Blogi
1.11.2013

Jäätävä määrä asiaa!

VAROITUS! Tämä postaus on pahasti TOPITOPITOPI -keskeinen. Kehuja, ylistystä jne. <3

Tämä viikko alkaa olemaan lopuillaan. Mitä siitä jäi käteen?

Ollaan Topin kanssa oltu aikalailla kahdestaan. Muutaman kerran ollaan kivoja ”tyyppejä” tavattu ja tutustuttu enemmän. Täytyy sanoa, että mukavia ihmisiä olen elämääni saanut!

Silti hetkittäin tuntuu, että tekisi mieli eristäytyä ihmisistä. Haluaisin sulkea blogin, kadota facebookista ja lopettaa kerhoissa käymisen. Sanotaanko, että ihmissuhteet on vaikeita. Itse en henkilökohtaisesti tykkää riitelystä ja pyrin aina sopimaan kaikki riidat. Sääli, että kaikki eivät ajattele näin.

Enkä jaksa tähän väliin kuunnella kommentteja siitä, että miksi avaudun asiasta blogissani. Tämä on minun päiväkirjani, jossa haluan rehellisesti voida kertoa miltä minusta tuntuu. Joskus jokin asia ahdistaa niin paljon, että siitä pitää saada puhua tai kirjoittaa. Ja en tosiaankaan kirjoita ihmisistä tunnistettavasti. En kirjoita nimellä, en yhdistä kehenkään. Kirjoitan ainoastaan omista tuntemuksista ja sehän ei ole väärin?

Myös siis tänä aamuna heräsin Topin kanssa uuteen aamun päättäen, että me emme lähde mihinkään tänään. Kerhossa olisi ollut temppurataa, mutta oikeasti en jaksanut nähdä ihmisiä. Meillä on mukavaa kahdestaankin kotona ja Topi on saanut tällä viikolla jo nähdä kavereitaan.

Seitsemän aikoihin sängystä kuului iloista hihkumista ja naureskelua. Tällä kertaa en siis ollut näköjään napannut poikaa aamuyöstä viereeni. Kävin antamassa Topille maitopullon, jonka iskä aina jättää yöpöydälle ennen töihin lähtöä. Topia ei enää nukuttanut, joten laskin pojan lattialle makkarilelujen sekaan. Makkarilelut ovat siis niitä leluja, joilla Topi voi turvallisesti leikkiä sen aikaa, kun äiti koomailee sängyssä. Pikkuhiljaa olen uskaltanut nukkuakin hieman pidempään, kun Topi on alkanut viihtymään aamulla sen hetken itsekseen. Meillä on makkarista otettu kaikki vaarallinen pois ja poika tulee aina seisomaan sänkyä vasten, kun haluaa aamuhommiin.

Kahdeksan aikaan me siirryttiin yläkertaan ja syötiin aamupalaa rauhassa. Parhaiten ruoka uppoaa silloin, kun Tifan päästää ulos touhuamaan. Topin mielestä on kiva seurata ”hauvaa” ja ruoka menee alas vahingossa. Eipä meillä muutenkaan kyllä oikeastaan ole syömisessä ongelmia.

Meidän takapiha.

Aamupalan jälkeen me leikimme yhdessä ja Topi leikki myös yksin. Olen lähiaikoina innostunut lukemaan muiden blogeja oikein urakalla ja ahkerasti olen kommentoinutkin niihin. Tätä tein siis leikkien ohella. Muistakaa, että tänne saa AINA linkata bloginsa, koska etsin uutta luettavaa! 

Topi on ihana nykyään, koska viihtyy niin paljon enemmän jo itsekseen. Pyöriskelee ympäri yläkertaa ja leikkii leluillaan. Onneksi saan tehtyä omiakin juttuja, ettei kaveri vain aina roiku lahkeessa.

Topi omissa touhuissaan.

