Luopuminen
7.8.2014

Hejdå tutti!

Täytyy nyt myöntää ääneen, että omistan aika letkeän tavan suhtautua moniin asioihin, joita Topin suhteen tulee vastaan. En nimittäin usko, että pillimehu tuhoaa aivosoluja tai lelujen ostaminen automaattisesti kasvattaa lapsesta kiittämättömän. En jaksa kovin usein kuunnella neuvolan vauhkoamista ja olen sen suoraan ilmoittanutkin, että meilläpä tehdään asiat niin miten parhaaksi näen. Ja ihan eläväinen kelpo poika tuossa jaloissa pyörii.

Tiedän, että on olemassa suosituksia… älä anna sosetta liian aikaisin, pullosta eroon mahdollisimman pian, mehut on ehdoton nou ja vaikka mitä soopaa. Tottakai omistan sen kuuluisan maalaisjärjen! Herkkujen jälkeen huolehditaan siitä, että happohyökkäys katkeaa, karkit eivät käy ruoasta ja jatkuva einesruoka ei ole hyväksi kenellekään.

Jokainen joutuu itse hakemaan sen kultaisen keskitien tai sitten asettumaan ääripäihin. Minähän en jaksa vouhottaa sitten yhtään ja tähän asti kaikki on mennyt hyvin! Joten me edetään niin sanotusti löysin rantein.

Sopusuhtainen ja terve lapsi.

Muistellaanpas esimerkiksi sitä pullosta luopumista.. neuvola huomautti varmaan jokaisella käynnillä, että pitää luopua ja sama koski yösyöttöjä. Taisin ystävällisesti vain vähän naureskella näille kehotuksille ja kertoa, että luovutaan kyllä joskus. Olin nimittäin vahvasti sitä mieltä, että lapsi ilmoittaa kyllä jollakin tapaa, kun on itse valmis.

En vain jaksa tajuta miksi nykyaikana on niin kamala kiire tehdä lapsista ”aikuisia”. Vauva halutaan totuttaa nukkumaan yksin ja omaan huoneeseen mahdollisimman aikaisin, jottei toinen opi vaan vahingossakaan äidin viereen. Täytyy vain todeta, että en ole nähnyt yhtäkään 15 vuotiasta, joka vielä punkkaisi vanhempiensa pedissä joka yö.

Haluan edetä asioissa lapsentahtisesti. On kuitenkin varmasti isoja muutoksia,  kun joutuu luopumaan tutuista turvallisista asioista eikä pää vielä toimi niin hyvin, että osaisi järkeillä syytä kaikkeen. Vaikkei lapsi itse sanoisi olevansa valmis muutokseen, sen voi silti nähdä tarkkailemalla käyttäytymistä ja eleitä.

Pullosta Topi suorastaan kieltäytyi. Työnsi pois ja halusi juoda pillistä. Olin huomannut, että pullo tökkii ja ostanut pillit kokeiluun. Muutama viikko aikaisemmin ne eivät kelvanneet, koska poika ei ollut valmis. En lähtenyt pakottamaan. Yösyötötkin jatkuivat pitkään eikä kukaan halunnut uskoa, että Topi oli öisin nälkäinen. ”Tottumustaan se vaan vetää!”  En ymmärrä noita ruudun takaa heitettyjä lauseita ihmisiltä, jotka eivät koskaan ole edes lasta nähneet. Jossakin vaiheessa maha nimittäin alkoi pitämään nälän poissa ja poika ei enää pyytänytkään ruokaa öisin. En todellakaan edes harkinnut huudattavani ja totuttavani poikaa pois yömaidosta, vaan odotin oikeaa hetkeä.

Enkä tee tätä laiskuuttani tai koska pakoilisin vastuuta. Olen vaan vakaasti sitä mieltä, että kaikki eivät ole valmiita samaan aikaan muutoksiin ja minähän en aio ketään pakottaa. 





Ihan tasan sama koski siis tuttia. Aina välillä meinasin menettää uskoni, ettei tuo poika koskaan halua siitä luopua. Tutti on nimittäin kasvattanut merkitystään sitä mukaa, kun poika on kasvanut. Kesän alussa se oli suunnilleen juurtunut Topin suuhun. Yritän tehdä oikeat päätökset ja monen monta kertaa harkitsin, että pakottaisin siitä luopumaan. Tein testejäkin ja pidin tutin vähän aikaa jäähyllä. Lohduttomuus ja itku olivat aina aika kovia, joten poika ei ollut valmis.

