Arki
10.5.2013

Pikkuhiljaa elävien kirjoissa

Pikkuhiljaa elävien kirjoissa

Olen tosissaan jo muutamassa tekstissä valittanut jaksamattomuuttani, joka johtuu flunssasta. Yleensä sairastan todella vähän ja nuhakin menee ohi hetkessä. Raskaus muutti kroppaani ja nyt olen varsinainen pöpö-imuri; jokainen räkätauti, jokainen vatsapöpö.

Noin vuosi sitten työskentelin innokkaana uudessa mukavassa työssäni ja ikäväkseni huomasin, että kurkku oli aamusta asti ollut kipeä. Odotin pääseväni helpolla taudin kanssa, mutta loppujen lopuksi sain yhden rankimmista flunssista ikinä. Tukkoisuuden ja kuumeen kadottua jäi vielä heikko sekä heiveröinen olo. Muutaman viikon ihmettelin väsähtänyttä olemustani, kunnes tajusin laskea 1+1. Iltapäivällä tikkuun piirtyi kaksi viivaa.

Tämäkään tauti ei ole ollut helpoimmasta päästä. Väsyttää, pää on tukossa ja koko ajan pyörryttää. Aina sanotaan, kuinka äidit ovat sankareita ja hoitavat lastaan viimeiseen asti. Kyllähän sitä tietenkin jaksaa, koska on pakko, mutta ei kiitos tällaisia päiviä enempää! Muistan aamusta hyvin vähän; vaihdoin vaipan, annoin puuron, laskin pojan lattialle ja kaaduin sohvalle. Vähän väliä havahduin räyhäämiseen ja nousin kääntämään Topin takaisin selälleen. Onneksi poika halusi nopeasti takaisin nukkumaan. Pitkien päikkäreiden jälkeen oloni oli huomattavasti parempi. Jaksoin jopa ottaa muutaman kuvan tätä postausta varten.

Topista on tullut jo kamalan iso poika. Monet asiat, jotka ärsyttivät pienenä eivät enää aiheuta raivonpuuskaa. Muistan vieläkin ne huudot, kun yritin pukea rimpuilevaa lasta. Nykyään edes lätsä ei saa suuta mutrulle. Ostinkin Topille useamman hatun kesäksi ja mieheni nauraa hörötti, kun puin yhden niistä pojan päähän. Onhan ’kalastajanhatut’ aina vähän hassun näköisiä, mutta suloisella tavalla ainakin Topin päässä.

On todella ihanaa, kun kesä taas tulee! Rakastan aurinkoa, luontoa ja kesän ääniä. Nautin lukemisesta viltillä, viileästä järvestä helteellä, kevyesti pukeutuneista ihmismassoista Helsingissä sekä tuulenvireestä kasvoilla pyöräillessä. Vaikka sorrun herkästi kotihiireyteen, niin vilkaisu lämpömittariin houkutteli minut liikkeelle. Flunssasta huolimatta makoilimme yhdessä takapihalla. Tifa yritti samalla myllätä koko nurmikon ympäri; taitaa tuo koirakin olla kesäpersoona.

Kävimme myös pikaisesti keinumassa. Topi on vähän hassu, kun meinaa aina nukahtaa keinuun. Ensin silmäluomet putoilevat ja sitten koko poika painuu kasaan. Minkäs sille mahtaa, jos on mukavaa..

Toivottavasti lämpimät säät jatkuvat ja tämä tauti kaikkoaa kokonaan. Topi tuskin tulee sairastumaan enää, koska toimi tällä kertaa tartuttajana. Seuraava uhri lienee valitettavasti mieheni. Tässä vaan olisi hirveästi hommaa siivoamisen ja pakkaamisen kanssa. Alle 3 viikkoa muuttoon! APUA!

Kirjoitin tätä tekstiä KAUAN. Poistin ja kirjotin ja taas poistin.. Koko ajan tuli virheitä ja tuplasanoja. Ei taida olla pääkoppa vieläkään mukana tai sitten kellonaika ei ole sopiva kirjoittamiseen. Kenenkään ei kuuluisi valvoa näin myöhään.. äkkiä nukkumaan!

— — — —

Edelleen kaipaan kommentteja ja toiveita. Haluatko, että kirjoitan arjesta vai onko jokin erityinen mistä haluat tietoa? Haluatko enemmän kuvia tai ehkäpä videoita?

Olen vasta herättänyt blogini henkiin ja haen vielä  tuntumaa tähän hommaan. Haluan, että joku teistä varoittaa, jos kadotan oman ääneni tai alkaa menemään tylsäksi! Tämä blogi toimii nimittäin samalla muistona ja päiväkirjana itselleni ja haluan joskus monen vuoden päästä lukea kunnon tekstiä enkä sekunnin pikasutaisuja.

Kiitos, kun olette liittyneet lukijoiksi. Yritän kirjoittaa hyvin ja kuvata paljon! Kuvistahan tykkäävät kaikki, eikö? 😉

Ps. Lisäsin kuvia tyyli-osioon:  http://operaatioaiti.blogspot.fi/p/babyfashion.html

Kommentit

No niinpä! Ja muutenkin noi kaaret hankaloittaa kääntymistä ja liikkumista.. Topi mahallaan aina hakkaa innostuneena päätä maahan ja sit on otsa mustelmilla. Sen takia pidän usein tolla matolla mielummin. Sitku lähtee kunnolla liikkumaan joudun varmaan hankkimaan semmosen hölmön törmäyskypärän VAIKKA vannoin ”ei ikinä” 😀

Ainiin muuten! Kiitti! 😀

Sun täytyy lisätä se tonne En ikinä -listaan xD

Meillä kans aika poistaa ne lelukaaret puuhamatosta, yltää napaan vaikka olisi korkeimalla mahdollisella tasolla, yritä siinä nyt sitten leikkiä.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.