Muutenkin elämä on todella iisiä pojun kanssa. Ruokailut sujuu ja omaa aikaa saa, mutta myös monessa muussakin ollaan päästy helpolla. Ensinnäkin päivät ovat aika rauhallisia ja itku harvemmin kuuluu niihin. Ei raivoa, ei kiukuttelua eikä käninää. Kämpässä raikaa soivat lelut ja pojan jatkuva kälätys. Tänään Topi oppi toistamaan perässä tutti (”tytti”), etana (”etaja”) ja vaippa (”paippa”). Nukkumaan laittaminen onnistuu sillä, että iskee pojan sänkyyn ja maitopullon kouraan. Hetken päästä pinniksestä kuuluu kuorsaaminen. Kammottaa edes ajatella, että jos seuraava lapsi ei olekaan yhtä rauhallinen. Karu pudotus todellisuuteen?

Rauhallinen ja helppo lapsi.

Tein tässä eilen päätöksen, että Topia aletaan pikkuhiljaa potattamaan. Alkuun odotin vähän kauhulla, että onko koko yritys ihan turhaa tämän ikäisellä. Yleensähän tuota touhua suositellaan vasta 1/2-1 vuotta vanhemman kanssa. Meillä on vaan sellainen ongelma nykyään, että Topin iho on TOSI herkkä vaipoille. Peppu on ihan kamalassa kunnossa koko ajan ja vaipanvaihto pelkkää itkua. Oma äitini on opettanut minut potalle 10kk iässä samasta syystä. Kaivettiin siis potta esiin ja olisihan se Topi pitänyt tuntea eikä turhaan jännittää! Siihen istahti ja siinä pysyi tyytyväisenä paikallaan. Pisua pottaan ei vielä ole tullut, mutta on jo iso saavutus, että kaveri jaksaa istuskella paikallaan vartinkin kerrallaan. Ajattelin käydä hakemassa kaupasta sellaisen soivan potan, josko sillä edistyttäisiin asiassa!

Pottailua rennoissa merkeissä, en aio painostaa Topia vielä ollenkaan.

Olin menossa illaksi töihin, joten kovin rennoksi päivä ei jäänyt. On jotenkin tosi ärsyttävää ensin verkkaisesti viettää mukavaa aamua ja sitten yhtäkkiä kiireellä ripseerata ripsiä, jotta ehtisi bussiin. Voisihan sitä varmana jättää meikkaamiset meikkaamatta, mutta itse koen sen mukavaksi piristykseksi päivään. On jotenkin siistimpi olo, kun vetää kevyen meikin naamalle. Olen tyytyväinen pärstääni myös ilman sitä suojakerrosta, jonka taakse piiloutua, mutta tämä nyt vain on oma tapani toimia. Topi on tosin kiinnostunut ripsareista, puuterihuiskuista ja muista, joten saan aina keksiä jotakin kivaa tekemistä pojulle, jos haluan olla nopeasti valmis. Tänään pieni mies istui tyytyväisenä kylppärin lattialla ja mussutti appelsiinipipareita. Välillä laitan suihkun päälle tai puhallan lattialle ilmapallon. Aina en jaksa panostaa ja luovutan yhden ripsareista Topille ihmeteltäväksi ja heiteltäväksi.

Meikitön. (Taino, toisessa silmässä eilistä ripsaria vähän levinneenä..)

Meikillinen.

Sitten vedettiinkin jo vaatteet niskaan, laitettiin kamat kasaan ja lähdettiin kohti työmaata. Topille olen ostanut välikauteen kaksi vanuhaalaria, koska ne ovat ehkä kätevimpiä rattaissa. Lämpimiä ainakin ja todella mukavia. Itse käytän taas jo talvitakkia, koska iltaisin Helsingissä on todella kylmä, kun lähden kotiinpäin. Töihin mennessä taas joudun aina kiiruhtamaan bussiin ja meidän pysäkille on järkyttävä ylämäki, joten olen yleensä hiestä läpimärkä, kun istahdan bussin penkille. Ärsyttävää!

