Avautuminen
25.11.2013

Faktoja vauva nro 2:n yrittämisestä

Faktoja vauva nro 2:n yrittämisestä

Mutkia matkassa. (Google)

Olen jo jonkin verran avannut tänne tilannetta tästä vauvakuume asiasta. Olen puhunut tuntemuksista, kurjasta fiiliksestä ja ahdistuksesta. Mutta en kovin tarkkaan ole kuitenkaan selittänyt missä mennään.

Ensinnäkin, yritystä taitaa olla nyt noin 10 kuukautta takana. En enää edes pysy laskuissa. Synnytyksen (sektio) jälkeen menkat alkoivat muutamassa kuukaudessa, vaikka imetin (pumppasin) neljän kuukauden ajan.

Sektion jälkeen suositellaan joskus 6kk ja joskus täydet 12kk odotettavan ennen uutta raskautta. Ohjeet ovat kuitenkin AINA yksilöllisiä. Kohdun tilannehan tarkistetaan leikkauspöydällä ja se voidaan varmistaa vielä jälkeenpäinkin. Itse oman raskautumishistorian takia halusin aloittaa ”yrittämisen” mahdollisimman aikaisin. Hakeuduin lääkärille ja kävelin huoneesta lupalappu kädessä ulos.

Lopetin pillerit Helmikuussa. Minipillereistä oli tullut vain ikäviä sivuvaikutuksia ja mieletöntä väsymystä. Ei enää ikinä niitä tähän taloon. Menkat tulivat melko normaalilla ajalla ensimmäisen kerran, mutta seuraavat katosivat tyystin.

Ensimmäinen varhainen keskenmeno. Viiva ehti haaleana välähtää testissä ja sitten alkoi tuskallisen kipeä vuoto. Olin kuolla kipuun ja sain ravata vessassa, kun vuoto oli niin kovaa. Pettymys, heti alussa. Kuinka julmaa!

Olimme ajatelleet ottaa alkuun ainakin kesään asti lungisti. Emme ajattelisi, suunnittelisi tai stressaisi. Mutta tuo keskenmeno muutti kaiken ja ajatus vauvasta juurtui päähäni. Haluan, kaipaan.

(Google)



Siitä sitten alkoi hyvin sekavat kierrot. Menkat tulivat noin 40-60 päivän välein ja aina eri suuruisina. Joskus ovuloin ja joskus en. Turhauttavaa. Miten sitä ikinä tulisi raskaaksi, jos edes kroppa ei toimi? Joka kierto kuitenkin toivoin kädet ristissä, että se viiva piirtyisi tikkuun, mutta joka kerta löysin itseni sohvan nurkasta pettyneenä.

Tuli syksy ja ystäväni vinkkasi Maca-jauheesta. Hän oli tullut jo kahdesti sen aloitettuaan heti raskaaksi. Pitkin hampain päätin kokeilla tuota luonnon omaa ihmelääkettä ja suosittelin sitä myös muutamalla muulle. Siitä kierrosta olin taas raskaana. Ja jälleen kerran se päättyi keskenmenoon. Oireet olivat niin selvät, että olin asiasta varma, mutta samalla tiesin, että oli turha iloita. Tuttu jomotus alavatsalla enteili pahinta ja seuraavana päivänä testistä alkoi tiputtelu.

(Google)

Päätin lähteä lääkäriin. Lääkäri tutki perusjutut, otti papakokeen ja iski keltarauhashormonin käteen. Olihan tässä jo melkein vuosi mennyt epäsäännöllisen kierron kanssa.

En saanut terolutteja, joita yleensä määrätään vaan Primoluttia, joka on astetta vahvempaa. Sain 6 kuukauden reseptin eli näillä eväillä nyt mennään. Jokaisen kierron 16. päivänä aloitan kuurin ja lopetan sen 26. päivänä.

Ensimmäinen kuuri on syöty ja kierto kesti 29 päivää. Vuoto oli kivutonta ja melko niukkaa muutaman päivän ajan. Omituista, mutta en valita.

