Brio
29.1.2015

Pojan punaiset nukenrattaat

Pojan punaiset nukenrattaat


”Miten voit pukea pojallesi sukkahousut? Ei poika voi pitää yllään pinkkiä! Nuket ovat tyttöjen juttu!” ..ja muita lennokkaita heittoja. En allekirjoita edellisistä väittämistä yhtäkään. Sukkahousut ovat lämpimiä sekä käytännöllisiä vauvoilla, pinkki näyttää todella hyvältä esimerkiksi Navy bluen kanssa ja nuken avulla poikakin oppii huolenpitoa sekä hoivaamista.
Tuntuu, että joillakin on joskus päähänpinttymäksi asti tapana korostaa tytön ja pojan eroa esineiden sekä vaatteiden avulla. Puhutaan tyttöväreistä ja poikien leluista. Mielipiteitä aiheen suhteen on monia. Onkin totaalisen väärin tuomita tai katsoa pitkin nenänvarttaan, jos ajatustapa ei kohtaakaan ihan jokaisessa asiassa toisen kanssa. Itse olen sitä vastaan, että lapsia ohjataan liikaa johonkin tiettyyn suuntaan. Määritellään, että mistä saa kiinnostua ja mistä ei. Sanoisin pehmennetysti, että se kuulostaa vapauden riistämiseltä. Jokaisella pitäisi olla oikeus päättää mitä haluaa tehdä, mitä haluaa pitää päällään tai mistä haluaa tykätä.
Pekka (4v) kävelee kaupungilla jaloissaan pinkit saappaat, Tiina (7v) esittelee koulussa ylpeänä formulapaitaansa kavereilleen ja Topi (2v) lykkii Ikean käytävillä punaisia lastenrattaita. Mikä on ensimmäinen ajatuksesi? Mitä sinä näet? Minä näen luultavasti iloiset kasvot, nauravan suun ja ylpeänä kiiluvat silmät. Huomaan päättäväiset askeleet ja kirkkaan määrätietoisen äänen.
On vain surullista, että moni ihminen kuuntelee ympäristöstään kaikuvia kuiskauksia sekä mielipiteitä. Sitä annetaan massan nauraa erilaiselle, porukan hihitellä poikkeavalle. Se päivä, kun poikani menee päiväkotiin tai kouluun tulee olemaan mahdollisesti rankka. Aion nimittäin opettaa, että omista mielenkiinnonkohteista ei tule mistään hinnasta luopua. On tärkeää pitää kiinni niistä asioista, jotka tuovat itselle sitä pientä mielihyvää – iloa. Tiedän, että massasta poikkeaminen on melkein sama, kun leimaisi otsaansa kiusatun leiman. Niin väärin.
Kysyn itseltäni usein, että haluanko lapseni hukkuvan muiden joukkoon ja pysyvän sillä ”oletetulla” tiellä? Haluanko, että oman tahdon ääni kukistetaan? Vai otanko sen kiusatun pojan riskin ja kasvatan lapseni uskomaan suoraan omaan itseensä? Oli se sitten nuket, heppapaita tai vaaleanpunainen pipo.. siitä tulisi mielestäni saada pitää. Haluaisin, että näkisin tulevaisuudessa pojan, joka todella arvostaa itseään omana itsenään ja uskaltaa ylpeänä olla eri mieltä muiden kanssa, vaikka eteen tulisi mitä! Aion vahvasti pysyä matkassa mukana ja tukea sitä oman persoonan kehittymistä enkä iskeä pientä lasta tiettyihin raameihin.
Haluaisin lopuksi nostaa yhden ajatuksen ilmoille; kuka lapsista lopulta opettaa kiusaajia? (Ja kyllä; koulut ovat täynnä kiusaajia ja niitä lapsosia, jotka miltein syövät elävältä sen yhden, joka poikkeaa massasta..) Keneltä lapsi oppii sen, ettei poika saisi tykätä pojasta tai tyttö rakastaa autojen kanssa puuhastelua? No meiltä vanhemmilta tietenkin ja sitä kutsutaan kasvattamiseksi! Ohjataan lasta tiettyyn suuntaan ja viedään ne omat ajatukset/uskomukset eteenpäin. Minä en halua kasvattaa kiusaajaa tai ahdasmielistä lasta enkä pakottaa mihinkään. Haluan kasvattaa pojan, joka käyttää päätään ja omaa kyvyn ajatella itse. En toki vanno onnistuvani, koska en ole täydellinen tekemisissäni ja kaikkeen ei ole vain yhtä vastausta. On tietenkin mahdollista, että pojan mielipiteet tulevat eroamaan omistani esimerkiksi homoavioliiton, eettisyyden tai ihan minkä tahansa suhteen. Silloin se tarkoittaa sitä, että olen onnistunut tavoitteessani; poika osaa olla eri mieltä myös minun kanssani.

