Kuumeilu
21.1.2014

Tyttö vai Poika? Onko sillä edes väliä?

Aiheena lapsen sukupuoli. Se asia, jota kysytään tyyliin HETI, kun ihmiset saavat kuulla raskaudestasi.



Oikeastaan nauratti aika paljon se, että jokainen vastaantuleva tuttu kysyi samat kysymykset. Huvitti, että itse olin aikanaan varmaan ihan samanlainen innokas utelija. Tuntui hassulta olla vastaamassa näihin kysymyksiin. MINÄ vastaajan paikalla!?

En oikeastaan ollut edes ajatellut koko asiaa, kun nuo kysymykset ensimmäisen kerran tulivat esille. En tiennyt mitään ultrista. Kuinka monta kertaa? Mitä missäkin ultrassa katsotaan?

Googlettamalla selvisi, että ultra tehdään yleensä pari kertaa noin rv12 sekä rv18 tienoilla. Tokassa ultrassa vasta määritetaan sukupuoli MIKÄLI sen haluaa tehdä ja lääkäri siihen suostuu. Kyllä.. jotkut lekurit ovat vielä niin vanhoillisia, että saattavat jopa kieltäytyä sukupuolen selvittämisestä. Mielestäni vähän hassua, koska kyseessä ei kuitenkaan ole heidän lapsensa. Ehkä siinä on sitten kyse jostakin, ettei uskalla luvata mitään, jos veikkaus menisikin täysin pieleen.

Mietin kyllä usein, että kumman haluaisin. Olin silti tylsä ja vastasin kysyjille, etten välitä. Halusin vain, että lapsi selviää ja on terve. Vihasin itse näitä vastauksia aikanaan ja nyt tein saman itse. Näin se mieli muuttuu, kun itse yltää kyseiseen elämänvaiheeseen.

Tavallaan alusta asti oli olevinaan sellainen olo, että tyttö sieltä tulee. Tosin se kovin puhuttu ja kehuttu ”olo” ei koskaan löytänyt omaan päähäni. Selkeää aavistusta, tunnetta tai fiilistä ei vain putkahtanut, vaikka siihen olenkin aina uskonut vakaasti. En nähnyt unia sukupuolesta, en osannut veikata yhtään mitään! Tyttöä ajattelin odottavani lähinnä siksi, että olen kasvanut perheessä, jossa on vain siskoja ja suvussa, jossa on paljon naisia. Tästä syystä kurkin usein uteliaana bussissa istuvia tyttölapsia ja kuvittelin itselleni pienen prinsessan.

Ultrapäivä koitti aika hitaasti, mutta koitti kuitenkin. Jännitti ihan järkyttävästi koko toimenpide.. Koko tutkimus kesti 45 minuuttia ja vauvaa ultrannut henkilö halusi katsoa tarkasti jokaisen kohdan. Sydäntä tutkittiin kauan, naamaa katseltiin pitkään ja aivoja mittailtiin sekä ihmeteltiin. Kasvojen kanssa oli jokin ongelma, kun Topi oli päättänyt olla hankalassa asennossa, joten lekuri laittoi 4D ultran päälle ja saatiin sen ansiosta maailman suloisimpia kuvia kotiin kannettavaksi.

Myönnetään, että Topi näyttää tässä vähän vielä hassulta. Suloisuus on suhteellinen käsite <3

Sukupuolenkin hän suostui tarkistamaan heti. Asento vaikutti tämänkin näkemiseen ja lääkäri käänteli sekä tutki, mutta ei oikein päässyt lopputulokseen. Hän vain tuumasi, ettei olisi näkevinään jalkojen välissä yhtään mitään. Hetken päästä lääkäri luovutti ja soitti jonkun kokeneemman naisen paikalle. Mukava vanha rouva astui sisälle ja alkoi itsekin tuumailemaan asiaa. Sitten hän luovutti ja klikkasi taas 4D:n päälle. Siinä se oli. Pieni katkarapu ruudulla. Lekuri sanoi, että harvoin voi antaa 100% varmaa tunnistusta, mutta tämä ei kyllä enää tytöksi muuttuisi..

Meille tulisi pieni poika. Olin ihan varma, että pettyisin, jos sieltä jalkojen välistä löytyisikin jotakin, mutta ei. Olin tavattoman liikuttunut ja onnellinen sillä hetkellä. En kokenut mitään pettymykseen viittaavaakaan sisälläni. Pystyin vain ajattelemaan, että poikapoikapoika. Se pieni möykkä vatsan sisällä oli oikea pieni poika.

Tätä kannoin mukanani ja iloitsin sisäisesti, kun vihdoin sain rakennettua oikeaa kuvaa vauvasta. Se on poika!!

Alkuun oli toki sopeuduttava ajatukseen. Täytyi rakentaa uusi kuva päähän. Bussissa piti kurkkia minkälaisia ne pienet pojat olivatkaan ja kaupassa hypistellä sinisiä bodyja. En silti missään vaiheessa sen jälkeen enää kaivannut tyttövauvaa.

Samukin oli ollut yllättän nihkeä koko alkuraskauden. Vierasti koko ajatusta vauvasta ja zemppasi vain takiani. Ultran jälkeen kaikki iski tulevaan isukkiinkin ja sinä hetkenä, kun Samu sai kuulla olevansa pian pojan isä, kaikki muuttui. Asiaa hehkutettiin, vatsalle puhuttiin ja vauvaa alettiin oikeasti jo odottamaan saapuvaksi.

Loppuraskaudessa ramppasin jatkuvasti ultrissa ja joka kerta siellä masussa majaili edelleen poika. Uskalsin pikkuhiljaa ostaa joitakin vaatteitakin, vaikka suurimman osan hankin vasta Topin synnyttyä. Olisinko koko raskaus aikana ostanut alle 10 vaatetta? Hassua, kun ajattelee tämän hetkistä hulluuttani…

Jossakin vaiheessa toki panikoin vähän asiaa.. Miten tyttö osaa kasvattaa pojan? Miten äiti opettaa pojan vessaan, kun ei itsekään tiedä miten pojat sen tekevät? Miten vaippa vaihdetaan ja miten poikaa käsitellään oikein?

Voin kyllä sen verran sanoa, että huolet kaikkosivat samantien, kun Topi syntyi. Sitä äitinä osaa toimia vaistonvaraisesti melkein kaikissa asioissa. Vauvan kanssa elämä on täynnä isompiakin juttuja, joten sitä ei niin kamalasti tule mietittyä vaipanvaihdon tekniikkaa. Kaikki sujuu luonnollisesti.