Lähestyvä kahden vuoden ikä nosti paineita entisestään ja tuo asia pomppi mielessäni jatkuvasti. Pitäisikö vain pakottaa? Kyllähän se huudon kautta menee ihan varmasti?

Sitten tuli Bulgarian reissu ja sinne halusin tutit mukaan, vaikka matkan lähestyessä Topi alkoi yhä useammin tuomaan kyseiset välineet pöydälle. Aloin tarkemmin seuraamaan pojan tuttikäyttäytymistä ja huomasin sen muuttuneen. Viisi minuuttia nukahtamisen jälkeen tutti oli sylkäisty suusta ja yhä usemmin Topi totesi kohteliaasti ”en mamma”, kun joku sitä hänelle tarjosi.

Poika on valmis, poika on täysin valmis luopumaan tutista… Vakuuttelin itselleni monta kertaa asiaa ja päätin vielä reissun jälkeen lykätä koko hommaa viikolla. Jännitti ihan älyttömästi!

Sitten otin itseäni niskasta kiinni ja kävelin hetken mielijohteesta keittiöön. Tartuin saksiin ja  NAPS  .. tutti oli katkaistu. Ojensin rikottua imutinta pojalle, joka naureskeli sille huvittuneena. ( Video Instasta! ) Sen jälkeen tuli kieltäytyminen ja tutti lensi syliini. Muutaman kerran Topi kyseli sen perään, mutta ojensin aina tuttia ja kerroin tuttipeikon katkaisseen sen. Tutti on rikki.


Päiväunille poika meni kiltisti. Unen tulo kesti kyllä melkein vartin, mutta sängystä kuului vain höpötystä eikä onneksi itkua. Ensimmäiset päikkärit ilman tuttia kestivät 4,5 tuntia.

Illalla taas tuli kyselyjä ja pyyntöjä, mutta ahkerasti kerroin saman tarinan. Jätin pojan normaalisti sänkyynsä nukahtamaan ja poistuin huoneesta. Tällöin tuli ensimmäinen itku;  lohduton sekä säikky, mutta ei ollenkaan vaativa. Palasin huoneeseen ja kerroin kuinka Topi on jo iso poika. Istuskelin hetken sängyn vieressä ja juteltiin ötököistä sekä hauvoista. Hetken siinä oltuani, Topi hihkaisi ”ÖITÄ” ja pääsin lähtemään. Minuutin päästä poika tuhisi sängyssään.

Yöunet kestivät 12 tuntia eikä yöllä tullut yhtäkään herätystä. Tutti oli seuraavaan päivään mennessä täysin unohdettu.

Nyt meillä asustaa tämän katon alla tutiton poika. Täytyy sanoa, että kaikki meni todella helposti, kun jaksoi odottaa oikeaa hetkeä. Luulen, että tuttien katkaiseminen auttoi myös asiassa. Jos tutit olisi vain napattu piiloon, olisiko poika ymmärtänyt mitä tapahtui? Rikkinäistä tuttia katselemalla asian pystyi konkreettisesti pähkäilemään ja hyväksymään. ”Titiaa ikki.”


Tunnen lopulta suurta helpotusta. Yksi asia vähemmän mietittävää. Tunnen valtaisaa iloa. Poika oli itse valmis muutokseen. Hymyilen leveästi. Ilman tuttia juttu on alkanut luistamaan entistä enemmän ja poika on koko ajan äänessä.

Ps. Postaus sisälsi niitä aina niin tarkkoja puhelinkuvia.

Miten teillä on mennyt isot muutokset?

Kommentit

Loistava kirjoitus! Meillä 1v 5kk joka juo vielä pullosta ja välillä myös öisin. Enkä todellakaan ala väkisin niitä lopettamaan. Minkä ikäisenä muuten Topi lopetti yömaidot?

”En vain jaksa tajuta miksi nykyaikana on niin kamala kiire tehdä lapsista ”aikuisia”. Vauva halutaan totuttaa nukkumaan yksin ja omaan huoneeseen mahdollisimman aikaisin, jottei toinen opi vaan vahingossakaan äidin viereen. Täytyy vain todeta, että en ole nähnyt yhtäkään 15 vuotiasta, joka vielä punkkaisi vanhempiensa pedissä joka yö.”

