Ajatukset
18.3.2014

Ajatuksia kropan ihanteista ja kuvia!

Tänään iski pitkästä aikaa innostus ottaa meidän perheestä kuvia. Lähinnä siis ihan itseään varten, että saa joskus albumiinkin täytettä. Mitä enemmän Topi kasvaa.. sitä vähemmän tulee kuvattua. Yhteiskuvia etenkin on surullisen vähän!

Alkuperäinen tarkoitus oli itsekkäästi ottaa kuvia omasta kropastani. Rehellisiä tarkkoja kuvia tästä tämän hetkisestä tilanteesta. Muistatteko A Beautiful Body -haasteen? Osallistuin siihen silloin aikanaan.

”MAMI GO GO:sta räjähdysmäisesti levinnyt ilmiö on saavuttanut myös tämän blogin. Kyseisen blogin kirjoittaja on haastanut ihmiset laittamaan itsestään kuvan ja pienen tarinan. Kuvan tulee olla aito ja rehellinen, tästä hetkestä otettu vartalokuva raskauden ja synnytyksen jäljiltä. Haaste on heitetty – ja otan sen vastaan.”


Silloisen postauksen voi lukea linkistä  ( KLIK )  ja kurkkia vähän miltä silloin näytin. Ainakin astetta muhkeammalta omasta mielestäni.



Elokuu 2013




Olen aika paljon puhunut täällä blogin puolella tästä syömisestä, liikkumisesta ja laihduttamisesta. Tarkoitus on vihdoin päästä sellaisiin tuloksiin, että peilikuva miellyttää. Olen laittanut teille epämääräisiä kuvia itsestäni vaatteet päällä ja peilistä kuvattuna. Eihän niistä oikeasti näe tilannetta ja muhkuratkin jäävät sopivasti peittoon.

Keräsin siis rohkeuteni ja pyysin miestäni tänään nappaamaan kunnolliset kuvat. Kuvat, jotka kertovat sen oikean tilanteen. Koko illan pyörittelin peukaloitani, että olenko muka enää niin rohkea… uskallanko otokset julkaista?

Niin monet lukevat tätä blogia, katsovat kuvia… mahaani. Voi ahdistus! Paino on monelle naiselle se arka paikka. Se mistä ei haluta puhua.

Niin se on itsellenikin. En oikeasti ole pätkääkän itsevarma, vaikka nämä nyt tähän laitankin. Olen vain perus minä. Liian rehellinen. Kirjoitan siitä, mikä mieleeni juolahtaa, vaikka jännittäisinkin lopputulosta.

Maaliskuu 2014

Tässä siis mennään. Kroppa raskaudesta, imetyksestä ja vauva-arjesta muuttuneena. On tullut venyttyä, suurennuttua ja syötyä. Nyt on kova taistelu meneillään siitä, että pääsisin takaisin siihen samaan vanhaan jonakin päivänä.

Yhteiskunta on vain niin viallinen, että nykyään ihannoidaan ihan kummallisia arvoja. Nälkiintynyttä olemusta, suuria rintoja ja virheetöntä ihoa. Miten tällainen pieni tyttö raskausarpineen ja muhkuraisine muotoineen pärjää ajatuksiensa kanssa, kun paine on kova?

Sitä kuvittelee koko ajan, että pitää tavoitella jotakin kovin ihmeellistä ja se alkaa ahdistamaan todella. Mikään ei ole hyvä tai riittävä. Sitä pitää olla jotenkin taas samanlainen kuin ennen, vaikka oikeasti tiedostaakin, ettei paluuta vanhaan ole mitenkään. Kroppa muuttuu raskauden aikana pysyvästi ainakin jossakin asiassa.

Kesällä olin vielä suhteellisen sinut vartaloni kanssa. Kirjoitin omastakin mielestäni tosi fiksusti silloin:

”En tykkää kropastani. En tykkää löllyvästä kengurunnahkapussista mahan tilalla. En tykkää suuresta takapuolestani. En tykkää roikkuvista käsistäni. En tykkää numeroista vaa’an näytöllä. En tykkää pyöreistä kasvoistani. En tykkää pulleasta löllyvästä olemuksestani.

Mutta hyväksyn näistä jokaisen, koska ne ovat jälkiä upeasta matkasta, jonka olen kokenut tullakseni pienen ihmeellisen pojan äidiksi.

Olen aina ollut kapea ja urheilullinen. Nyt lihaksien tilalla on pehmeää kudosta, jota moni tässä maailmassa kammoaa ja välttelee.