Olen pärjännyt hyvin ja nauttinut siitä, että voin sanoa olevani äiti pienelle pojalle. Pitkään en pystynyt edes kuvittelemaan, että meille olisikin syntynyt tyttö. Ajattelin usein, että yööh… tytöillä kaikki on pinkkiä, hameita ja hiustenlaittoa. En osannut tykästyä mihinkään tyttöjen vaatteisiin, koska hurmaannuin poikien omista. Kai se äitiys vain muuttaa ihmistä. Olit sitten toivonut jompaa kumpaa tai et, niin lapsen synnyttyä sillä ei ole mitään väliä. Kunhan lapsi on vain terve. Tuolle peruslauseelle kasvaa iso merkitys.


Kunhan lapsi on vain terve.



Tottakai toista lasta yrittäessä olen joutunut pähkäilemään näitä asioita uudelleen. Haluaisinko Topille veljen? Pojat ovat kuitenkin ihan tajuttoman suloisia, olen sellaista jo tottunut hoitamaan ja kaappi on täynnä Topin vanhoja vaatteita. Vai haluaisinko KUITENKIN myös sen tytön.. olisi niin erilaista ja ihmeellistä kokea jotakin uutta sen vanhan totutun keskellä.

Jostakin syystä takaraivossani on alkanut jäytämään ajatus siitä, että haluaisin jonain päivänä sen tytön vielä saada. Seuraava voi olla poika ihan vapaasti, mutta edes sen jälkeen, kun saisi tyttövauvan syliinsä. Ne pinkit hepeneet ja ponileikit ovat alkaneet kiinnostamaan. Olen lähentynyt omaa lapsuuttaani Topin leikkien myötä ja alkanut muistamaan minkälaisia juttuja tytöt tekevät.

Entä, jos meille suodaan vain poikia? Sitten se on niin. Tiedän, että tulisin hyväksymään asian kepeästi. Joku pieni kaipaus saattaisi olla, mutta en sekoaisi kuitenkaan kolmesta pojasta. Voisin nauttia siitä, että edes niitä lapsia tänne suotaisiin.

Se on tällä hetkellä itselleni tärkein asia. Kunhan vain tulisin raskaaksi ja saisin sen vauvan.


Haikara hukassa. Kuva   TÄÄLTÄ


Toisaaltaan.. elämä on ihan mukavaa Topinkin kanssa. Olen miettinyt monta iltaa pääni puhki tätä asiaa. Tavallaan voisin olla ihan onnellinen näinkin. Òn kuitenkin helpottavaa antaa kaikki se huomio Topille ja kädet riittävät juuri ja juuri kaikkeen. Ehkä me heitämme koko jutun puihin ja lopetan sen toisesta saatika kolmannesta haaveilemisen? Noh, aika näyttää.

Hassuja ajatuksia olen ajatellut. Siis nimenomaan tätä sukupuoli asiaa. Kummallista suunnitella tulevaa, kun se näyttää asian suhteen muutenkin niin heikolta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että pieni haaveilu ja asioiden tarkastelu tekee ihan hyvää. Unelmat meitä kantavat eteenpäin.

Mitä mieltä te olette tästä aiheesta? Oliko haaveissanne tyttö vai poika? Kumman saitte ja mitä sillä hetkellä tunsitte?

Kiinnostaisi kuulla muiden ihmisten kertomuksia aiheeseen liittyen 🙂

Kommentit

Tyttöä toivottiin molemmat 😀 Koko raskauden ajan kuitenki päällimmäisenä oli ajatus, että kunhan vaan syntyy terveenä. Vaikka siis mitään aihetta epäilylle ei ollu, kunhan nyt vaan se perushuoli, että onhan kaikki ok. Raskauden aikana ei ollu mitään oloja kumpi siellä on, se oli vaan vauva. Mun mielestä hyvä niin. 2vko ennen syntymää sain 99% lupauksen pojasta. Napanuora pyöri kriittisten paikkojen ympärillä, joten lääkäri ei uskaltanu vannoa varmaksi tiedoksi 🙂 Poika tosiaan tuli ja se oli heti se oma rakas lapsi, ihan sama vaikka salaa tyttöä toivottiin, poika tuntu meille oikealta 🙂

Raskausaikana muutaman kerran sain vastata uteluihin kumpi tulossa. Seuraava kysymys oli enemmän toteamus, että aa te ette halunnukaan tietää? No kyllähän me haluttiin mutta poika ei halunnu paljastaa asiaa… Enkä muuten tiedä olisinko halunnut kertoa vaikka oltaisiin tiedetty kumpi on tulossa. Ehkä se olisi jääny meidän ja kummitädin salaisuudeks vaan.

Niin hyviä nää sun kirjotukset, ihan harmittaa etten ikinä ehi tuoreena lukemaan 😀
Multa jopa kysyttiin kun selvisi että poika on tulossa että olinko pettynyt, toivoinko tyttöä. Juu en ollu pettynyt, vauvaa ehti toivoa jo pitkän tovin niin oli kyllä yks ja sama kumpi sieltä tulee. Ja onhan tää poikavauva kyllä niin ihana pikkumies <3 mainiosti kelpaisi toinenkin 🙂 mutta kyllähän tyttökin olisi ihana, pääsisi taas leikkimään prinsessaleikkejä ja ostelemaan vähän toisenlaisia ”turhuuksia” kuin pojalle 😉

http://oisiskonimun.blogspot.fi/

Mä oon pienestä asti haaveillut pojasta, toiveena oli aina 2 poikaa ja 1 tyttö. 😀 No nyt on kaksi tyttöä ja en osaisi muuta kuvitellakaan. Kolmannesta silti toivoisin poikaa, mutta jos tyttö tulisi, niin en sitä mitenkään surisi. 2 tyttöä ja 1 poika olisi siis nyt se mun haave, ja siihen saisi jäädä meidän lapsiluku.