Nyt on toinen kuuri menossa. Tässä kierrossa bongasin selkeästi ovulaation kivuista juuri ennen kuurin aloittamista. Kierrossa on menossa 24. päivä ja oireita on. On mahassa nippailua, kipuja ja jomotusta. Hajuaisti on oikeasti todella vahva ja tarkka. On turvonnut ja väsynyt olo. Mutta en juhli, koska kuuri mitä todennäköisemmin aiheuttaa kuulemma raskausoireita.

Tuntuu, että lataan kaiken toivoni tähän lääkkeeseen. Viimeksi ehdin sen 1,5 vuoden toivomisen jälkeen aloittaa ehkäisyn ja unohtaa vauvahaaveet. Söin keltarauhashormoni-kuurin ja olin heti raskaana ehkäisyn läpi. Jotenkin ajattelen, että tämä ihmelääke olisi viimeinen toivoni. Se toimi viimeksikin kerta laakista, niin miksi ei tälläkin kertaa?

Nyt on siis ensimmäisen kuurin jälkeinen kierto. En ehkä halua tietää mitä ensi viikonloppu tuo tullessaan. Usko ei luultavasti enää riitä, jos testistä pamahtaa negatiivinen taas.

Kauhun ja pelon sekaisin tunnelmin odotan. Ei ole montaa päivää jäljellä.

Tietäisinpä mihin tämä tie kuljettaa… (Google)

Kommentit

Voi että, tuli ihan mieleen meidän yritys saada vauvaa. Miullaki kroppa oli sekasi, menkat ei tullu normaalisti ja piti syödä terolut kuuri. Just kun itkin ystävälle etten ikinä raskaudu,niin 2 viikkoo siitä niin plussasin. Ja nyt tuo pikkumies on kohta 3kk 🙂

Ihanan rehellisesti kirjotat ja tsemppii miljoonasti! <3
http://fitfatmamatiina.blogspot.fi/

Yleensä sanotaan et silloin kun suunnittelee ni sit ei tapahdu. Meillä oli päinvastoin. Sovittiin mieheni kanssa et nyt tehdään vauva ja viikko myöhemmin oli 2 viivaa tikussa. Kyl suakin onnistaa vielä. Näin hyvä äiti kun olet. Ps: rakastan aun blogia ja samastun täysin sun ajatuksiin 🙂 keep up the good job 😉

Kiitos ja kiva kuulla, että pääsitte helpolla. Ja tosi ihana kuulla myös se, että joku rakastaa mun blogia 🙂

Tsemppiä toisen pikkusen saantiin! Itselläni pikkuinen 3kk maailman ihanin poika 🙂 6vuotta oli vauva yrityksenä ja käytiin hoidoissa ja vaikka missä..sanottiin etten tule koskaan raskaaksi kun kropassa ei toimi mikään.. Hetkeksi luovutin koko homman ja yritin tyytyä kohtaloon kun kerta lasta en voinut muka saada.. Meni jokunen kuukausi ja olin raskaana 🙂 eli toivoa on!

Kuus vuotta on pitkä aika, mutta nyt teidät on palkittu! Ihanaa, että sait huonoista lupauksista huolimatta vauvan.
Kiitos kommentista <3

Pidän niin peukkuja,että teille tärppi tulisi. Itsellä kesti neljä pitkää vuotta ennen kuin,keskenmenojen jälkeen meille vihdoin suotiin toinen lapsi.
Ja voin sanoa,että tuo elä ajattele asiaa elä stressaa on täyttä hevon sanonko mitä. Jos toivoo kovasti lasta ei ajatuksiaan voi vain lyödä offille ja olla ajattelematta taikka stressaamatta. Ja meillä sillä ei ollut mitään merkitystä lapsen saamiseen. Aluksi 2vuotta mentiin sillä periaatteella,että tulee jos on tullakseen. No tulihan se,mutta keskeytykin. Toiset kaks vuotta tehtiin melkein hampaat irvessä ja stressattiin jne ja lopulta meitä suotiin terveellä tyttövauvalla. Että se siitä rentoutuminen tuo plussia:). Kyllä se meillä tekemällä tekeminen sen positiivisen lopputuloksen toi:).
Sinä olet onneksi vielä nuori. Minulla aika meinasi iän puolesta käydä vähiin.

