Joulu
27.12.2014

Joulu tuli, Joulu meni

Joulu alkaa olemaan takanapäin. Siihen kuului kaikkea mukavaa, uutta ja jännittävääkin. Ei ihan perinteinen tapaus tällä kertaa. Ihmiset toki liikenteessä olivat yhtä ärtyneitä, kiireisiä ja toisaalta taas kovin iloisia. Joulu on juhla, joka aiheuttaa paljon erilaisia tunteita. Toisille se tuo muistoja piparin tuoksusta ja toisille taas muistuu viinan haju vanhempien hengityksessä. Yksi rakastaa kauppojen ruuhkaa sekä joka paikassa näkyviä koristeita. Toinen vuorostaan kiehuu niin paljon, että tekisi mieli hautautua viltin alle.
Meidän perinteisiin on melkein aina kuulunut olla jouluaatto perheen kesken. Ollaan vietetty aatto omilla vanhemmillani tai mummini luona pohjanmaalla. Jouluista muistan lumen, pakkasesta punaiset posket, riisipuuron ja joulukuusen. Muistan myös kimaltelevat lahjapaketit, sienisalaatin ja riemunkiljahdukset. Meillä on aina ollut aika samanlainen menu sekä rytmi jouluaatossa.

Tänä vuonna stressasin joulua etukäteen. Miten tämä elämäntilanne sopisi siihen, kuka olisi pojan kanssa ja alanko vihdoin rakentamaan omia perinteitä? Mitä lähemmäksi joulu tuli, sitä enemmän ahdisti. Mitä ihmettä teen? En ikinä pystyisi tässä vaiheessa ja näillä fiiliksillä tarjoamaan pojalle samanlaista joulua, jonka itse muistan. En millään jaksaisi tehdä jouluruokia, koristella kotia ja laulaa onnellisena joululauluja. Vatsassa kiersi. Kaikki tuntuu vieläkin oudolta ja liian uudelta. Kaksi päivää ennen aattoa sanoin, että voisinpa hautautua vain peiton alle tai vastaavasti mennä jonnekin sairaiden lasten osastolle leikkimään niiden lasten kanssa ja jakamaan heille paketteja. Se toisi paljon hyvää merkitystä päivään. 
Tuntuu, että joulun sanoma on kadonnut. Tuhlataan, ostetaan ja kulutetaan luontoa. Ensimmäinen joulu, kun ahdisti lahjojen ostaminen ja vastaanottaminen. Päätin, etten osta mitään turhaa. Halusin ostaa vain tarvittavia asioita ja halusin myös saada niitä.

Pojalle ostin vain täydennysjuttuja leluihin eli dubloja, autoja ja Brion junarataa. J:lle (poikaystävä) hankin uuden puhelimen hajonneen tilalle ja vanhemmilleni ostin käytännöllisiä asioita. Itse sain lahjakortteja, Iittalan astioita, kameran, pojalle uuden turvaistuimen ja muita vastaavia. Olen kiitollinen ja iloinen näistä kaikista!
Täytyy sanoa, että J oli ensin hankkinut unelmieni takin, jolla oli hintaa monta sataa. Olin todella otettu ja iloinen siitä, mutta tunsin oloni liian turhamaiseksi. Ajattelin, etten koskaan uskaltaisi käyttää sitä ja miksi tuhlata itseensä niin paljon, kun hankintalistalla oli paljon muutakin. Vaihdoin tuon takin lopulta tärkeämpään eli uuteen turvaistuimeen pojalle ja siihen kameraan. Turvaistuin on nykyään pakko olla omana, koska kuljetaan pelkästään autolla. Kamera sitten oli täydellinen idea ja helpottaa bloggaamista PALJON. Siitä saa siirrettyä kuvat kännykkään pelkän napin painalluksella. Kävi kyllä ihmeellinen tuuri, että tuo 400e kamera oli poistomyynnissä vain 150e. Alehaukkana tykkäsin älyttömästi ajatuksesta. Alesta ostetut asiat tekevät itseni onnelliseksi, koska silmissä kiiltää se säästetty raha.