Mulla ei toiminut oikein oma vaisto raskausaikana sukupuolen suhteen, varsinkin toisen kohdalla kuvittelin odottavani poikaa, koska vauva oli paljon vilkkaampi tapaus ja oli ”poikasyke” ja ”poikaoireet”, silti just ennen 4d-ultraan menoa mies kysyi viimeistä veikkausta vauvan sukupuolesta siinä ovella, ja sanoin että tyttö se on. Jostain vaan tuli se ”tieto” jonka hetken päästä lääkäri vahvistikin oikeaksi. 🙂

Itse toivoin,ekassa onnistuneessa poikaa. Np-ultraan,asti mulla oli tyttöolo sen jälkeen olin satavarma,että poika tulee. Saatiin tietää sukupuoli vasta rv 32 ultrassa,kun mua ultrailtiin raskausdiabeteksen takia paljon. Toisessa onnistuneessa raskaudessa mulla oli np-ultraan asti tyttöolo,sen jälkeen tunteet heitteli pojasta tyttöön,kunnes tuli olo,että tyttö tulee ja niinhän se lopulta olikin. Itse aluksi toovoin toista poikaa juurikin sen takia,että oli olo etten osaisi olla tytön äiti. Raskaus oli kuitenkin kauan toivottu ja muutenkin rankka veriseulahälyjen jne.vuoksi,joten tärkeintä oli,että lapsi oli terve. Ja maailman ihanin tyttö tuo onkin ja osaan ihan samanlailla olla tytönkin äiti:). Mulla myös paljolti raskauksien oireet vaikuttivat siihen,että olin niin varma kumpi on tulossa. Oli niin erilaiset oireet kummaltakin.

Mulla on kaksi tyttöä. Ekasta en enää edes muista toivoinko jompaa kumpaa, rakenneultrassa selvisi että tyttö tulee ja mä olin niin onnellinen. Tokasta mietin jo että oishan se poika kiva mutta kun ultrassa näkyi tyttö niin olin tosi iloinen! Kaksi samaa sukupuolta olevaa sisarusta pienellä ikäerolla. Noilla on niin ainutlaatuinen suhde, veikkaan ettei olisi ihan samanlainen jos olisivat eri sukupuolta. Tai enpä oikeestaan tiedä ketään tyttöä ja poikaa jolla olisi ihan samanlainen sisarussuhde kuin kahdella tytöllä/ kahdella pojalla. En silti väitä ettei niin voi käydä, mulla vaan itellä tai lähipiirillä ei ole semmosesta kokemusta. Oon huomannut että tyttö ja poika – yhdistelmä tappelee paljon enemmän kuin tyttö ja tyttö. Sitä on vaikea selittää mutta yritin ainakin. 😀 Tokihan se riippuu lasten luonteista ja kasvatuksestakin.
Mulla itellä on sisko ja veli. Oon tekemisissä tosi paljon siskon kanssa ja olen aina ollut, veljen kanssa en juuri ollenkaan. Nuorempanakin suurimmat tappelut oli juuri veljen kanssa.

Tästä seuraavasta haluan pojan. Tai ainakin luulen niin… Toki se kolme tyttöäkin olisi ihanaa.

Vaikka poikaa toivonkin niin silti yllätän aina itseni miettimästä vain niitä tyttöjen nimiä…? 😀

Tuo hokema ”kunhan on terve” saa aivan uuden ulottuvuuden sillä hetkellä, kun herää epäilys lapsen terveydestä. Siinä kohtaa sillä lauseella vasta on todellinen merkitys! Ja joutuu punnitsemaan monta asiaa aivan uudelleen. Entä jos lapsi ei olekaan terve? Keskeytätkö raskauden? Mikä on ”terve”? Sairauttakin on monenlaista… Moni menee rakenneultraan juurikin sillä ajatuksella, että nähdään odotetaanko tyttöä vai poikaa. Ei niinkään katsomaan onko vauva terve, ja entä jos ei olekaan.

Moi!
Löydin blogisi vähän aikaa sitten, kun etsin blogeja sekundääriseen lapsettomuuteen liittyen. Itselläni on nimittäin aika kova vauvakuume. Esikoinen täyttää pian kaksi.

Tästä kirjoituksesta mulle tuli mieleen kun appiukko sanoi tuon klassisen ”pääasia, että se on terve”-kommentin, niin vastasin että entäs jos se ei ole terve. Mitä sitten? Olin nimittäin ajatellut läpi vaihtoehdon että lapsi on kehitysvammainen. Ajattelin, että silti hän olisi silti minun rakas lapseni. Kun olin käynyt tuon ajatuksen läpi, appiukon kommentti tuntui jotenkin loukkaavalta. Onhan niitä pahempiakin vaihtoehtoja kuin vammaisuus – esim. se, että lapsi syntyy kuolleena.

Mutta tuosta sekundäärisestä lapsettomuudesta haluaisin rohkaista sinua (ja samalla itseäni), että älä huoli, ei tällainen odottelu ole vielä mikään omituisuus. Muista lukeneeni, että ennen vanhaan lasten normaali ikäero oli kolme vuotta. Monet tuntuu saavan lapsia alle kahden vuoden ikäerolla, mutta ei se tarkoita, että sen aina pitäisi mennä niin. Minä jouduin odottelemaan kuukautisten alkamista 15 kk ja sen jälkeen on toivottu yhdeksän kuukautta, mutta vauvaa ei kuulu. Ei auta, kuin olla kärsivällinen, keskittyä esikoiseen ja iloita siitä, mitä on. Uskon, että meille molemmille vielä suodaan toisetkin lapset. En tiedä, miten sinä uskot, mutta minulla on (toisinaan horjua) luottamus siihen, että Taivaan Isä järjestää nämä asiat parhain päin, kun ne hänen käsiinsä uskotaan.

Kiva kirjoitus. 🙂
Me ei esikoisen aikana haluttu tietää kumpi tulee, kumpikin oli tervetullut.
Toista odottaessa oli ihan tyttöolo, mutta ultrassa ei saatu mitään veikkausta..ja tyttö sieltä syntyi. Kolmatta odottaesss näin unia poika vauvasta ja ultrassa sain unille vahvistuksen ja pieni poika syntyi joulukuussa. Neljättä odottaessa toivoin tyttöä ja ultrassa selvisi että tulokas on tyttö <3 mies toivoi toista poikaa, mutta toki tyttökin oli tervetullut.
Mulle on aina ollut sukupuolta tärkeämpää se että vauvalla olisi kaikki hyvin, sukupuolen tietäminen on siihen vain kiva lisä. 🙂 En varmaankaan olisi pettynyt jos kaikki lapsemme olisivat samaa sukupuolta tai mistä sitä tietää. 🙂
Toivottavasti toiveesi toisesta vauvasta toteutuisi. <3
Tulin nyt vastavierailulle ja olen täällä joskus kai pyörähtänytkin, mutta unohtanut liittyä lukiaksi.Ihana blogi sulla 🙂