Kommentit

Kommentoin vähän myöhässä, mutta kun on niin vahvoja mielipiteitä niin pakkohan niitä on kertoa.

Heti mainittakoon, että mielipiteeni perustuu niin lapsuuden kokemuksiini, kuin parinkymmenen vuoden työsarkaan avustajana kouluissa ja päiväkodeissa. Toisen ihmisen kokemus viereisessä päiväkodissa voi olla tyystin eri…

Noin yleisellä tasolla minusta tuntuu, että tyttöjen tasa-arvosta tai lasikatoista ollaan tietoisempia. Tyttöjä rohkeammin ohjataan, tai ainakin sallitaan poikamaisina pidetyille alueille, joita ehkä osittain nykyisessä kilpailuyhteiskunnassa pidetään hyveinä, samalla kun käsitys pojasta on oikeastaan viimeaikaista sukupuoli neutraalia suuntausta lukuun ottamatta pysynyt aika jäyhänä.

Pieninä esimerkkeinä mainittakoon että tyttöjä on pitkään kannustettu vaikka joukkue urheilun pariin, mutta poika tanssimassa on silti harvinaisuus. Tyttöjen kalsarivallankumous taisi tapahtua joskus yhdeksänkymmentäluvulla, eikä sen jälkeen kukaan ole ollut kiinnostunut onko tytöllä jalassa pitkikset tai leggingsit, kunhan on jotain lämmintä.

Sama tarina tapahtui myös henkilökohtaisemmalla tasolla kun juttelin ystäväpariskuntani kanssa, heidän esikoistyttönsä esitteli sankollista leikkiautoja, osa pinkkejä, osa punaisia, mutta kyllä sieltä muutkin värit löytyivät. Siinä sitä oikein ääneen ihasteltiin että miten on moderni perhe, kunnes puhe kääntyi tulossa olevaan poikaan ja siskolta jääviin vaatteisiin. Perheen emäntä kailotti kovaan ääneen että heidän poika ei sukkahousuissa kulje, maksoi mitä maksoi.

Toinen mieleenpainuva tarina koski aistiyliherkkää poikaa joka olisi halunnut käyttää sukkahousuja. Siinä sitä kanssa riitti asenteita niin koulussa kuin kotonakin.

Loppu kanetiksi mainitsen, että löysin lapsena ullakolta isosikoni vanhat leikkirattaat. Äitini ei voinut sietää sitä vaan etsi suvusta oikean tytön jolle ne piti lahjoittaa heti. Siitäkin huolimatta hoiva viettini säilyi ja ansaitsen sillä nykyisin elantoni.

Minun 4v poika halusi itselleen kaupasta pinkin pipon, en ostanut kun ei ollut tarvetta. Kerroin kavereilleni siitä niin reaktiot oli melko kielteisiä, no ei nyt pinkkiä pojalle, hyvä ettet ostanut! Yhden kaverini mielestä se on erikoisuuden tavoittelua kun pojalle ostetaan pinkkiä ja nukenrattaita, mutta kuitenkin tytöt saavat leikkiä autoilla ja pukea poikavärisiä vaatteita. Meillä saa ilmaista itseään vaatteilla kotona sekä pihalla, tietysti sään sallimissa rajoissa. Toivottavasti onnistun kasvattamaan lapsista itsevarmoja ja suvaitsevaisia tyyppejä. Ja jos poikani haluaa pukea pinkkiä niin se sallittakoon. Inhottavaa tollanen ahdasmielisyys.

-Emilia

tuli vielä mieleen eräs tärkeä asia, että lapsellahan ei siis ole syntyjään moraalitajua, siis oikean ja väärän tajua vaan vanhempien pitää opettaa ne asiat. Kun joku tuossa ylempänä kirjoitti, että toivottavasti ymmärtävät oikean ja väärän. Lapset eivät sitä ymmärrä siis varsinkaan pienenä vaan oppivat..

ehkä voi olla noinkin, itse en sitä vain usko. Niin kuin en sitäkään, että ihminen voisi syntyessään olla jo paha. Puhuin lähinnä siitä, että ihminen ei ymmärrä yhtään ainakaan vielä alle kolmevuotiaana mikä on oikein ja mikä väärin, koska lapsi ei pysty kykene moraaliseen ajatteluun. Lapsi toimii silloin mallien ja kasvatuksen (oppien) mukaisesti. Ja totta kai muukin ympäristö ja myös geenit vaikuttavat, mutta yleensä vanhemmat luovat kasvatuksellaan sen pohjan.

