Äitiys
27.10.2014

Operaatio?


Sain tänään hyvän kommentin blogiin! Sitä sitten lähdin pohtimaan kävellessäni sateisessa syysilmassa ja jaan nyt ajatukseni muillekin. Tämä kuitenkin liittyy olennaisesti blogiini ja sen nimeen. Kiitos siis kommentin laittajalle!

”Pieni asia, jota olen miettinyt jo pidemmän aikaa on blogisi nimi. ”operaatio äiti”. Ei äitiyden/vanhemmuuden pitäisi olla mikään operaatio, jota suorittaa.”
Pitkään mietin, että miten tämän asian voisi selittää järkevästi. Miten kertoa jollekin toiselle, mitä blogin nimellä oikein hakee. Nimittäin äitiys ei todellakaan ole suorittamista eikä missään nimessä pakkopullaa. Ei itselleni eikä toivottavasti kenellekään muullekaan. Ei sen ainakaan pitäisi olla! Äitiyshän on ihanaa, eikö!?
Monilla sanoilla on monia erilaisia tulkintoja. Tulkinnat menevät ristiin toistensa kanssa ja osa tarkoittaa jotakin negatiivista, kun osa taas täysin positiivista. Operaatio sanana on laaja ja mielettömän vaikea selittää. Yritäpäs itse kertoa sen tarkoitus! Näen sen ehkä sellaisena asiana, joka on menossa juuri nyt tällä hetkellä. Paremmin en osaa sitä selittää.
Mielestäni äitiys itsessään on asia, joka on meille tuntematon. Ei kukaan synny suoraan äitiksi eikä äitiys ole todellakaan itsestäänselvyys. Se on asia, johon kasvetaan kokemuksien ja tapahtumien kautta. Polku, jolle tietämätön sysätään ottamaan selvää uudenlaisesta elämästä. Todella erilaistahan se elämä on ollut lapsen saamisen jälkeen. Vierasta, mutta mahtavaa!
Sitä ei edes tiedä minkälaista on olla äiti, ennen kuin todella on äiti! Et voi tietää ensimmäisenä talvena, että minkälaiset vaatteet ovat hyviä ja mitkä eivät. Kukaan ei voi käsittää millainen uhma todellisuudessa on ja miten selvitä haasteista, ennen asioiden kokemista. Sitä voi vain kuvitella oman vauvan tuoksua, miltä lapsi tuntuu sylissä ja minkälaista on pelätä maailman vaaroja. Kuvittelu ei kuitenkaan ole sama kuin todellisuus. Moni esimerkiksi tietää, että lapset ovat valvottavia, mutta silti se totuus siitä väsymyksestä iskee pahasti päin naamaa.
Kuten jo sanoin; äitiys ei ole itsestäänselvyys. Ei se ole asia, joka osataan silmänräpäyksessä. Ei kukaan ole seppä syntyessään. Äitiys on matka täynnä oppimista, uusia asioita ja joskus valitettavasti virheitäkin. Tekemällä sitä oppii eikä tekemisen tarvitse olla väkinäistä. Eihän sitä osaa välttämättä uutta harrastustakaan ja silti sen opettelu on mieleistä puuhaa. Pitäisikö sitäkin sanoa sitten suorittamiseksi? Ei eläminen, oppiminen ja tekeminen ole sama kuin pakkopulla. 
Ja mielestäni äitiyteen tosissaan kasvetaan kokemuksen kautta pikku hiljaa. Siksi sanon tätä kaikkea operaatioksi. Olen tässä hetkessä kyllä enkä todellakaan suorita, vaan opin juurikin sen elämisen avulla. Äitiys on eräänlainen matka, jonka jokaisen sille polulle astuneen on käytävä. Uusi käännös ja jokainen uusi askel tuo mukanaan paljon opittavaa. En ole valmis äiti, olen vielä hyvin keskeneräinen enkä edes tiedä tulenko koskaan olemaankaan täydellinen. Onko kukaan tässä maailmassa koskaan valmis tai täydellinen? Muutakuin omana itsenään eläen hetkessä. Pääasia, että tietää mitä  itse tekee ja elämä maistuu mansikoille.

Se mitä tällä hetkellä tunnen, on tärkeintä. Äitiys on etuoikeus ja nautin jokaisesta uudesta haasteesta. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut tämän mahdollisuuden. Kaikki eivät valitettavasti saa. Joten blogin kannalta nimi kielii ainoastaan siitä hetkestä, jota nyt eletään eikä mistään suorittamisesta!
Arkistojen kätköstä <3

Kommentit

mielestäni blogin nimi on osuva ja olen itse ainakin ajatellut, että operaatio kuvaa juurikin tässä yhteydessä sitä kaikkea mitä äitiyteen kuuluu, vastuuta, rutiineja, onnea, iloa, väsymystä ja pinnan kireyttä. Ja että kaiken kaikkiaan äitiys on pitkä matka eikä koskaan kukaan tule valmiiksi äidiksi.

Koska tulee lastenvaatepostaus? 🙂

Munkin mielestä blogisi nimi on osuva ja toimiva. Toisaalta ymmärrän myös kommentoijaa. Äitiys voi välillä tuntua operaatiolta, koska se on niin valtavan vastuullista. ”Projekti/homma”, jota ei haluaisi sössiä, vaan hoitaa kunnolla. Toisaalta, ihmisiä tässä kaikki ollaan, jokainen omalla tavallaan omalle lapselleen paras äiti. Sitä itse yritän muistutella itselleni, jos tulee ”suorituspaineita”.

Pidän myös tästä nimestä 🙂 Ja myös ymmärrän kanssa kommentoijaa.

Sä sanoit hyvin asian kommentissas 🙂

Oon ihan samaa mieltä 🙂 Äitiys on itellekin opettelua koko ajan.
Ennenkuin olin äiti, ja mulle kerrottiin juttuja äitiydestä ja lapsista, en silti olisi koskaan osannut kuvitella miltä tuntuu olla itse äiti.
Operaatio äiti on oikein hyvä nimi. Musta se ei viittaa yhtään mihinkään pakonomaiseen tai negatiiviseen suorittamiseen, vaan matkaan äitinä:)

Luulen, että se on kaikille opettelua. Hankala on tietää etukäteen mitä haasteita tulee vastaan 🙂

Mä pidän tän nimestä myös! Mutta ymmärrän, että se pistää myös miettimään!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.