Mää olin aina halunnut poikaa. Mun mielestä pojat on aina olleet niin sulosia! Tytöt taas ei niinkään. Toivoin salaa poikaa ja jo senkin takia ,että avomiehen siskolla on kaksi tyttöä ja heille ei lisää lapsia ole tulossa tähän tietoon. Joten oishan se ollut kiva, että he oisvat saaneet pojan nyt sitten. Mulla oli kuitenkin koko ajan tyttö olo, mutta toivoin kovasti poikaa se sekoitti mun mielen. En kuitenkaan halunnut tietää ultrassa kumpi sieltä ois tulossa. Halusin kokea sen tunteen, kun synnytyksen jälkeen sanotaan kumpi sieltä tuli. 🙂

Tyttöhän meille sitten tuli ja olin ihan onnellinen eikä mua kaduttanut yhtään. Hassua sanoa, että se kaduttaisi, mutta kuitenkin. 😀 Enää ei tuntunut yhtään siltä, että haluaisin pojan vaan olin todella iloissani tytöstä. Eikä ollut haikea fiilis yhtään, kun tyttö tuli. 🙂 Nyt en osais ees kuvitella elämää pojan kanssa. Noh, jos toinen meille tulee ja se ois poika niin kyllähän siihen tottuisi jne. mutta hyvä näin. 🙂

Esikoisesta oli alusta asti tunne, että poika tulee, ja niin tulikin ♡. Toista kun aloin odottaa, tietysti jotenkin toivoi tai ajatteli, että jos nyt sitten tulis tyttö, mutta kuitenkin sisimmässä oli tunne, että poika se varmaan on tämäkin, ja niin oli ♡. Molemmissa raskauksissa pääasia oli, että lapsi on terve, sukupuolella ei väliä. En osaa kuvitellakkaan, että mulla olisi tyttö, ihanaa katsoa kuinka nuo välittävät ja rakastavat toisiaan, en voisi onnellisempi olla! ♡Ja toki myös taloudellisesti säästetty kun kaksi poikaa, pojat siis 3v ja 5kk. Toki vielä sen kolmannen haluaisin ja kivahan se olisi, jos vielä tyttö saatais, mutta aika varma oon, että poikia meille vaan tulee 😉 Noo, aika näyttää tuleeko, vai mitä elämä tuokaan tullessaan… 🙂
-m

Olin ensin kommentoimassa, sitten sain rullata piitkän matkaa ja ajattelin jo että en jaksa kun on jo niin paljon kommentteja, mutta kirjoitanpahan nyt sitten kuitenkin, on niin hyvä aihe taas!

ennen ekaa ultraa en osannut ajatella mitään sukupuoli juttuja, koska en kyennyt käsittämään sitäkään, että olen raskaana. Kun näytöllä näkyi meidän pieni, alkoi mulle tulla todella vahva poika fiilis. Olin ihan sata varma, että poikahan siellä on pakko olla. Myös Rasmus näki unia pojasta.
Rasmuksen äiti teki mulle taikauskoisten hömppä testin ja sekin vakuutti pojan tulosta.
Toinen ultra koitti ja kysyttiin, pystyykö sen jo näkemään kumpi tulee.
Ultraaja täti vastasi aika tympeään sävyyn ´´juu, kyllä te sen varmasti sitten tiedätte kun vauva syntyy!”
Katottiin Rasmuksen kanssa toisiamme o___0 ?!?
En kyennyt sanomaan muuta, kuin: ´´oikeesti?”
No sitten ultraaja sanoi, että voihan sitä kuitenkin nyt yrittää kurkkia muttei lupaa mitään.
Seuraavaksi hän sanoi ´´pojalta vahvasti näyttäisi, mutta en lupaa mitään” Kuitenkin ruudulla näkyi ihan selvät miehen alun vehkeet 😀
Ei tuntunut mielestäni sen erikoisemmalle kuin muutenkaan, koska tavallaan oltiin jo ´´tiedetty” että poika tulee.
Luulen kuitenkin, että jos olisi kerrottu tulevan tyttö, olisin ollut ehkä hämilläni, mutta silti onnellinen.

Jos meille joskus toinen lapsi suodaan niin tietysti ykkös toiveena on se, että pieni on terve ja kaikki hyvin, mutta rehellisesti, kyllä mä tytön tahtoisin 🙂
Vaikken tietysti pahoillani toisesta pojastakaan olisi, mutta noh, tiedät kyllä! =)
Sen Rasmuksen äidin testin mukaan seuraava kyllä olisi tyttö, saa nähdä sitten joskus 😉

Heh tähän loppuun pakko kertoa, kun äitini kaveri sai toisen lapsen. Heille oli jokaikisessä ultrassa sanottu että kyllähän sieltä selvä tyttö tulee ja heillä oli ennestäänkin siis yksi tyttö.
Koitti synnytys ja vaavi pääsi maailmaan, isukin ensimmäiset sanat (oikei huuto) oli ´´JUMALAUTA! SILLÄHÄN ON MUNAT!!” :”D
Kätilöitä oli kuulemma ´´pikkasen” huvittanut…

Mulla oli poikaolo ja miehellä tyttöolo. Ei meillä kumminkaan ollu yhtään väliä kumpi tulee, mutta toivoin että saisin tytön edes joskus 🙂 Rakenneultrassa lupailtiin tyttöä ja sit tulikin semmonen olo, että ainahan tuolla masussa tyttö onkin ollut! Ja tyttöhän sieltä sitten tuli. <3

Hyvä postaus taas! 🙂

Esikoisesta tuli tyttö. Mää halusin tytön ja Tomi pojan. Olin kuitenkin ihan varma et poika tulossa, vaikka kaikki muut, Tomi, mun porukat, Tomin porukat oli sitä mieltä et tyttö tulossa. Mun porukat lähinnä sen takia, kun vaan oksentelin päivät pitkät ja oli niin kauhee olo. 😀 sitten viikoll 19+6 mentiin ultraan ja lääkäri kysy halutaanko tietää kumpi sieltä tulossa. Sanottiin et joo ja sanoin myös sille lääkärille et sano nyt et on poika. Oon ihan varma et on poika. Ja ei Lääkäri sano et eieieieiei ei tässä kyllä mitään näy et poika täällä olis. Kyllä 99% varmuudella onn tyttö tulossa ja tyttö tuli 🙂 Nyt mennään rv 10 ja maaliskuun lopussa on rakenneultra. Nyt oon taas sitä mieltä et poika on tulossa. Ei oo ollut niin pahaolo ja pahoinvointia vaan silloin tällöin! Mutta sen näkee si silloin 🙂 mutta pääasia on se et vauva on TERVE 🙂

Mä oon kans saanut paljon kyselyitä, että joko tietää kumpi tulee tai aiotaanko selvittää kumpi masussa asustelee. Lähes kaikille olen vastannut niinkuin asia on, eli saadaan tietää ku syntyy, mies ei halunnut tietää niin sovittiin ettei selvitetä. Mitään fiilistä sukupuolesta itselläni ei ole ollut, mutta mies on kovasti sitä mieltä, että tyttö olisi tulossa.
Moni on myös kysynyt kumman haluaisin. Tähänkin olen vastannut niinkuin asia on eli haluisin tytön mieluummin ensiksi, mutta ei sillä nyt niin väliä ole kumminkaan.

