Yleinen
5.11.2017

Lapsen kielletyt harrastukset -Baletti

Lapsen kielletyt harrastukset -Baletti

Minulla on ongelma. Lapseni haluaa ballerinaksi. Tämä asia kärjistyi hetkessä megalomaaniseksi tahtojen taistoksi. Minä olen armottomasti häviöllä, sillä en osaa perustella asiaa tyttärelleni lapsentasoisesti ja uskottovasti. Minä en halua lapsestani balettitanssijaa. En missään tapauksessa, enkä millään hinnalla. Sillä hinnalla varsinkaan, minkä balettitanssijat harrastuksestaan maksavat. Enkä nyt puhu euroista.

Tiedän saavani balettitanssijoiden liiton, tai vähintäänkin aika monta baletista tietävää ihmistä kommenttiboxiini vihaisesti argumentoimaan minun tietämättömyyttäni. Aion elää sen asian kanssa. Minun umpiossa kehittyneet mielipiteeni balettia kohtaan tuskin tulevat muuttumaan.

Minulle baletti on portti jonnekkin, mistä ei takaisin ole tulemista. Ballerina on ballerina ja se ympäröi koko elämän. Kärkitossujen narut kuristavat vanhempien kurkkua, jotka katsovat vierestä kuinka mikään ei koskaan ole tarpeeksi. Maailma, jossa vain tietynlainen menestyy. Ahtaaseen muottiin on mahduttava. Se joka ei mahdu, putoaa lavatanssiryhmään.

Balettitanssijoita ympäröi taitojen lisäksi välttämätön ulkonäkökeskeinen maailma, jossa roolisuorituksen kanssa käsikädessä kulkee sirorakenteinen vartalo. Rooleja on vähän. Vuodessa on vain yksi joutsenlampi. Kilpailu on kovaa ja kilpailun välineenä on oma keho. Huippumallit voivat vakuuttaa neljästä miljoonasta säärensä, mutta vakuuttaako If-vahinkovakuutus mielenterveyttä? Minä näen balettikoulun helvetin porttina. Tiedän liitoittelevani, olevani ymmärtämätön sekä ennenkaikkea ylihysteerinen.

Suurin osa balettitanssijoista elää unelmaansa, eivätkä luopuisi siitä mistään hinnasta. Lapselle pitää valaa vahva itsetunto, joka kestää kaikenmaailman Jouko Turkat. Minä kuitenkin pelkään riittäättömyyden geenin, kelpaamattomuuden tunteen geenin ja perfektionismin geenin periytyvän. Haluan ohjata lapseni harrastuksiin, joissa ulkonäkö ei merkitse mitään. Älkää käsittäkö väärin. Tyttäreni on hyvin kaunis. Yhtä kaunis, kuin kaikki muutkin tytöt. Hänestä tulisi upea ballerina myös kuvansa puolesta. En kuitenkaan halua, että ollakseen kovakuntoinen ja taidokas tanssija, on lisäksi näytettävä pieneltä ja sirolta. Kovinkaan moni aikuinen nainen ei luonnostaan ole yhtä siro rakenteeltaan, kuin balettitanssija. Olen ehkä lukenut liikaa 90-luvun tarinoita, joissa Julliardin opettajat vahtivat oppilaidensa aamupalojen voinappeja ja uhkailivat työttömyydellä, jos painoa oli jollakin stannardilla 1kg liikaa. Silti, en voi olla ajattelematta, että ulkonäkö ja taito pitäisi erottaa täysin toisistaan.

Jotten aivan ilmavia puhuisi, perehdyin hieman baletin ja syömishäiriöiden yhteyksiin. Löysin Liikuntapedagogiikan  pro gradu -tutkielman joka osoitti, että pohdintani ei ole aivan tuulesta temmattu.  ”Juontavatko sitten lajin kurinalaiset vaatimukset siihen, että jopa neljäsosa balettitanssijoista arvioidaan kärsivän joko anoreksiasta tai bulimiasta. Eri arvioiden perusteella 1−25 % kaikista tanssijoista täyttää anoreksian tai bulimian diagnostiset kriteerit, ja moni voi vielä kärsiä lievemmistä syömishäiriömuodoista, jotka eivät täytä virallisia kriteerejä”  (Syksy 2007 Liikuntatieteiden laitos Jyväskylän yliopisto TAPAUSTUTKIMUS NUORTEN NAISTEN SYÖMISHÄIRIÖ- JA LIIKUNTAKOKEMUKSISTA Jaana Pekkarinen). Baletissa on riskinsä, enkä minä halua lapseni ottavan niitä. Meille ei tule kärkitossuja.

