Alkoholi
2.12.2013

Luukku 2: Pikkujoulut

Luukku 2: Pikkujoulut

Seuraava luukku onkin sitten toivepostaus. Kuten sanoin, ehdotuksia ei tullut ihan riittävästi ja moni oli samoja, joten sovellan itse tyhjiin paikkoihin jouluun liittyviä postauksia. Pikkujoulut ovat oleellinen osa tätä kuuta, oli ne sitten alkoholilla tai ilman.

Meidän työpaikalle ilmestyi jo pitkä aika sitten lappu, johon käskettiin laittaa nimi alle, jos olisi kiinnostunut lähtemään työpaikan pikkujouluihin. Päätettiin sekä minä, että Samu lähteä. Niin ja, jos jollekin ei tullut jo selväksi, ollaan siis samassa työpaikassa. Ja ei, meillä ei ole työpaikka romanssi.

Merkattiin siis itsemme listaan, ilmoitettiin äidilleni, että Topi tarvitsee hoitajaa ja alettiin innoissamme odottaa marraskuun vikaa lauantaita. Turhan usein emme kuitenkaan käy juhlimassa ainakaan yhtäaikaa.

Aika meni nopeasti ja lauantai koitti. Mummi tuli hakemaan Topia ja siinä me hetken vietimme yhteistä laatuaikaa kotosalla kahdestaan ennenkuin aloimme valmistautumaan iltaa varten. Vaatteiden valinta oli vaikea, koska suurin osa vaatekaappini sisällöstä on liian pieniä tai liian suuria. Kenkiä en ainakaan löytänyt ja laitoin tyylikkäästi tennarit. Kukapa sitä toisen kenkiä tuijottaa? Meikki onnistui kivasti, mutta hiuksille en jaksanut tehdä mitään. Laiska.

Meikkiä..

Meiltä pääsee alle puolessa tunnissa keskustaan ja siitä olikin lyhyt matka Crowne Plaza Hotelliin. Silmät meinasivat pudota päästä, kun näin tilat missä pikkujoulut pidettiin. Lupaavaa!

Näyttää hyvältä?

Ruoka oli mahtavaa ja ruoan kanssa tarjottiin sekä skumppaa, että viinejä. Teema oli tietenkin jouluruoka, mutta se oli tehty hienomman kaavan kautta. Alkuruokia oli pakko käydä hakemassa toinen annos, koska en ole pitkään aikaan syönyt niin hyvää sapuskaa.. Ihanan tunnelman syömisen ohelle toi ulkona alkanut lumisade. Upean näköistä katsella leijailevia hiutaleita hulppeista maisemista.

Ruokaa.

Jälkiruoka… nams.

Hieman jo tutumpi näky lautasella joulunaikaan.

Näin kamalat hiukset päässä lähdin ulos. Hups 😉

Lunta <3

Ruokailu sujui hyvin ja tuli juteltua ihmisten kanssa paljon. Pääsin treenaamaan englantiakin, kun kauppiaan pojan vaimo ei osaa suomea. Alkuun oli hankalaa, mutta mitä enemmän skumppalasi tyhjeni sitä sujuvampaa englanti oli.

Ruoan jälkeen siirryimme juhlapaikkaan, jossa sitten oli ilmaista juotavaa tarjolla työpaikan piikkiin. Alkuun otin aika rauhallisesti ja sitten annoin palaa. Muistelen ottaneeni PALJON kamalia kuvia, tanssineeni ties minkä biisin tahdissa ja puhuneeni kaikkea ällösiirappia työkavereiden kanssa. Peruskännit. Laitanpa tähän pari omakuvaa, joista huomaa kyllä, että muutama on otettu. Tämän nolompia ette saa! 😀

Tuossa oli sitten muidenkin juomia…

Vessapose, perus 😀

Huolella tuli otettua, kun kerrankin päästiin ulos. Hauskaa oli, mitään en kadu. Muistan joka sekuntin suhteellisen kirkkaasti JOPA sen, kun lähtiessämme kotiinpäin joku tyttö huuteli takaani, että mukavaa loppuiltaa. Hän on kuulemma seurannut juttujani Äityleissä ja kehui sitä, että uskallan puhua asioista niin avoimesti. Miksi tuntuu siltä, että näin käy nykyään TOSI usein? Tänäänkin joku hississä kysyi, että onko tuossa rattaissa Topi. Hän kertoi lukevansa tätä blogia. Lauantai aamuna taas sain Facebookissa viestin, että joku lukija oli huomannut meidät bussissa. Pelottavaa, jännittävää, hurjaa! Eksyin nyt kokonaan aiheesta, mutta tulkaa ihmeessä juttelemaan, jos törmäätte jossakin meihin. Uskoisin, että minä olen se ujompi siinä tilanteessa.

Kotimatka oli hieman hankala, kun Samua vähän väsytti liikaa. Päästiin kuitenkin kotiin asti, koska osasin käyttää reittiopasta ja kännykkää. Muistelisin, että meidän bussi lähti joskus noin kolmen-neljän välillä Helsingistä ja vaihtoa odoteltiin tovi Hanasaaressa. Siellä kiskoin paksummat sukkahousut ohuiden päälle… toivottavasti kukaan ei ollut todistamassa tätä. Kotona painuin suihkuun, join mehua ja menin nukkumaan. Aamulla jomotti päätä, joka johtunee skumpasta. Nukuin siis särkylääkkeen jälkeen vielä lisää. Iltapäivästä iski kuvottava ja tärisevä olo. Enpäs ollut syönyt koko päivänä ja leipäviipaleen jälkeen olo oli loistava.

Ihan hyvä näin, koska illalla oli Topin kaverin synttärit, joihin olimme saaneet kutsun! Jee <3 Topi oli hieman kauhuissaan tyttöjen keskellä, mutta totuttuaan veti kaikkien edestä tarjottavia. Perus mies!

Synttäreille menossa.

Topista oli mukavaa palata kotiin, käydä possuilemassa synttäreillä ja sitten vaunuilla pieni lenkki kirpeässä ilmassa.

Vaikka tämä blogi käsitteleekin aikalailla äitiyttä ja perhe-elämää, haluan tällä postauksella tuoda esille sen, että ”HEI, minäkin olen ihan tavallinen ihminen.” Saatan joskus käydä juomassa, saatan joskus käyttäytyä kuin pahainen teini peilipissiskuvieni kanssa. Saatan juoda liikaa ja tanssia villisti baarissa. Mutta pääasia on se, että teen näin vain silloin, kun poikani ei ole sitä näkemässä. Topilla on hyvä olla mummilassa ukin kanssa touhutessa ja mummin kanssa nauraessa. Silloin on tälle tytölle oiva hetki hengähtää ja olla välillä jotakin muuta kuin se äiti. Vastuuta elämässä on niin paljon, että on mahtavaa olla hetken huoleton.

Loppuun vielä meikitön kuva korostamaan sitä tavallisuutta.

Kommentit

Kuulostaapa hauskalta!:) ja kinkkua………. EN KESTÄ!

Ei tuota juhlintaa tarvitse ”puolustella”. 🙂 Eiköhän jokainen vanhempi tiedä, että vaikka se oma lapsi on maailman ihanin ja rakkain, niin joskus tekee hyvää ottaa pieni hengähdystauko, oli se sitten yksinäinen lenkki tai baari-ilta pitkän kaavan mukaan. :>

Ei tarviikkaan 🙂 Enkä puolustelekaan. Se oli lähinnä vaan hyvä lopetus tekstille!

Onneks näitä alkoholi hengähdyksiä on harvoin. Puuuuh! Rankkaa…

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.