Epäonni
11.11.2013

Kaikki kaatuu niskaan..

Tiedättekö sen tunteen, kun jo pitkään kalvaneet jutut pikkuasioiden kera kaatuvat samalla kertaa niskaan?

Tällä hetkellä tekisi mieli ostaa menolippu Saharaan ja kadota omasta elämästään kokonaan. Autiomaassa voisi istua yksin palmun alla ja huutaa lujaa ilman, että kukaan kuulee.

Ehkä perimmäisenä asiana tässä tämän hetkisessä ahdistuksessa on se kirottu vauvakuume. Sielu janoaa jotakin niin paljon, että ymmärrys ei riitä. Järki sanoo ei, sydän huutaa kyllä! 10kk olen jo käsitellyt näitä ristiriitaisia tunteita ja tällä hetkellä jäljellä on vain huoli sekä pelko.

Ensimmäiselle lapselle aikanaan annoimme mahdollisuuden tulla jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Olimme käytännössä lapsia, naiiveja teinejä vielä. Emme ymmärtäneet paljoakaan vastuusta, heittäydyimme vaan.

1.5v meni ja testasin varmaan sata tikkua läpi. En kehdannut myöntää kenellekään, että vauva on haaveissa. Ajattelin, että meidän toiveet tuomitaan typeriksi. En oikeastaan tiennyt edes mitä kaivata, tiesin vain, että halusin vauvan.

Sen puolentoista vuoden jälkeen päätin lähteä töihin ja hankimme myös koiranpennun. Vauvahaave lipui pois mielestä ja aloitin ehkäisyn. Muutimme asumisoikeusasuntoon, molemmilla oli vakkarityöt ja taloudellinen tilanne todella hyvä. Yhtäkkiä testi näyttikin plussaa raskausviikolla 9. Itkin, koska tulevaisuus pelotti. En ollutkaan enää valmis. Raskaus onneksi kasvatti ymmärtämään enemmän, puhumattakaan siitä, kun meidän pieni poikamme syntyi ja taipaleemme vanhemmiksi alkoi.

Jälkeenpäin ajateltuna se tilanne oli aivan erilainen kuin tämä. Nyt tiedän äitiydesta, vastuusta ja vauvoista. Tiedän miten upeaa kaikki voi olla. Sen lisäksi taidan nykyään omistaa super hormonit… Tätä vauvakuumetta, joka nyt vallitsee voisi kutsua jo sairaudeksi. Kivut ovat ainakin suuret.

Monta kuukautta toivomista, rukoilua ja pettymyksen karvaita kyyneliä. Meinasin suurinpiirtein seota rakkaudesta johonkin, joka ei ollut saanut vielä alkuansa.

Sitten päätin, että nyt riittää. Tämä asia jää tähän ja aion unohtaa kaiken. Topi on tässä elämässä nyt ja aion keskittyä poikaan täysillä. Tätä päätöstä seurasi kaksi viivaa tikussa. Toivo paremmasta huomisesta. Olin helpottunut ja onnellinen. Hetken aikaa…

Vuoto alkoi muutaman päivän päästä ja en edes löydä sanoja sille, miltä silloin tuntui. Maailma kääntyi ylösalaisin. Juuri, kun sain ripauksen toivoa, kaikki pyyhkäistiin pois. Ja voinko nyt unohtaa? En, se on mahdotonta. Vauvakuume jäytää vain kahta kauheammin sisustani.

Tuosta tapahtumasta lähtien kaikki on tuntunut kaatuvan ja menevän pieleen.

Sillä hetkellä olisin tarvinnut eniten ystävän tukea. Mitä sain? Vihaa, syyttelyä vääristä asioista ja kiukuttelua. Sen kaiken päälle en olisi jaksanut kokea muuta kurjuutta.

Nyt elän pelossa. Huoli on suuri ja elän varoen. Stressaan.

