti että onhan vauva terve?” . Tajusin että en edes tajunnut miettiä koko asiaa, pääasia oli että vauva hengitti <3. Voimia raskauteen! Jollain tapaa musta tuntuu että oot mun ystävä, vaikka tiedän sut vaan blogisi kautta. 😀 meillä on paljon samanlaisia ajatuksia 🙂

Sen jälkeen kun itse sai ”ei terveen” lapsen, tuo, ei väliä kunhan on terve, on kuulostanut jotenkin ikävältä. Ihan kun meille olisi käynyt huonosti kun ei tullut tervettä. Ei todellakaan, me saatiin täydellinen lapsi!

Minäkään en näe tätä asiaa niin, että lausahdus ”kunhan vain on terve” sisältäisi heti sen ajatuksen, että sairas lapsi olisi vähemmän toivottu kuin terve. On täysin luonnollista ja normaalia toivoa tervettä lasta ja että se on tärkeämpää kuin sukupuoli, mutta se ei tarkoita, etteikö sairas/vammainen lapsi olisi yhtä tervetullut. Olen vuosikausia työskennellyt lastenklinikalla erittäin vaikeasti sairaiden lasten parissa ja tästä näkökulmasta saanut ihan erilaista pontta tuon lauseen pohdintaan ylipäätään. Kaikenlaiset sukupuoleen liittyvät keskustelut itselleni puolestaan tuovat enemmänkin mieleen sen, ettei lapsen sukupuolikaan ole itsestäänselvyys; siis se että ylipäätään lapsella on syntyessään selvä sukupuoli. Kaikkeen nähden itseni on vaikea ymmärtää niitä, jotka oikeasti pettyvät lapsensa sukupuoleen, näitä nimittäin on. Eräs ystäväni järkyttyi niin syvästi lapsensa sukupuolesta rakenneultrassa, että kykeni vain itkemään sen jälkeen. Mutta meistä jokainen on omassa todellisuudessaan; hänelle se oikeasti oli todella vaikeaa, enkä sinällään voikaan sellaista väheksyä, vaikken mitenkään voinut varsinaisesti ymmärtää. Mutta juuri näin asiat elämässä usein ovat. Nyt itse vihdoin ja viimein monen vuoden lapsettomuuden jälkeen olen raskaana, enkä omaan henk.koht. taustaani sekä työtaustaani vasten pohdin juurikaan vauvani sukupuolta. Olen vain äärimmäisen kiitollinen, että ylipäätään vihdoin olen tullut raskaaksi.

Hmm… mä näen tuon lauseen niin, ettei sukupuolella ole väliä, kunhan lapsella on kaikki hyvin. Kyllähän jokainen vanhempi varmaan lähtökohtaisesti toivoo tervettä lasta? Tai ettei kukaan ainakaan ajattele vaikka että ”olisipa sillä joku sairaus”.

Esimerkiksi mulle ei sukupuolella ollut väliä, mutta kyllä mä usein raskausaikana pohdin, että mitä jos Pihvi ei olisikaan terve. Ihan yhtä rakastettu hän olisi silti, mutta kyllä se silti varmasti tilanteesta riippuen tietynlaisia haasteita toisi elämään.

En siis koe, että on mitenkään kyseenalaista toivoa tervettä lasta. Mutta jos lapsen haluaa, se täytyy ottaa ja sitä täytyy rakastaa sellaisena kuin se tulee. Siinä kai se <3

Totta kai kaikki toivovat tervettä lasta. Sen takia tuo lisäys ”kunhan on terve”, on turha itsestäänselvyys, jonka voisi jättää mainitsematta. Sanonta viittaa kuitenkin pohjimmiltaan siihen, ettei ”sairaalla” sikiöllä ole mitään ihmisarvoa ja sen takia kai suurin osa tekeekin abortin, jos saa huonoja uutisia. Monille erityislapsi (tai muuten sairas lapsi) tulee kuitenkin yllätyksenä, eikä takuulla kukaan heistä tappaisi enää siinä vaiheessa lastaan, kun hänet on synnyttänyt.

Itselleni luvattiin rakenneultrassa tyttöä ja poika tuli. Lääkäri sanoi ultran yhteydessä, että kaikki on niin hyvin kuin vain voi olla, mutta syntymän jälkeen lapsella todettiin kuitenkin rakennepoikkeavuusoireyhtymä. Hänellä on useita rakennepoikkeavuuksia, jotka tarvitsevat leikkaushoitoa, muttei onneksi mitään vakavaa ja lapsi on ns. normaalisti kehittynyt, puuhakas taapero. Ja tästä olen tietysti äärimmäisen kiitollinen. Olen joskus miettinyt, mitä olisin tehnyt, jos lääkäri olisi huomannut rakennepoikkeavuudet. Olisinko tehnyt abortin, sillä minähän halusin ”terveen ja täydellisen lapsen”? Varmaan silläkin olisi ollut merkitystä, mitä ja miten lääkäri olisi sanonut (olisiko esim. luullut asiaa pahemmaksi kuin se onkaan). Näin jälkikäteen tuntuu ihan kamalalta, jos olisin tehnyt abortin. Lapsihan on terve ja täydellinen. Mitä siitä, jos kehossa on pari leikkausarpea. Ne haalistuvat ajan myötä, mutta abortin jättämä arpi ei haalistuisi varmaan koskaan.