Asia ei oo välttämättä ihan noinkaan. Kannattaa tutustua esim. tähän https://www.youtube.com/watch?v=FRvVFW85IcU Myös muissa tutkimuksissa on tullu esiin seikkoja, jotka puoltaa sitä, että jo vauvoilla on alkeellinen moraali. Samalla tossa nostetaan esiin myös ihmisessä sisäsyntyisesti oleva ikävä puoli. Aihetta tulee toki tutkia paljon lisää.

Kasvatuksella sitte vahvistetaan tiettyjä käyttäytymismalleja ja tuetaan lapsen kasvua aina johonkin suuntaan. Ja siihen lapsen kasvuun ja kehitykseen ei vaikuta ainoastaan vanhemmat ja muut kasvattajat vaan myös ne vertaiset ja muut lapset, jotka siinä ympärillä toimii.

Kiusaamisasiaan voisin sanoa sen verran, että vaikka kuinka lapsesta kasvattais avarakatseisen niin siitä voi silti tulla kiusattu/kiusaaja, koska asiaan vaikuttaan niin moni muukin asia, mm. lapsen sosiaaliset taidot. Eli sen lisäks, että kasvattaa lapsestaan muita hyväksyvän ja kohteliaan niin kannattaa myös tukea sen sosiaalisia taitoja muiden lasten kanssa.

tästä tuskin on olemassa mitään absoluuttista totuutta! Kyllä mä uskon, että vanhempien malli vaikuttaa monessa asiassa. Eri asia on tietenkin sekin millainen lapsi on luonteeltaan ja muun ympäristön vaikutus. En usko, että Anette tarkoitti, että tämä kirjoitus pitäis ymmärtää jotenkin mustavalkoisesti.. Tyttöni oppi ensimmäisenä päiväkotipäivänä, että sininen ja musta ovat poikien värejä. Toisaalta huvittavaa mutta toisaalta jotenkin surullista. Oon sanonut kyllä, että tyttöjen ja poikien värejä ei ole, kaikki voivat käyttää juuri niitä värejä kuin haluavat. Onneksi tytölle on kelvannut vielä sininen ja mustakin jossain määrin. No eiköhän se muutenkin muutu viim teini-iässä 🙂 tytön syntymän jälkeen oon kyllä yrittänyt mahdol. Vähän arvostella muita ihmisiä tai esim. Omaa ulkonäköäni. Ja tytöllä on sekä nukkeja että autoja leluina. Tosin kyllä leikkii yleensä nukeila mieluummin. Luulen, että maalaisjärjellä ja sopivalla määrällä empatiaa/suvaitsevaisuutta ja rajoilla pääsee jo aika pitkälle 😉 niin onpahan ainakin koittanut antaa hyvät eväät elämään. Ja oikeasti meidän 4-vuotias ymmärtää jo aika paljon asioista ja hänen kanssaan voi keskustella tosi hyvin jo.

Omat vanhempani olivat hyvin homo foobisia, minusta ei tullut sellaista, oamt vanhempani olivat hyvin rasistisia, monusta ei tullut sellaistakaan, omat vanhempani olivat hyvin ahdasmielisiä, sekin hyppäsi ohi kohdallani. Mielipiteet ja asenteet ei siis aina siirry vanhemmalta lapselle, ei hyvät mutta ei pahatkaan.

Olen huomannut monesti että suureen ääneen suvaitsevaisuutta huutelevat ovatkin itseasiassa vähiten sitä mitä kiljuvat olevansa.

As I said.. monta kertaa vieläpä 😉 Ei se oo absoluuttisesti seuraus.

Mutta joillain niin tapahtuu. Siks musta on tärkeetä, että antaa lapsen kasvaa omiin mielipiteisiin eikä tyrkytä omiaan liiaksi 🙂

Anette, oletko oikeasti sitä mieltä, että koulukiusaajia kasvatetaan kotona? Samalla logiikallahan sitten myös kouluampujia ja muita hirmutekoihin syyllistyviä kasvatetaan kodeissa? Eikö mielestäsi ole liian helppoa aina syyttää vanhempia? Eikö lapsen tulevaisuuteen ja tekoihin vaikuta muut asiat, kuin kotikasvatus? Entä ne/me, jotka kasvamme laitoksissa, ilman kauniin ydinperheen suomaa turvaa? Tuomittuja epäonnistumaan? Puhut kovasti avarakatseisuudesta ja avoimesta ajatusmaailmasta, mutta onko se sittenkään sitä?