Jouluaatto ratkaistiin lopulta sitten yllättävällä tavalla. Ajattelin, että viedään poika perinteiden äärelle eli vanhempieni luokse. Exmieheni meni sinne pojan kanssa ja he viettivät yhdessä ihan loistavan päivän. Kävin itsekin illalla paikalla ja olihan se mukava nähdä kaikki koolla edes vähän aikaa. Pojalla oli ollut onnellinen päivä tärkeiden ihmisten seurassa ja se teki mielen iloiseksi. Ei ollut vaikea luopua päivästä pojan kanssa, koska sain kuitenkin illan kokonaan itselleni.
Mitä sitten minä tein koko päivän? Nautin olostani ilman stressiä perinteiden suhteen, nukuin pitkään ja olin koko päivän tärkeän ihmisen kanssa. En kuitenkaan ollut valmis heittämään aattoa ihan vain olemiseksi, joten lupauduin mielelläni mukaan J:n äidille syömään. Se toi ihan erilaisen säväyksen päivään.

Joskus sitä jämähtää perinteisiin, niihin tuttuihin saappaisiin. Välillä sitä pitäisi uskaltaa muuttaa asioita, ostaa uudet saappaat. Voi ehkä huomata, että elämä on mukavaa, vaikka asiat tekee vieraalla tavalla.

Jouluaterian menu oli täydellinen. Söin alkupaloja, kalkkunaa ja karpalojäädykettä. Miten erilaista! Kaikki tämä tehtiin kauniissa kodissa keskellä Töölön upeaa aluetta. Kesken syömisen pysähdyin miettimään kuinka onnekas olen. Istuin pöydässä lämpimien ihmisten ympäröimänä ja edessäni oli ihminen, jonka katseesta paistaa päivästä toiseen syvä kiintymys. Katselin tuon vanhan rakennuksen kauniita yksityiskohtia ja vedin sisääni ilmaa, joka tuoksui herkulliselta. Oli hyvä olla pitkästä aikaa.
Onnistuneen päivän päätteeksi sain sulkea vielä oman poikani syleilyyn, nauttia toisen höpinöistä ja yhteisestä olemisesta. Tehtiin kolmisin illasta erilainen ja pitkästä aikaa mentiin jouluyön messuun. Se oli vaikuttavaa, koska kirkko on aina ollut lähellä sydäntäni. Pääsi ehtoolliselle, poika siunattiin ja yhdessäolo oli sanoinkuvaamatonta. Se yhteisöllisyys sopi loistavasti päättämään jouluaaton.
Seuraavassakaan päivässä ei ollut valittamista. Suunnattiin jälleen J:n sukulaisille ja vietettii siellä useampi tunti. Täytyy sanoa, että Eira on mielettömän kaunis lumisena pakkaspäivänä. Tunsin itseni aika onnelliseksi ja tervetulleeksi. Oli pitkästä aikaa hyvä olla näinä parina päivänä. Elämä on ollut sekaisin ja tarvitsin tähän väliin juuri tätä. Lämpöä.

Tänään nukuttiin viiteen asti ja haettiin viimeisia tavaroita asunnolta. Poika oli isänsä kanssa ja sitä sai itse vaan olla ennen arkeen paluuta. En olisi voinut tällaista kaikkea kuvitella etukäteen, mutta kaikki meni hyvin omalla painollaan. Täytyy todeta, että oli ihan mahtava joulu.
Ihmiset. Yhdessäolo. Välittäminen. Läheisyys. 