No mä olen aikalailla eri mieltä tosta sanonnan tarkoituksesta ja koen myös, että sulta meni mun pointti ohi. Nimimerkki nanneri avaa asiaa tossa alempana hieman lisää.

Ihanasti kirjoitettu teksti<3 Meinasi ihan itku päästä. Sitten joskus jos meille toinen lapsi suodaan niin tottakai toivon, että hän olisi tyttö, koska esikoinen on poika. Mutta poika olisi ihan yhtä tervetullut. Meillä todella halutaan vauvaa ja sillä sukupuolella ei ole mitään merkitystä 🙂 Esikoisesta minulla oli kokoajan vahva poikaolo ja jos ultrassa olisi selvinnyt muuta olisin ollut muutaman päivän kauhuissani, mutta lopulta sopeutunut asiaan ja rakastanut lasta ihan samalla tavalla 🙂

Meillä kyllä varmaan jouduttaisiin keskeyttämään raskaus, jos varhaisessa vaiheessa jotain poikkeavaa selviäisi, mutta jos vauva syntyy erilaisena niin sillä ei ole meille sitten enää mitään merkitystä 🙂 Pääasia tosiaan on, että vauva syntyy elävänä !

aiemmasta blogitekstistäsi koskien samaa aihetta löytyy sinun kirjoittamana tuo kritisoimasi ”kunhan on terve” teksti.

Anette - Operaatio Äiti.

Mä tiedän, olenhan mä sen itse kirjoittanut. Miksi sieltä löytyy erilainen teksti? Koska se oli kolme vuotta sitten. Ihminen kasvaa vuosien aikana tosi paljon. Sillon ajatukset lapsen suhteen oli vielä tosi epäkypsät ja en nähnyt samalla tapaa kokonaiskuvaa. Oli kyse esikoisesta 🙂 Miksi en poistanut tekstiä? Koska sillon todella olin tota mieltä enkä ole sanani syöjä.

Sanoitit ajatukseni <3

Minullakin särähtää korvaan tuo ”kunhan on terve”. Toisaalta ymmärrän, että ihmiset tarkoittavat sanoa sillä, että sukupuolella ei ole suurta merkitystä, mutta sillä, onko lapsi terve, on. Mutta silloin, kun odottavana äitinä kuulin nuo sanat, minusta tuntui, kuin vauvani ei olisi saanut syntyä, jos hän ei olisi ollut terve. Että sairas lapsi ei olisi kelvannut, vaikka hän oli minun silmissäni kallis ja rakas. Ehkä ajatus on tuossa lausahduksessa oikea, mutta muotoilu pielessä.

Minusta on hyvä, että tunnistatte toiveenne lapsen sukupuolen suhteen. Rehellisyys itselle antaa myös paremmat lähtökohdat ajatusten järjestämiselle silloin, jos ilmaantuu hämmentäviä pettymyksen tunteita.

Minä olen varautunut molempien lasten kohdalla enemmän poikaan, mutta tyttöjä on tullut 🙂 Toisen kohdalla ultraaja sanoi sukupuolta kysyttäessä ”Pojaksi minä olin sen katsovinani” mutta kun katsoi uudelleen, niin vakuuttui siitä, että lapsi on varmasti tyttö. Jostain syystä silloin meni muutama päivä, että sopeuduin tyttöajatukseen. Luulen, että ehdin jo noiden ultraajan sanojen seurauksena mukauttaa ajatukseni poikaan ja sitten ne täytyi järjestää uudelleen. Pitkään harmistus ja hämmennys ei tosin kestänyt ja olen huippuonnellinen tytöistämme.

Kyllä sallittua on tunteensa antaa tulla ja harmituksen läpi käydä, jos toiveissa on ollut toinen kuin ultrassa on näkyny.
Omalla kohdalla menee varmala päiviä kunnes sisäistän pojan kasvavan sisälläni. Poikien maailma on niin kaukainen ja vieras…Rahkeidensa eli voimavarojensa mukaan ihmiset odottavat. Eli jos on erittäin sairas sikiö niin kyllä päätös on odottajalla.

Tämä blogiteksti olisi voinut olla minun kirjoittama, jaan siis ajatuksesi! 🙂 Ei minunkaan suuhun sovi lause ”Ihan sama, kumpaa sukupuolta lapsi on -kunhan on terve”. Omat ja läheisten sairaudet on saanut minut miettimään näitä asioita syvemmin. Itse sanon mieluiten näin ”Lapsen sukupuolella ei ole merkitystä, mutta toivon että hän olisi onnellinen elämäänsä.” Tottakai silti ensisijaisesti toivon tervettä lasta, tietysti.