Toinen vanuhaalareista.

Melkein joka kerta unohdan jotakin kotiin ja tällä kertaa se oli tutti. Ehkä ainut paikka, jossa Topi saattaa ruveta hankalaksi on bussi. Siellä ärsyttää, kiukuttaa ja on kurjaa, kun ei pääse liikkumaan. Sitä joutuu vain istumaan paikallaan ja rattaatkaan eivät liiku. Toki olen aika mestari viihdyttämään Topia, mutta se tuttikin on kätevä joskus. Huomasin kuitenkin tänään, että selvisimme tosi hyvin ilman koko kapistusta. Ei tullut siitäkään huutoa. Topihan ei oikeastaan syö tuttia kotona ollenkaan. Tutit toimivat enemmän leluina, joita on kiva heitellä. Jos sattuu haaveri niin joskus pahimpaan ketutukseen tarjoan tuttia, mutta yleensä se lentää seinään. Liikenteessä sama juttu, mutta jostain syystä olen tarjonnut sitä tuttia kuitenkin. Miksi? Jos toinen ei koko kapistusta edes kaipaa, niin miksi muistutan siitä koko ajan? En tosiaan tiedä. Ehkä tästä lähtien laitan tutin taskuun äärihädän varalle, mutta yritän alkaa totuttamaan poikaa pois koko ”turhakkeesta”. Öisin saa tuttinsa toki pitää, mutta silloin se yleensä pysyykin suun sijasta kädessä. Hassu vauva!

Työmatkalta.

Töissä oli maailmanlopun meininki! Hei kamalaa, kaupat on huomenna kiinni! Äkkiä tyhjentämään hyllyt, että ei kuolla nälkään! Okei, ehkä vähän liioittelin. Oikeasti monet järkkäävät pyhinä kutsuja tai illallisia, joihin tulee useampi ihminen, joten kyllä sinne sitä ruokaakin pitää vissiin ostaa.

Vähän jännitti töissä, koska oli ensimmäistä kertaa sellainen tilanne, että kumpikaan meistä ei ollut kotona pojan kanssa. Minä töissä, iskä keikalla. Oma siskoni oli lupautunut vahtimaan Topia ja TAAS jännitin turhaan. Kaikki oli mennyt täydellisesti eikä mitään ollut sattunut. Poju oli ollut kuulemma maailman helpoin koko illan. Ei itkuja, ei kiukkuja eikä vierastamista. Kyllä sitä on helpon muksun pyöräyttänyt 😀

Nyt istun kotona jumpsuit päällä ja pepsilasi vieressä. Topi nukkuu, Samu on tulossa keikalta kotiin ja valtakunnassa on kaikki hyvin! Tästä postauksesta tuli asteen sekava, kun yritin ”hienosti” yhdistää mitä tänään tapahtui -postauksen, mitä opetellaan -postauksen sekä miten helppo lapsi Topi on -postauksen. Koittakaan kestää!

Loppuun sekotan vielä pakkaa ja lataan teille IHANAN kuvan tähän. Olen nimittäin uskomattoman onnellinen siitä, että meidän katon alla asustaa luottokaksikko. En puhu Samusta ja itsestäni, vaan Topista ja koirastamme Tifasta. Nuo kaksi leikkivät yhdessä, taistelevat luista ja vakoilevat naapureita ikkunasta. Topi tarjoaa Tifalle tuttejansa suuhun ja sitten taas pistää vastaavasti koiran luut suuhunsa, konttaa ympäri kämppää ja haukkuu. Höntti vauva! <3

PARHAUTTA!

Jos kiinnostuit seuraamaan meidän elämää päivittäin kuvien osalta, kannattaa liittyä Instagramiin! <– Linkki!   Toivoisin myös, että linkkailisitte omia profiilejanne vaikka tähän tekstin alle, koska haluan päästä seuraamaan myös teidän kuvia!