Mulla on kummassakin raskaudessa ollut alusta asti vahva poika- ja tyttöolo. Ja paikkansa piti, ainakin pojan kohdalla. Tätä toista sanottiin tytöksi, mutta mikään ei ole koskaan 100% varmaa. Miulle ei ollut väliä. Ei miuta haittaisi vaikka tämä tyttö vielä muuttuisikin pojaksi. Mun tyttöolo vaan on niin vahva, semmonen kun Joonatania odottaessa olin varma että vauva on poika.

Mua kanssa mietitytti että miten osaan hoitaa poikaa, kun kaikki suvussakin on niin paljon naisia mutta se tuli ihan luonnostaan. Joonatanin isovanhemmat olivat ihan innoissaan pojasta koska edellisestä oli jo yli 40v aikaa. Toivottavasti he silti kykenevät kohtelemaan molempia tasapuolisesti, vaikka tulokas onkin tyttö!

Jännä juttu tuo olo! Olisinpa itekin kokenut sen… 😀 Se kuulostaa jotenkin niin ihmeelliseltä.

Ja kyllä toi hoivaaminen tulee onneksi itsestään 🙂 Äitiys on siitä hieno juttu ja vaistot!

Toivotaan, että he toimivat tasavertaisesti. Onnea tulevaan, jännää nähdä kumpi on sitten 🙂

Tämä oli ihana postaus!! 🙂 Kiitos tästä! 🙂 oon ite miettiny omaa tilannetta kun en tiedä kumpi on tulossa.. ultrassakaan ei muka näkyny.. :s Mutta nyt on semmonen olo että ei sillä tosiaan ole väliä kumpi tulee kunhan on terve! Vaikka toisaalta olisha se kiva tietää ennenku syntyy et tietäis vähä mitä ostais.. mutta eiköhä se tästä 😀 Tuu käymää blogissani jos innostaa 🙂 osoite on : http://katkeransuloista.blogspot.fi/

Ole hyvä, ihanaa että pidit!

Joskus kyllä käy tosiaan noin, ettei tiedä kumpi tulee, koska ultrassakaan ei näy :/ Se on varmasti vähän harmillista, koska jotenkin sitä luottaa ja odottaa saavansa vastauksia.

Toivottavasti jossakin lisäultrassa saat tietää. Jos et niin viimeistään synnytyksessä odottaa yllätys <3

Kiitti linkistä!

Ekan aikaan en osannut haaveilla kummastakaan. Mulla oli niin vahva poikaolo että en osannut edes kuvitella itseäni tytön äidiksi. Rakenneultrassa selvisi kuitenkin että tyttö meille tulisi. Se tuntui kuitenkin heti paljon loogisemmalta ja oikealta<3 Pienen pieni prinsessa! Kauppaan päästessä se oli menoa ; mekkoja, mekkoja, pinkkiä, vaaleanpunaista, pinkkiä, jne.. 😀
Niin sen kuuluikin mennä, meidän kuului saada se pienen pieni prinsessa<3

Toisen raskauden alussa oli ihan samanlainen poikafiilis ja koko ajan salaa toivoinkin sitä poikaa. Ennen rakenneultraa hypistelin vaan poikien vaatteita enkä oikein osannut edes kuvitella meille kahta tyttöä. Vaikka tottakai tyttökin olisi ihan yhtä tervetullut ja toivottu<3
Eilen oli rakenneultra ja poikahan siellä on<3

Meillä on siis tyttö ja pian myös poika. Juuri niinkuin halusinkin<3

Eihän sitä välttämättä oikeasti mieti kumpaa ”toivoisi”. Silti se tunne, kun tietää kumpi tulee varmana yllättää! Sitä loksahtaa kaikki palaset kohdalleen ja on onnellinen olo <3

Onnea kamalasti poikalupauksesta! Onpa ihana kuulla! Elät unelmaa 🙂

Meillä on kolme poikaa ja kuopusta odottaessa olin sata varma, että vatsassa kasvaisi tyttö. Suoraan sanottuna olinkin alkuun äärimmäisen pettynyt kun ultrassa selvisi, että kolmas poika olisikin tulossa. Pikku hiljaa asiaan sopeutui ja ennen kuopuksen syntymää olinkin jo täysin sopeutunut ajatukseen, että pojat saavat pikkuveljen ja iloitsinkin siitä, että pojista tulee olemaan isompana seuraa toisilleen.
Tästä huolimatta edelleen kytee pieni toive tyttölapsesta, vaikka olemmekin miehen kanssa ”päättäneet” ettei yhtään lasta enää tulisi. Jotenkin tuntuu kumminkin, että jossain pääni sisällä kytee niin sanottu pakkomielle tyttölapsesta, sillä huomaan hyvin usein hypisteleväni tyttöjen vaatteita kaupoissa ja kirppiksillä, sekä ajattelevani että entä jos sittenkin vielä yksi lapsi, josko se olisi sitten tyttö… Miehen suvussa ei ole siis syntynyt tyttölapsia viiteen tai kuuteen sukupolveen, joten toisaalta en usko että tyttölasta saisimme vaikka hankkisimme kuinka monta lasta :/

Tuon kyllä ymmärtää… ei muakaan haittais yhtään, vaikka seuraava olis poika 🙂 Mutta sitten kolmannen kohdalla pettyisin aika varmasti, jos en sitä tyttöä saisi.

En haluaisi enempää lapsia kuin kolme, mutta en tiedä mitä kävisi jos ne kolme poikaa suotaisiin. Olisikohan vielä pakko kokeilla? Tietenkin jos elämäntilanne sallii!!! Ja lapsia suodaan.