En silti vihaa itseäni. Tiedän, että raskaus muuttaa kroppaa ja olin siihen valmis. Tiedän, että synnytyksestä on vasta yhdeksän kuukautta ja pienellä työllä saan varmasti tämänkin ruhon kapeammaksi. Ymmärrän myös, että joitakin asioita tulen kantamaan mukanani loppuelämän, mutta hyväksyn sen.

Minä olen äiti. Tämänhetkinen elämäni on kliseisesti sanottuna niin kaunista, että kyllä sinne yksi virtahepo mukaan mahtuu.”




Nyt ajatukseni ovat muuttuneet. Tutkailen virheitäni, puristelen läskejäni ja mietin liikaa. Järki sanoo, että tämä on hyvä, mutta tunne huutaa juoksemaan kovempaa. 


En tiedä mistä tämä epävarmuus johtuu ja tunteeksi se on aika stressaava. Toisaaltaan on kyllä ihan tervettä haluta muutoksia. Eihän liikakilot koskaan hyvää tee ja niistä on ihan järkevää hankkiutua eroon. Se pitäisi vain osata tehdä terveen ajatusmaailman kautta.


Noh, tässä oli nyt joitakin ajatuksia painooni liittyen. Tarkoitus on jatkaa juoksemista, kiinteyttää ja taistella terveellisen ruokavalion puolesta.


Ehkä ne ylimääräiset 10 kiloa karsiutuvat tässä vielä pois. Toivon niin. 



Mitkä ovat teidän ajatuksenne nykymaailman ihanteista ja niiden aiheuttamasta paineesta?


Terkkuja Topilta! Lähiaikoina päästään lukemaan enemmän pojusta 🙂




Kommentit

Haluaisin antaa sulle sellaisen tunnustuken, että mun mielestä olet lukemistani bloggareista taitavin vastaamaan kommentteihin. Sulla on fiksuja vastauksia, joista välittyy, että olet lukenut kommentit ja haluat kohdata kommentoijan niin aidosti kuin se vaan sähköisten välineiden välityksellä onnistuu, Siksi tänne on kiva kommentoida! Ihailen tuota taitoasi. Musta aina tuntuu siltä, etten yhtään osaa vastata netissä kenellekään. Pelottaa, että mut ymmärretään väärin ja yritän niin kovasti välittää ymmärrystäni, että olo alkaa tuntua jo teennäisen ymmärtävältä.

Onneksi olkoon rohkeasta kuvien julkaisemisesta. Tämä on taas yksi tärkeä askel taistelussa tuputettuja teennäisiä kauneusihanteita vastaan. Olet kaunis juuri omana itsenäsi. Mulla huomio kiinnittyy aina kasvoihin ja sulla on jotenkin niin suloiset lapsekkaat ja viattoman ilmeen antavat kasvot. Enkä kyllä näe vartalossakaan mitään vikaa. Kaunista naisellista pehmeyttä ja sileitä muotoja.

Mun vinkki kehon muokkaukseen on, että kävellessä, juostessa, tiskatessa, siivotessa, aina muistaa pitää ryhdin suorana. Ei sellaisena ylikorostuneena ryhtinä, että vetää selkää kaarelle ikään kuin katselisi taivaaseen. Ennemmin kannattaa ajatella että joku kiskoo päälaella olevista hiuksista suoraan ylöspäin tai että pituuttasi mitataan ja haluat että mittari yltää vielä muutaman sentin korkeammalle. Silloin keskivartaloon tulee hyvä tuki, lihakset harjaantuvat ja maha painuu sisään kuin itsestään. Mulla tuo onnistuu helpoimmin silloin, kun oon liikkunut paljon, esim. lenkin ja varsinkin tanssitunnin jälkeen tuntuu, kuin ryhti pysyisi itsestään. Se on ihana olotila. Sitä sopii muistella nyt tässä tietokoneen ääressä röhnöttäessä 😀 No, välillä on hienoa olla armollinen itselleen.

Se varmaan johtuu siitä, etten vastaa hätäisesti vaan luen kommentin monta kertaa läpi. Ja vastaan ainoastaan, kun on rauhallista. Luultavimmin oikeasti menee joskus päiväkin, että vastaan, koska haluan TODELLA KESKITTYÄ siihen.

Mulle lukijat on tärkeitä. Jos joku oikeasti näkee aikaa ja vaivaa laittaa mulle kommenttia, niin totta hemmetissä siihen vastataan sitten kanssa kunnolla.

