Aivotärähdys
24.9.2013

Onnettomuus nro 1

Onnettomuus nro 1

Ihan kamala ja väsyttävä päivä. Näin se tuli, ensimmäinen haaveri ja sairaalareissu…

Aloitetaanpas ihan alusta.

Blogia aktiivisesti seuranneet tietävät, että käyn tällä hetkellä töissä muutaman kerran viikossa. Ollaan Samun kanssa samassa työpaikassa eli meillä on aina sitten peräkkäiset vuorot. Roudaan Topin töihin ja Samu lähtee pojun kanssa kotiinpäin.

Myös tänä aamuna oli suuntana työpaikka. Meikkailin ja laittelin hiuksia samalla Topia viihdyttäen. Kaveria ei olisi voinut vähempää kiinnostaa se, että äitin täytyy näyttää siistiltä töissä. Niinpä poju keksi viihdykettä itselleen ja alkoi konttaamaan. Se riemu, kun tajuttiin miten lujaa sitä oikeasti pääseekään eteenpäin. Siinä hetken Topi viiletti yöpaitasiltaan pitkin alakertaa, kunnes tuli taas lahkeeseen roikkumaan. En ollut ihan vielä valmis. Topsu ei jaksanut odotella ja siinä se sitten tapahtui.

Käännös ja konttaamalla täysiä päin patteria. Kylppärin patteri on korkealla ja Topi löi otsansa siihen TODELLA kovaa. Nappasin itkevän pienen heti syliini ja itku loppui. Ajattelin, että normaali kopsu vaan kävi ja laskin Topin istumaan eteisen puolelle. Yhtäkkiä Topi vain kaatui taaksepäin ja takaraivo osui suoraan oveen. Taas itkettiin, syliteltiin ja kaikki oli hyvin. Tai ainakin luulin niin.

Lähdettiin rasvaamaan Topin ärtynyttä ihoa ja vaihtamaan vaatteita päälle. Poju oli kovin itkuinen ja siristeli silmiään. Ajattelin, että rasvaa oli päässyt niihin vahingossa. Kuitenkin vaikutti siltä ehkä enemmän, että väsypeikko olisi tullut kylään, joten laitoin ulkovaatteet äkkiä päälle ja Topin rattaisiin. Sinne se putosi heti samantien. Eikä tämä typerä äiti huomannut hälyyttäviä merkkejä..

Lähdin ulos ja meni kymmenen minuuttia. Rattaista kuului ääniä. Mietin ihan kummissani, että miten eka oltiin niin väsyjä ja nyt muka nukuttu tarpeeksi. Noustiin bussiin ja hetken Topi jaksoi istuskella itsekseen. Kun kyllästyminen iski, nostin pojan syliini ja matkustettiin niin. Muutamaa pysäkkiä ennen bussin vaihtopaikkaa, Topi alkoi kiemurtelemaan ja nieleskelemään. Sitä seurasi hysteerinen huuto ja sitten tapahtui se asia, jota olen aina vähän ”pelännyt”. Topi oksensi. Ja oksensi. Ja vielä vähän lisää. Koko poika oli pelkkää valuvaa yrjöä puhumattakaan itsestäni. Matkustajat tuijottivat oksentavaa poikaa ja sitä kamalaa jälkeä mikä siitä jäi. Jäätiin sitten seuraavalla pysäkillä pois.

Juuri herännyt.

Oli kiire töihin, mutta molemmat meistä oli siinä kunnossa, ettei kehtaisi seuraavaan bussiin nousta. Nappasin omat yrjöiset vaatteeni pois ja heitin ne muovipussiin. Hyi miten kylmä tuuli ulkona oli! Kaivoin Topin vaatteet valmiiksi viereen ja riisuin pojan salaman nopeasti. Koko vaatteiden vaihto oli ohi alle minuutissa ja ehdittiin vielä meidän kyytiinkin. Topi oli hetken aikaa yhtä hymyä.

Hetken jaksoi toinen hymyillä <3

Töihin päästessä ihmettelin, kun pikkukaveri ei moikannut iskäänsä eikä päästänyt hymyäkään. Vaisu olemus sai epäilemään vatsatautia. Noh, Topi oksensi pukuhuoneenkin lattialle.