Kommentit

Hieno juttu Anette, jos olet löytänyt vähän kuluttamisen kulutushysterian sijaan. Muista sitten jatkaa samalla linjalla joulun jälkeenkin, lapsi ei loppupeleissä tarvitse kovinkaan paljon leluja ja vaatteita ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva 🙂

Seuraan blogiasi, koskaan en ole kommentoinut, mutta nyt ärsyttää! Miten ihmiset voi pelkkien blogikirjoitusten perusteella tulla tänne arvostelemaan sun elämää, valintoja ja jopa lapsen kasvatusta!? Heihaloo! Ei niistä kukaan varmasti tiedä asioiden kaikkia puolia ja miten teillä oikeasti kaikki toimii.
Arvostan rohkeuttasi kertoa näinkin paljon elämääsi mullistavista asioista ja toivon sinulle ja uudelle suhteellesi kaikkea hyvää 🙂

Kiitos kommentista!! Oon niin samaa mieltä! En ymmärrä ihmisiä, en ikinä oo ymmärtänyt 😀

Kateellisia? Pikkusieluisia? Emmä tiiä.. sama tyyppi länkyttämässä? En vaivaudu edes julkaisemaan kaikkia. Ei ole vaikea arvata kuka ruudun takana huutelee.. tai millainen persoona.

Ihmisten on joskus vaan niiiin vaikee olla onnellisia toisten puolesta :/ Mua oikein hävettää joidenkin puolesta.

Apua kääk, tehän olette samassa työssä, tuttu naama kun tarkemmin katselin. Miten onnistuu työt kun entisesi on myös samassa paikassa työssä teidän kanssa?

Niin ollaan! Tunnettu kolme vuotta työelämässä sekä myös arkielämässä! Hirveen pitkään jo .. 🙂

Työt onnistuu loistavasti! Miksei onnistuis? Töissähän ollaan työntekijänä ihan eri roolissa, kun arjessa. Ja kuten olen monta kertaa sanonut.. Me kolme tullaan ihan tosi hyvin toimeen tilanteeseen nähden. Työskennellään hyvin yhdessä, vietetään aikaa arjessa (kuten nyt autossa istuu minä, J, ex ja poika).

Vastasko tää? 😀

pakko kysyä, toi sun uus rakkaasi vaikuttaa kuvassa todella nuorelta 😀 kuinka vanha hän on? 😀

Pakko kommentoida täältäkin, että tosiaankin se särähtää silmiin, kun julkaiset kuvia uudesta poikaystävästä kuin olisitte jo perhe. Toivon todella, että se ei loukkaa aviomiestäsi. Mutta tää on tosiaan tätä puolta mikä välittyy tästä blogista, oikeaa tilannettahan me emme näe. Toivon kovin myös sitä, ettei lapsi hämmenny kaikesta pyörityksestä.

Vähän aiheen vierestä, satuin vaa huomaamaan että blogin esittelytekstissä ”yrität olla vaimo”, on jäänyt varmaan muokkaamalla? Ja en tosiaan nyt vittuile, särähti vaan silmään :–)

Et ehkä ole harrastanut lyhyitä seurustelusuhteita, mutta avioliittosi kesti vain kaksi vuotta mikä on tosi lyhyt aika, etkä varmaan naimisiin mennessä ajatellut että ero tulee ja perhe hajoaa kun lapsi on vasta 1 v vanha? Toivottavasti tämä suhde olisi oikeasti pitkä ja kestävä.

En. Mutta ei se aika mitä on avioliitossa vaan se aika mikä seurusteltiin oli kuitenkin kuusi vuotta, joka on mun mittapuulla pitkä aika 🙂 Ja poika on yli 2 vuotias muuten.

Todellakin lähden aina suhteeseen hakemaan pitkää ja kestävää. Mä olen vakavissani itse 101% 🙂

Noh, en tiedä, itseäni ainakin loukkaisi kovasti, jos eroaisin, eikä eromme olisi vielä edes selvä, ja exäni poseeraisi perheenä lasteni ja uuden kumppaninsa kanssa. Mutta olenkin vanha ja ahdasmielinen =D

Jokainen näkee nää asiat erilailla. Mä en mennyt naimisiin sen paperin takia.

Enkä mä sanonut, että avioliitto on vain typerä pala paperia?!?! Avioliitto on tärkeä kahden ihmisen liitto. Mutta mun mielestä sen määrittää se mitä sanotaan ja sovitaan, eikä mitä paperissa lukee 🙂 Näin mä aattelin myös sillonkun olin avioliitossa.