Itse haluan antaa poikieni kasvaa sellaisiksi, kuin kasvavat. Asetan rajat ja annan rakkautta mutta en osoittele suuntia sen enempää. Toivon, että ymmärtävät oikean ja väärän jo varhaisessa vaiheessa, varma en tietenkään voi olla. Voin vain toivoa parasta.

Ei, en mustavalkoisesti. Joo, mutta en joka tapauksessa.

En puhu ääripäistä ikinä. Ei ole kahta vaihtoehtoa. Puhun siitä, että omat mielipiteet siirtyvät eteenpäin lapsillemme, joka aiheuttaa sitten mahdollisesti kiusaamista.

Ei pidä suoraan väittää, että uskon johonkin. Koska mun mielestä mikään ei tosiaan koskaan tarkoita absoluuttisesti jotakin. Saatan heittää pointin ilmoille blogissa, yleensäkin luen itse sellaiset esimerkeiksi. Vaikkapa 10% tai 30% tai vaikkapa 70% tapauksista voi olla sellaisia.

Uskon, että ymmärrät kyllä mitä tarkoitan 🙂

Kyllähän mäkin annan poikani kasvaa omaan suuntaansa. Rakkaudella ja sopivalla määrällä rajoja elämässä mennään siihen omaan suuntaan. Kuten säkin kirjotit. Siihen mä uskon. En aio sanoa, että joku mielipide olisi väärä tai oikea omasta uskomuksesta välittämättä. Aion siis nimenomaan välttää sitä, että syötän toiselle omia ajatuksiani. Antaa lapsen itse kehittyä uskomaan omanlaiseensa maailmaan. Mun tehtävä on rakastaa, huolehtia ja siinä sivussa vähän ohjata 🙂

lapseni oppi muistaakseni heti ensimmäisenä päiväkotipäivänä, että musta ja sininen on poikien värejä..mua lähinnä huvittaa tuo, vaikka se onkin toisaalta jotenkin surullista.. olenkin sanonut jo aika monta kertaa, että ei ole olemassa erikseen tyttöjen ja poikien värejä. Tyttöni lempiväri on pinkki kuulemma, mutta edelleen kuitenkin ”suostuu” käyttämään esim. Sinisiäkin vaatteita. Autojakin on jonkin verran ostettu leluiksi, vaikka enimmäkseen leikkii nukeilla ja vastaavilla. Asiasta ei siis tehdä mitään suurta numeroa, vaan tyttö saa rauhassa kasvaa omana itsenään. Eli en siis tyrkytä. Ehkä mulla on kuitenkin sellainen pieni asia mikä joskus vaivaa. Minulle ostettiin lapsena paljon sinisiä vaatteita ja muistan kuinka olisin halunnut vaaleanpunaisia välillä :/ niin ehkä nyt ihan vähän otan sitä vahinkoa takaisin.. Mutta voi olla, että vielä helpommin poika leimautuu ”tyttöjen vaatteista” kuin tyttö ”poikien vaatteista”.. Hyvä asia kasvatuksessa on ainakin mun mielestä se, että koittaisi vähentää kaikenlaiset toisten ihmisten arvostelut mahdollisimman minimiin ainakin siis lapsen kuullen ja miksei muutenkin. 🙂

Olin aikanaan harjoittelussa eskarissa, jossa oli myös pieni poika joka tykkäsi leikkiä prinsessaleikkejä tyttöjen kanssa. Vanhemmat kuulivat tästä jotakin kautta, soittivat sitten eskariin ja sanoivat että ei ole pojalla lupa tällaisia leikkejä leikkejä, vastaisuudessa käskekää muiden poikien mukaan leikkimään ”poikien leikkejä”. Ei siinä auttanut paljoa sanella lapsen omista mielenkiinnonkohteista tai mistään, vanhemmat oli selkeesti liian tuohtuneita sitä asiaa ymmärtämään. No, pojalta pari kertaa kysyttiin kiinnostaisiko mennä vaikka muovailemaan poikien kanssa tai jotain, mutta vastaus oli aina ei, joten sinne sai sitten jäädä pukemaan tiaraa ja ballerinahametta tyttöjen kanssa. En tiedä miten asia sitten eteni, kun oma harkkani päättyi aika pian sen jälkeen. Mutta muistan miten kummastelin vanhempien reaktiota, en ollut itse koskaan ajatellut että lapsille voisi leikkien ja lelujen kanssa mitään sukupuolirajoja edes asettaa…

T: Tyttö, joka leikki koko lapsuutensa Legoilla ja Actionmaneilla veljien kanssa ja eli silti (tai juuri siksi) kuin prinsessa 😀

Sä se jaksat jeesustella, nettikiusaajien kärkeä.