Aivan ihana, että annoit palautetta tästä. Tuli tosi hyvä mieli!

Arvostan sun kommenttia. Eikä vaan sen takia, että kehut. Vaan oikeasti kerrot siinä näkemykseks ja esimerkiks tuo kasvojuttu. Ei oo sun laittama teksti vaan ”sananhelinää”.

Toi ryhti on… mun olis aina pitänyt siihen kiinnittää huomiota. Se on ihan kamala mulla. Pitääki taas muistaa. Kiitos vinkistäki siis! 😀

Wau! Hieno muutos ja näytät kauniilta! :))

Anette, viimeistään tämä ja edellinen postaus kertoo sun olevan tosi rohkea! Ihan oikeasti 🙂

Mulle mun kroppa on sen verran ’arka’ asia etten ikimaailmassa voi edes kuvitella laittavani siitä kuvia nettiin. Saatika sitten esitteleväni sitä esim bikineissä 😀 mutta näillä mennään ja oon valmis uhraamaan oman bikinikesäni, sillä oon saanu kaksi ihanaa poikaa. <3 vaikka välillä tosin on ihan järkyttäviä itsetunto-ongelmia kun paluuta entiseen ei taida olla..

Heh ei tässä kommentissa tainnu olla mitään järkeä, halusin vaan sanoa, että oot tosi rohkea ja kaunis 🙂

Sä näytät hyvältä! Ei kannata häpeillä! Wau!
Mä en varmaan koskaan tuu pääseen siihen mitä olin ennen lapsia. Ennen tätä kolmatta raskautta painoin 15kg enemmän mitä ennen esikoisen odotusta! Painoin siis ennen raskautta saman verran mitä esikoisesta viimesilläni! Yök! Silti mä yritän tykätä ittestäni. Koitan puhua itelleni et mulla on lapsia, mä saan näyttää tältä. Ei vaan tahdo mennä läpi. Mä toivon, että kunhan tää kolmonen ulostautuu ja imetys joskus loppuu, olisin max 5kg isompi mitä ennen esikoista. Voi tosin olla, että mulla ei itsekuri riitä siihen…

Ihania kuvia teidän perheestä ♥

No kiitos 🙂

Eipä sitä kai kaikki pääsekään samaan. Eikä sitä edes pidä päästä, kyllä jotakin merkkejä jää aina.

Älä ole liian tiukka itelles. Rentoudu ja toivotaan, että saat tuloksia imetyksen jälkeen!

Niin ja kiitos!

Kiinnostava aihe! Sulla ei ole mitään hävettävää, toivottavasti pystyisit hymyilemään peilikuvan nähdessäsi 🙂
Mua ärsyttää tää nykymaailman ulkonäkökeskeisyys ja jatkuvat puheet painosta, treenaamisesta, lihaksista, terveydestä (okei terveys on tärkeä mut en ymmärrä miks kukaan tarttis terveyden vuoks 7 krt/vko salilla ja proteiinijauheita). Mut harrastuksensa kullakin.
Mun mielestä nainen saa näyttää naiselta, eikä tarvitse näyttää tytöltä. Nainen saa olla pehmeä ja itse en esim pidä lihaksista naisilla, mutta makunsa toki kullakin.
Tässä oma tekstini vähän samaan aiheeseen liittyen: http://lakritsijaateloo.blogspot.fi/2013/11/painavaa-asiaa-painosta.html

Voisko noi painoharmitukset kummuta jostain huonosta itsetunnosta mikä liittyis alunperin johonkin muuhun? Mulla on muuten samanlainen paita, mikäli tuo on onlystä/vero modasta? Miten sulla on kestäny nuo pitsit?

No en ehkä vielä pysty hymyilemään, mutta kohta varmaan!

Kyllä muakin ärsyttää, että ulkonäöstä tehdään iso juttu. Sitä ei pitäs ympäristöä tuijottaa vaan kuunnella sitä itteensä enemmän.

Kiitos linkistä, koitan lueskella sen sopivassa välissä!

Ja voi noi kummuta huonosta itsetunnosta. Se on tunnetusti ihan paska mulla :/

Niinja paita on kestänyt hyvin. Se on ollut vähällä käytöllä, kun vasta mahdun 😀

Upeita kuvia koko porukasta! Ja olet tosi hyväkuntoisen näköinen upeakroppainen nuori äiti! Mun huomio kiinnittyi lähinnä sun hiuksiin, joissa nyt sinulle paremmin sopiva sävy:) mun mielestä olet siis aiemminkin näyttänyt kauniilta ja nyt vielä kauniimmalta. Kaikkea hyvää sun perheelle ja kivaa kevään odotusta!