Voihan se tyttö sieltä tulla, jos yritätte vielä kerran. Mutta niin voi pieni ihana poikakin 🙂

Toivoin tyttöä, mietin tyttöjen nimiä ja katselin vaatteita kaupasta. Mun koko suku oli aivan varma pojasta ja toivoivat poikaa. Ultrassa kerrottiin, että poika olisi tulossa. Ei niinkään harmittanut, ettei tyttöä tule vaan se että suku oli oikeassa 😀 Nimeä en meinannut millään keksiä 😀

Joo no ton ymmärtää ! 😀

Mullaki oli tosi hankala miettiä pojan nimeä…. Tytöllä olis ollut nimi jo valmiina heti..

mulla oli vahva tyttö olo, ja kaverin äiti sanoi että mun esikoinen tulee olemaan tyttö ja se on ennustanu kaikkien lastenlastensa ja kavereiden lasten sukupuolet oikein, joten sekin lisäsi mun tyttö-odotuksia,, J oli varma pojasta, samoin Jn sukulaiset (niille ei kerrotttu ennen kun tyttö sit synty), kun mulla oli niin ”poikamasu”, mut rakenneultrassa saatiin tyttölupaus, vaikka eihän ultraaja voinu 100 varmaksi mtn sanoa.. terve tyttö meille sit syntyi <3

en ois pettynyt jos oiski poika tullu, mut uus toppapuku ois pitäny hommata 😀 mä jo Jlle olin sanonu että jos tuleekin poika niin vaihtaa vauvan kassiin sitte äpn puvun kun tulee meitä hakemaan 😀

Hauskaa, että jotkut luulee aina olevansa oikeessa mahan tai tommosen suhteen. Varsinkin sukulaiset on kovasti touhottamassa, että se ja se tulee 😀 !!

Ja naurahdin tolle toppapuku jutulle… olishan se poikaki voinut pinkkiin pukeutua 😉

Kiva postaus ja itselle hyvinkin ajankohtainen taas 🙂

Esikoista odottaessa toivoin kovin tyttöä, mutta juuri minullekin kävi samoin ja miehelleni kuin kuvailit. En enää poikalupauksen myötä kaaivannut tyttöä. Puolivuotta esikoisen synnyttyä, saimme kuulla osottavamme pikkuveljeä. Ihanaa, en osannut haaveilla edes tyttöä. Vaan molemmat toivottiin tai odotimme vain poikaa.
Nyt kolmatta vauvaa odotamme, ja nyt vähän toivoisin tyttöä mutta taas, kaksi poikaa, vaatteet ja lelut on pojille. ja kaikki kolme lastani, jos kaikki hyvin käy, niin ovat pienellä(3v)ikäerolla, toivottavasti läheiset välit syntyy. Mutta kunhan on vain terve ja kaikki menee hyvin, ei sukupuolesta väliä!

Kiva kuulla, että pidit 😉

Ja jännä kuulla, että näin käy myös muillekin. SIis, että tavallaan toivoo toista, mutta saakin toisen eikä silti ole pettynyt!

Ihana kuulla, että teille tulossa jo kolmas pieni 🙂 Itselläkin haaveena, että saisin joskus kolme lasta tai edes kaksi!

Mulla oli itsellä ihan sellainen olo että tyttö tulee. Ultrassa sitten selvisi että poikahan sieltä tulee. Yhtään ei ollut pettynyt olo. Kyyneleet tulivat samantien. Jos joskus vielä niin onnellisesti käy että toisen lapsen saamme niin täytyy myöntää että tytön toivoisin. Mutta loppujen lopuksi sukupuolella ei ole mitään väliä kunhan lapsi on terve.

Kiva kuulla, ettet pettynyt. Melkein ainahan sitä olettaa jomman kumman tulevan, mutta onneksi harvoin pettymys on suuri, jos ”toive” ei toteudukaan 🙂

Kyllä mäkin periaatteessa sen tytön toivoisin, mutta terve lapsi on tärkeintä!

Kiva postaus!:)

Mä kans toivoin alussa tyttöä, mutta hieman ennen rakenneultraa mulle tuli sellainen tunne, että se on poika. Ja niinhän se olikin:) hieman hämmentyneenä lähdimme sieltä, kun lääkäri sanoi, että tulkaa sit näyttämään jos se ei olekaan poika:D

Olisi kiva saada myös tyttö, mutta jos tulee poika niin en siitä harmistu. Pääasia on että on terve 🙂

Kiva kuulla, että tykkäsit! 🙂

Ajattelet juuri asioista niinkuin minäkin ja kokemuksetkin ovat aika samat ! 🙂

Itse halusin ehdottomasti tytön ja oli aika kova pettymys kun kahdessa eri ultrassa todettiin masukin olevan poika. Erikoislääkäri kertoi että se on 100% poika, ”katso vaikka sillä on tossa pippeli pystyssä!” Mä olin vaan jotenkin aina ajatellut että tulen saamaan tyttö vauvan enkä tiennyt poikavauvaoista yhtään mitään. Onneksi oli useampi viikko aikaa sopeutua asiaan. Pettymys muuttui iloksi siitä hetkestä kun ihana pieni poikavauva syntyi. Sen jälkeen asia ei ole käynyt mielessäin, mulla on vain maailman ihanin poika.

toisen kerran raskaakasi tullessani toivoimme mieheni kanssa tyttöä, mutta täysin erilaisista syistä. Tällä kertaa syyt olivat hyvin epäitsekkäät ja perustuivat puhtaasti lääketietteellisiin faktoihin. Esikoisella on sairaus joka on 4 kertaa todennäköisempää tulla pojille kuin tytöille. Tiesimme että jos saisimme tytön niin sillä olisi 4 kertaa pienemmät mahdollisuudet kärsiä samasta asista joka oli geneettinen. Ja sieltä onneksi tuli tyttö jolla ei ole tätä kyseistä asiaa.

Tämä on kyllä aiheena hauska sillä jollekkin se tuntuu olevn ihan yhden tekevää ja toisille elämääkin tärkemäpää että vauva on ”oikeaa” sukupuolta 😀

Mun mielestä on rohkeeta myöntää, että pettyi. Siinä ei mielestäni ole MITÄÄN hävettävää! Jokainen kuitenkin rakentaa tietyn kuvan lapsestaan ja jos lapsi osoittautuu toiseksi sukupuoleksi, täytyy identiteetti rakentaa kokonaan uudelleen. Onneks me äidit rakastetaan lapsiamme, oli ne sitten millaisia vain!

Ihanaa muuten, että saitte sitten sen tytön! Itsekin haluisin (vähän eri syistä) , että jonain päivänä mulla olis tyttö sekä poika!