Kumpi meistä tässä on kiusaaja? Minä, joka kirjoitan aika rennolla kädellä mielipiteitäNI henkilökohtaisessa blogissani kohdistamatta niitä kehenkään vai sinä, joka lauot anonyymina kommentteja pyrkimyksenä loukata/jakaa ikävää mieltä.

Kannattaa joskus pysähtyä miettimään.

Meidän ppika käytti aikoinaan sukkahousuja eikä olisi tullut mieleenkään ajatella, että eihä pojalle niitä voi laitta. Samainen poika toivoi varmaan useamman joulun nukkekotia ja lopulta sai sen. Seuraavana jouluna toivoi siihen alakertaa ja sai myöskin sen. Leikkiin myös ns.”normi” poikaleikkejä, mutta rakastaa leikkiä nukkekodillaan myös. Meidän tyttö taas leikkii autoilla ja on varsinainen rämäpää. Pukeutumisen suhteen kumpikin olleet hyvin avoimia. Varsinkin tytön olen pukenut useinkin hyvin poikamaisiin vaatteisiin, kuitenkaan mekkoja ja prinsessa unelmia unohtamattakaan. Ja minusta värit on vain värejä. Yhtälailla voin pukea pojalleni pinkkiä kuin tytölleni sinistä. Todella hyvä kirjootus Anette.

Minusta on hauska, että jos perheessä on sekä tyttöjä, että poikia, niin on ihan ok ja yleensä tietysti toivottavaakin, että lapset leikkisivät keskenään sukupuolesta riippumatta. Siinä tapauksessa ei ole koskaan väärin tai paha juttu, jos poika leikkii tyttöjen kanssa kotileikkejä tai tyttö poikien kanssa autoleikkejä. Mutta auta armias, jos pelkät pojat keskenään leikkivät tyttöjen leluilla, jotka niille on vartavasten ostettu tai päin vastoin. Sama juttu tuntuu olevan vaatteiden kanssa. Jos perheessä on ennestään vaikkapa tyttölapsi tai useampikin, niin on ihan oikein ja luonnollista kierrättää sille pojalle ne sukkahousut, mutta muuten se on ihan kamalaa lapsen sukupuolen häivyttämistä (joka sitten kyllä on minusta väärin).

Itsellänihän ei vielä lapsia ole, mutta lueskelen näitä blogeja aika ahkerasti ja tämä juttu on pistänyt silmään. Itselläni on yksi pikkuveli ja kaksi pikkusiskoa ja kyllä se veliraukka on joutunut tyttöjen leikkejä leikkimään ja minä raukka olen ollut kiinnostunut autoista, mopoista ja traktoreista. 😉 Veljestä on tullut konemies, jossa on pahasti sukupuolirasistisia piirteitä kaikista niistä nukkeleikeistä, prinsessaleikeistä ja kynsien lakkailuista huolimatta, joita lapsena harjoitettiin. 😀

Sä itsekkin oot ollu kiusaaja, johtuiko se sun kasvatuksesta ja kotioloista? Toivottavasti opetat pojallesi jotain muuta mitä ite oot harrastanut, eli julmaa kiusaamist.

Ajatus/kirjoitusvirhe. Eli sana puuttuu välistä. Ja luulen, että säkin tajusit sen 🙂

Eli täydellisesti käyttäytyvää lasta. Myös poikani tulee varmana tekemään virheitä elämässään. Oli ne sitten virheitä yhteiskunnan, mun tai jonkun muun mielestä.

Ymmärrät varmasti mitä meinaan 🙂

Millainen on sitten täydellinen lapsi? :O

En ollut kiusaaja koulussa, en ole kiusaaja töissä enkä ole kiusaaja tänään, en huomenna enkä tulevaisuudessakaan.