Kiva kuulla, että tsemppaajia riittää 🙂 Neljä vuotta kuulostaa vaikealta ja pelottavalta. Mutta onneks te saitte sen vauvan 🙂 <3

Ja stressaamisesta mitä sanoit… oot aivan oikeessa. En mä aio vielä luovuttaa, vaikka tekis mieli. Pakkohan sitä on yrittää. Ei se tekemättä tule yleensä 🙂

<3 Osaan toisaalta samaistua, toisaalta en kun meillä niin vähän aikaa yritystä.

Mua satuttaa kummasti se kun Ava on muiden lasten kanssa ja kuinka se NAUTTII siitä ja sit heitän silmukan kaulaan kuinka en saa aikaiseksi tehdä sille sisarusta. Hömppää ajattelua mutta minkäs teet.. Tärppejä sinne oikein kovasti! <3

Tärppejä myös sinne <3 Ja kiitos sun kommentista.

Ja kyllä se silti voi kurjalta tuntua vaikka vaan vähän olis yritystä.

Samojen asioiden kanssa täälläkin taistellaan: toivoa, pettymystä, odotusta… Paljon voimia ja jaksamista!

Tsemppiä todella paljon! Ja voimia! kyllä te onnistutte vielä! =)

Aikoinaan kun me ryhdyttiin vauvapuuhiin, niin minua ehti ruveta jo kuukaudessa ahdistamaan se ajatus, mitäs jos tässä nyt kestää hirmu pitkään… Vaikka lähtöajatus meillä oli se, että vauva saa tulla jos on tullakseen, mutta kyllä siinä se vauvakuume ehtii hyvin äkkiä nousta tuskallisiinkin ”lukemiin”. Voimia ja kärsivällisyyttä siis sinne päin. Toivon, että tärppää pian ja kaikki sujuu alusta loppuun hienosti!

Luin muuten tässä just yksi päivä sinun synnytyskertomuksen ja tässä tuli nyt mieleen, aikoisitko yrittää ihan alateitse synnyttää vaikka ensimmäinen meni sitten sektioon? Itse kun aika paljon pyörii mielessä tuo, mitenkä sitä muut lapset sitten haluaisi ulkomaailmaan, kun ensimmäinen sektiolla otettiin. Ja luulen, että omalta kohdaltani en uskalla lähteä ihan lähivuosina toista yrittämään -pitkälti juuri sektioseikkojen takia. Mutta sinulle ei ilmeisesti jäänyt mitään traumoja kokemuksista siinä mielessä, että ne estäisi lapsisuunnitelmia?

Mulla on traumoja sektion osalta siitä, kun se puudutus ei toiminut. Vaikka se ei ehtinytkään erikoisemmin sattua, kun laittoivat nukutukseen niin mua kauhistuttaa seuraavan mahdollisen sektion kohdalla se, jos mun pitää taas osata sanoo, miltä se tuntuu kun ne nipistelee… Haluaisin siis seuraavan sektion (jos siihen ylipäänsä päädyn) suoraan vaan nukutuksen kautta, mutta en tiedä tekeekö ne niitä niin.

Mullakin oli heti alussa se pelko, että entäs jos oon tässä tlanteessa vielä 10kuukauden päästä. Nauroin itelleni sillon, että pyh enkä ole. No tässä sitä ollaan, eikä kamalasti naurata.