Tyttäreni saa harrastaa mitä tahansa muuta. En usko, että hän 4 vuotiaana sitä paitsi haluaa baletista irti mitään muuta, kuin balettimekon. Enkä varmasti upota hänen pikkusormiaan silmäluomia myöten balettisuohon vain hörhelöpuvun tähden. Harrastakoot nykytanssia balettimekko päällä. Tai hiphoppia. Ihan mitä vain. Kunhan laji ei ole sidoksissa vahvasti kehonmuokkaukseen. Baletin fokus on tanssitaidossa, silti joutsenprinsessalle on keho -ja ulkonäkökriteerit.

Minä en voi suojella lastani kaikilta maailman ikävyyksiltä. Eläminen on kuitenkin riskien hallintaa. Lapseni menköön balettiin, kun täyttää 18 ja maksaa sairasvakuutuksensa mentaaliosuuden itse. Onko teillä muilla kiellettyjä harrastuksia? Miksi?

 

Kommentit

Jännä ajatus, mutta kiva, että avasit keskustelun tärkeästä aiheesta. Baletin- ja tanssinopetus ylipäätään on mennyt valovuosia eteenpäin siitä, mitä se oli esim. vielä 80- tai 90-luvuilla. Tanssijoille puhutaan lähinnä terveellisestä syömisestä, levosta ja monipuolisesta harjoittelusta. Ketään ei patisteta 10-vuoden iässä lenkille ja pikkujouluissa ja nyyttäreissä herkutellaan kuten missä tahansa harrastuksessa.

Ihan keskeinen rooli syömishäiriöiden synnyssä on myös sillä miten me äidit suhtaudumme omaan tai muiden vartaloihin, ruokaan, syömiseen ja elämään yleensä. Kaikilla tytöillä ja myös pojilla – harrastuksista riippumatta, on riski sairastua syömishäiriöön, niin ulkonäkökeskeistä tämä elämä on. Mun mies on entinen kilpasuunnistaja ja kertoi, että syömishäiriöt olivat todella tavallisia niissä piireissä. Ja laji on kaikkea muuta kuin ulkonäkökeskeinen.

Mun tytöt ovat saaneet kokeilla sellaisia lajeja ja harrastuksia, joita ovat kovasti halunneet. Isompi halusi balettiin ja on tanssinut nyt monta vuotta. Hän on ilmeisen lahjakas ja nauttii tanssista, musiikista ja esiintymisestä. Olisi ollut surullista, jos tätä mahdollisuutta en olisi hänelle suonut. Pienempi halusi myös kokeilla balettia, isosiskon perässä, mutta hänen henkinen koti on hevostalli. Sekin on laji, johon liittyy melkoisia riskejä ja valtavia kustannuksia. Mutta, kun näen miten tyttäreni nauttii ratsastuksesta, miten nopeasti hän kehittyy ja miten paljon hän kaiken kaikkiaan nauttii asiasta, pystyn elämään riskien ja kulujen kanssa.

Itse toimin tanssiopettajana lastentanssissa ja show tanssissa. Ja tästä johtuen tanssi on lähellä sydäntäni ja on mielettömän upea harrastus monella lailla.
Mutta olen kanssasi samaa mieltä. Ja myös meidän 5 ja 4 vuotiailta tytöiltä on baletti kiellettyjen listalla. Syyt minulla poikkeaa omistasi kuitenkin. Sinunkin pointtisi ovat totta ja ongelmia. Itse en pidä baletin kulttuurista, jossa jo pieniltä vaaditaan valtavasti ja jaotellaan taitotason mukaan.
Pienten harrastuksissa tärkeintä on nautinto ja hauskan pito eikä niinkään kehittyminen ja oikean lainen nuttura.
Jos tytöistäni kasvaa tietyn luonteisia. Eli uskon heidän kestävän baletin paineet niin isompana voivat sen valita. Vielä en heitä halua sille altistaa. Sama ajatus myös muista korkean tavoitteen harrastuksista, joita en toivo lasteni elämään liian aikaisin.