Näiden isompien huolien ohelle on tullut vähän pienempiäkin. Topi on sairastanut viimeiset kolme viikkoa ainakin. On ollut flunssaa, 39 asteen kuumetta, kaksi korvatulehdusta, atopiaa, vaippa-allergiaa sekä maitoherkkyyttä.

Koko ajan on joku asia, miksi pojan on paha olla. Kun Topiin koskee, niin koskee myös tähän äitiin. Riittämättömyyden tunne, kun ei pysty auttamaan on valtava!

Kaiken tämän stressin päälle tulee vielä ne pikkuruiset ärsyttävät sattumukset. Pesukone syö uudet lempisukat riekaleiksi eikä meinaa toimia, kännykän akku ei pidä, netti ei toimi, sähkökatkos ainoana yhteisenä vapaa iltana, ulkomaan tilauksesta veloitetaan reilu 20e liikaa, bussilakko hankaloittaa töistä kotiinpääsyä, rattaisiin kaatuu 200ml maitoa, bussit tulevat liian aikaisin ja missataan ne, ruoan tärkein ainesosa puuttuu juuri sinä päivänä kun kaupat ovat kiinni jne jne.. Luottelossa oli vain lähiaikojen tapahtumat.

Tällä hetkellä piinaa loputon väsymys. Tuntuu, ettei mikään unimäärä riitä. Väsyttää joka hetki, joka paikassa. Liittyy varmaan stressiin.

Kuten sanoin.. tekisipä mieli ostaa menolippu Saharaan. Onneksi se on vain tunne ja kaikki helpottaa ajan kanssa kyllä taas.

Pakko ajatella positiivisesti; näin kamalan epäonnen jälkeen on tapahduttava jotakin hemmetin hyvää!!

”Otan vastaan sen mitä elämä antaa..”

”Onneksi on olemassa joku, joka hymyilee vaikka kaikkien puolesta..”

”Riittävä uni auttaa aina..”

”Arkisista asioista pitää osata tehdä hauskoja..”

”Ulkoilu piristää mieltä ja tukee hyvää oloa..”

”Ei pidä antaa periksi liian helposti..”

”Onneksi en ole yksin kulkemassa tätä matkaa..”

Kommentit

Hei ei ihme ettet plussaa kun stressaat koko ajan niin kovasti! Kamalia ihmisiä ja asioita oot kokenut, pyri niistä eroon että stressitilasi laskisi. Netille tms. ei mahda minkään mutta siivoa elämästä huonot ihmissuhteet! 🙂 tsemppiä!

No pakkohan tommoset on pois pyyhkiä… ei sitä muuten jaksa 🙂 Onneks oon saanu olla rauhassa nyt!

Kiitos!

Todella kurjaa :/ itse en tiedä miltä moinen tuntuu kun olen raskautunut aina helposti, välillä liiankin. Todella masentavaa kun jotku raskautuu tosta vaan (vaikka ei tarvitsisi) ja toiset taas joutuvat tekemään kaikkensa. Toivottavasti teille jonain päivänä se toinen siunaantuisi 🙂 ja tietty muillekin kuumeilijoille !

Onhan se tavallaan sääli, että toiset raskautuu helposti ja toiset ei. Mutta se vain on kestettävä eikä katkeruus ikinä ole hyvästä!

Kiva, ettet oo joutunu tätä kokemaan 🙂

Samanlaisia tunteita vauvakuume itsessani teettaa. Selittamaton kaipaus ja rakkaus johonkin, keta ei ole viela olemassa.
Ja kun on tarpeeksi paha olo jo alkuun – kaikki pienetkin vastoinkaymiset ottavat koville. Tiedan tunteen.

