Yleinen
14.1.2015

Viikon blogi

Viikon blogi

Kaksplus -yhteisö esittelee joka viikko uuden blogin. Tällä viikolla se olen minä! Jee!
Sain läjän kysymyksiä sähköpostiini, joihin vastasin ja niiden vastauksien perusteella tehtiin sitten pieni kiva juttu Kaksplussan sivuille!
Nyt ajattelin siirtää vastaukset muokkaamattomina tänne bloginkin puolelle. Ne kertovat kuitenkin joitakin faktoja itsestäni ja tällainen kevyt postaus on ihan hauska idea tähän väliin.

Kuka olet eli nimi, ikä, ehkä asuinpaikka?

– Olen kohta 25-vuotias yllättävässä elämäntilanteessa elävä tyttö/nainen/äiti – miksipä sitä nyt itseään parhaiten kuvaisikaan. Tottelen nimeä Anette ja kotini sijaitsee Helsingin ”kingeimmässä mestassa”; Lauttasaaressa.

 Mistä ja miksi kirjoitat?

– Kirjoitan ihan yksinkertaisesti elämästä ilman hatusta vedettyjä lisämausteita. Kerron päivistämme, haaveilen tulevaisuudesta ja märisen menneisyydestä. Koko blogin aloitin rakkaudesta kirjoittamiseen ja tarpeesta päästä purkamaan päätä paperille. Blogia voisi kutsua harrastukseksi, terapiaksi ja elämänkumppaniksi.

 Mistä blogin nimi tulee?

– Blogin nimi juontaa juurensa yksinkertaisesti äitiyteen ja siihen liittyviin tuntemuksiin. Kerran äiti – aina äiti. Kukaan ei koskaan tule olemaan täydellinen; siitä sana ”operaatio”.

 Pahin blogimokasi?

– Oman äänen kadottaminen, lukijoiden miellyttäminen ja epävarmuuden tuoma hetkellinen hairahdus. Pitäisi muistaa, ettei sitä koskaan ole tilivelvollinen kenellekään ja säilyttää se oma päänsä tapahtui mitä tapahtui.

 Blogisi tähtihetki?

– Tähtihetkiä on monia. Olen päässyt blogiyhteisöön Kaksplussalle, saavuttanut suosiota netissä lastenvaatetuntemuksen osalta ja tehnyt upeita yhteistöitä. Ja onhan se ihan imartelevaa, että ihmiset saattavat kadulla tulla moikkaamaan, kun tunnistavat. Ehdottomasti parhaalta ja palkitsevimmalta tuntuu, kun joku kertoo saaneensa voimaa blogistani omaan tilanteeseensa.

 Mitä kasvatusneuvoa et noudata?

– Vai pikemmin, että mitä kasvatusneuvoa noudatan? Kasvatan oman harkintakykyni mukaan. Punnitsen asioita AINA vakaasti ja teen ratkaisut itse. En anna kenenkään koskaan vaikuttaa mielipiteisiini, koska lopulta vain minä itse tunnen lapseni ja tiedän minkälaisiin arvoihin hänet haluan kasvattaa.

 Mitä teet eri tavalla kuin muut äidit?

– Paljonkin, melkein kaiken itseasiassa. Huomaan herkästi olevani eri mieltä muiden kanssa ja toimivani vastarannan kiisken tapaan. En ehkä kiinnitä huomiota tiukkoihin sääntöihin tai valmiisiin malleihin, vaan vedetään aika perstuntumalta.

 Miten teillä rauhoitutaan iltaunille?

– Syödään yhteisien leikkien lomassa, suihkutellaan pitkään ja jutellaan lopuksi sängyssä päivän tapahtumista. Yksi pojan lempijutuista on nykyään ”meis”-kirjan lukeminen. (Nilviöt – Roald Dahl)

 Pelottavin hetki äitiydessä?

– Se, kun tajuaa, ettei ole hetkeä jolloin ei pelkäisi. Aina voi joku kidnapata lapsen, lapsi voi juosta auton alle tai vakava sairaus osua juuri omalle kohdalle. Pelko kulkee mukana käytännössä koko elämän.

 Tutti vai ei?

-Miksi ei, jos lapsi sen tarvitsee? Sehän tuo lohtua ja helpottaa pienen lapsen oloa hetkellisesti. Olisi tavallaan itsekästä olla käyttämättä tuttia, jos siihen on tarve vain sen takia, että siitä luopuminen on hankalaa. Meillä poika luopui tutista ennen 2v ikää.

 Kestovaippa vai kertakäyttövaippa?

– Ajattelen usein ympäristöä ja siksi pidän kestovaipoista. Ekologisuus on plussaa ja se, ettei tarvitse kantaa jatkuvasti vaippoja kaupasta. Ahdistaa ajatus vaippavuorista kaatopaikalla. Toki on tilanteita, jolloin kertikset ovat se helpompi vaihtoehto. Tulee käytettyä molempia.

 Karkkipäivä vai ei?

– Ei. Tosin ei siksi, että kieltäisin karkin. En vain ole rutinoitunut ihminen ja meillä syödään herkkuja ”oikeissa” tilanteissa. Totaalikieltämistä parempi vaihtoehto on opetella huolehtimaan hampaista oikein ja vahtia muun ruokavalion terveellisyyden riittävyys.

 Tuttipullo vai imetys?

– Kumpi vain. Lapsi kasvaa ihan kummalla vaan ihan yhtä hyvin. Itse en pystynyt imettämään suoraan, mutta halusin ainakin alun antaa pojalle sitä omaa maitoa ja pumppasin maidon pulloon. Imetykseen ei aina pysty vaikuttamaan, vaikka haluaisi ja on väärin asettaa aiheesta paineita äideille.

 Auto vai pyörä?

– Olen henkeen ja vereen pyöräilijä. Rakastan sitä tuulen viimaa kasvoilla, kiihtyvää vauhtia ja tunnetta, että on tehnyt jotakin fyysistä itse. Pojan myötä pyöräily on toistaiseksi jäänyt ja se harmittaa. Viime vuoden lopulla perheeseen tuli uusi jäsen; ihana Volvo ja pakko sanoa, että kyllähän se helpottaa elämää ihan mielettömästi. Valitsisin sopivassa suhteessa molemmat. Talvella tosin taitaa penkinlämmitin vetää pidemmän korren.

 Kerrostalo vai omakotitalo?

– Toistaiseksi ainakin kerrostalo. Perhe on pieni eikä vaadi paljoa tilaa. Ahdistuisin suuresta alueesta, josta olisin vastuussa. On helpompi hallita tilaa, kun kaikki on käden ulottuvilla. Sen lisäksi en vielä koe olevani ehkä valmis asettumaan täysin aloilleni. Haluan katsella miltä elämä näyttää rauhassa ja etsiä sitä oikeaa  – taloa.



Alkuperäisen jutun löydät linkistä:

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.