Omilla tanssitunneillani kaikki opetellaan leikin kautta ja pyrin saamaan jokaisen oppilaan tuntemaan itsensä maailman taitavimmaksi ja upeinmaksi. Eli tunteja jollaisille mielellään myös omat lapseni veisin.

Jasmin

”Itse en pidä baletin kulttuurista, jossa jo pieniltä vaaditaan valtavasti ja jaotellaan taitotason mukaan.
Pienten harrastuksissa tärkeintä on nautinto ja hauskan pito eikä niinkään kehittyminen ja oikean lainen nuttura.” Tämä ahdistaa itseäni myös. Toki satubaletti on aivan eri asia, mutta pelkään sen synnyttämää kipinää.

Ainakaan meidän kaupungin balettikoulussa ei satubaletti ole eriasia 😕 Sielä on mm. tullut äidille moitetta kun 3v tytöllä oli harjoituksissa kynnet lakattuina ja jo nämä pienimmätkin on tunneilla jaoteltu taitojen mukaan.

Minä en olisi halunnut lastani taitoluisteluun -mitä tahansa muuta, Mutta ei sitä. Kyllä, tyttäreni sai sitä kokeilla, koska HÄN haluaa. Seuraavaksi hän tahtookin eri lajin pariin. Minä en halua olla se äiti, joka ei antanut lapselleen edes mahdollisuutta omien ennakkoluulojensa takia. Lisäksi aion olla se äiti, joka kannustaa lastaan juuri siihen lajiin, mitä lapsi ITSE haluaa kokeilla.

Jasmin

Niin, toki jokainen tekee tavallaan. Moni kieltää myös nyrkkeilyn, sen tapaturma-alttiuden vuoksi. Ainakin pieniltä lapsilta. Jotenkin en näe, että 4 vuotiasta tarvitsee kannustaa johonkin lajiin koska sen ikäisenä aika paljon on kyse päähänpistoista ja siitä mitä kaveri tekee tai Pikkukakkosesta näkyy. Jos lapsi vielä 10 vuotiaanakin haluaa balettiin, todennäköisesti ajattelisin eritavoin.

Oma äitini kielsi aikoinaan minulta baletin ja jalkapallon fyysisten haittojen takia. Sen sijaan ratsastusta sain harrastaa… mikä mielestäni on kaikin puolin tuhat kertaa vaarallisempaa joka kantilta katsottuna. 😁 No, tämähän jäi mieleeni ja jaksan harmitella ja muistuttaa tästä äitiäni edelleen. Luultavasti olisi käynyt niin, että olisin kumpaakin harrastusta harrastanut vain jonkinaikaa mutta eipähän olisi jäänyt harmittamaan se ettei päässyt kokeilemaan. Nykyään kuuntelen omaa lastani ja yritän parhaani mukaan antaa hänen ainakin kokeilla eri harrastuksia ja löytämään oman polkunsa.😊 Tuntuu, että ne vaarat vaanivat jo ihan kouluympäristössä ja muutenkin ulkoinen paineistus nuorilla valtavaa.

Jasmin

Toisaalta ratsastus ja esim futis voi olla lajeina jo aika tyyriitäkin jos yhtä aikaa harrastetaan?
Vaarat vaani toki ja kaikissa lajeissa. Kuitenkin esim tuossa ym tutkimuksessa joka 4 ballerina sairastuu, mielestäni prosentti on iso.

Hmmm, oonkohan ainoa joka pitää sua aika tiukkapipoisena kasvattajana. Milloin ollaan kieltämässä baletti, toisella kertaa taas subjektiivinen päivähoito-oikeus, halloween, virpominen jne.. En ymmärrä miksi kivoista jutuista pitää väkisillä vääntää negatiivisia.. Oiskohan aika höllätä omaa pipoa?