Paljon voimia ja hali taalta. <3

Voimia Anette! Meilläkin yritystä takana jo yli vuosi, kolme keskenmenoa tullut sinä aikana. Minäkin olen jo monta kertaa heittänyt hanskat tiskiin ja päättänyt pärjätä ilman toista lasta, mutta vauvan kaipuu on liian kova.. 🙁 Kyllä me tästä.! 🙂

Mullakin alkaa olemaan jo epätoivo, yritystä on syyskuusta 2011, eli yli 2 vuotta ja ei kuulu ei sitten mitään.. En ole kenellekkään kertonut, että yritetään lasta, jottei sitten tule kokoaikaa uteluita muilta. Alkaa vaan pelottaa, koska oon 23 vuotias eli mun pitäis olla siinä hedelmällisimmässä iässäkin, mutta kun ei niin ei! Huoh. Joskus asia jopa unohtuu ja pystyin nauttimaan huolettomasta elämästä, mutta sitten se sieltä jostain vaan tulvii mieleen taas.

Oho, jaarittelin omasta elämästä vaikka kuinka vaikka oikeasti piti tulla sanomaan, että hieno kirjoitus, oot onnekas kun oot saanut jo yhden täydellisen pojan, toivovottavasti pian tulee pikkusisarus! 🙂

Kannattaa kirjoittaa omista jutuistaan, se yleensä helpottaa! Mulle saa aina purkaa sydäntään, jos haluaa!!

Varovaisesti haluan vinkata, että kannattaa pyrkiä pikkuhiljaa kuitenkin lääkärin puoleen, jos ette jo ole? 2 vuotta lapsettomuutta on aika pitkä aika ja siellä voi olla jotakin häikkää, joka pitäisi ehkä hoitaa!

Voi sua <3

Mulla on myös takana yksi keskenmeno (ennen tyttöjä) ja tiedän, että tuollaisen asian kokeminen jättää jälkensä. Mulla ainakin otti aikansa, ettei asia pyörinyt jatkuvasti mielessä… Nykyään ajattelen tapahtunutta harvemmin, mutta nuo ajatukset saa silti mielen hieman surulliseksi ja haikeaksi. Välillä sitä miettii, että entä jos se vauva olisi silloin syntynyt, millaista elämäsä olisi nyt.

Maalistyttöä odottaessani pelkäsin keskenmenoa jatkuvasti. Ajattelin, etten kestä, jos jotain tapahtuu… Luojan lykky, että kaikki on näissä kahdessa viimeisimmässä raskaudessa mennyt hyvin. Meillä pikkukolmosen yritystä on takana huomattavasti vähemmän kuin teillä, mutta tuo kuumeilu ja lapsenkaipuu kuulostavat kyllä todellakin tutuilta.

Toivottavasti saadaan molemmat iloita pian.

Kovasti halauksia <3

Oli sitä kuumeilua takana kuukausi tai kymmenen, se on silti yhtä rankkaa aina! Mä niin toivon, että teillä tärppää nopeasti! <3

Kiitos kommentista!

Voi! Iso hali täältä! Keskenmeno on iso asia, ja tuntuu aina pahalta. Itsekkin sen kaksi kertaa kokeneena, tiedän miltä sinusta tuntuu. Uskon, että uusi plussa tulee kuitenkin pian, ja seuraava raskaus menee varmasti hyvin, ja päätyy pikkukakkosen syntymään. Nyt yritä vain keskittyä ihanaan poikaasi. (juu tiedän ei todellakaan ole helppoa) Mutta näin uusi raskaus voi tulla ennemmin kuin huomaatkaan 🙂 Plussatuulia ja tsemppiä! <3

Kiitos halista! <3

Mä ainakin haluan uskoa, että noin tulee käymään mitä tuossa kirjoitit! Sitä odotellessa!

Tsemppiä! Yleensä vastoinkäymiset tulee juuri noin kivasti yhtäaikaa, ja tuntuu, että elämä on yhtä kärsimysten sarjaa. Mutta kyllä se hyvä päiväkin sieltä tulee, ja varmasti saatte vielä pojallenne pienen siskon tai veljen. Toisilla se vaan vie pidempään ja on vaikeampaa kuin toisilla.