Kiukkuisia ajatuksia, lipsahtaneita sanoja tai vanhoja riitoja en saa tekemättömiksi. Niitä kadun syvästi. Mutta jokainen tekee niin joskus sinä, minä ja myös poikani. Ei ole ihmistä, joka pystyisi elämään ”tahrattomana” koko elämänsä. Tärkeintä on silloin osata lopettaa, katua ja pyytää anteeksi. Ne on niitä pieniä eroja, jotka rakentuvat ”kiusaajan” ja ”ihmisyyden” välille.

Kukaanhan ei tässä maailmassa ole täydellinen. En minäkään, tiedän sen. Tiedän, etten saa kasvatettua täydellistä lasta.. mutta aion yrittää parhaani aina. Ohjata niihin arvoihin, joissa toisen loukkaaminen ja satuttaminen on väärä teko.

Kiusausta en yleistäisi kotioloihin, on varmasti tapauksia joissa siellä kotina olevat asiat purkautuu kiusauksena, mutta tiedän usean tapauksen jossa kotiolot on loistavat, järki toiminnassa vain kadoksissa.

Nuo väri ja leluasiat on joissa ei ole oikeaa eikä väärää, jokainen makunsa mukaan, tärkeintä kai olla arvostelematta toisen tapaa, puolin ja toisin. Se että ei ymmärrä toisten tapoja, kertoo vain ahdasmielisyydestä, etenkin jos sen suureen ääneen tuo julki.

Ei pidäkään yleistää. Esimerkkejä esimerkkejä. Toisilla se johtaa kiusaamiseen, toisilla epävarmuus, toisilla luonne tai väärä kasvatus jne. Ei kukaan vanhempi lapsestaan kiusaajaa halua, että en tässä nyt sinänsä ketään sormella osoittele. Mutta paljolti niihin asioihin vaikuttaa koti. Jos vanhemmat puhuu neekereista, oppii lapsikin siihen. Jos äiti on homofobinen, lapsestakin voi tästä syystä kasvaa homojen haukkuja. TAI VASTAAVAA. Nää oli esimerkkejä edelleen 😀

Ei mustakaan ole oikeaa eikä väärää makujutuissa. On vain mielipiteitä ja katsomuskantoja asioihin. Tässä mun blogissa mä juurikin toin oman kantani esiin, koska kirjoitan meidän/mun elämästä. Se on hienoa, että löytyy vastakommentointia. Ahdistais, jos kaikki olis vaan samaa mieltä :s

Ja hyvä, että ymmärtää toisten tapoja. Niin mäkin teen itse lopulta. Saatan kirjoittaa aiheesta mielipiteen tasolla. Se omakohtainen ajatus. Mutta jos kadulla tulee joku vastaan ja tekee toisinkuin mä.. ei mun sormi siitä nouse. Tuskin kiinnitän huomiota ja vaikka kiinnittäisinkin, ei se sitä ihmistä ”pahenna”. Tekee vaan erilaiseksi kasvattajaksi 🙂

Olen kanssasi samaa mieltä. Meillä poika sai lahjaksi keittiön ja astioita, koska tykkää niillä leikkiä. Mutta pinkkejä vaatteita tai sukkahousuja ei ole eikä tule. Kaappi on täynnä vihreää ja sinistä, myös oranssia ja keltaista löytyy. Tämä tosin johtuu siitä, että olen itse pienestä pitäen inhonnut sukkahousuja. Enkä omista yhtään punertavaa vaatetta, koska en tykkää punaisesta värinä. Olen vain niin tykästynyt vihreän/sinisen sävyihin, että se on nähtävissä pojankin vaatteissa. Ja niitä on oma kaappikin täynnä. Mutta minusta on yksi ja sama, minkä väristä vaatetta lapsille laittaa.

Mä en onneksi ole törmännyt tuollaiseen 🙂 oma poikani sai joululahjaksi nuken ja kaikki vain kyselivät, mikä on nuken nimi 🙂 perhekahvilassa kaikki leikkii kaikilla leluilla ja juuri eilen näin pojan pinkissä haalarissa 🙂 en ole ikinä edes ajatellut että jonkun mielestä olisi tyttöjen ja poikien leluja 🙂 ehkä nämä jyrkät mielipiteet vaihtelevat paikoittain? 🙂 ihanat rattaat!

Kiva teksti ja kivat rattaat. 🙂 Meiän samanikäinen tyttö työntelee rattaita myös oikein mielellään (mutta autot ovat silti aina leluista viehättäneet eniten!).
Kirjoitin myös blogissani samasta aiheesta.