Ja joo, on tää aiheena aika mielenkiintoinen! 😀

Meillä oli vähän sama, molempien suvut täynnä tyttöjä joten ajateltiin että
mekin saadaan tyttö. Näin unia paljon pojasta, aivan isänsä näköisestä pienestä tummatukkaisesta pojasta. Silti epäilin tyttöä, miten meille voisi tulla poika kun kaikki suvuissakin vain tyttöjä? Rv20 ultrassa kysyin ensimmäisenä näkeekö kumpi, siinä vaiheessa kun kätilö sanoi että ”varma poika, ei pienintäkään epäilystä” en pystynyt muuta kuin kyynelsilmin miehelle sanomaan että ”me saadaan sittenkin poika!”. Saatiin todella selkeä 4D kasvokuva, missä poika oli jo täysin itsensä näköinen, ei enää mikään ”hassunmallinen” sikiö ja sillä hetkellä päätettiin nimikin. Ultran jälkeen rynnättiin miehen kanssa ostamaan kaapit täyteen poikien vaatteita, olin niin ylpeä sukumme ensimmäisestä pojasta! 🙂 Ihan yhtä rakas lapsi olisi, jos olisi ollut tyttö ja tulevaisuudessa olis varmaan ihan kiva saada tyttökin, mutta jotenkin musta tuli aivan superonnellinen että meidän eka vauva oli poika. 🙂

Meillä oli se ultra vähän myöhässä, vaikka se yleensä on käsittääkseni viimeistään sillon raskausviikolla 20, niin meillä oli se muistaakseni viikoin 21+jotain. 😀 Että meidän babyllä ja Topilla ollut se kolme viikkoa ikäeroa kuvaa ottaessa että se selittää varmaan aika paljon. 😀

Ihana kuulla, että te saitte sitten sen mitä oikeasti toivoitte ja odotitte!

Koska teillä sitten tuo 4D oli? Topin kuva on otettu joskus rv18 ja onhan vauva silloin jo oikea vauva, mutta aika luiseva, kuten tuolla ylä olevassa kuvassa huomaa! 😉

Toivon hirveesti poikaa ja olinkin ihan varma että poika siellä on! Mutta ultrassa ei näkynyt jalkovälissä katkarapua ja tyttölupaus saatiin. Olin hämmentynyt. Mutta parin päivän päästä jo olin hurjan innoissani ja nyt tuota vuoden ikäistä prinsessaa en vaihtaisi edes viiteen poikaan!♥

Niinhän tuossa käy! Mäkin ajattelin, että tyttö tulisi ja olin hämmentynyt hetken kuullessani pojasta! Enkä hetkeäkään ole harmistellut sitä, että sain pojan enkä tyttöä <3

Tää on tosi kiva aihe! Moni ei kehtaa myöntää ääneen jos toivoo jotain tiettyä sukupuolta, tai varsinkaan sitä pettymystä jos suodaankin väärä sukupuoli.

Mä ekassa toivoin tyttö. Yritin itelle uskotella ”tyttö se on!” vaikka oli 100% poikaolo. Synnytykessä selvis vasta sukupuoli ja hieman olin pettynyt, vaikka yhtä rakas poikakin on. 🙂

Toista odottaessa toivoin poikaa. Kaksi veljestä pienellä ikäerolla, joista kasvais parhaat kaverit. Viimenen, se kolmas isommalla ikäerolla, vois olla sitte tyttö. No elämähän ei tunnetusti mee suunnitelmien mukaan. Toiswn kohdallaki sukupuoli selvis vasta synnytyksessä, olo oli 98% poikaolo. No tyttöhän sieltä tuli! 😀 ekana kysyinkin ”onko se poika?” ja kun ei ollut ”tyttö!! Mutta eihän mulla oo sille edes vaatteita!”, lipasto oli täytetty esikoisen vauvavaatteista. Mutta en yhtään pettynyt ollu, sopeutua piti vaan ajatukseen että oon nyt myös tyttövauvan äiti. 🙂 oon pitäny ittwäni niin poikien äitinä. 😀

Vielä haaveissa kolmas lapsia, ainakin. 😀 ja kovasti oon toitottanu että pojan haluan, mutta kumpaakaan sukupuoleen en olisi yhtään tyytymättömämpi. 😀 kunhan jos olisi tyttö, niin vähemmän tempperamenttiä kuin tolla nykyisellä.

Ja näin tytön ja pojan äitinä, ei sitä ensimmäisenä ajattele niitä söpöjä mekkoja yms. Ei sitä sillä tavalla edes huomioi sukupuoli asiaa, toki ehkä kun ne tosta vanhenee niin sitte. 🙂 ehkä se on jokaisen naisen haave (myönnetty tai ei) niin saada edes yksi tyttölapsi. 🙂

Tää on kiva aihe ja tästä on kiva kuulla muidenkin ajatuksia ja kokemuksia!

Mun mielestä pettyminen on tavallaan luonnollinen reaktio, jos on rakentanut tietyn kuvan jo mahassa olleesta lapsestaan! Ei siinä ole mitään väärää, koska sen identiteetin joutuu kuitenkin rakentamaan alusta asti uudelleen.

Hauska, että aina kun toivot jtn, niin saat päinvastasen!! 😀 Mutta oikeasti todella upeeta varmaan, että pääset nauttimaan sekä kokemaan molempien kasvatuksen. Tavallaan vähän pelkään, etten koskaan saa olla tytön äiti. Tavallaan se ajatus vähän sttressaa, vaikka poikia rakastaisin yhtä lailla!

Kiitos kivasta kommentista ja että jaksoit jakaa sun kokemuksen 🙂

Mä muistan salaa toivoneeni tyttöä, vaikka poika olo oli koko ajan alusta asti. Siinä vaiheessa kun epäilin keskenmenoa ja vuotoa tuli, oli mun mieli toinen ja pääasia olisi, että lapsi pysyy sisällä loppuun asti. Kyllä mullakin on vielä ”kaipuu” tytöstä, ja jos joskus toinen siunautuu niin toivon toki tyttöä. Toisaalta poikakin olisi kiva ja varma seura Onnille. 🙂

Kyllä se tytön kaipuu varmana on monella äitillä 🙂 On jotenkin kuitenkin luonnollista toivoa tyttöä, kun on tyttö itsekin!

En silti ainakaan itse uskoisi, että pettyisin vaikka poikia vain pukkaisi! 🙂

Mä toivoin ensimmäisessä raskaudessa tyttöä. No ultrassa selvisi että poika tulossa, se riemu kun tuleva isä pomppaa penkistä ylös sanomalla ”jes mä tiesin” ja kun sain kuulla ”kaikki on hyvin” sai mut itkemään. Kotiin tultuani mulla tuli pahamieli kun olin melkein varma tytöstä, mutta sitten selasin nimiä ja Aatu tuli vastaan. Siitä lähtien odotin vaan pienen poikani syntymistä eikä ajatus pojasta ollut yhtään vieras. Tykkään seurata urheilua ja ajattelin miten ihana on isompana viedä pikkumies harrastuksiin. Ja toisaalta se huokaus että isä saa oman pojan ja ei huolettais heti ”naisten ongelmat”.