Toi on vähän kinkkinen juttu toi seuraava synnytys. Haluisin kokeilla alateitse, vaikka en niitä toosakipuja kyllä haluais kokea : D Mutta mulla on diabetes ja sen takia raskaus käynnistetään viimestään 38 viikolla. Kun takana on sektio niin harvemmin käynnistys on välttämättä kamalan turvallista. Plus mulla on tosi iso mahdollisuus siihen että raskausmyrktys uusii ja aikasessa vaiheessa. Joten voipi olla niin että en saa valita. Mulla ei sektiosta ole traumoja. Mulla on siitä äkkinäisyydestä ja siitä tunteesta ettei tän näin pitänyt mennä traumoja. Siksi esimerkiksi suunniteltu sektio toimisi varmaan ihan täydellisesti 🙂

Voimia Anette! Musta kans jotenkin tuntuu että sekundääristä lapsettomuusta jotenkin vähätellään. Jotenkin tuntuu että kaikki vaan aina hokee sitä onhan sulla jo yksi lapsi. No on toki ja nautit siitä yli kaiken ja varmasti jokainen on sitä mieltä että totaali lapsettomuutta ja sekundääristä ei voi edes verrata toisiinsa, mutta mutta.. Kun kyse ei ole pelkästä halusta saada toinen lapsi vaan suorastaan tarpeesta. Kun elämästä silti puuttuu joku. Samasta asiasta oon myös puhunut äitien kanssa jolla kolme tai neljä lasta ja kaikki on samaa sukupuolta jollain on tosi kova tyttö lapsen tai poika lapsen kaipuu kun kotona asuu 4 poikaa tai tyttöä. Se on kans joku tabu aihe josta ei saisi puhua kun se on niin sairaan itsekästä kun ei osata muka olla kiitollisia siita että on jo kolmen tai neljän lapsen äiti. EIHÄN kyse herran Jumala ole siitä ettei olla kiitollisia vaan tuntuu että joku puuttuu. No mutta mä toivon että sun tyhjä paikka sydämmessä täyttyy pian, mä pidän täällä sormet ja varpaat ristissä sun puolesta. -Johanna

Ai nytkö sulla tuli jo toinen keskenmeno :(? Olen sanaton. Voiskohan se johtua kuitenkin siitä että sun keho ei ole vielä täysin toipunut esikon raskaudesta. Tämä on todennäköisesti hyvin turhaa spekulointia mutta mun lähipiirissä on käynyt niin muutamalle. Että n. vuosi syntymästä niin raskaudet keskeytyy selittämättömästä syystä ja kun lähemmäs kaksi vuotta on kulunut niin keho vastaa jaksaa ottaa uuden raskauden kantaakseen. Tiedän toki että sulla on ollut muutenkin häikkää kierrossa sun muuta, mutta hienoa että saat nyt apua (vielä kun se alkaisi tuottamaan tulosta 😉 ) <3 -Johanna

Niinhän sitä vähätellään. Miten muka mussa vois olla vikaa, kun meillä on jo yksi lapsi? No sitä vikaa nyt vaan tuntuu olevan ja pahasti. Tuskin muuten tulee kaksi keskenmenoa ja vuoden mittainen yritys.

Ja sä kirjotat juuri niinku mä ajattelen. Mä en halua, mulla on tarve. Jotain puuttuu. Vaikka Topi on mulle elämää tärkeämpi ja pystyn olemaan onnellinen näin, silti se kaipaus mun sisällä kolkuttaa.

Kiitos sulle <3

Kovasti tärppituulia sinne! On se vaan ihmeellistä, miten jotkut raskautuu vain sormia napsauttamalla ja jotkut ei millään:( En voi kuvitellakkaan miltä susta tuntuu.. Voimia kovasti arkeen, mä uskon kyllä vahvasti että saatte vielä toisen, lähiaikoina. Musta tuntuu ihan sille. 🙂

Välillä tuntuu siltä, että kävelis tyhjän päällä.. (lähinnä menkkahormoneissa :’D)

Mutta useinmiten keskityn iloitsemaan Topista, muiden raskauksista ja tästä blogista. Ja aika hyvin mä mun mielestä selviän, kunnes taas tulee kierron loppu ja tutut jomotukset alkaa.

Eiköhän se plussa tule sieltä. Mä jaksan uskoa taas.