Jasmin

😀 voi olla ettet ole ainoa. Kirjoitan aika vähän siitä, mikä meillä on sallittua mutta voin luetella jotakin? 😀
Meillä saa sotkea
Meillä lapset saavat metelöidä ja purkaa kiukkunsa.
Meillä reissataan usein
Meillä saa pelata äidin kännykällä
Meillä vietetään joulua ja saadaan lahjoja
Meillä saa sotkea sydämmensä kyllyydestä ja uida vesilätäköissä
Meillä ei haittaa jos vaatteet menevät rikki tai likaantuvat kuraleikeissä
Meillä saa harrastaa aikalailla kaikkea muuta, paitsi balettia
Meillä saa leikkiä vesileikkejä vessan lavuaarissa, eikä lattian kastuminen haittaa
Meillä saa kaikki lelut levittää olohuoneeseen ja maja saa jäädä yön yli vaikkapa keittiöön, jos vain ruokapöydällä mahtuu syömään.
Huomaatko? Meillä saa tehdä aika paljon. Luulen, että se on lapsellemme tärkeämpää, kuin halloween ja karkin kerjääminen 😉

Tanssin itse yhä lähes kolmikymppisenä tanssiryhmässä. Mulla ei ole lapsia, mutta jos niitä vielä joskus siunaantuu, en aijo itse ainakaan edesauttaa lapsen tanssijaksi tai voimistelijaksi ryhtymistä. Kyllä ryhmässä peilin edessä liikkuminen asettaa valtavia ulkonäköpaineita kun tavoitteena on yhdenmukaisuus ja sulavuus. Olisin itsekin säästynyt aikanaan paljolta jos olisin valinnut toisin. Nyt aikuisena tämä ei enää ole yhtä ongelmallista, mutta etenkin teini-ikäisenä paineet oli kovat. Tietysti tanssista ja voimistelusta saa paljon, mutta saman joukkuehengen ja muun voi saavuttaa jossain muussakin lajissa, jossa estetiikka ja ulkonäkö eivät ole pääroolissa. Ehkä en kieltäisi mutta yrittäisin ehdottaa jotain muuta.

Haluan kertoa omat kokemukseni. en ole koskaan ajatellut balettia sen enempää. Parikymppisenä aloin harrastaa sambaa, osallistuin karnevaaleihin ja olin esiintyvässä ryhmässä. Pidin tansseista kuitenkin 10 vuoden tauon (4 ihanaa muksua tupsahti). Ja 40 vuotiaana aloin taas tanssimaan. Tämän vuoden Tammikuussa sain jostain päähäni kokeilla aikuisbalettia. Jooooo, olihanse huvittavaa kun minä 166 cm pitkä ja 80 kg viipetti menemään hoikkien naisten joukossa. Kuin norsu posliinikaupassa 🙂 Mutta hauskaa oli! Puolen vuoden jälkeen oivalsin ryhtini korjautuneen ja sambakin sujui paremmin. Nykyään käyn baletissa 2 x viikossa ❤️❤️❤️ Lapseni ovat saaneet harrastaa ja kokeilla kaikenlaisia liikuntamuotoja. Nyrkkeilyä, karate, kuntosali, muodostelmaluistelu, kilpatelinevoimistelu, baletti, showtanssi, samba, breaktanssi, streettanssi, teatteri, muskari, perheakro… Ei ole lapsille jääneet traumoja mistään lajista, vanhin siis jo armeijassa. Tsemppiä liikkumisen parissa 👍🏻👌🏻

Moikka! Mä haluaisin tarjota tähän sellaisen ihmisen näkökulman, jolta esimerkiksi tanssi, voimistelu ja taitoluistelu oli ehdottomasti kielletty, vaikka juuri niistä lajeista olin lapsena kiinnostunut. Nyt olen 23- vuotias, ja kärsin vaikeasta ruumiinkuvan häiriöstä, syömishäiriö ja vaikea masennus ovat myöskin tulleet tutuiksi. En väitä, että harrastusten kieltäminen aina aiheuttaisi tällaisen reaktion, varsinkaan jos taustalla on halu suojella lasta mielenterveysongelmilta. Se ei myöskään ole kuin osasyy edellä mainittuihun asioihin. Haluan kuitenkin valottaa omaa kokemustani hieman:

