Yleinen
4.12.2017

Isä pohtii -Näin kasvatetaan tasapainoinen lapsi

Isä pohtii -Näin kasvatetaan tasapainoinen lapsi

Kasvatus. Tuo kestosuosikki plärinälehtien kansissa. Not. Ketään ei oikeasti kiinnosta, vaikka pitäisi. Jokainen kasvattaa lapsensa kuin parhaaksi näkee. Kaikilla on siihen oikeus sekä vapaus. Ja vastuu. Olen pyrkinyt luomaan geneeristä kasvatustrendiä ja sen historiaa pienessä päässäni, jotta ymmärtäisin syitä, seurauksia, menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Pureskelen jatkuvasti omaa tapaani kasvattaa lastani, sillä silloin kun suostuin lähtemään vauvaralliin mukaan, jouduin vakavasti harkitsemaan miksi haluaisin lapsen tänne pallolle pyörimään. Olisiko se onni vai onnettomuus?  Kuka lähtee tuohon ralliin kevytkenkäisesti, saa takuulla tuta sen jossain vaiheessa elämäänsä. Toivon kaikille sellaisille sydämestäni, että tuta kokee sen mahdollisimman ajoissa, sillä silloin on vielä mahdollisuus korjata ja vaikuttaa tulevaan.

Varoitus, teksti sisältää selkeää stereotypisointia ja yleistämistä, eikä ole tarkoitettu jokaisen ajankohdan eläneen ihmisen syvälliseksi psykoanalyysiksi. Ennemmin kenties ”ison massan keskiarvoksi”.

Palataan hieman taaksepäin ajassa. Kasvatus sotien jälkeen oli sarjatuotantoa. Sodassa ihmiset kokivat kärsimystä. Kun vuosia rintamalla palvelleet sotilaat ja kotona odottaneet vaimot viimein tapasivat, saattoi peitto hieman heilua. Ikävä kyllä sodan runtelu teki miehistä kovia, hiljaisia ja masentuneita. Ja aivan takuulla väkivaltaisia. Kenties huonoin mahdollinen kasvualusta lapsille. Tämä johti tiukkaan kuriin sillä kenties jo ennestään tiukka kuri tiukentui ymmärryksellä, että jos peeloilet rintamalla, saat luodista, joko oman tai vihollisen. Sama siirtyi epäilemättä jollain tasolla myös kasvatukseen, aivan fyysiseen kuritukseen asti. Lapset kasvatettiin armeijamaisen kuuliaisiksi, palvelemaan yhteisöä mukisematta.

Sitten koitti kaikenmaailman flowerpowerit ja kasari&ysäri-tottelemattomuus vastaiskuna mielettömälle kurille. Sodan tuottaman kasvatusmetodin kokeneet lapset halusivat muuttaa radikaalisti maailmaa ja antaa lapsillensa paremman  tulevaisuuden. He kasvattivat lapsensa huomattavasti vapaammin, mutta fyysisen kuritukset kasvatusmetodi ei ikävä kyllä anna parhaita eväitä kasvattaa omia lapsiaan. Nämä vanhemmat eivät enää halunneet hakata jälkikasvuaan, mutta heillä ei ollut välineitä kasvattaa paremminkaan. Tämä aiheuttaa muunlaisia ongelmia lapsille kuten kunnioituksen puutetta, kurittomuutta yms. Ehkä kunnioitusta ei osattu luoda, kun ainoa keino olisi ollut joko fyysinen tai henkinen kuritus?

Nyt, tuona punk-aikana syntyneet lapset kasvattavat omia lapsiaan. Edellisen sukupolven kasvatusmetodit eivät olleet niin pielessä kuin sotaa edeltäneen, joten tästä ei ole tullut niin radikaalia vastareaktiota. Olemme antaneet lapsille entistä enemmän vapautta. Ammatillinen kasvatus on nykyään ”lapsilähtöistä”. Lapset saavat päättää todella vapaasti miten suorittavat koulutehtäviään tai mitä leikkivät päiväkodissa. Se on hyvä asia. Tosin tämä saattaa tuottaa myös ongelmia sen mennessä liian pitkälle, jos lapsi pääsee päättämään aivan kaiken itse. Tässä skenaariossa lapsesta tulee perheen päättäjä, vanhemmat juoksevat lapsen perässä eikä lasta voi komentaa tai hallita, vaikka hän ei itse kykene päättämään kaikista asioistaan tai kasvattamaan itse itseään. Tämä johtaa myös lapsen turvattomuuden tunteeseen, sillä hänellä ei ole ohjaavaa kättä tukenaan.

Tällaiset ongelmat voidaan hyvinkin havaita nyky-yhteiskunnassa, erityisesti kouluissa kun opettajilla on erittäin rajoittuneet valtuudet oppilaisiin nähden. Käytännössä tämä johtaa apinalaumaan joka riehuu tunnilla välittämättä mistään auktoriteetista. Myös mielenterveysongelmia seuraa, sillä lapselta puuttuu perusturvallisuuden tunne ja suunta elämästä, jos kukaan ei ole tällaista onnistunut hänelle luomaan. Siinä sitä sitten ihmetellään psykiatrin penkillä, kun asiat ovat solmussa eikä ratkaisua ole näköpiirissä. Olen myös havainnut lapsilähtöisyyden johtavat siihen, että lasta ei auteta hänen pyytäessään apua tai raivotessaan jostain ongelmasta, sillä ”tämähän on sinun asiasi, hoida itse”.

No, miten tästä eteenpäin?