Tsemppiä ja voimia kovasti vauva haaven ja yrittämisen kanssa. Tiedän omasta kokemuksesta että se voi olla todella raskasta ja raastavaa. Kun luin noita ajatuksiasi niin tunnistin niistä myös itseni silloin kun meillä yritettiin esikoista. Se oli niin tuskaista ja toivotonta, varsinkin kun mulla on vielä sairaus (endometrioosi) joka hidastaa tai jossain tapauksissa kokonaan estää raskauden. Toivottavsti saat pian plussan joka kestää loppuun asti 🙂

Mä oon kuullut jonkun verran tosta sairaudesta… Ihanaa kuitenkin, että se ei teillä estänyt raskautta!

Kyllä se plussa meille vielä tulee… meitä nyt vaan koetellaan ja kärsivällisyyttä mitataan!

Tiedän, että ihmiset tarkoittavat vain hyvää, kun sanovat, että yritä olla stressaamatta ja ajattelematta asiaa. Lisäksi he ovat todennäköisesti täysin oikeassa, kaikki tapahtuisi helpommin, kun elimistö ei olisi stressitilassa. Mutta kun ei sille voi mitään. Meillä on taustalla monen vuoden lapsettomuus ja kaikki mahdolliset hoidot ja mun on pakko sanoa, että ainakaan siinä vaiheessa, kun pistelee itseensä kaikenmaailman piikkejä ja järjestelee elämänsä täysin hoitojen mukaan, niin ei vaan pysty olla stressaamatta. Onneksi tiedän, että lapsia on syntynyt siitä stressistä huolimatta. 🙂

Meillä toinen lapsi tuli sitten ilman hoitoja ja hups vaan, kun ei asiaa edes juurikaan ajateltu, eli on helppo uskoa, että kyllä se stressi tosiaan vaikuttaa. Mutta sitä vaan yritän sanoa, että kun ei sille oikein voi mitään. Mutta sitä sanoisin minäkin, että yritä keskittyä esikoiseen mahdollisimman paljon. Tämä neuvo lähinnä siksi, että jälkeenpäin voisit muistella näitä aikoja kaikista niistä upeista ja ainutlaatuisista kehitysvaiheista joita esikoinen juuri käy läpi eikä päällimmäisenä muistona olisi surulliset asiat. Vaikka surrakin toki pitää saada.

Itselläni oli sellainen selviytymiskeino pahimpana aikana, että annoin itselleni aikamääreen, minkä ajan sain olla aivan romahduksissa ja itsesäälin syvimmissä syövereissä. Vaikka niin, että tänään saan olla aivan masentunut, mutta huomenna on keskityttävä positiivisiin juttuihin. Ei varmastikaan toimi kaikilla, mutta voi kokeilla.

Tsemppiä, voimia ja pidän peukkuja

Lähinnä mä en tätä asiaa ajattele, kiitos Topin. Ajatukset jää taka-alalle ja pyörii sitten öisin päässä. Siksi mä niitä tänne blogiin purankin 🙂 Edes jollakin tapaa.

Ja ymmärrän täysin ton älä stressaa jutun. Kun asioita ei vaan voi unohtaa. Stressiin ei voi vaikuttaa. Ei kenellekään sanota että älä stressaa koetta älä stressaa synnytystä. Tai siis joo sanotaan, mutta kuka pystyy muka estämään stressiä?

Ja kun tässä tilanteessa ei oikeastaan kaipaa sitä että ihmiset toistaa samaa asiaa koko ajan. Se vähän jopa ärsyttää ja tuntuu jollain tasoa syylistävältä.

Ihana että teidän toinen tärppäsi heti. Kuulostaa juuri täydelliseltä siinä mielessä että jouduitte ”kärsimään” ekan kanssa.

pakko sanoa että rauhotu, vaik joo helppo se on sanoa kun ei ite tiiä mitä se kovavauva-kuume voi olla.. yritä rentoutua 🙂 stressi ei oo hyväksi sulle, eikä varsinkaa jos ootki jo raskaana, niin masukille 😉

tuli mieleen et voiko ne minipillerit olla osa syy sun masennusoireisiin, synnytyksen jälkeen, yhtään en halua väheksyä synnytyksen aiheuttamia arpia ja traumoja sulle, mut kertomas perusteella, et oot minipilsujen jälkeen ollu reippaampi niin voisko olla et ne ei sopinu sulle?