Ollessani pieni äitini jostain syystä oli keksinyt että edellä mainituissa harrastuksissa on jotain pahaa, tai että ylipäätään kehokeskeisissä aktiviteeteissa on jotain inhottavaa ja halveksuttavaa. En tiedä, ajatteliko hän juurikin että psyykkinen terveys saattaisi olla vaarassa jos ulkonäköön kiinnitetään liikaa huomiota. Olen ollut aina liikunnallinen ihminen, ja kaikennäköisten muiden liikuntamuojen lisäksi tanssiminen on tuntunut itselleni sopivalta ilmaisukeinolta. Minulle on jäänyt syvät haavat ja suorastaan trauma siitä, että kukaan ei ikinä onnistunut selittämään miksi muo asiat on kielletty juuri MINULTA. Lapsen pää käänsi asian niin, että syy täytyy olla siinä, että olen jotenkin huono ja kömpelö, eihän minun kehoni kelpaa tanssimiseen. Minussa täytyy olla jotain erityisesti vialla, sillä en kelpaa liikkumaan niin, kuin haluaisin. Vastentahtoisesti äitini kustansi treenit jossain jämätanssiryhmässä, mikä oli ihan kivaa, mutta myös hävetti, sillä kadehdin niitä jotka treenasivat oikeasti.

Noh, vuosia on kulunut lapsuusajoista jo jokunen, ja olen käynyt läpi vaikeita kriisejä kehollisuuden suhteen, muistakin kuin edellä mainitusta syystä. Kummallista kyllä, avun olen löytänyt tanssimisesta. Nykyään tunneilla liikutun siitä, että viimeinkin joku sanoo, että saan liikkua juuri omalla tavallani. Olen löytänyt rohkeutta ja alkanut kokea orastavaa ylpeyttä omasta kehostani. Olen päättänyt, että jonain päivänä köpöttelen vielä kärkitossuilla.

Pointtina siis oli, että jos taipumusta tosiaan löytyy, sitä on turha yrittää padota koska tiensä se löytää ulos kuitenkin. Vaikka todennäköisempää on, että pikkulapsen kiinnostus lopahtaa hyvin äkkiä, voi käydä niinkin että kyseessä on lapselle isompi asia, jonka pariin ehdottomasti kannattaa kannnustaa. Vahva itsetunto rakentuu parhaiten, kun kotoa saa tukea ja oikeutusta omille tekemisilleen. Silloin on helpompi taistella ulkomaailman hulluja vaatimuksia vastaan. Sitäpaitsi nykyään asenteet tanssimaailmassakin ovat onneksi muuttumassa, ja varsinkin suomessa erilaisten harrastusten parissa ollaan hyvin tietoisia siitä mikä on hyväksi lapsille. Perfektionistisena ihmisenä voin sanoa, että syömishäiriö sun muut mielenterveysongelmat tulevat jos ovat tullakseen, ja paras tapa ehkäistä niitä on hyvä ja kannustava ilmapiiri kotona. Tanssiminen on ihanaa ja monien tutkimusten mukaan se edistää kehollisen terveyden lisäksi mielen hyvinvointia.

7v lapseni on baletissa, toista vuotta. Hänellä on balettipuku ja -tossut, mutta viimeksi toissapäivänä hän halusi mennä tunnille leggingseissä ja mustassa Arttu Lindeman -paidassa. Sai mennä! Vanhin lapseni on sairastanut rankimman kautta syömishäiriön, siksi olen muiden lasten kanssa asiassa tosi herkillä. Tämä vanhin lapseni vaihtoi aikanaan tanssin ja ratsaastuksen jalkapalloon. Jälkeenpäin kävi ilmi myös syy, jalkapallossa kuluttaa enemmän kaloreita. Että se siitä ei niin ulkonäkökeskeisestä jalkapallosta ja sen turvallisuudesta.
Mutta yhdessä asiassa olen tämän nuorimmaisen harrastuksissa tarkkana. Hän ei mene harrastamaan mitään, missä ei ole ammattilaista opettamassa. En anna häntä missään harrastuksessa itseoppineen itse lajia harrastaneen nuoren tai aikuisen käsiin. Maksan mieluusti siitä, että hän on todellisen ammattilaisen käsissä ja ohjaajan pelkkä viikonloppukurssi ei tee hänestä ammattilaista.