Eli nimenomaan… tahdon asia. Nyt me ei enää tahdottu. Kirjotettiiin eropaperit ja molempien mielestä ollaan erottu, vaikka virallisesti 6kk ollaankin harkinta-ajalla. Siksi sanon, että se on enää vaan pala paperia. Koska se mitä sovittiin pätee fyysisesti ja henkisesti enemmän.. me ei olla yhdessä enää.

Nyt on kyllä pakko kommentoida taas. Anette, avioliitto ei ole typerä paperi. Et varmaan itsekään ajatellut niin ollessasi naimisissa. Avioliitto on tahdon asia, lupaus ja rakkauden ele. Vaikka ite päättää erota, avioliitto on silti lainvoimainen, kunnes se on purettu. Ei, se ei ole typerä paperi.

No mut jokainen on omanlaisensa 😀 Hyvähän se on tiedostaa millanen ite on!

Älä tunne pahaa mieltä toisen puolesta, jos toinenkaan ei tunne! Se on ainut mitä sanon 🙂

Mä en koe olevani enää naimisissa. Avioliitto on kahden ihmisen sanallinen sopimus. Tahdon tai en tahdo. Paperit ovat vain pala paperia, joka todistaa sen. Vaikka jossain lukee, että avioliitto olisi voimassa… ei se silti sitä enää tarkoita henkisesti eikä fyysisesti.

Me ollaan erottu. Piste. Se on fakta 🙂

En mäkään haluis, että ex tyrmäis jonku tytön VAAN sen typerän paperin takia. Jos löytyy ihminen, johon tunteet syttyy niin antaa mennä vaan. Se on elämää.

Turha sitä jäädä lopunelämäks maahan makaamaan. Vai kauan sitä pitäs pitää ”suruaikaa” puolen vuoden lisäks? Vuosi? Kaks? Viis?

Kukaan ei oo kuollut. Tässä ollaan vielä kaikki. Asiat käsiteltynä. Elämä jatkuu 🙂

Kuten sanoin, oon vanhanaikainen ja ahdasmielinen, ja te olette vielä naimisissa, ja tuntuu itsestä sopimattomalle, että julkaiset jo uuden perheen kuvia. Mutta olenkin tämmöinen myötämielensäpahoittaja, ja kukkahattutäti.

No mutta se on vaan kuva 🙂

Ja parasta tässä onkin se, että kun on keskusteluyhteys auki.. niin sitä pääsee puhumaan toisen kanssa jatkuvasti 🙂 Kysymään mikä on fine ja mikä ei. Vähiten nyt ketään tässä loukkaamassa ollaan.

Ja eiköhän se ero ole aika selvä. Puolivuotta jo ollut vatvomista asian suhteen. Nyt asutaan erillään ja eropaperit jätetty… joten mitä epäselvää tässä on? 🙂

Eroaminen on vaikeaa, mutta helpompaa se olisi jos ei heti alkaisi uuteen suhteeseen, puhuisi uudesta perheestä ja vielä ex-aviomiehen (nykyisen oikeastaan) ystävän kanssa. Toivottavasti uusi suhde onnistuu, vaikka se alkoi tosi äkkiä. Olisi ikävää jos pieni lapsi joutuisi kokemaan jo toisen eron.

Ei suhteen onnistuminen koskaan ole kiinni siitä milloin se on alkanut. Jos olisi siitä kyse, suhde olisi aika väärällä perustalla. Eikö?

Suhteissa on enemmän kyse tunteista, tuntemisesta ja välittämisestä. Eikä tällaiset asiat katso aikaa eikä paikkaa 🙂 Kun tuntee jtn niin turha sitä alkaa kieltämään. Antaa elämän viedä.

Tähän päivään mennessä en ole harrastanut irtosuhteita, en lyhyitä seurustelusuhteita tai hetken huumia. Olen lähtenyt vain vakaviin suhteisiin eikä todellakaan ole tarkoitus erota. Tyhmäähän se olisi lähteä suhteeseen ero mahdollisuutena 😉

Plus jos on tuntenut kolme pitkää vuotta… sitä tuntee toisen jo aika pirun hyvin!

