Yleinen
10.1.2018

Maaret Kallion johdolla paitsi jäämisen pelosta

Maaret Kallion johdolla paitsi jäämisen pelosta

Mainos

Mainos: Ainojäätelö

Sain keväällä osallistua psykoterapeutti Maaret Kallion vetämälle Ole itsellesi iki-ihana-kurssille. Kurssi pureutui paitsi jäämisen pelkoon. Tällainen lause jättää äkkiseltään kuulijansa hieman tyhjäksi. Se sujahtaa korvien läpi jättäen tarkoituksensa juuri senverran monimutkaisuudellaan epäselväksi, ettei sitä välttämättä jää sen kummemmin pohtimaan. Vuoden aikana olen pohtinut, mitä on paitsi jäämisen pelko ja eritoten, olenko voittanut sen?

Pelko on subjektiivinen kokemus ja luonnollinen sellainen. Pelko on istutettu meihin ihmisiin sisäsyntyisesti jo kivikaudella ja sen tarkoitus on suojella elämää. Samuli Edelmania lainatakseni ”Reunalla kuuluukin pelottaa”. Jokainen pelkää jotakin ja kaikki pelkäävät jäävänsä paitsi jostakin. Minä erityisen neuroottisena ja ahdistuneena ihmisenä opin tässä pienessä ryhmässämme pelkääväni jääväni paitsi vähän kaikesta. Täydellisestä vartalosta, statuksesta työelämässä ja lapseni arvostuksesta aikuisena. Puolisoni loppumattomasta rakkaudesta, pitkästä iästä ja ylipäätään onnesta. Koska tahansa, voi tapahtua mitä tahansa ja se jättää paitsi tyyneydestä.

Kirjoitin tästä aiheesta huhtikuussa sivuten täydellisyyden tavoittelua naisena puolisona ja ihmisenä. Aihe on jokaiselle tuttu mutta sen hyväksyminen jollakintavalla monelle kokemuksellisesti vieras. Meistä moni on jäänyt paitsi riittämisen kokemuksesta osaamatta edes pelätä että siinä on menetetty jotakin hyvän elämän kannalta erittäin oleellista.

Mitä tapahtuu, jos lopettaa kehonmuokkauksen ja ruokavalion tarkkailun todeten, että minä riitän? Hajoaako arki kappaleiksi, jos keittiö ei olekkaan siisti ja joku tulee käymään? Tekeekö joku minusta lastensuojeluilmoituksen, jos tyttäreni päässä on takku? Minä olen viimeisten vuosien aikana oppinut kysymään itseltäni ”mitä tapahtuu jos..?” Iki-ihana kurssi vahvisti kokemukseni kysymyksen oikeellisuudesta sekä tarpeellisuudesta. Yleensä vastaus tähän on yksinkertainen. ”Ei mitään”.

Paitsi jäämisen pelkoon liittyy itselläni hurja määrä ahdistusta, suorittamista ja yrittämistä. Oleellinen oppi jonka sisäistämiseen tarvitsen todennäköisesti vuosia, on valitseminen. Jos päätän panostaa kotini sisustuslehtimäiseen siisteyteen, jään paitsi todennäköisesti leffailloista puolisoni kanssa. Jos päätän lähteä harrastamaan fitness-urheilua, jään paitsi suklaasta mutta saan tilalle jotakin muuta. Sanottakoon, että tälläkertaa suklaa voitti. Jos pelkään jatkuvasti kuolemaa, jään paitsi elämästä.

Paitsijäämisen pelko sisältää itselläni nipun edellämainitsemia kielteisiä tunteita. Riittämättömyys on ahdistavaa ja sen sietämisen opettelu lähinnä masentavaa. Kukapa haluaisi sietää mitään negatiivista?

Iki-ihanuuden äärellä aloin etsimään realiteetteja riittävyyden suhteen. Riittääkö, että pelkää sen verran rintasyöpää, että tutkii rintansa, vai täytyykö maksaa itsensä kipeäksi kuukausittaisesta mammografiasta? Kiinnostaako ketään todella, miltä minun vatsani näyttää housujeni sisällä? Mitä tapahtuu, jos postaukseeni eksyy sittenkin supernolo kirjoitusvirhe?

Meistä kovinkaan moni ei ajaudu ryhmässä tällaisia asioita pohtimaan, mutta niitä on hyvä käydä läpi vähintäänkin itsekseen. Ole itsellesi iki-ihana, myös vuonna 2018!

 

 

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.