Yllä oleva kappale on varmasti fiksuinta mitä oot ikinä kirjoittanut (ei sillä etteikö muutenki olis ollut paljon hyviä ajatuksia) ja olen NIIN samaa mieltä. Kiitos Anette järjen äänestä!

Mulla on topia muutaman päivän vanhempi poika, jolta otimme tutin muutama päivä sitten pois. Aluksi tuli itkua selittelyistä huolimatta, mutta nyt vaan kysyy ehkä kerran tutin perään. Itkua ei ole tullut enää lainkaan. Nukahtaminen on kyllä huomattavasti hankalampaa, mutta eiköhän se muutamassa viikossa tasaannu. Meillä taisi olla tutista vieroittaminen kovempi paikka äidille kuin pojalle 🙂

Meillä esikoisen kanssa luovuttiin tutista (joka oli vaan unilla käytössä) hieman ennen 2v. synttäreitä. Pelkäsin asiaa, en jaksanut taistella huonosti nukkuvan kanssa, mutta kas, se kävi tosi helposti 🙂

Suositukset ovat tosiaan vain suosituksia ja tuntuu hullulta, miten niin moni pyrkii noudattamaan ohjeita (jotka on tehty kuvitteellisen keskivertolapsen mukaan) orjallisesti. Meillä pullo ja maito jäi kokonaan pois jo 6 kk:n iässä ja siitä lähtien on juonut pillillä tai ihan lasista/mukista. Tuttia ja rintaa ei koskaan suostunut syömään, eikä tosiaan voi sietää korvikkeen makuakaan, eli vedellä + kalsiumlisällä on menty viime kuukaudet. Hoikkuuden takia myös kiinteissä ruoissa on edetty huomattavasti suosituksia edellä. Toki lastenlääkärin valvonnassa. Helppoahan se olisi olla joka asiassa keskiverto, mutta elämä keskivertona voi olla pitkän päälle tylsää.

Mä oon samaa mieltä siinä, että ei kaikki lapset ole valmiita samoihin asioihin samaan aikaan. Meillä jäi yömaito pois noin yhdeksän kuukauden ikäisenä. Siihen mennessä olin kolme kuukautta kuunnellut kuinka pitäisi pitää unikoulu ja kuinka tyttö herää vaan tottumusta. Samaan aikaan Lotta saattoi yöllä herätä vatsa kuristen. Ai ei voi yli puolivuotiaalla olla yöllä nälkä?! Kyllä me vanhemmat tiedetään, mikä on lapsillemme parasta ja milloin he ovat valmiita mihinkin asioihin. 🙂

Meillä mennään myös lapsentahtisesti. Tiedän tuntevani lapseni paremmin kuin kukaan, joten osaan olla välittämättä tiettyjen ihmisten ”neuvoista”. Asia, josta nykyisin saan kuulla, on imetys. Onhan se niiin kamalaa ja outoa ja vaikka mitä, imettää 1v10kk ikäistä lasta. Meillä kuitenkin sen tyttö selkeästi vielä tarvitsee, joten sitä nyt ainakin hetki vielä jatketaan 🙂

Meillä ei koskaan tuttia syönytkään, mutta tuttipulloa kyllä. Öisin ei syönyt sen jälkeen kun tuli neljä viikkoa ikää, mutta iltaisin otti unimaidon. Kun täytti vuoden heitin vain pullot pois ja ”vaihdettiin” tuttipullo soittorasian lauluun, parina iltana kysyi ”mammaa” mutta sitten unohtui. Meillä se iltamaito oli ihan puhtaasti tapa, siksi se varmaan olikin niin helppo lopettaa. 🙂 Toki tässä on ollut omaan huoneeseen siirtymistä, tavalliseen sänkyyn siirtymistä ja kaikkea muuta vastaavaa, mutta en mä niitä osaa isoina muutoksina pitää kun ne on ollut pojalle mieleisiä juttuja. 🙂