Minä taas en ymmärrä sitä, mitä kertakaikkiaan voi olla vikana siinä toiveessa, että lapsi olisi terve! Itselläni oli vaikea alku raskaudessa ja monenlaisia tutkimuksia, ajatuksia ja pelkoja tuli käytyä läpi. Ja faktahan on, että todellisuus paljastuu vasta synnytyksessä, kaikkea ei ikinä voida havaita tai tutkia. Mutta kyllä silti, ihan 100% ensisijaisesti toivon, että kunpa lapsemme olisi terve! Mitä muuta edes voisin toivoa ja miksi. Sukupuolella taas ei ole ollut minulle mitään merkitystä.

Anette - Operaatio Äiti.

Eihän siinä vikaa olekaan? Ei kukaan ole kommenteissa saati minäkään niin sanonut 🙂
”Tottakai jokainen vanhempi toivoo ensisijaisesti tervettä lasta ilman lisähuolia ja haastavampaa elämää. Tyttö tai poika, kunhan on terve – ei kuitenkaan sovi omaan suuhuni.” Tässä sitatoitu siksi, että ymmärrät tekstin olleen omalle kohdalle kirjoitettu. Eihän herranjestas terveen toivomisessa ole yhtään mitään vikaa. Jokainen tekee tän tavallaan. Jakaantuu vähänku kahteen. Kummankaan olematta sen enempää oikeammassa. Kyllä minäkin toivon tietenkin, että lapsi on terve. On väliä myös s7llä olenko minä terve tai sukulaiseni, mutta omalla kohdalla vein ajatusta pidemmälle, että ”kunhan on terve” saa jatkoa ”kunhan saan lapseni elävänä syliin” 🙂

Mä en ole vielä raskaana, mutta kovasti yritetään ;D Ja itse toivon enemmän tyttöä, ja mieheni poikaa. Ja olemmekin yrittäneet tyttöä, netistä löydettyjen ohjeiden mukaan. Ja kaverit joiden kanssa olen asiasta puhunut, sanovat aina (ei nyt ihan suoraan) että muista se että sieltä voi tulla se poikakin. Ettei sitten ala kaduttamaan koko lapsi. Mä en ymmärrä…Jos mä toivon enemmän tyttöä, ei se tarkoita että voisin luopua pojasta. Tottakai rakastaisin poikaa yhtä päljon!
Ja tohon lapsen terveyteen liittyen. Niin jos sikiöllä/vauvalla näkyisi todella ”paha” kehitysvamma tai vastaava, joutuisin todella tarkkaan miettimään mitä tekisin. Jo täysin terveessä lapsessa olisi todella iso vastuu. Entä sitten jos lapsella olisi vaikea kehitysvamma.. En tiedä olisiko meistä hoitamaan hänen erikois tarpeitaan.Mutta toisaalta itse olen aina ollut aborttia vastaan. Enkä luultavasti koskaan voisi sitä itse tehdä.
Oletko muuten kokeillut kiinalaista raskauskalenteria? Se näyttää 90% varmuudella kumpi on tulossa 😉 Ja ainakin mun kaikilla kavereilla (jotka nyt lähiaikoina on saannut lapsia) se on pitänyt paikkaansa! 😀 Kannattaa kokeilla! Sen mukaan me ollaan vähän kateltu kuukausia että millon se ehkäisy kannattaa jättää pois 😉 Millon on tyttö kuukaudet 😀

Mihinköhän perustuu tietosi, että kiinalainen raskauskalenteri muka näyttäisi 90% varmuudella kumpi on tulossa? 😀 ei meinaan todellakaan pidä paikkaansa! Mun esikoisen (nyt 1v) raskauden aikana perustetussa samassa kuussa synnyttäneiden fb-ryhmässä on 24 mammaa, joilla n. Puolella on jo ennestäänkin lapsi/lapsia.. Tehtiin joku aika sitten gallupia, että kuinka monen raskaudessa kyseinen kalenteri oli näyttänyt sukupuolen oikein, niin lopputulos oli, että reilusti alle puolessa raskauksista! 😀 joten sanoisinko, että melko kaukana tuo sinun väite 90% paikkaansapitävyydestä.

Kauniisti kirjoitit ajatuksistasi! Näin erityislapsen äitinä kalskahtaa korvaan juurikin tuo lause ” ei sukupuolella väliä, kunhan on terve”. Eikö jollain tapaa poikkeava lapsi kelpaa? Eikö hän olekaan enää toivottu? Kaikki poikkeamat eivät näy verikokeissa tai muissa raskauden aikaisissa testeissä. Vielä synnytyksen aikanakin lapsi voi vammautua. Tai myöhemmin elämänsä aikana. Itse sain tietää tyttöni downin syndroomasta rv 24 ja kävin juurikin tuon mainitsemasi kysymyslistan päässäni läpi. Päätimme miehen kanssa jatkaa raskautta, ja se oli oikea päätös meille. Nyt päiviämme ilostuttaa 1,5v down-tyttö ❤

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.