Olemme hyvällä suunnalla, mutta seuraavanlaisia muutoksia saattaisi olla hyvä tehdä kasvatukseen:

  • Lapsen on hyvä päättää omista asioistaan, mutta sen sijaan että saisi täysin vapaasti päättää, vanhemman tulee ohjata lapsen päätöksentekoa, esittää kysymyksiä ja pohtia lapsen kanssa mitä kannattaa tehdä ja miksi. Ja tehdä kompromisseja sekä myös välillä päättää lapsen puolesta jotta lapsi tottuu siihen, ettei kaikki mene elämässä aina niin kuin haluaa. Tämä opettaa lapselle rationaalista päätöksentekotaitoa ja myös vastoinkäymisten kestämistä ja käsittelyä.
  • Rakasta lastasi ja näytä se myös avoimesti julkisesti. Tämä opettaa sen ettei tunteita kannata piilotella. Tunteiden ilmaisu on Suomalaisille perinteisesti ongelma, josta on päästävä eroon onnellisen elämän tieltä.
  • Itke lapsesi nähden, älä piilossa, sillä lapsi kuulee ja ymmärtää kyllä pahan olon, muttei saa sille selitystä ja syyttää itseään. Älkää viekö parisuhderiitoja piiloon sen takia että se tekisi lapselle traumoja. Toki väkivalta on äärimmäisen pahasta ja lapsen tai kenenkään muunkaan ei tule tätä kokea, mutta kiista, riitely ja paha olo kuuluu elämään. Tärkeintä on että lapsi voisi myös nähdä sovinnon ja osallistua siihen. Tällä oppii anteeksiantoa ja oppii kestämään erimielisyyksiä.
  • Voit hermostua lapselle, mutta älä syyttä. Turhanpäiväinen valitus lapsen leikkien äänekkyydestä tai sotkusta on hirveää. Lapsi passivoituu ja ahdistuu. Lapset ovat äänekkäitä, jos et kestä sitä, hanki korvatulpat. Sen sijaan jos hän rikkoo sovittua sääntöä tai vastaavaa, voit toki hermostua hyvällä omallatunnolla. Älä kuitenkaan raivoa tai ole pelottava. Äläkä luo liian kovaa syyllisyydentuntoa, sillä ainakin oma lapseni ottaa nämä tilanteet todella raskaasti ja syyttää jo nyt itseään monesta asiasta, mistä ei pitäisi. Keskustele.
  • Jos lapsi mokaa, esimerkiksi kaataa vahingossa maitolasin ja alkaa itkemään, älä missään nimessä syytä häntä tai hermostu. Tässä tilanteessa lapsella on jo paha mieli mokastaan, ja syyttää siitä itseään ilman apuasi. Sen sijaan korjaa vahinko tai ota lapsi mukaan korjaamaan vahinkoa hyvässä hengessä, sillä se opettaa sen että virheitä voi usein korjata eikä kannata upota syviin vesiin.
  • Anna anteeksi, halaa ja rakasta lisää. Vihastumisen jälkeen on hyvä ottaa muksu syliin halata ja sanoa rakastavansa tätä, ja puhua asiasta miksi on vihastuttu ja ehkä jopa huudettu. Tämä opettaa empatiaa eli muiden saappaisiin astumista.
  • Jos lapsella on todella paha mieli, anna lapsen ilmaista mielensä huutamalla. Tätä tehdään jo nykyään, mutta täytyisi päästä askeleen pidemmälle. Suomalaiset ovat alttiita masennukselle, ja masennus syntyy usein siitä, ettei pahaa mieltä osata prosessoida hyväksi mieleksi. Juttele lapsen kanssa pahasta mielestä, jotta lapsi oppisi muitakin keinoja tuomaan pahan olonsa ulos kuin pelkkä huuto, ja parhaimmillaan jos saat keskustelulla ohjattua lapsen olon hyväksi, se opettaisi tapoja korjata pahaa mieltä aivan itse omassa pienessä päässään. Tämä estäisi sen, ettei lapsi ryhdy lohtusyöjäksi tai kenties jopa kehitä addiktiota johonkin hyvää mieltä tuovaan asiaan (seksi, porno, alkoholi, tupakka, huumeet ovat vain ne pahimmat listan ensimmäiset… Mutta eivät ainoat mahdolliset ongelmat).

Listaa voisi jatkaa pitkälle. Tärkein kaikista on kuitenkin se fakta, että lapsi oppii meistä suoraan kaiken, eikä sanoista vaan teoista. Ne asiat mitä emme osaa ottaa huomioon, kasvattaa silti lapsiamme, vaikka emme haluaisi. Kasvatus on tavoite antaa lapse kyky elää itsenäisesti ja onnellisesti, ei saada tottelemaan auktoriteetteja tai tekemään mikä on teille mieliksi. Rakastetaan lapsiamme kylliksi ollaksemme niin epäitsekkäitä, että voimme uhrata oman halumme lapsiemme vuoksi.

Kommentit

Mitä on lapsilähtöisyys?
Valitettavasti lapsilähtöisyys ei varhaiskasvatuksessa ole mahdollista jo pelkästään ryhmärakenteellisista syistä. On mahdotonta seurata yli kahdenkymmenen lapsen henkilökohtaisia kiinnostuksenkohteita kaikki yhdellä kertaa.
Eikä lapsilähtöisyys muuten koskaan ole tarkoittanut mitään vapaata kasvatusta. Se taitaa olla tyylisuunta ihan erikseen.

Mutta toivon, että suomalainen varhaiskasvatus olisi lapsikeskeistä. Sellaistankasvatuksen toivoisi olevan myös kodeissa.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.