Ajatukset
4.1.2015

Kipupisteet

Kipupisteet

”Kipu. Suru. Menetetyt ystävät. Selkänsä kääntäneet. Some. Stalkkerit. Kiusaajat. Ruma katse. Huhut. Vihapuheet. Suvaitsemattomuus. Kylmä kosketus. Unohtaminen. Yksinäisyys. Pettymykset. Sillan kaide. Valehtelu. Stalkkerit. Putoavat kyyneleet. Tuomitseminen. Ulkopuolisuus. Arvet.”
Jokaisella on ne kipupisteensä. Asiat, jotka yrittävät kaataa. Jutut, jotka haluavat repiä sinut palasiksi.
Pitää kuitenkin muistaa, että tässä sitä seisotaan kaikesta huolimatta. Pudotus on korkeampi pystyasennosta, mutta toisaalta taas seisot lähempänä pilviä. Unelmia. 
”Skies are crying, I am watching,
Catching teardrops in my hands.
Only silence, as it’s ending, like we never had a chance.
Do you have to make me feel like there’s nothing left of me?

You can take everything I have,
You can break everything I am,
Like I’m made of glass, like I’m made of paper.
Go on and try to tear me down,
I will be rising from the ground,
Like a skyscraper, like a skyscraper

As the smoke clears,
I awaken and untangle you from me.
Would it make you feel better to watch me while I bleed?
All my windows, still are broken, but I’m standing on my feet.

You can take everything I have,
You can break everything I am,
Like I’m made of glass, like I’m made of paper.
Go on and try to tear me down,
I will be rising from the ground,
Like a skyscraper, like a skyscraper.

Go run, run, run, I’m gonna stay right here,
Watch you disappear, yeah.
Go run, run, run, yeah, it’s a long way down,
But I’m closer to the clouds up here.

You can take everything I have,
You can break everything I am,
Like I’m made of glass, like I’m made of paper. 
Ohh!
Go on and try to tear me down,
I will be rising from the ground,
Like a skyscraper, like a skyscraper!

Like a skyscraper, like a skyscraper
Like a skyscraper..”
Oli kipusi mikä tahansa, muista oikeutesi suruun. Oli unelmasi mikä tahansa, muista unelmoida. Tärkeintä on muistaa myös se, että ympärillä on miljoonia, jotka ajattelevat, tuntevat ja kokevat samoin. Etsivä löytää. Osan matkaa polulla saattaa näkyä yhdet askeleet, mutta jossakin vaiheessa ihan varmana niiden viereen liittyy toiset. 
Kliseisesti sanottuna haluaisin suuren puurokauhan, jolla jakaisin toivoa jokaiselle sen menettäneelle. Oli se sitten sairauden takia kärsitty pelko, arvet ranteessa tai silmistä hiipunut elämänilo. 
Kukaan ei halua vaeltaa yksin pimeässä. Kukaan ei halua, että kyyneleet kuivuvat poskille. Onneksi me olemme aika pirun vahvoja ja yllätämme joskus jopa itsemmekin.
Voimia sinulle, jos voit pahoin eilen, juuri nyt tai huomenna! Tästä biisistä löytyy hyvä sanoma.

Kommentit

Toi sun miellyttämistarve ja perustelutarve on kyllä outoo. Ootko hirveen epävarma? Jos oot päättäny jotain, oot sen itelles kattonu parhaaks ja perustellu itelles, päätöksien perusteet ei kuulu kenellekään. Toi sun perustelutarpees kertois et yrität itelles vakuuttaa asiaa etkä oo päätöstä tehdessä ollut itekkään varma. Mielestäni sekin kuuluu vakuuttelukategoriaan, kun kirjoittaessa toistelet perusteluittesi perään ”, eikö?” Huomaatko sitä itse? Se saa ainakin minut lukijana raivonpartaalle. Kehoittaisin myös miettimään miten topin jakamisen suoritatte, ettei poika kärsisi hylkäämiskokemukia, noin pienet lapset ovat kovin herkkiä. Kaikkea hyvää jatkoon, tee nyt päätös, että seisot päätöstesi takana selkä suorana, vahvana. Eteenpäin vain!

Moikka! Halusin vaan kommentoida, että olen aina pitänyt sinua määrätietoisena ihmisenä. Olen ihaillut sun tapaa olla äiti ja asennetta elämää kohtaan. Nyt kuitenkin mun käsitys susta on muuttunut tän blogi myrskyn aikana. Vaikka sä kirjotat julkista blogia, sun ei tarvi kaikkee tänne silti kertoo. Sun ei tarvi todistella meille lukijoille mitään. Eikä selitellä. Ei sun tarvi tehdä postausta sun ex ja nykyisestä miehestä vaikka kaikki haluaakin tietää tilanteesta. Mua suorastaan ärsyttää kun sä yrität miellyttää meitä. Ole se oma itses nyt vaan joka tekee itse päätökset, sä tiedät itse parhaiten mikä teidän perheelle on hyväks. Pidä pää ylhäällä ja muista että oot upee ihminen, eikä sun tarvi todistella sitä kenellekkään! 🙂

Enkä tarkoittanut tota kommenttia millään pahalla! Oon itsekin muutaman vastaavanlaisen myrskyn kokenut ja niistä oon oppinut ettei mun tarvi selittää muille mun omia päätöksiä. Palauta tänne blogiin se vanha itsevarma oma itses, äläkä anna muiden lannistaa sua ja saada sua epäröimään sun omia valintoja! Oot kyllä upee nainen mun silmissä, ja varmasti upee äiti, ex vaimo, naisystävä, ihan mitä sä ikinä haluat ! Usko ittees ja sun unelmiin. <3

Joo ei tarviikkaan. Siksi mä päätin vetää taas jatkossa ”minä” linjaa. Kirjotan mitä haluan ja vastaan mihin haluan 🙂

Kiitos vielä kun herättelette mua 😀

Paras kommentti aikoihin!

sulla on kirjoittaminen hallussa. Osaat kirjoittaa todella herkästi ja ymmärtäväisesti.. Ja samaa mieltä kuin edellinen anonyymi

Jatka tämän tekstin malliin, älä turhaan julkaise, saati vastaa niihin stalkkereiden jankutus viesteihin.

Sanattomaksi jättävä teksti. Kunnioitan ja nostan hattua. <3

Sitä aitoa ja alkuperäistä Operaatio äitiä, mitä blogi on ollut alustaan asti 🙂 Kiitän (tämän lukemisen mahdollisuudesta)!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.