Ajatukset
20.8.2014

Syksystä

Syksystä

Syksy on täällä ihan oikeasti. Välikausivarusteet on kaivettu kaapeista haalareita ja pipoja myöten. Kirpparit pursuavat hutiostoja. Kysellään kumppareista ja rukkasista. Vettä sataa joka toinen sekunti.

Jep. Ensimmäinen lause pitää paikkansa; syksy todella on täällä.


On hieman ristiriitaiset tunteet asiasta. Nautin tästä menneestä kesästä ihan älyttömän paljon! En halua, että helteiset kävelyretket, aamun hiekkaleikit auringon paisteessa ja rantareissut ovat jo takana. En tahdo potkia mutaista maata ja haistaa mädäntyvien kasvien lemua. Masentaa kaivaa syystakki kaapista ja hyvästellä legginsit.

Toisaalta saan penkoa sieltä kaappien kätköistä myös jotakin ihanaa. On takkia, haalaria, pipoa… on Mini Rodinin täydellinen haalari.

Poika ei ole koskaan ennen kokeillut Rodinin haalareita. En ehkä ole erityisemmin hurahtanut kyseiseen merkkiin. Satunnaisia kivoja kuoseja kyllä löytyy ja ulkovaatteet ovat osoittautuneet nyt sitten loistaviksi. Lahjemitta riittää pojalle, jonka jalka on tavallista pidempi. Puntit eivät nuole korvia aina istahtaessa. Ulkonäössäkin tuo musta haalari on nappivalinta. Saa nähdä myöhemmin syksyn mittaan käytännön puolen.. toivottavasti on laadultaan kestävä, koska haalarille on jo ostajakin olemassa.

Syksyyn kuuluu myös kumpparit. Nuo lapsuuden huolettomat kengät. Mikä onkaan hauskempaa, kun katseilta suojassa loikata hetken mielijohteesta lätäkköön ja katsoa kuraveden laajaa lentoa! Sukat kuivina.

Onneksi on keksitty alennysmyynnit, varastontyhjennykset ja remonttimyynnit. Voi vahingossa löytää laadukkaat saappaat naurettavaan hintaan. Kävi vaihteeksi taas perus Anette-tuuri. Kävelin kauppaan hakemaan jotakin ja löysin sattumalta juuri sen, joka lepäsi ”pitäisi hankkia, mutta en jaksa miettiä” -listalla. Kumisaappaat check.

Syksy on muutakin kuin vaatteita. Kesän jälkeen saapuva vuodenaika tuoksuu kirpeiltä omenoilta, raikkaalta ilmalta ja sateelta. Syysmaisema kimaltelee tuhansissa väreissä ja metsät täyttyvät kameran äänistä. Pitkän kuumuuden jälkeen on aika hengähtää. Kauan kestäneen menemisen ja touhuamisen jälkeen voi vihdoin seisoa paikallaan ihmetellen ympäröivää luonnon taidenäytöstä.

Perus romantikkona täytyy myöntää, että rakastan myös syksyn synkkyyttä. Sitä lähestyvää uhkaa, joka saapuu ukkospilven mukana. Jännittävää kutinaa mahanpohjassa, kun kipität koiran kanssa pimeällä iltalenkillä sadepisaroiden putoillessa takkiin. Ihastelen voimakasta tuulta ja myrskyn ulinaa. Ihan vähän myös pelkään.

Ehkä on ihan suotavaa, että syksy tulee. Eikö hauskanpidon tule loppua silloin, kun on vielä kivaa? Annetaan syystuulen pyyhkäistä kesän viimeiset rippeet ja istutaan sohvannurkkaan lämpimän kaakaon kera kuuntelemaan tuulen huokailua.


Tervetuloa syksy!


Kommentit

Hmmm mun pitäis varmaan kans alkaa hankkimaan Aatulle jotakin syksy kuteita. Jotenkin ei vaan usko siihen että ei hitto kesä loppu nyt siihen sitten niin.

Olipa kivasti kirjoitettu! Mulla on vähän ristiriitaiset tuntemukset syksyn kanssa, toisaalta se on kaunista ja ihanaa aikaa, mutta sitten iskee se pimeys, kylmyys, väsymys ja masennus. Ehkä tämä syksy on erilainen kun Avakin jo kävelee ja pomppii lätäköissä, täytyy keksiä kaikkea kivaa syystekemistä jottei kaamosmasennus ota valtaa!

Nuo viimeiset kuvat tummine pilvineen on upeat! Mä en toisaalta ole syksyihminen vaik toisaalta syksyn väriloisto, metsäretket jne on kivojakin. Lapsien riemu pomppia vesilätäköissäkin on ihanaa katottavaa. Kesän olisin pitänyt kyllä vielä jonkun viikon täällä!

Niin on! Kunnon syyspilvet!

Olishan se kesä voinut vielä jatkua, mutta mä alan kuiteski asennoitumaan syksyyn jo 😉 Lätäköihin!

Ihanat haalari & kumpparit!! 🙂 Ja komppaan edellistä, tosi kivasti käsitellyt kuvat!! 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.