Lapsesta voi kasvaa ahdasmielinen ja kiusaaja vaikkei häntä sellaiseksi kasvateta. Ne kasvatusopit saattaa unohtua ja toteutetaan jotain aivan päinvastaista, mutta ehkäpä tulet sen huomaamaan, että aina ne vanhemman opit ei päätä pakota.

Yksi haluaa kasvattaa sukupuolettomasti, toinen sitten pitää tiukasti kiinni niistä sukupuoli tyypillisistä asioista, kumpikaan ei toistaan huonompi, ne kun on niitä omia valintoja, ken niistä tuomitsee toisen, vaikkapa vain ”en ymmärrä” sanoilla, syyllistyy siihen mistä toista suomii.

Koulukiusausta en yleistäisi kasvatukseen liittyväksi, enkä sitä että koulut olisivat pullollaan kiusaajia. Kiusaajia ja kiusattuja tulee monenlaisista kodeista, enää ei voi katekorioida nätä yhteen ja tiettyyn malliin, näitäkään. Yleistäminen on asia jota kannattaa välttää, tulee huomaamattaan leimanneeksi ihmisiä ja perheitä, ei hyvä.

Niin, toinen haluaa kasvattaa toisin ja toinen toisin. Tässähän postauksessa mä kerroin mitä minä teen. Ja oman mielipiteeni 🙂 Puhun mun ajatuksista!

Kyllä kiusaamista paljolti voi katsoa kotioloista johtuvaksi seuraukseksi. Kasvatus, lapsen huolenpito ja kaikki tollanen vaikuttaa lapsen psyykkeeseen valitettavasti.

Meidän poika tykkäsi hoidossa lykkiä pehmoleluja nukenrattaissa. Hoitaja kysyi onko meillä kotona rattaita. Aloin katsella kirppareilta ja kaupoistakin pieniä sateenvarjorattaita, mutta kaikki olivat ällöttävän pinkkejä. Yksiäkään yhtään neutraalimman näköisiä en löytänyt. Ihan selkeästi nukenrattaat koetaan ainoastaan tyttöjen jutuksi. (Kuten myös suuri osa kaikista astiaseteistä ym!) Sitten tuli mieleen, että vanhempieni luona on ollut veljentyttöjeni vanhat rattaat, joissa on tummansininen metallinen runko ja kangasosassa siniharmaalla pohjalla pieniä vaaleanpunaisia kukkia. Ja sieltähän ne löytyivät. Ja kovasti on käytetty. 🙂 Itselläni se raja menee pinkissä. Kaikki muut värit menee.

Kun poika oli pieni, niin ostin hänelle nuken, mutta ei hän siitä välittänyt yhtään. Varmaan yli vuoden se lojui pojan huoneessa koskemattomana. Nyt sitä nukkea on sitten lykätty rattaissa huoneesta toiseen. Mutta ihan selkeästi se kuljetus on siinä se juttu, eikä mikään hoivaaminen. Samanikäinen kummityttö puolestaan hoivaa nukkejaan.

Ihanan iloinen rattaiden omistaja ! 🙂 Ja todella hyvin kirjoitettu teksti ! Meillä ainakin vielä tehdään niin kuin vanhemmat haluavat mutta heti kun poika osaa paremmin ilmaista itseään sanallisesti niin sitten mennään sen mukaan miten poika tahtoo 🙂

Oi, en osannut edes aatella ettei pojalle voisi antaa rattaita. Poika sai myös juuri eilen omat nukenrattaat ja vauvanuken 😀 ja ihan sillä ajatuksella ne ostin, että on semmoiset mitä voi lykkiä kesällä sit ulkonakin 😀 Vauvanhoitotaito on nykymiehelle tärkeä ;P Samaten naiset ajaa autoilla. Eikai nykyään enää olla ihan niin lokeroituneita, onneksi.

Hahaa! Tärkeetä, että oppii hoitamaan vauvaa pienestä pitäen! Tuleva vaimo ( tai puoliso ) kiittää sitten 😀

En mäkään kelannut ettei vois ostaa. Jotkut kelaa, siks päätin postata 🙂

Niimpä! Hyvä postaus anette! Samaa mieltä!
Törmäsin jonkun postauksen kommenttiboksissa kommenttiin, jossa kirjoittaja kauhuissaan kertoi, ettei tiennyt antaisiko hoitplapselleen leikittäväksi barbeja vai autoja kun ei nimen ja vaatteiden perusteella tiennyt lapsen sukupuolta. Herranjestas! Kai srn nyt huomaa kysymättäkin mikä lasta kiinnostaa, eikai se sukupuoli sitä kerro? 😀

Kiitos! 😀 Ja kiva että aattelet samoin.