Vau en oo edes koskaan ajatellut asiaa noin, en edes miettinyt syömishäiriötä. Mulla oli peruskoulussa kaksi kaveria jotka tanssivat balettia toinen ei edes koskaan meikannut että ei se ulkonäkökeskeisyys mulle saakka arjessa ainakaan tullut jos sitä oli, tottakai heilläkin esitys kampaukset ja meikit oli. Itse taas näen baletin sellaisena hyvänä väylänä aloittaa liikunta, ihan vain, koska se on kokonaisvaltaista kehonhallintaa ja balettitanssijoiden ryhti. Hyvä ryhti ja keskivartalon tuki on kuitenkin kaiken (kävelyn istumisen nukkumisen….) kannalta tosi tärkeä 😊
Uskon myös että olipa kyse mistä tahansa usheilulajista, joukkue tai yksilö, niin se syömishäiriön ja kelpaamattomuuden riski on aina siellä jos sellaisille ajatuksille antaa mahdollisuuden. Voihan sitä jalkapalloijakin miettiä että jos olisi kilon kevyempi juoksisi niin ja niin paljon nopeammin 🤔

Minun 3-vuotias palleroiseni halusi aikonaan balettiin. Tein hänelle röyhelömekon itse. Palleroiseni sipsutteli sillä kotona ja balettitunnilla juoksenteli ympäri salia mekossaan. Jonkun aikaa sitä kesti, mutta ei olisi nykyään 180-senttisestä ballerinaksi😄
Voi olla, että oma lapsesi on ballerinatyyppiä, mutta mielestäni liioittelet ongelmaa. KAIKISSA harrastuksissa on paineensa, ja kaikki maksaa. Ehkä voisit vaikuttaa noihin ulkonäköpaineisiin, ehkä harrastus kuitenkin vaihtuu johonkin muuhun. Liikuntaahan sekin on, ja olen aina ihaillut balettitanssijoiden ryhtiä…

Ihan samoja ajatuksia ja hyvinkin ajankohtainen aihe. Seuraan mielenkiinnolla keskustelua!

Teillä on varmaankin sitten kieltolistalla baletin lisäksi myöskin jääkiekko, taitoluistelu, voimistelu kaikissa muodoissaan, yleisurheilu jne? Kaikkiin näihin liittyy ulkonäöllisiä paineita jos haluaa pärjätä. Usein kuitenkin lapset eivät muutaman vuoden harrastamisen jälkeen enää jaksa jatkaa tai viimeistään teini-iässä kiinnostus lopahtaa. Ellei sitten oikeasti olisikin mahdollisuuksia päästä huipulle, jolloin on minun mielestäni väärin viedä lapseöta mahdollisuus rakastamansa asian tekemiseen. Sinun lapsesi tapauksessa balettiin halukkuus nimenomaan liittyy tyllihameisiin ja baletti tossuihin. Mikset voisi lapsesi antaa mennä ja pukeutua balleriinaksi ja sipsutella varpaillaan? On suuri todennäköisyys että laji vaihtuu kuitenkin parin vuoden sisään.

Oon kyllä kaikessa sun kanssa täysin eri mieltä. Ottamalla selvää balettikoulujen opettajista/ohjaajista ja yleisestä taustasta voit saada mielenrauhan. Minut tyrkättiin juurikin 4-vuotiaana balettitunneille omasta tahdostani ja tuota kaunista lajia harrastin 16-vuotiaaksi asti, kunnes päätin alkaa panostamaan lukioon.
Ryhmissäni ehti vuosien varrella olla kaikkia langanlaihoista isokokoisiin tyttöihin, eikä ikinä, _IKINÄ_ kukaan siellä antanut ton sun kuvaileman ulkonäkökeskeisen ilmapiirin ottaa valtaa. Kukaan ei vertaillut itseään muihin vaan jokainen oli ylpeästi oma itsensä ja juuri se teki mun ryhmästä vuosi toisensa jälkeen erityisen. Tytöt nimenomaan kaipaavat nuorena sitä ryhmähenkeä, että esityksissä roolituksien jälkeen ollaan tsemppamassa toisiaan. Minä en ikinä tuon 12 vuoden aikana ollut mikään primaballerina esityksissä tai kisoissa, mutta mitä väliä sillä on kun pääset esiintymään itsellesi tärkeän asian puolesta ja niiden ihmisten kanssa jotka sinua arvostavat ryhmän täysvaltaisena jäsenenä. Jos pidät lastasi ikuisesti omassa kuplassaan, ei hän tule ikinä näkemään ja kokemaan kaikkea sitä mikä kasvattaa ihmisen luonteesta vahvan.
Baletti ei muutenkaan missään nimessä ole ulkonäköön keskittyvä taiteen ja urheilun muoto, vaan se on elämäntapa jonka jo nuorena omaksumalla voi herättää oman kiinnostuksensa kulttuuriin, taiteisiin ja itseilmaisuun. Ihan omasta kokemuksestani voin sen todeta, että ainoastaan nykytanssin tai hiphopin harrastajia ei voisi vähempää kiinnostaa kuka Joutsenlammen on säveltänyt.