Niinhän ne tuppaa tulemaan 🙁

Eiköhän se toinen joskus edes tule! Odottaminen on vain rankkaa ….

Kiitos zempeistä!

Keskenmeno koskettaa aina todella syvältä, ja jättää jälkensä. Itse vähättelin jotenkin koko asiaa ennen kuin se tuli sitten koettua itsekkin, ja kyllä lähti matto alta niin etten oikein vieläkään ole päässyt kömpimään ylös… Voimia, ja toivottavasti sun vauvakuume saa pian sen toivotun päätöksen. Koita jaksaa vaikka arki tuntuisi välillä vain siltä vastatuulelta, kyllä se jossain kohtaa taas helpottaa! 🙂

Se koskettaa. Alkuun ajattelin, että ei tässä mitään. Mutta kyllä se sitten kuitenkin mitään.

Eiköhän tää kohta helpota!

Elämä on usein liian epäreilua! Itse olen monesti ajatellut että miks semmosille ihmisille suodaan lapsia jotka ei lapseta pysty OIKEASTI huolehtimaan ja sellaset jotka toivoo ja haluaa kovasti antaa lapselle rakastavan kodin, ei edes saa mahdollisuutta tarjota sellasta 🙁 Se on niin surullista, niin väärin! Itse en osaa kokemuksesta puhua kun ei tarvinut kauaa lasta yrittää, mutta voisin kuvitella että jos seuraavaa lasta ei kuuluisi niin se olis ihan kamalaa!!
Toivotaan että teillekin jostain siunaantuis semmoinen söpö pieni kääre! <3 Ne on vaan niin ihania!! Kaiken on kyl pakko kääntyä parempaan 😉 Tsemppii kovasti! <3

h-ihanaelama.blogspot.fi

Eiköhän se sulonen käärö sieltä joskus ilmota itsestään, odottaminen on vain se hankalin vaihe tässä hommassA!

Kiitos sulle <3

Mä uskon kans,että aina pahoja tapahtumia seuraa hyvät tapahtumat. Kyllä se onni sieltä tulee. 🙂 Ainaki itellä aina surkeita elämäntiöanteita on seurannu paremmat päivät. 🙂

voi muru…. olipas haikea teksti :'( mutta kyllä kaikki helpottaa! kyllä aurinko vielä paistaa risukasaankin..

Mä oon aikasemmin sua yrittäny lohdutella et kaikella on tarkoitus. Kyllä se pikku kakkonen sieltä tulee kun sen aika on. Ehkä Topin asioissa on kädet vielä niin täynnä että sen takia et plussaa?

Mä oon ainaki oppinu et sama mitä teet tai sanot, aina löytyy niitä jota ei mielytä ja jotka jauhaa paskaa. älä välitä muista, keskityt vaan siihen omaa juttuun.

tsemppiä <3

Mä tiiän, että oot lohdutellut ja kiitos siitä kamalasti <3 Tuki on aina tärkeetä! Onneks edes jotkut välittää 🙂

Tästä on tie vain ylöspäin!

Tuttu tunne, kyllä siitä suosta joskus pääsee ylös, pitää vaan muistaa ihan oikeasti arvostaa hyviä hetkiä huonojen välissä 🙂

Voimahali täältä! <3 Ei ne elämän sadepäivät onneksi ikuisesti kestä! Pikkusadetta tulee silloin tällöin ja joskus tuntuu että elämään on tullut oikea sadekausi, joka ei ota loppuakseen. Mutta koskaan ei ole aurinko ikuisesti jäänyt pilveen. 🙂

ääääh, kone just jotain temppuili, en tiiä tuliks edellinen kommentti, mut.. <3 Mä uskon et ku tarpeeks menee huonosti, ni sit tulee jotain positiivista! 🙂 *halirutistus* sinne <3 Kyllä se siitä vielä<3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.