Jos et innostunut instasta, voit liittyä Facebookkiin blogini sivulle. Pyrin myös sinne lisäilemään kuvia joka päivä! Tässä pätee myös sama juttu; antakaa linkkejä teidän blogien FB -sivuille!

Ihanaa viikonloppua!!

Kommentit

Olipas tosi kiva postaus! Ihan tuli itellekki hymy huulille tätä lukiessa 🙂 Liityn lukijaksi ja jään seuraamaan teitä 🙂

Heh, meille kävi aikalailla noin kun mitä sä pelkäät. Ensimmäinen lapsi oli ihan unelmahelppo vauva, mutta toinen taas täysi vastakohta. Ekat kuukaudet pelkkää itkua ja ainoastaan sylissä yhdessä tietyssä asennossa viihtymistä. Se OLI rankkaa, kun siinä oli se esikoinenkin kuitenkin pyörimässä. Nyt kuopus on 5kk ja onneksi jo rauhoittunut, mutta nyt sitten esikoisella onkin kunnon uhma… Ei oo helppoa ei 😀

Sinä jaksat kyllä aina tehdä niin kuvatäyteisiä postauksia, oikein mukava on näitä lukea! 🙂 Teillä on kyllä Topin kanssa hirmu paljon samaa näköä! Ja tottakai kirjoitat blogiisi juuri sitä, mikä sillä hetkellä on mielenpäällä.

Ja minun blogini löydät täältä: ja-han-sai-nimen-aiti@blogspot.com 🙂

Joo kuvat on kyllä ihan täysin mun juttu! 🙂

Aika moni sanoo, että ollaan samannäkösiä 😉

Kiitti linkistä, käyn kurkkimassa heti kun on aikaa enemmän!!!

Oli niin paljon juttua, että vastaan nyt vaan aika tylsästi 😉 Ihanaa ku Topi viihtyy potalla ja viihtyy yksinään leikkiessä ja touhutessa! 🙂

Mua aina naurattaa ku kaikki just varotteli, että tulee olee niiiin rankkaa ja vaikeeta vauvan kanssa, ei se mitään vaikeeta ollu..! Nyt alkaa olee jo vähän haastavampaa ku toi on niin termiitti ja villi-ihminen 😀

Mut kaikin puolin kiva postaus <3 Ja saathan sä tottakai tänne avautua ja hehkuttaa Topia just niin paljon ku tahot <3

Hyvää nimpparia Topille <3

Joskus saa vastata tylsästi 😀

Ja oon täysin samaa mieltä, että nyt se vasta onkin hankalaa kun kaveri menee tuhatta ja sataa joskus VAIKKA viihtyykin paljon kiltisti.

Kiitos onnitteluista <3

Me käytiin tällä viikolla lähes joka päivä vanhempieni luona ja eilen ei sitten mentykään. Tyttö oli niin otettu tästä kahdestaan vietetystä päivästä. Kävi aina leikkien välissä halailemassa ja pussailemassa..
Meillä on pottailtu nyt ehkä reilu pari kuukautta ja lähes päivittäin sinne pissa/kakka tulee. Parhaiten onnistuu aamulla heti herättyä kun ei ole vielä aamupissaa tullut. Vauvathan ovat kuten mekin, eli heräävät ehkä pissahätäänsä ja pissaavat heräämisen jälkeen. Lisäksi pottaillaan aina vaipanvaihdon tullessa. Tai jos pitää vaippa vaihtaa niin kokeillaan potalle ensin. ihan huvikseen tuolta vipeltäjältä ei viitsi vaippaa aina riisua.
Mäkin olen palaamassa tässä kuussa töihin eikä kyllä juuri huvittaisi.. lopputiliä odottelen ja jos sitä ei tule niin sitten keväällä äitiyslomalle..
Joskus oletkin käynyt blogiani kommentoimassa, mutta et taida vakkarilukija olla.. http://zotaronsu.blogspot.fi/

Joskus on hyvä vaan olla kahestaan 🙂

Teillä menee sitten pottailut hyvin ilmeisesti? Mä en kauheesti aiheesta vielä tiedä :O

Harmi että joudut palaamaan töihin :/

Kiitos linkistä! Miksiköhän en ole lukija :O Liityn!