Kiitos! Tykkään kanssa noista kuvista!

Ja joo toi hiusjuttu on totta. Vanha vaalea oli ihan typerän näköinen. Itsekin tykkään uudesta tyylistä enemmän. Jaksaa niitäkin nykyään laitella paremmin 😉

Kiitos vielä, kaikkea hyvää myös sinne!

Tosi rohkea oot, kun uskallat laittaa tälläsiä kuvia. Itse en siihen pystyis. Oot kaunis ja ei sun tarvii hävetä! 🙂 Tsemppiä kovasti liikkumiseen ja painonpudotukseen! 🙂

Ihana jaohkea postaus kauniine kuvineen! Harvalla riittää rohkeutta jakamaan tälläisia kuvia itsestään.. mä en ainakaan pystyisi. Saat olla itsestäsi ylpeä! Tsemppiä jatkoon! ♡

Ihania kuvia perheestä ja hienon muutoksen oot saanut aikaiseksi! 🙂 Musta kaikki muutos pitää aina lähteä itsestä, niin kauan kun perusteena on ympäristön paine, ei kannata edes lähteä siihen kelkkaan. Sisipä sulje korvat ja mee sen mukaan, mikä itsestä tuntuu hyvältä! 🙂 Täydellistä ihmistä ei olekkaan, siispä ei siihen kannata pyrkiäkkään. 🙂

Kolmen lapsen äitinä vartalo on kokenut hurjia muutoksia. En luovuta reenaan ja yritän välittämättä toisten katseista. Itsell siitä ainakin saa hyvän mielen. Mun blogissa on just aiheesta juttua. Sun vartalo on kaunis nuoren äidin vartalo. Ole ylpeä siitä!

Uskon, että on kokenut. Mutta hienoa, ettet luovuta!!

Pitää taas vierailla sun blogissa. Vierailen siellä aika usein 😉

Ihania yhteiskuvia teistä ja sinusta! 🙂 Näytät minun mielestä tosi hyvännäköiseltä jo nyt! 🙂

Voi että, taas ihana postaus! Ja niin ihania kuvia, ihana perhe. <3 Topi on ihan sinun näköinen.
Olet todella rohkea ja kaunis. Mahtavat muutokset elokuuhun verrattuna! Muista olla ylpeä omasta vartalostasi, sillä olet kantanut ihanaa poikaa sisälläsi monta kuukautta.

Tekemällä elämäntavoistaan terveelliset se 10kg putoaa kuin itsestään (nimimerkillä kokemusta on!) Ja tavoitteita on hyvä olla elämässä! 🙂
Tsemppiä!

Nykyään varsinkin naisille asetetaan aivan järkyttäviä ja turhia ulkonäköpaineita!
Me kaikki olemme erilaisia. Itse ainakin ajattelen niin, että jos minä en kelpaa jollekkin tällaisena kuin olen, niin sellainen ihminen ei ansaitse kuulua elämääni.

Tsemppiä sinulle ja muista, olet täydellinen sellaisena kuin olet. 🙂

Ihana kuulla, että tykkäsit postauksesta! Oon muuten kuullut, että Topi näyttäs ihan multa. Aika useesti 😀

En ole rohkea, olen vain rehellinen 😀 Mutta kiitos, onhan tässä muutosta tapahtunut. Ja yritän olla ylpeä. Yritän todella!

Eiköhän se 10kg tässä putoa. Luotan siihen. Kiitos tsempeistä!

Ihana kommentti!

Nostan rohkeudelle hattua ja sille, että teit tämän!
Löysin vasta nyt blogisi ja hyppy lukijaksi 🙂