Uusi perhe? Ettekö te ole edelleen perhe kuten aiemmin kirjoitit? Vai onko uusi perhe ja vanha perhe?

Perhe on vaikea käsite.

Me tullaan aina olemaan perhe. Isä, äiti ja poika.

Mutta millä sanalla sitä toisaaltaan kutsuu sitä porukkaa, joka viettää aikaansa yhdessä eniten tällä hetkellä? Eikös sekin jollain tasolla ja ainakin tulevaisuudessa ole vahvasti perhe. Miellän sopivimman sanan ja merkityksen kutsumaan meitäkin siis perheeksi 🙂

Ei eroamista sovussa tapahdu kuin amerikkalaisissa elokuvissa. AIna tulee sanomista, ja varsinkin jos ja kun toisella on uusi heti eron jälkeen. Mutta toivottavasti saatte homman pelittämään.

Niinhän ne kaikki sanoo. Ero ei muka toimi sovussa.

Tähän mennessä on toiminut ja toivottavasti toimii jatkossakin. Toivon näin ihan itseni, poikani ja muiden takia 🙂

Sanomista sitä tulee, vaikka olisi suhteessakin, ystävä tai sitten erossa. Se on arkipäivää. Eikä pieni kädenvääntö jonkun asian suhteen tarkoita sitä, etteikö eroaminen olisi sopuisa 😉

Jäin kans miettiin, että miksi sä et menny exän ja Topin kanssa vanhemmilles? Eikö teillä kuitenkin ollu ainakin tarkoitus viettää edelleen aikaa kolmistaan ”perheenä”?

Eihän se kolmisin enää koskaan tuu täysin onnistuu, koska en mä voi kuitenkaan toista ihmistä hylkää sen takia. Toki me ollaan vietetty aikaa paljon yhdessä edelleen ja siitä oon ylpeä, että jokainen suhtautuu niin hyvin tähän.

Joulu on vaan liian täynnä muistoja. Se oli liian nopeesti tähän tilanteeseen ja liian raskas. En vaan jaksanut ja pystynyt. Nää on henkilökohtaisia asioita, joita en edelleenkään halua jokaiselle perustella.

Enkä mä halua ruveta valitsemaan. En mä halua jättää jotain toista yksin, jonkun toisen takia jne. Varsinkaan jouluaattona. Eiköhän se ero ole aikalailla sitä, että pitää opetella jakautumaan 🙂

Poika sai päivästä puolet isänsä kanssa. Sai kokea jouluperinteet ja olla isovanhempien kanssa. Kyllähän se kirpas tavallaan olla erossa, mutta toisaalta sitten sain vastaavasti puolet päivästä itselleni. Sain olla oman pienen aarteeni kanssa ja nauttia jouluaatosta uusin perintein uuden perheen kesken.

Ei eroaminen ole mustavalkoista. Se on sovussakin lopulta ihan älyttömän vaikea homma. Usko tai älä.

En mä ainakaan halua ketään loukata, mutta kuulostamaan se vieraan ihmisen korvaan vähän oudolta, että lapsi menee sun vanhemmille isänsä kanssa ilman sua ja sä jäät kotiin. Ja vielä jouluaattona. Mutta kun me lukijat ei tiedetä koko totuutta teidän perheelle viime aikoina tapahtuneista asioista niin eikai me voida tuomiakaan 🙂

Voihan se kuulostaa oudolta. Mutta blogissa ei kuitenkaan näy asian jokaista puolta. Enkä niitä jaksa ladella. Asioihin voi vaikuttaa mielentila, ihmissuhteet, tunteet ja oma henkinen jaksaminen. Milloin mikäkin.

Ja siis mähän pidin pojan puoliks jouluaattona. Musta aika mahtavaa että jako onnistui sopuisasti. Ja että eronkin jälkeen ex voi todellakin olla tervetullut mun sukulaisten luo jne jne jne 🙂

Oli mukava lukea teidän uudenlaisesta joulusta. Varmasti on pää sekaisin ja mahassa tuntuu..niin hyvässä kuin pahassa. Ajan kanssa kaikki rauhoittuu, niinkuin aina eroissa. Toki sekopäät on asia erikseen, mutta S nyt ainakin vaikuttaa sun kirjoitusten perusteella ok-tyypiltä, joten asiat varmasti lutviutuvat. Raskasta varmaan välillä kaikille, mutta pääasia että Topi on keskiössä 🙂 hyvää jatkoa!

