Arvostelu
20.2.2014

Ravintola Sipuli

Enpä ole koskaan tainnut käydä KUNNON ravintolassa. Siis tottakai niissä halvoissa, joihin ”rahat riittää”. Enkä puhu mäkistä, pizzerioista ja vastaavistakaan, vaan esimerkiksi Fonda Del Solin tapaisista paikoista.

Näissä annokset ovat suuria ja lautanen on hankala saada syötyä loppuun. Hinta jää muutamaan kymppiin ja kaikki on tuttua sekä turvallista.

Aina olen naureskellut telkkarissa upeiden ravintoloiden annoksille. Ne ovat ihmeellisiä, pieniä ja outojakin. Kuka tuollaisia syö? Eikö noiden jälkeen halua poiketa grillin kautta?

Tänään meillä oli työpaikan kanssa kokous Ravintola Sipulissa. Mietin jo valmiiksi vähän jännittyneenä, että mitenhän osaan etiketin ja tilata oikeat ruoat. Paikanpäällä se lasien ja aterimien määrä sai pääni pyörälle. Aikani sain kyllä niitä tuijotella ennen kuin ymmärsin mitä käytetään ja milloin.

Menu oli tehty jo valmiiksi, piti valita vain pääruoka. Kauaa en miettinyt, kun kilpailemassa oli joku elukan poski ja turska. Kalaa pöytään kiitos!

Aika nopeasti pöytään tuotiin ensimmäinen alkupala ja viini. Kieltäydyin kohteliaasti viinistä, haparoin käteeni oikeat aseet ja aloin maistelemaan tuota mielenkiintoisen näköistä asetelmaa.

En oikeasti ole koskaan kuullutkaan tai edes nähnyt puoliakaan noista, mitä tuossa lautasella oli. Vieläkin mietin kovasti, että mitähän kaikkea sitä tuli syötyä. Annoksen keksit maistuivat koiranluille, mutta muuten tykkäsin lihasta ja etenkin noista pienistä palleroista. Olin tosi yllättynyt, että miten makuhermoja kutkuttelikin niin paljon.

Alkupalan jälkeen tuotiin toinen alkupala uuden viinin kera. En ottanut vieläkään viiniä, mutta jäin innolla odottamaan soppaa. Ensin tuotiin lautanen, jossa oli muutama nyytti. Nyyttien päälle kaadettiin sitten lämmin ja samettisen pehmeä keitto. Eikun syömään!

Hyvää, hyvää, hyvää! NAM. Ihanan maukasta, ihanan pehmeää ja ihanan nautinnollista. En koskaan ole syönyt yhtä hyvää keittoa! Keiton kanssa tarjoiltiin leipää ja voita, jonka päälle oli ripoteltu ihanan rapeaa merisuolaa.

Vatsassa oli keiton jäljiltä kiva tunne, mutta ei ollenkaan täysi. Ideahan pienissä annoksissa on, että aterian jokainen osa kanssa mahtuu mahaan. Alkupalojen jälkeenhän tulee luonnollisesti pääruoka ja itse olin tilannut sitä turskaa.

Tämä annos ei ollut niin sensaatiomainen. Kaikki maut vivahtivat sitruunaan ja se alkoi mennä hieman yli hilseen. Kampasimpukka oli ihan loistava elämys, kala aika peruskamaa (tosin ihana rakenne!) ja kukkakaalit nyt maistuu aina! Sitruunan maku tosiaan haittasi kuitenkin aika paljon, koska tosiaan jokainen oli maustettu sillä. En silti sanoisi surkeaksi. Elämys se tämäkin oli. Söin pääruoan veden kanssa.

Loppu kruunataan aina jälkiruoalla ja makeasta pitävälle pöytään kannettu ilmestys oli unelma.

Jäätelö oli mahtavaa, tuli ihan mieleeni ne simpukka suklaat tuosta mausta. Brownie oli aika normaalin makuista, mutta kaikki muut korostivat annosta kivasti. Popcornit menivät ehkä vähän liian hifistelyksi omaan makuuni!

Selvisin reissusta kunnialla, ruoka oli hyvää ja uskokaa tai älkää…. SITÄ OLI RIITTÄVÄSTI!

Voisin siis mennä hienoon ravintolaan toistekin.

Mitä mieltä te olette ravintoloista? Oletteko käyneet?



Loppuun vielä ihana väripiristys, joka keräsi tykkäyksiä ainakin Facebookissa. Tänään oli nimittäin todella lämmintä pihalla ja Helsinkiin lähtiessä päätin pistää pojalle tuon Äityleissä aikanaan keskustelua herättäneen ”järkyttävän ison” windfleecen päälle. Sopii mielestäni ihan hyvin, vaikka vähän onkin väljä. Ja miten se onkaan ihan Topin värinen! Ihana!

Kommentit

Mää en oo koskaan myöskään käynyt noin hienossa ravintolassa, mutta mieli tekee päästä! 🙂 Ehkä joskus.