-Sonja- pieniasuuriaihmeita.blogspot.fi

Ihania nuo teidän yhteiskuvat. 🙂 Ja olet todella rohkea, oikeasti, kun laitoit kuvasi tänne näkyville. Itse en uskaltaisi. Näen oman kroppani ehkä suht samanlaisena kuin sinullaon ollut elokuussa. Silti on kummallista, että minusta sinä näytät hyvältä, eikä sinulla ole liikaa missään kohdassa. Omassa kropassa taas tuntuu olevan liikaa joka puolella…. Minkä takia sit ei vaan voisi olla tyytyväinen itseensä? Minä olen aikuisiällä ollut tyytyväinen omaan kroppaani vain ollessani laihimmillani kolme ja puoli vuotta sitten, kymmenen kiloa kevyempänä. Silloin laihduin hurjasti vaikean elämäntilanteen seurauksena. Uskon, että yhteiskunta aiheuttaa sen, ettei nuoret tytöt ja naiset osaa olla tyytyväisiä omaan kroppaansa, vaikka se olisi kuinka kaunis. En minäkään tällä hetkellä vihaa itseäni, mutta toki haluaisin näyttää paremmalta. Ehkä myös alan pikkuhiljaa tehdä asian eteen jotain, enkä vain kavahtaa joka kerta kun näen itseni kunnolla peilistä. 😀

Muista, olet rohkea ja olet KAUNIS! <3

Noi kuvat on ihania munki mielestä… oon ihan jeejee 🙂

Enkä mä tasan oo rohkea 😀 Kuten monelle jo sanonut… turhan rehellinen vaan.

Toi on hassua. Toisessa ei näe vikaa, mutta omassaan näkee… vaikka tilanne oliski sama :O

Jajoo. Syytetään yhteiskuntaa 😀 Helppo syypää! Eiku oikeesti… luulen, että siitä se johtuu.

Zemppiä projektiin, jos sen aloitat. Ja kiitos! 🙂

Oi minusta sie näytät tosi hyvältä! 🙂 En kyllä ite huomaa, että 10kg pitäs ottaa poies? Pääasiahan on omaan peilikuvaan tyytyminen, mutta älä ole liian ankara itelle.

Olen itse huomannut, että ennen raskauttakin ihannoin tosi paljon erilaisia vartaloita. Esim. minusta Beyoncén ”paksuin” kuntokin on tosi ihana ja kurvikas. Ja sitten minä olen taas siihen verrattuna ruma. Samalla tavalla olen mielestäni karmea löllis verrattuna ihanan kurvikkaaseen meksikolaisystävääni. Yhteistä noilla kahdella neidolla on se, että se ihannoimani kurvikkuus on vaatekokoa 40, kun itse sujahdan nyt raskaanakin vaatekokoon 38 (tosin siis tietty maha asia erikseen). Eli siis joskus voisi olla itselleen hieman armollisempikin ja miettiä peilin edessä, mitä ihanaa sieltä näkyy 😀
Olin ennen raskautta tosi sujut kilojen kanssa, nyt turvotus masentaa mua ja koen olevani epäonnistunut äiti ja läski, vaikka vaatekoko ei tosiaan ole edes muuttunut, jalat vaan muistuttaa Shrekiä. Suurin syy kriiseilyyn onkin entisen shoppausfriikin pakko pistää joskus päälle ne rumemmat rönttävaatteet, jotka eivät purista ja pahenna oloa = rumaa. Mutta jos olen edes kohtuullisessa vauhdissa takaisin omassa vaatekoossani täysin, niin olen päättänyt olla tyytyväinen ja oman itseni ystävä: kyllä täällä sitä paineistusta ja syyllistystä + arvostelua (varsinkin äitinä) kuulee jo ihan tarpeeksi muutenkin 😀

Voi kiitos 🙂 On tuossa 10kg liikaa. Painan siis 68kg tällä hetkellä! Mutta en olekaan vielä tyytyväinen, vähän sileämpää ja laihempaa vielä 😀

Mut joo… oot oikeessa! Armollisempi pitäs osata olla!!

Mua inhottaa myös turvotus. Ei pelkästään ulkonäöllisesti vaan sen takia että se tuntuu :/

Mutta hei, ei syyllistytä eihän! 😉

Vitsit, mä en ikinä kehtais laittaa itestä tollasii kuvia blogiin. Mut huikee muutos tapahtunu kyl sun kropassa syksyn jälkee! =) Munki mielestä naisille luodaa nykysin liikaa ulkonäköpaineita just sillä että pitäs olla semmonen langanlaiha, photoshopattu malli jolla on kaikki täydellisen näköstä :/ Ite ainaki usein vertaan omaa kehoani ja naamaani just niihin mainosten malleihin ja niihin ”täydellisen” näkösiin tyttöihi ketä tulee vastaan kadulla. Mutta kun mun pitäis ajatella että mä oon kasvattanu sisälläni lapsen ja synnyttäny sen ja imettäny sitä, eli en voi olla enää samanlainen pikkunen tyttö ku olin ennen raskautta! Vaikea vaan tällaisia asioita on hyväksyä.

