Yleinen
9.2.2014

Topi äänessä, hei!

Äiti sanoi, että on kadottanut äänensä. Äiti kertoi, että hän ei tiedä mitä pitäisi sanoa seuraavaksi.

Hei, minä olen Topi ja nyt minä aion olla äänessä.

Olen jo yli vuoden ikäinen iso poika. Voin sanoa, että näiden viime kuukausien aikana olen oppinut paljon sekä nopeasti. Sanotaan, että ihmiset eivät huomaa sitä kehitystä. Varsinkaan siis vanhemmat! Ensin ollaan niin pieniä ja sitten fiksuja taaperon alkuja.

Osaan monia kymmeniä sanoja. On kivaa ilmaista itseäni ja kertoa mitä ympäristöstä löytyy. Rakastan myös matkimista. On niin mielenkiintoista, kun äiti esittelee kotia ja kertoo mitä missäkin on. Haluan tapailla noita sanoja suussani ja toistaa. Äiti on silloin niin kovin ylpeä. Lempisanani on muuten ”hauvoja”. Sitä jaksan huudella monta kertaa päivässä. En oikeastaan ymmärrä mistä olen monikon oppinut, mutta se jäi vain päähäni.

Tajuan asioita aika paljon, eikä nuo vanhemmat sitä vieläkään kunnolla tajua. Iskäkin aina lusikoi ruoat suuhuni eikä oikeasti tiennyt, että osaan tehdä sen ihan itsekin. Palvelu pelaa!

Kävellä en vielä osaa. Tai no, ei kerrota äitille… osaan minä. Olen ottanut muutamia askelia paikasta toiseen siirryttäessä ilman tukea, mutta en usko kenenkään huomanneen. Kävely jännittää niin paljon ja lähden heti karkuun, jos joku sitä ehdottaa. Maatasossa on niin paljon turvallisempaa!

En ole kovin menevä tapaus, mutta kopsuja sattuu todella usein. Olen nimittäin kömpelö ja sen takia kaatuilen kontatessa. Toivottavasti kukaan ei ole tätä nähnyt, koska se on vähän kummallisen näköistä. Äiti on kuitenkin päivisin tarkka ja vahtii koko ajan liikkeitäni. En saa koskaan hyppiä tuoleilla yksin.

Ruokapöydässä en ole rauhallinen. Hosun joka suuntaan ja tykkään pomppia paikallani. Äiti ei kuitenkaan ole minulle vihainen siitä, koska syön ruokani hyvin. Joskus kuulen hänen tuskailevan sitä, kuinka paljon oikein syönkään. Minkäs sille mahtaa, jos on pieni poika, jonka täytyy kasvaa vielä paljon!

Meidän arki on aika mukavaa ja rauhallista. Vietän aikaani leikkien sisällä sekä ulkona äitin kanssa, joskus iltasin kotona on vain iskä. Meidän perheessä on harvoin riitoja, koska olen itse niin rauhallinen. Osaan toki myös kiukutella! Odottakaa vain mitä on vielä tulossa, kun alan hakemaan omaa identiteettiäni!

Minulle on opetettu, että riiteleminen ja kiusanteko on kiellettyä. Kokeilen silti varvovaisesti rajojani. Tämän ikäiselle se taitaa olla normaalia, toisinkuin aikuisille. Äiti pahoitti mielensä suuresti siitä, mitä tällä viikolla tapahtui. Luulen, että äiti on vähän yksinäinen ja siksi muistan antaa hänelle paljon haleja ja pusuja. Niin äitikin tekee, kun minua harmittaa!

Nyt lopettelen ja menen leikkimään meidän hauvan kanssa. Tulin vain pikaiselle visiitille, koska halusin kertoa teille kuulumisiani.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

T. Topi

Kommentit

Oi miten ihana teksti, kyynel melkein kirposi silmään! 🙂 Törmäsin hetki sitten blogiisi. Vaikutat ihanalle ihmiselle. Älä anna ilkeiden ihmisten vaikuttaa itseesi! Kaikkea hyvää teidän perheelle!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.