Tästä toisesta en osannut ensin ajatella kumpi tulisi. Pelkäsin ja pelkään edelleen onko terve vaikka ”kaikki hyvin” sanottiin olevan. 2 kertaa ultrassa on sanottu tytön tulevan, mutta silti mietityttää ”entä jos” masuasukki onkin poika? Oon onnellinen ja mua ei haittaisi ollenkaan jos meitä onnitelaisiin seuraavaksi myös pojasta.

Saa nähdä kumpi tulee 🙂 Mutta meille on tärkeintä että lapsi olisi terve. Asiallinen postaus taas kerran ! Hyvä sinä. Ja plussatuulia <3

Toi on muuten mahtavaa, kun isä saa kuulla pojasta. Melkein poikkeuksetta isät jostain syystä toivoo poikaa!! 😀

Toivottavasti tämä toinen olisi tyttö, niinku on luvattu. Koska sillon ei tuu yllätyksiä enäää 🙂 Helpompi varmaan suhtautua kun on lupauksen saanut?

Ja kiitos <3

Ihana postaus! 🙂 me ei otettu ultrassa selvää että kumpi tulee. Mä en halunnu, mies ois halunnu, mutku mä en. Mä kyllä tiesin ihan alusta saakka että se on poika. Olin ihan 100% varma asiasta, ostin ja otin vastaan poika vaatteita, hölmöä, mut llin vaan varma. Sit aloin Puolen välin jälkee näkee synnytys unia, joka ketta synty pieni poika ja aina se tuli vauhdilla ja tosi yllättäin. Poikahan meille tuli, synnytys oli nopee ja yllättäinhän se tuli 🙂 nyt oon varma että meille tulee tyttö, tästä aijon ottaa selvän ultrassa jos vaan on vauva sillä tuulella että suostuu paikat näyttämään 😉 ainii ja mä oon aina halunnu eka pojan 🙂

No oli kyl mullaki tiukkaa siinä ettei tiennykkää 😀 välil ei ois millään malttanu olla tietämättä 😀

Aloin itkee tietty ku sain kuulla että on poika, synnytyksessä siis 🙂 en kyl tiiä miten oisin reagoinu jos oiski ollu tyttö, se olis ehkä tullu aika shokkina! 😀

mul on se rakenne ultra maaliskuussa, ja varmasti kerron sitte jos saadaan selville 🙂 eihän siitä tiedosta oo mitään hyötyy jos en voi sitä kertoo ja ostaa sille sukupuolelle tavaroita 😉 jos haluisin pitää sen salaisuutena ni sit pitäisin sen iteltäki salassa :>

Kiva, että pidit! 🙂

Mä en olis ehkä ikinä pystynyt elämään siinä jännityksessä. Halusin tosi paljon tietää kumpi tulee ja hankala se olisi ollut pitää salassakin, kun ramppasin ultrassa niin usein.

Miltä se tuntu, kun saitte tietää, että on poika? Miltä tuntu siinä loppuvaiheessa, kun kuulitte että poika on?

Koska sulla on ultra ja aiotko paljastaa kumpi tulee muillekin? 🙂

Hyvä kirjoitus! Me esikoisen aikaan juurikin ajateltiin, että kumpi vain, kunhan olisi mahdollisimman terve, että olisi arki helpompaa. Mutta hieman salaa toivottiin molemmat poikaa, kun suvussa on niin vähän poikia. Tyttö sieltä sitten tuli kumminkin ja ei yhtään ollut pettynyt olo, niin paljon on oppinut uutta ja saanut kokea ihania hetkiä pienen kanssa <3 Nyt tästä toisesta on luvattu poikaa ja olo ei voisi olla onnellisempi. Uskon että olisin silti yhtä iloinen, mikäli meille toinen tyttö olisikin siunaantunut.

Kiva, että tykkäsit!

Toi on hienoa, että vaikka toista toivoiskin vähäsen niin silti voi olla onnellinen, vaikkei ”toive” toteudu.

Ja aivan upeaa, jos kerran teille tulisi poika! Tosi paljon ihmiset nyt saaneet kahta sukupuolta peräkkäin. Se olisi ehkä itsellekin sellainen eräänlainen haave!

Mä toivoin tyttöä. Ei poika olisi mikään pettymys ollut. Ja mulla oli hurjan vahva tyttöolo, ennen rakenneultraa näin varmaan kolme tyttöunta. Enpä edes yllättynyt kun ultrassa totesi tytöksi! Vaikka muutama sanoikin että mulla oli poikamaha ja veikkaili poikaa. 😀

Haha, sulla oli siis toimiva vaisto! 🙂

Toi poikamaha, tyttömaha -juttu on semmonen mihin en itse usko yhtään 😀 Ei mahanmuoto voi riippua sukupuolesta!! Noh, jotkut uskoo 🙂

Kiva postaus 🙂 mulla oli koko ajan tyttöolo ja tytöksihän se sitten varmistui. En edes hetkeäköän osannut ajatella odottavani poikaa 😀 haluaisin kyllä pojankin joskus saada. Mutta tytöstä olin aina haaveillut vaikka poikakin olisi ollut yhtä tervetullut 🙂

Kiva jos tykkäsit! 🙂

Kiva, että sait sen mistä haaveilit ja jännää, että veikkaus menee yleensä aina kohilleen! 😀

Mun mielestä tosi hyvä aihe, haavena oli poika mutta tyttökin olisi ollut tervetullut kun pääasiahan on että tulee terve lapsi <3 ja poika tuli 😀 tuntui ihanalta ja olen onnellinen ja sama fiilis olisi varmaan ollutkin vaikka olisi ollut tyttö 🙂 mutta tottakai sitä välillä miettii apua miten mä osaan kasvattaa ja hoitaa ja näin ku se on poika mutta eiköhän sitä osaa ja ainahan sitä oppii 😀

Niinhän sitä miettiikin 😀 Onneks me ihmiset ollaan oppivaisia 😉

Kiva kuulla, että tavallaan sait sen mitä halusitkin. Vaikka tyttökin olisi ollut upeeta, kuten sanoit.

Paljon mukavia päiviä poikasi kanssa! 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.