Mä olen ollut rauhallinen jo pitkään. Siksi se usko alkaakin mennä pikkuhiljaa.

En usko pillereiden vaikutusta siihen. Oonhan mä niitä ennenkin syönyt. Niistä vaan tuli sivuoireena kova fyysinen väsymys.

On vaan niin väärin, että toiset tulee raskaaksi tahtomattaan (kuten minä) ja toiset, jotka niin kovin tahtoisivat, eivät saa sitä millään ;( Tätä nyt ei pitänyt sitten ottaa niin, ettenkö olisi iloinen lapsestamme! Kun ajatukseen raskaudesta aikoinaan tottui, tiesin, että se on oikein ja niin pitääkin olla. Mutta millään ajatustavalla en saa näitä tilanteita tuntumaan oikeilta, kun vanhemmat olisivat kaikinpuolin valmiita ja niin kovin haluisivat ja sitten tulee vaan pettymyksiä toistensa perään!
Nyt koitat vaan saada ajatuksia muualle, et stressaa, stressisi vaan huonontaa mahdollisuuksia. Tiedän, että helpommin sanottu, kuin tehty, mutta koita ajatella positiivisesti: teillä on jo yksi ihana lapsi, jotkut eivät saa ensimmäistäkään, ikinä.
Voimia ♥

Mä olen onnellinen Topista!

Ja olen monta kuukautta ollut stressaamatta. Siksi se stressi puskeekin nyt. Kun ei mikään toimi.

Kiitos sun kommentista!

Samaa hoen kuin muutkin, että se raskautuminen vaatii sen luovuttamisen. Me yritimme poitsua myös melkein vuoden. Viimeinen kierto oli se, kun ajattelin, että ei sitten, seuraavien kuukautisten jälkeen mennään lääkäriin, ei tästä mitään tule. Ja sitten olinkin raskaana! Tuntuu, että useammin kuulee näitä ”yritimme vähintään vuoden ennen kuin tärppäsi” ennemmin kuin että ”ekasta kierrosta tärppäsi”. Paitsi siis jos lasta ei olla yritetty, silloin se kyllä napsahtaa vaikka ehkäisyn kanssa. Mutta paljon tsemppiä ja jaksamista!

Mä en valitettavasti usko,että luovuttaminen toisi ratkaisua. Kun kropassa on jotakin vikana, siihen ei oikein itse voi vaikuttaa. Ja kun kuitenkin useamman kuukauden nyt ollut tämä juttu taka-alalla. Ainut stressi on ollut menkkojen aikana ja muuten olen unohtanut koko asian. Siksi se stressi nyt pukkaakin.

Mutta kiitos kommentista!

Voih 🙁 Toivottavasti noi lääkkeet auttaisivat! Muista kuitenkin nauttia Topista täysillä, sinulla on jo yksi terve ja ihana pallero! Tiedän kyllä. että lapsettomuus tai se, että lasta ei yrittämälläkään tunnu saavan, tuntuu todella kipeältä vaikka olisikin lapsi(a) jo entuudestaan, en tarkoita sitä.
Itsellläni on hiukan samanlaisia tuntemuksia, kuin sulla. Me ei olla yrittämässä toista lasta, mutta tiedän jo valmiiksi, että sitten jos/kun tulee sen aika, se tulee olemaan vaikeaa eikä ole mitään takuita saanko edes toista lasta koskaan. Mä olen vain yrittänyt asennoitua siten, että nautin nyt tästä ainokaisestani ja jos joskus saan toisen lapsen, niin se on ihan huippujuttu tietenkin, mutta jos en saa, niin en voi sille mitään. Kaikki asiat eivät vaan valitettavasti ole omissa käsissä ja päätettävissä 🙁

Tsemppiä sulle tosi paljon! <3 Hyvä, että pystyt puhumaan näinkin vaikeista asioista avoimesti, etkä jää vain yksin mietiskelemään! Kuulostaa vaikealta vinkiltä, mutta yritä ajattella ja touhuta kaikkea muuta, sekin voi auttaa raskautumisesa! Stressi kun vaikuttaa epäsuotuisasti ilmeisesti hormoneihin.