Ja järkytyin tosta minkä selitit 😀 😀 En voi tajuta! Pitäis kuunnella halua eikä kattoa mitä siellä pöksyissä on 😉

Ihanat rattaat!
Meillä lasten hoitopaikassa saa lapset leikkiä juuri niillä leluilla joilla haluavat. Onpa siellä ollut poika joskus päällään vaaleanpunainen balettiasu ja pienet lasten korkokengät kun ollaan menty hakemaan 😉

Hyvä kirjoitus ja paljon asiaa.. Itse en varmaan omalle pojalle nukenrattaita kotiin ostais. Tai ainakin nyt tuntuu siltä, kun pojan mielenkiinto on kaivureissa. En tiä sit jos niitä ihan vaatis.. Mut ei mulle kyllä ongelma oo vaikka nukeilla leikkii.. Mut tosta kiusaamisesta.. Se on totta että me vanhemmathan niitä kiusaajia kasvatetaan! Osa omalla esimerkillä mut oon vahvasti sitä mieltä et kiusaaja on aina epävarma ihminen, joka kiusaamalla pönkittää omaa itsetuntoaan ja vie huomion omasta epävarmuudestaan. Eli jos jokainen uskaltais olla oma itsensä niin uskoisin et kiusaamista ois tosi paljon vähemmän.

Joo, eihän niitä tartte ostaa pojalle.. jos poikaa kiinnostaa joku muu 🙂 Ihan persoona kysymyshän se on!

Mä uskon myös, että jos uskallettais olla oma itse niin kiusaaminen vähentyis. Ei kiusattais niitä erilaisia. Eikä sitten taas epävarma joka pelkää kiusatuks joutumista alkais kiusaamaa 🙂

Tuo poikien sukkahousujen ja vaalean punaisen käyttö herättää kummaa kauhistelua. Eihän ne sukkahousut ole muuta kuin sukat ja kalsarit yhdessä, vähän ihonmyötäisempänä ja joustavampana kuin kalsarit. Ilman mahdollisuutta paljastaa nilkkaa ja ilman kaksikertaista puristusta nilkassa. Ennemmin ihmettelen, miksei poika voi pukea niitä sukkahousuja jalkaansa enää kouluikäisenä tai aikuisena.

Samaa mietin mä. En ymmärrä mitä väärää tai outoa tai ihmeellistä noiden käytöllä on 🙂

Suurinosa taitaa kuitenkin lapsillaan (tyttö tai poika) niitä käytätttää 🙂

Meillä on samat vaunut ja ärsyttää ne ylipositiiviset kommentit ja loppuunkulutetut aiheet kyseisestä asiasta kun ”tyttöjen lelut” ovat koko ajan korostuneesti muodissa pojilla, siis yhtäkkiä korostetaan näitä leluja, vaikka mielestäni sen pitäisi olla vain ja ainoastaan tavallinen asia, mitään sen suurempia numeroita siitä kuin me nyt suvaitaan täältä korkeuksista pinkit kukkahousut. Eli: ei pitäisi olla vastaan eikä puolesta, ne on ainoastaan krääsää, ihan sama millä värillä.

Mä ostin nuo tytölle joululahjaksi ja tiesin, että mitä tyttö edellä sen poika perässä ja niin kävi vaunujenkin kanssa, pojat haluu leikkii noilla 😉 Ainakin meijän poika <3 <3 Oho , kommentoin tähän keskelle. ihana poika ja kuvat Anette!

En minä sanontukaan että sinä olisit korostanut, tarkoitin yleensäkin aiheesta josta sinä puhut ja sitten vastakkaisesta aiheesta.

No tämä. Ihmetyttää tää nykyinen hysteria ja korostus näistä leluista ja vaatteista. Leikkiköön millä haluaa ja pukeutukoon mihin väriin tahtoo. 🙂

Ei sen tarvi korostamista olla. Enkä mä ostanut näitä vaan korostaakseni ”poikien oikeutta”, vaan siksi että lapsi halusi ja toivoi niin kovasti 🙂

Krääsäähän ne TAVALLAAN on. Tai no koen krääsän ehkä enemmän turhaksi tavaraksi, joka ostetaan pölyttymään. Nämä tuli käyttöön 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.