Pääsin kassalle istumaan ja Samu lähti sairastelijan kanssa kotiinpäin. Sain vielä myöhemmin tekstarin, että Topi oli nukahtanut bussiin. Kaiken häslingin loputtua saapui se KAMALA hetki, kun tajusin kaiken. Laskin 1+1 ja meinasin pudota tuolilta. Vaadin päästä soittamaan puhelun ja ilmoitin tapahtuneesta Samulle. Soitin välissä omalle äidilleni ja varmistin, että oliko nyt oikea hetki lähteä päivystykseen. Äitini eli Topin mummi lupasi lähteä hakemaan poikaa Jorviin ja hoitaa asian. Itse olin jumissa töissä.

Koko ilta oli tuskainen ja odottelin tietoja. Pelotti samalla vähän, mutta yritin vain työntää sen olon mielestäni. Keskityin asiakkaisiin ja nieleskelin itkua. Ilmotin tapahtuneesta Facebookissa. Onneksi en siinä vaiheessa tiennyt, että Topi oli mennyt kotona veltoksi, koska olisin varmaan kuollut huoleen ja lähtenyt töistä ovet paukkuen.

VAIKKA nyt jäinkin töihin, ei se tarkoita, etten välittäisi Topista. Luotan vain sen verran Samuun sekä äitiini, että en viitsinyt tämän takia jättää työkavereita pulaan. Jos tilanne olisi yhtään mennyt pahemmaksi, olisin ollut salamana paikalla.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Topilla todettiin aivotärähdys, mutta lääkkeillä saatiin oksentelu loppumaan. Poju oli seurannassa iltaan asti, mutta pääsi kotiin nukkumaan, koska lähti virkistymään loppua kohden. Kotona täytyy sitten herätellä kaveria muutaman kerran yöllä ja itkusuutta lääkitä Panadolilla. Vauvoilla kuulemma aivotärähdyksestä seuraa usein kova päänsärky, joka aiheuttaa myös tämän oksentelun.

Nyt on kaikki sujunut hyvin. Puuro pysyi masussa, eikä velttoutta ole näkyvissä. Jos hälyyttäviä oireita näkyy, niin on palattava takaisin pikimmiten.

Nyt pojua herättelemään ja sitten menen itsekkin nukkumaan. Olen iiihan poikki.

Kommentit

Voi kauheeta! 🙁 Onneksi nyt on kaikki hyvin. Mää tuskin en ois pystynyt oleen töissä. Oisin ollut salamana lähössä.

Hyi kuinka pelottava tilanne :'( Ainahan noita tapaturmia tulee vaaveille, mutta onneks melkeenpä aina selvitään säikähdyksellä tai sairaalakäynnillä. Paranemisia Topille! 🙂

Voi hurja, onneksi ei käynyt sen pahemmin. Itse olisin varmaan ollut täysin paniikissa tuossa vaiheessa.
Mutta kyllä niitä kopsuja tulee aina lapsille. Mä vähän oonkin jännittänyt että mitenhän ”tapaturma altis” Tomaksesta tulee, kun itseäni on paikkailtu parivuotiaasta saakka lähes joka vuosi lääkärillä.. Tomaksen isää samoin. 😀

Hyi kamala,ihan kyyneleet tuli kun luin.. Mä oon pelänny kans tuota aivotärähdystä,nämä kun ovat juuri siinä iässä kun alkaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita tulemaan,ja Leevi on alkanut seisomaan tukea vasten jne ja pää kopsuu aikalailla. Onneksi nyt teillä on kaikki hyvin,varmasti säikäytti. Jaksuja ! ♥ Ja totta,miksi jättäisit työkaverit pulaan kun isä ja mummo huolehtii kyllä pojasta.. 🙂

Hui kamala 🙁 Ihanaa että nyt kaikki on hyvin! Tsemppiä<3

Hui kauhee! 🙁 onneksi kaikki on nyt hyvin:) Ja mä ainakin ymmärrän miksi jäit töihin, luultavasti oisin itse tehnyt saman.

Hui, onpa ollu juttuja kerrakseen 🙁 Mut onneks poju on nyt kunnossa! 🙂 Ei sitä aina heti tajuu et kopsu onkin ollu niin iso, että tulee aivotärähdys 🙁

Voi apua mikä päivä!!! =-O mä olisin varmaan kuollu jos toi olis tapahtunu aaronille o_O topille voimahali <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.