Vaikka helppoa oliski, niin raskasta tää kaikille on. Oot oikeessa. Ei näitä voi koskaan selittää helposti. Niin paljon tunteita pelissä.

Kiitos!

Moi. Mua on jäänyt häiritsemään, onko teillä siis kaksi pupua? Kun koirastasi kirjoittelet, ja vähän aikaa sitten kirjoitit, että poika ja koira eli tärkeimmät kotona, niin mites puput? Et ole tainnut heidän nimiään edes kertoa tai muutenkaan juuri mainitse, onko siis ihan omia vai vaan hoidossa? Itse olen kani ihminen henkeen ja vereen 🙂

Mäki oon henkeen ja vereen kani ihminen! JA Mulla on ollut viimeset 6v kaneja kotona. Parhaimmillaan 10 samalla kertaa. Tällä hetkellä on kaksi; Pipi ja Rumpali. Pipin nimes poika itse 😉

Sitä se eroperheissä on, lapsen joutuu jakamaan. Lapsi kun ei ole eronnut vanhemmistaan ja hänellä on oikeus viettää aikaa molempien kanssa.

Toinen erolapsi tuntee eron pahana, toinen ei minään ja kolmas taas hyvänä. Kai se riippuu siitä miten homma saadaan toimimaan. Kaks vanhempaa toistensa tukissa aiheuttais traumat lapselle varmasti. Sopuisasti tasaisesti ja yhdessä tekevät vanhemmat taas luovat turvantunnetta jne jne.

En mä ainakaan näe tota loukkaavana, itse toki en ole eronnut joten ”kalikka ei kalahda”, mutta mä olen erolapsi ja siltä pohjalta sanon että tuo kommentti on ihan asiaa. 🙂

Tolla kommentilla ei tunnu olevan muuta vaikutusta kuin loukkaaminen. Eroperheet on perseestä, tiedän, koska itekkin eronnut lasten isästä ja jakaminen on syvältä. Varsinkin kun toinen osapuoli meillä ei tajua että mullakin on tunteet. Meillä lapset joka toinen joulu mulla, mutta toinen osapuoli ei sitä niele ja hienosti meni tappeluks koko joulu… Tuskin kukaan nauttii että on eronnut ja tosi turhamaista tulle vääntää puukkoo haavassa

Valitsit uuden rikkaan rakkaan kanssa joulunvieton ja Topi sai mennä SUN vanhemmille isänsä kanssa,ohhoh.

Vaikka tienaisit vain ripauksen, voi sitä aina tinkiä toisissa kuluissa (mm. alkoholissa) ja nauttia elämästä ilman että keskittyy miettimään mitähän minua ”köyhemmät” ajattelevat. Saman lailla mielestäni suhteellisen hyvin tienaavilla pitäisi olla oikeus nauttia siitä eikä keskittyä miettimään, että mitähän minua köyhemmät ajattelevat…

Ja muistathan, että myös ”niin sanotut parempiosaiset” saattavat kärsiä jostain. Ei se maailma ole yllättäen niin kaksijakoista ja pelkkään varallisuuteen perustuvaa 🙂

Rikkaan? Enemmänki rakkaan rakkaan 🙂

Älä tuu muuten tuomitsee ihan turhanpäiten. Se on.. hölmöä. Parempaa sanaa en tähän väliin keksi

Asioihin vaikuttaa kuviot, en halua niistä puhua täällä 🙂 Ja.. Topihan oli mun kanssa puolet. Eli en valinnut mitään kenenkaan sijaan. Vaan jaoin reilusti aaton sovussa ihmisten kesken. En voi olla itsekäs ja omia.

Hyvää loppuvuotta! 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.