Mun pointti ei tässä nyt ollut missään nimessä sotia arvojasi vastaan, mutta kehottaisin kyllä ihan ehdottomasti antamaan tyttärellesi mahdollisuuden. Tulet myöhemmin kiittämään itseäsi, samoin tyttäresi! 🙂

Meillä lapsi harrasti balettia 4-6 vuotiaana. Siihen se sitten jäi kun ei enää röyhelöpuvut kiinnostaneet😃 Eikä ehtinyt tulla syömishäiriötäkään😉 Nyt koululaisena tanssii muuta, ilman röyhelöitä☺️

Jasmin

Ihana kuulla, että se voi jäädä myös siihen lyhyeen kokeiluun 😀 <3 Meillä lapsi vaan jotenkin on vähän niin kuin minäkin. Tekee kaiken mihin ryhtyy täysillä, eikä luovuta -_-

Meillä käytiin tahtojen taisto baletista, kun tyttö oli 5-vuotias. Annoin lopulta periksi ja ilmoitin tytön satutanssiin. Parissa kuukaudessa tyttö totesi, että se ei ole hänen juttunsa. Vaihtoi tyllihameen nappiksiin ja on nyt SM-tason jalkapalloilija. Mitään syömishäiriöön viittaavaa ei ole onneksi tullut vastaan, kaikki kuluu kentällä ja treenien jälkeen ruoka maittaa.

Jasmin

😀 Siistii! Tiedostan toki, että tämäkään ei ole mahdotonta, meillä tytär vaan on aika sinnikäs, ei luovuta helpolla. Jalkapallossa ei ole se ulkonäkö ollenkaan niin tärkeä kuin baletissa, jotenkin se vaan kuuluu niihin rooleihin, että on oltava tietynmallinen ja näköinen.

Meillä harrastetaan balettia ja painosanalla harrastetaan. Joka kerta ilmoitan lapselleni että tänään olisi baletti, haluatko mennä ja aina hän ilmoittaa että haluaa. Meidän tyttö on 4v ja ilmoitti jo puoli sitten että haluaa balettiin. Ei noin pienten harrastuksissa ole vielä ulkonäköpaineita jos me vanhemmat emme niitä lapsillemme luo. Mitä se haittaa vaikka lapsesi kokeilisi balettia yhden kauden?

Jasmin

Pelkään varmaankin sitä, että lapsi rakastuu siihen ja hurahtaa. Sitten teini-ikäisenä alkavat ongelmat koska laji on rakas mutta vaatii niin paljon keholta.

Hyvä postaus. Meillä Ei myöskään olisi kuuma päivänä viety lasta balettiin. Samasta syystä kuin mistä kirjoitat. Vaikka kevytrakenteisena ihmisenä tuskin lapsillanikaan tulee ikinä ongelmia painonsa kanssa. Mutta silti.
”Ei listalla” on myös jääkiekko. Lajissa ei vikaa, mutta jääkiekossa (ainakin poikien)tuntuu vallitsevan sellainen machoilu mistä en kauheasti välitä. Perustan mielipiteeni omaan lapsuuteeni/nuoruuteeni, kun tuli pyörittyä jäähallilla paljon sattuneesta syystä. (Oma harrastus). Onhan se meno voinut tietysti kovastikin muuttua niistä ajoista. Mutta tämä on sellainen oma ajatus lajista.

Jasmin

Aivan jäätävä helpotus, että joku muukin kieltää lapseltaan jonkin harrastuksen. Toi lätkän machoilukulttuuri on muuten totta, en olekkaan ennen ajatellut! Jotenkin haluaisin kannustaa lasta siihen lajiin lajin vuoksi ja että se laji saisi olla juuri sitä itseään, eikä esim keho olisi siinä niin keskeinen osa.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.