Mä nautin Topista täysillä! Siinä on asia, joka helpottaa ja tuo valoa asiaan. Mä olen niin onnellinen Topista.

Ja tiedän, että stressi on pahasta. Kesästä asti oon aika hyvin saanut suljettua stressiä pois,mutta nyt se pukkaa päälle. Äh. Ärsyttää.

Mä toivon, että saatte sen toisen ja helposti! 🙂

Mä oon jo jonku aikaa lukenu sun blogia, mutta en ole ennen tajunnutkaan kuinka kova vauvakuume sulla onkaan. Mä todella toivon että teillä tärppää pian! Paljon tsemppiä!<3

Joo ei siitä jaksa aina puhua ja tehdä haloota. Varsinkin kun on yrittänyt olla ajattelematta…

Kiitos zempeistä ♥

Meilläkin 2 vauvan yritystä takana 7kk eikä mitään näy :/ Ekaa yritettiin hieman alta vuosi! Tiedän siis sen tunteen kun ne kuukautiset alkaa vaikka ollut niin varma että nyt mä raskauduin! Pahinta on kun menkat alkavatki yhden päivän myöhässä ja kerkeet hieman jo innostua.. Kurjaa on :/ Alotin tässä kierrossa vitamiinit ym konstit, toivotaan että vihdoin raskautautuisin! Pahinta on kun eräs ystäväni kysyy kokoajan että ”Joko raskauiduit? Miks et oo jo raskaana? Lilja on niin iso jo että tarviit toisen vauvan!” Voit laittaa mulle facessa viestiä jos kaipaat juttuseuraa tästä 🙂

pietään peukut pystyssä että asiat menis niinkö haluat! 🙂 Itellä on nyt menkat 2viikkoa myöhässä.ja 4testiä jo näyttäny negaa 🙁 oireet kyllä on mutta pelkään että kuvittelen net. Ja mulla on aina menkat ollu tunnilleen oikeaan aikaan ja aina tuntenu oviksen mutta en nyt ole tuntenu. 🙁

Tiedän ettei ole helppoa, mutta yritä unohtaa koko raskautuminen. Siis tarkoitan sillee, et stressi ei ole hyväksi. Ainakin omalla kohdalla huomasi, et melkeinpä sitten kun ns. luopui toivosta (ei enää jaksanut stressata) niin tärppäsikin 🙂 Toivottavasti teilläkin <3

Tätä on edeltänyt pitkä pätkä ilman että olen stressannut. Se unohtaminen ei valitrttavasti aina auta :C

Voi kun se olisi niin yksinkertaista, että jos haluaa lapsia, tulisi helposti raskaaksi, ja jos ei tahdo lapsia, ei tulisi raskaaksi ollenkaan. Toivotan voimia tilanteeseen, itse muistan tuijotelleeni raskaustesti-tikkuja pari vuotta sitten samallalailla itkun sekaisin tuntein: ”ei taaskaan”. Olen nyt aloittanut tämän viimeisen lauseen jo neljästi, mutta siis sisältö on: Anna minulle voimaa muuttaa asioita, anna minulle ymmärrystä hyväksyä ne asiat, joihin en voi vaikuttaa ja anna minulle kyky erottaa ne toisistaan. Tsemppiä!

Koeta rauhoittua ja ottaa iisisti. Liiat odotukset ja paineet vaikuttavat elimistöösi. Sitten, kun turhaudut ja luovutat, uskot jo ettet kertakaikkiaan tule enää raskaaksi, ihmeelle löytyy vielä jostain tilaa. Näin kävi minulle. Joten nauti vain rauhassa ainokaisestasi, voi olla, että tilanne muuttuu liiankin pian. Ei sitä koskaan tiedä, elämä on kuitenkin aika ihmeellistä.

Mä olen rauhottunut ja ottanut nyt niin monta kuukautta jo iisisti, että alkaa hermo loppua tämän asian suhteen.

Valitettavasti jos kropassa on vikaa, ei se aina auta, että ajattelee muuta.

Kiitos kommentista!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.