Me aloitettiin pottailu 6kk iässä kun huomasin että poitsulla oli usein unien jälkeen ja pitkiä aikoja kuiva vaippa. 🙂 Isoa hätää ei oo vielä kovin useasti pottaan tullut, mutta pissa sinne tulee lähestulkoon aina, ikää on nyt siis 11kk. 🙂 Poitsu saa nykyisin olla kotona ilman vaippaa aina iltaisia useamman tunnin kun on aikaa tarkkailla milloin alkaa pientä miestä pissattaa että ehditään potalle. Oon tosi tyytyväinen että aloitettiin pottailu ajoissa, pienen pyllyn iho on loistavassa kunnossa kun ei tarvi aina vaippaa pitää ja toivon mukaan 1,5 vuotiaana päästäisiin niistä kokonaan eroon. 🙂 Tää on TOSI lapsikohtanen juttu milloin kukakin oppii ilmaisemaan hädän, mitä tykkää potasta ja milloin oppii pidättämään niin että on mahdollisuus vaipasta luopua, mutta oon hirmu iloinen siitä että meillä menee homma näin hienosti koko ajan eteenpäin. 😀 Rasittavaa on vaan kuunnella niitä ”ei noin ajoissa voi luopua vaipoista, ei lapsi osaa pidättää ennen kuin täyttää kaksi vuotta”-juttuja, kun esimerkiksi omalla kohdallani on alkanu olemaan yöt kuivia aikoinaan 8kk kohdalla 😀

Teillä menee sitten pottailun kanssa hyvin! 🙂

Ja oot kyllä NIIIIN oikeessa, että lapset on oikeasti täysin yksilöitä tässäkin asiassa. Jokainen oppii ajallaan. Toiset ennemmin kun toiset 🙂

Minun mielestä vauva-arki oli yllättävänki helppoa, nyt vasta kun tyttö alkaa olla vuoden ikäinen rupee ”vaikeutumaan” 😀 Johtuu varmaan siitä, kun tyttö liikkuu ja touhuaa ihan hirmusesti ja kokoajan pitää olla vahtimassa ettei mitään satu. Ja niiiin itsepäiseksi on myös neiti muuttumassa 😀

p.s. Hyvää nimipäivää Topille! 🙂

Oon samaa mieltä, että on jotenkin selkeästi hankalempaa, kun kaveri on menossa koko ajan joka suuntaan 😀

Kiitos onnitteluista! Kiva kun muistit 🙂

Oot kyllä ihanan ahkerasti jaksanutkin kommentoida 🙂

Ja mitä tulee blogissa avautumiseen, niin mun mielestä meillä kaikilla on siihen oikeus. Se helpottaa sua, ja se siinä onkin parasta. Vuodattelupostauksia ei ole kenenkään pakko lukea, jos tuntuu, että ne vaivaa… Näin olen asian ajatellut. Itse tosin luen niitä ”mielelläni” – siis meinaan, että haluan kuulla myös ne huonommat kuulumiset ja tunnetilat ja mielellään jotenkin tukea ja auttaakin, jos mitenkään voin.

Meillä alettiin Maalistyttöä totuttelemaan potalle joskus likempänä kahta ikävuotta, ja meillä se toimi hyvin. Kesäheinä sen sijaan on käynyt istuskelemassa potalla jo nyt, tosin omaan tahtiinsa saa aloitella… 🙂 Kerrohan tänne sitten, miten pottailu edistyy.