joo. oon kyllä samoilla linjoilla sun kanssa… kaikesta saa pään kipeeksi jos liikaa rupee miettimään mehuja ja muita. Tärkeintä ehkä kaikessa on se että siinä vaiheessa kun lapsi itse haluaa luopua, tai sitten siinä vaiheessa kun alkaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä.. Me jätettiin nyt kesällä tuttipullo pois. Tyttöhän veti varmaan 1,5l maitoa päivässä, joten oli pakko rajottaa.. Vaihdettiin lennosta nokkamukiin ja päivän verran tyttö pulloa kaipaili.. Paitsi sitten kun kaverin vauva joi tuttipullosta, niin kyllähän se oli vähän kova paikka :D.. Tutti taas jätettiin pois tytön ollessa 4kk. Ihan sen takia että meillä oli tosi paljon yöheräilyjä ja tutti vaan pahensi tilannetta aina suusta tippuessa. Kaverin vauvan tutti meinaa myös mennä aina suuhun.. Ei vaan viittis sitä enää 1,5vuotiaana alottaa 😀

Sitä ei pidä miettii kato elämäs liikaa 😉 Turhaa stressiä vaan.

On toki asioita, joissa pakko rajottaa vaikkei lapsi halua. Se on just se maalaisjärki 🙂

Onnea tutin luopumisesta 🙂

Meidän tutiton elämä alkoi viime vuoden kesällä, kun oltiin kyläilemässä parin viikon ajan toisaalla. Yöt sujuivat muutenkin levottomasti (=tytöt eivät meinanneet nukkua ja itseäni valvotti viisaudenhammashelvetti) joten ajattelin, ettei se tutin napsaiseminen molemmilta voi kovin suurta lovea siihen unikonkurssiin tehdä. Oikeassa olinkin, pari ensimmäistä iltaa tutteja kaivattiin mutta aika äkkiä ne sitten unohtuivat… 🙂

Mä olin 2-vuotias vasta ku mulla lähti tutti. Oltiin sukulaisella jolla oli kissa ja ku tultiin sieltä äiti vaan sano, että kissa söi mun tutin.

Meillä Juuso oli vasta 2,5v kun luovuttiin tutista. Joona tais olla vähän nuorempi. En muista oikein kunnolla miten homma Joonan kanssa meni, mutta Juuson kanssa yritettiin pari kertaa. Aina meni tutin tilalle peukalo suuhun. Hammashoitajan suosituksesta annettiin sitten tutti takaisin. Kuulemma hampaille molempien imeminen on ihan yhtä pahaksi. Sitten kerran Juuso puri tutin rikki. Sen jälkeen siten vain näytin sille illalla, että tutti on rikki ja vietiin se yhdessä roskiin. Sitten vain aina kyselyihin vastasin, että ”tutti meni rikki ja se laitettiin sinne roskiin”. Ja se oli ihan ok. Joona oli 1v4kk kun luopui itse tuttipullosta. Otti hörpyn ja laittoi pois. Juuso oli 10kk kun päätti tehdä saman. Oltiinkin sitten hetken aikaa vähän hädässä, kun tuttipullo ei kelvannut, mutta ei myöskään nokkamuki ja tavallisesta mukistakaan ei juominen kovin hyvin onnistunut.

Meillä ehkä suurin muutos tällaisissa asioissa oli imetyksen lopettaminen 11,5kk:n iässä. Juusolla alkoi tiukka ruokavalio allergia-epäilyjen vuoksi, eli niin minullakin. Ei vehnää, ruista, ohraa, kauraa, soijaa, maitoa eikä kananmunaa. Mie olin jo raskaana ja noin tiukkis ruokavalio meinas saada miut sekaisin – lapselle kyllä onnistui ruoan tekemiset (kasvista ja lihaa), mutta ite kaipasin laajempaa ruokavaliota. Sitten oltiin lapsimessuilla kaverin kanssa ja nälkä iski. Paineltiin pasta-paikkaan ja laitoin tekstarin miehelle, että ”imetys loppu nyt”. Päivän Juuso tissejä puristeli ja mies nukutti pari yötä imetyksen lopettamisen jälkeen (ennen nukahti tissille) ja yllättävän hyvin meni.

Meillä ei tota imetystä ollut, kun sen kanssa kävi hassusti eikä se ottanut tuulta alleen.

Ihan hyvä että teillä meni toi lopetus sitten iisisti 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.