Tuo oranssi kyllä käy Topille niin hyvin! 🙂

Enpä sano mitään tuosta fleecestä 😀 Oletko ikinä ajatellut, että tolla sun kakarallasi ei mene nuo vetoketjut kii ylhäältä missää vaatteessa? yleensä merkki siitä, että vaatteet aivan järkyn isoja.

Miten tylsää ihmisen elämä voi olla että jaksaa puuttua olemattomiin asioihin? Asioihin jotka eivät määritä onnellisuutta tai ihmistä tai äitiyttä?

Pakottava tarve päteä? Pakottava tarve näpsäyttää? Puuttuuko elämästä sisältöä?

Ja hei joo, se vetskari menee kiinni.

Oranssi on niin topin väri 🙂
Tähähän väliin täytyy varmaan tunnustaa et mä en oo käyny koskaan Amarillossa:)

Onha tuo iha järkky iso tuo fleece ! Ei näytä hyvältä.

Mä taas nimenomaan haluan mennä vähän parempiin ravintoloihin, siis silloin kun haluaa ulos syömään. Mua ärsyttäis maksaa jostain rossomössöstä mitään. Ärsyttäis ajatella, että kuinka paljon niidenkin hinnoilla saisi ruokakaupasta kunnollista ruokaa. Mä siis suosin ”harvoin, mutta hyvää” periaatetta ja haluan maksaa sellaisesta ruuasta, josta voin ajatella etten osais itse tehdä parempaa. Mut nää on mielipidejuttuja nääkin:)

Topi oli aivan ihana tuona päivänä (Topi-fani #1:ltä siis terveisiä) 🙂
Ja ruoka oli toki hyvää, mutta seura sitäkin parempaa! 🙂

Toi värihän sopii topille älyttömän hyvin 🙂 ja kyllä kelpais tollanen ravintola ruoka vaikka heti!

ihana postaus! 🙂 Me käydään harvoin missään syömässä ravintolassa.. Ehkä taas kun vuosipäivä koittaa,niin sit 🙂 Ei sitä aina pidä käydä,kiva piristys kun joskus käy ja saa omaa aikaa 🙂 Ja ihana topi <3

oi toi keitto näyttää ihanalta! <3
onko noi pienet pallerot kapriksia, vai mitähän? 😀

Eiku nii tarkotit noita alkuruoan palleroita? 😀 Oisko kapriksia? Oliko ne suolasia ja semmosia vähä ruttusia? 😀

Tarkotatko tota oransihtavaa? Näyttäs mädiltä 🙂 Ehkä kirjolohen!

Mä oon kanssa monesti miettiny miten tollasista muka täyttyy 😀 kokemus tuokin, pitäis varmaan käydä joskus kokeilemassa! 🙂

En käsitä miten joku ei ois ikinä käyny ravintolassa???? Me käydään joka viikko oman miehen kanssa ;o

Mullaki tuli tästä vähän O_o.

Me ei vaan olla semmosia, että käytäs. 3i oo mun juttu tälläytyä hepeniin ja syödä miniruokaa.

Amarillo <3 Fonda De Sol <3 Hese <3 😀

Mitä hittoa anonyymi? 😀 Ei ole varaa, ei ole sellaista ravintolaa, on nirso? Itse en ollut käynyt edes Amarillossa ennen täysi-ikäisyyttä yksinkertaisesti koska meidän kotipaikkakunnalla hienoin ravintola sattui olemaan baari josta sai tilattua pizzaa tai nugetteja. Jos käytiin kaupungissa niin käytiin aina hesessä.

Ja nykyään jos mennään miehen kanssa ulos syömään (kerran kahdessa kuussa noin.) niin mennään Amarilloon tai Rossoon tai johonkin. Ja nekin tekee loven kuukauden budjettiin. En edes tiedä onko täällä jotain ravintolaa mistä saisi tuommoisia pikkuannoksia? 😀

Ai joka viikko fine dining -ravintolassa?? Kyllähän sitä noissa Rossoissa ja Fransmanneissa tulee varmaan jokaisen käytyä aika usein, mutta harva oikeesti käy kovin usein syömässä paikassa, jossa tuollaisen menun hinta kahdelta viineineen on ihan helposti parisataa euroa.

Sopii Topille niin hyvin toi oranssi, ihanan pirtsakka!:) mä en uskaltais mennä tollaseen ”kunnon” ravintolaa ku pelkäisin etten sais mahan täydeltä hyvää ruokaa ::D tutumpi mennä aina noihin tuttuihin ja ”turvallisiin” ketjuravintoloihin 😀 mut kiva että oot saanu tollasen mahdollisuuden ja ymmärtääkseni ei mennyt edes sun pussista , ni ois ollu ihan sama tykkäätkö vai et 🙂

Se on pirtsakka ja sopii hyvin. Oon niin ilonen tosta!

En mäkään oma kustanteisesti uskaltaisi mennä. Jos pitäs sen grillin kautta vielä 😀

Eli joo ei menny mun pussista 🙂 Kiva oli kokemus!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.