Ihana muuten tuo kuva Topista ja Tifasta 🙂

Hyvää Pyhäinpäivää! 🙂

Joo nyt ehtii kommata kun netti toimii taas 😉

Oon samaa mieltä, että jokaisella tulee olla oikeus avautua blogissaan. Sekun on yleensä tosiaan tapa purkaa asioita, jotka vaivaa.

Kiitos kommentista ja hyvää halloweenia sinne! 🙂

Hahaha mä näin vähän aikaa sitten kaupassa ekaa kertaa sellasen soivan potan, en ennen edes tiennyt sellaisen olemassaolosta, tahdon ehdottomasti kans sellaisen 😀 ! Tai siis Lucas tahtoo tietysti… Sitten joskus jahka jaksetaan aloitella sitä pottailua. 😀

Ja tämä on tosiaankin sun blogis, sä saat kyllä kirjoittaa tänne ihan mitä ikinä tahdot, jos jotakuta ei kiinnosta niin jättäköön lukematta. Mua ärsyttää jos joku vikisee jostain tollaisesta toisen blogiin, kukaan ketään mitään lukemaan pakota. Olipas hauska lause toi viimeisin, ihana suomenkieli! 😀

En mäkään tienny ennneku joku vinkkas! Me halutaan kanssa semmonen!! 😀

Muaki ärsyttää viksijät mur! 😀

En olekkaan koskaan kuullut tuommosesta potta suositus iästä ;o Me alotettiin jo, kun Kevin oli puolivuotias ja neuvolastakin sanottiin, että se on tosi hyvä..

Meilläkin on ollut ihan super helppoa, hassua, kun kaikki raskausaikana varoitteli ja vähän ´´pelotteli” tulevasta, kuinka rankkaa vauvan kanssa on jne jne. varsinkin kun mies oli armeijassa ekan puolvuotta. Nojoo’o enpä ole vielä kokenut sitä vaikeutta 😀 Omat haasteensa nyt tuonut toki tuo uhma vaihe, mutta muuten kyllä niiin helppoa.

Ihana tuo kuva kaksikosta ♥ Musta on ihanaa, että lapsi/lapset saa kasvaa elukoiden kanssa, itse olen elänyt koko ikäni niin, että aina on ollut joku/joitain lemmikkejä. Nyt meillä on pojan kaverina kisu ja ensivuonna toinenkin kisu 🙂

Jos lukemista haluut niin tässä osoite mun blogiin: http://parempiayhdes.blogspot.fi/
Tule ihmeessä seurailemaan, jos kiinnostut 😉

Ja instagramissa mun nimimerkki on muistaakseni Petra_Jasmin 🙂

Nooooh äitylit on äitylit …. 😀

Totta, lapset on ihan yksilöitä, ihan kuin aikusetkin 🙂

Juu, meillä on nyt n.7kk ikänen ragdoll ja aijotaan vuodenvaihteen jälkeen alkaa etsimään kasvattajaa jolle olis tulossa/on pentuja rodulta bengali 🙂
Mun mielestä kissat vaatii kaverin (laumaeläin) ja mulla oikeastaan oli ennen tuota yksilöä kaksi kissaa, ihan maatiaisia, mutta ne jäivät mun äidin luokse asumaan, kun itse muutin pois 🙂

No ei semmosta varmaan varsinaisesti olekaan? Mutta jotkut siitä esimerkiksi äityleissä fbssä meuhkaa 😀

Voihan se olla, että toiset on rauhallisia aina. Että uhmakaan ei ole erityisen vaikea 🙂 lapset on erilaisia!

Ja oon samaa mieltä tosta eläinasiasta! 🙂 Aiotte siis hankkia toisen kissan?

Ja kiitos linkistä, menen huomenna katsomaan paremmalla ajalla!! Ja kiitti insta nikistä myös!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.