Ihania nuo yhteiskuvat!

Ja sitten nuo otokset susta – siis eihän noissa ole mitään vikaa! Oot ihanan rohkea, ja sitä paitsi nätti just tuollasena kuin oot. 🙂

Vaikka kyllä tosiaan nämä nykyajan paineet on tuttuja itsellekin. Tuntuu että raskaudesta pitäisi palautua viikossa ja mitään merkkejä siitä ei saisi jäädä. Tuntuu, että vain sillä on väliä, minkälainen oot ulkoisesti eikä niinkään sillä, mitä pään sisällä on. Niin, kukapa raskausarvistaan (esimerkiksi) pitäisi, mutta tuskinpa kukaan niitä vihaa tai niiden takia vihaa itseään. Musta tuntuu että kropan muuttumisen myötä oon alkanut olemaan enemmän sinut itseni kanssa. En siis sillä lailla, että tohtisin tänne laittaa kuvia vartalostani, mutta niin, että voin katsoa itseäni peilistä ja ajatella että ei hullumpaa. En tiedä, miten muut mut näkee – mutta mulle pääasia on että viihdyn omassa kropassani. Matka on mullakin kohti aiempaa, mutta tietäähän sen että mikään muutos ei tuu päivässä… Siispä sinnillä vaan.

Ne on ihania, tuli itelleki hyvä fiilis 🙂

Enkä ole rohkea! Kammottaa vieläki! Mut kiitos 😀

Hiljaa hyvä tulee. Onhan se tärkeintä että itse viihtyy. Mulla lähinnä on se, etten viihdy jostain syystä. Mutta pikkuhiljaa hyvä tulee eikä pidä liikaa ajatella, vai? 😀

Ihanan rohkea sinä!! Näytät tosi hyvältä ja hyvinvoivalta!

Mulla on ristiriitasia tunteita koko liikuntaa ja laihtumista kohtaan. Joo haluen kapeammat jalat.. inhoon mun tukkireisiä, mahaa ja allilalleja… mutta ainaisen iltavuoron takia en ehi enkä JAKSA edes aatella et nyt alan kuntoileen. Työmatkat menee pyörällä ja aamupäivät juosten kikkaran perässä =D ja sitku kikkara nukahtaa illalla, niin kyllä se karkki tulee kuvioihin teekupin kanssa…se on se pieni palkka ja porkkana,,,

aika umpikuja olo, koska ei näin laihdu, mutta riisikakku ei toimi porkkanana,,,,

Mulla toimi ainakin porkkanana se että joka kerta kun teki mieli hyvää mietin kummasta tuun onnellisemmaks: kauniista ja kiinteästä vartalosta vai suklaasta? Toimi! 😀

Tosi rohkea… liian avoin ehkä enemmän? 😀 Mut kiitos!

Toi kuulostaa tutulta mitä tossa kirjotat. Niin tutulta. Kaipa se on monen perus lapsi arjessa elävän ongelma :/

Ei toimi se riisikakku porkkanana ei 🙁

Kyllä mä väittäisin että harva enää anorektisia barbeja ihannoi, suuremman roolin ovat ottaneet lihaksikkaat vartalot. Mitä oon seuraillut ihmisiä mediassa, somessa ja salillakin niin harva haluaa olla enää ”vain laiha” ja nyt panostetaan siihen että syödään terveellisesti että kroppa pysyy kunnossa ja tasapainossa. 🙂 Mun mielestä on tosi hienoa että nyt on unohdettu se painoindeksin/vaa’an tuijottaminen ja kaikki ne ihmeelliset ”syö tätä keittoa viisi viikkoa ja laihdu 20kg” dietit. En ymmärrä yhtään kun parista blogistakin lukenut siitä kuinka fitness innostus on tyhmää, kun se on kuitenkin tosi hyvä ja TERVE vaihtoehto sille lähes anorektisen puolelle menevälle kropalle. 🙂

Joo onneks ei enää niin paljoa. Onhan blogeissakin nyt pikkuhiljaa näkyvissä toi innostus lihaksikkuuteen!

Sulla oli tyhjentävän fiksu kommentti! 😀

Minusta näytät todella upealta! Olet rohkea kun laitat omat kuvat tänne. Itselläni on menossa myös operaatio, että saisin oman vartaloni takaisin.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.