Yleinen
3.11.2017

Sukupuolten häivyttäjät -Kuulkaapas nyt!

Sukupuolten häivyttäjät -Kuulkaapas nyt!

Olen tämän päivä lukenut kollegani pyöritystä muiden bloggaajien sanan säilän alla. Poikien äideistä Jonna kirjoitteli postauksessaan sukupuolierojen sallivuudesta ja on kohdannu tuhansien tykkääjien lisäksi julkista sekä epäasiallista kommentointia muiden bloggaajien toimesta. Tämä aihe kuohuttaa ja herättää tunteita. Blogipostaukset toistensa jälkeen lynkkaavat toisinajattelijat eikä valtamedia tunnu tietävän, kenen asiantuntijan mielipiteestä tekisi raflaavimman. Muutamat perin henkilökohtaisen asiattomat Poikien äidit-bloggaajaa koskevat postaukset saivat minut ajattelemaan tätä asiaa jälleen kerran uudelleen. Lopputulema aatoksissani edelleen on sama. Olemme tasa-arvon ja sukupuolisensitiivisyyden kanssa auttamattoman väärillä urilla hyvine ajatuksinemme. Sukupuolineutraalius on trendi niin neuvolakortin kansissa, liikennemerkeissä kuin nyt jo merkkipäivissäkin. Isänpäivästä yritetään tehdä läheistenpäivä.

Minä ehdotan, että jokainen istahtaisi alas ja vetäisee keuhkot täyteen raikasta happea. Katseen voi luoda vaikkapa haarojen väliin, riippumatta siitä, mitä sieltä löytyy. Nimittäin totuushan nyt on se, että meitä on eri sukupuolisia ihmisiä. Sukupuolen moninaisuutta ja sukupuolieroja ei voi häivyttämällä korostaa eikä kieltää. Kun isänpäivän tilalle lanseerataan läheistenpäivä, voidaan tulla myös vanhemmuuden kysymyksen äärelle. Entäs kun kaikki eivät ole vanhempia? Miksi toisen läheinen on joku muu kuin vanhempi? Lapset joilla ei ole muita läheisiä, kuin lastensuojelun palkatut työntekijät? Tahattomasti lapsettomat tuntevat pahaa mieltä ruokakaupassa vanhempien päivän alla, sillä ei sen merkitys isän- ja äitienpäivästä katoa. Puhumattakaan lastenkodeissa asuvista lapsista jotka päiväkodissa joutuvat väkertämään kortin lastenkodin kultakalalle. Mitäpäs jos isänpäivä olisi jatkossa vain päivä? Ihmisten päivä? Joulun tilalle voidaan lanseerata vanha kunnon pidennetty viikonloppu, ettei joulua viettämättömien perheissä lapsista tunnu pahalta. Ruokaosastolla vegaanisten ruokien hylly tulee poistaa ja siirtää jauhelihojen joukkoon, sillä ruokavalion mukaan ei ihmisiä tule kategorisoida. Citymarketin vaateosastolla siniset Simpsonkalsarit kuuluvat narustringien viereen, sillä eihän nyt vaatteita ole syytä myydä sukupuoliprofiililla. Unisexvessat ja -pukuhuoneet here we come!

Sukupuolten häivyttäjät. Rauhoittukaa nyt hetkeksi. Me tarvitsemme isänpäivän ja äitienpäivän. Keskitetään tämä valtaisa someraivo ja some-energia sekä lehtien palstatila korostamiseen. Ei sukupuolten osalta, vaan sen osalta että meillä ihmisillä on valta tehdä mitä me haluamme. Me saamme ostaa vaatteemme naisten -ja miesten osastolta sukupuolestamme riippumatta. Voimme isänpäivänä tehdä kortin mummolle ja pohtia, miksemme halua tehdä sitä isälle. Isättömyyden kokemusta ei ole syytä häivyttää pois. Vaikeatkin tunteet on saatava kokea läpi. Isättömyyden kipeät tunteet tulevat vastaan kyllä, vaikka isänpäivä olisi pelkkä päivä muiden joukossa. Sama koskee äitienpäivää. Meillä on valtavan kova ääni ja se ääni voi muuttaa maailmaa. Raivataan tilaa tunteille ja sallivuudelle. Rohkeudelle tehdä mitä haluaa ja pukeutua miten haluaa. Sitä ei tehdä kieltämällä, häivyttämällä tai neutralisoimalla. Tasa-arvo ei ole kieltämistä vaan kokemista. Molemmilla sukupuolilla on yhtäläinen oikeus olla olemassa, olematta kumpikaan toinen toistaan vapaampana. Tasa-arvo ei ole samanlaisuutta. Tasa-arvo on oikeutta olla olemassa. Samasta aiheesta puhuu myös Desiree tässä. Puhukaa tekin!

Kommentit

Kaiken pahan alku ja juuri oli spn-avioliittolaki. Kun spn-avioliitot tulivat juridisesti laillisiksi meillä, sen seurauksena on tullut aivan uskomaton määrä muutoksia jotka liittyvät sukupuolisuuteen.
Juuri tällä hetkellä on meillä Suomessa meneillään eräänlainen sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden arvovallankumous, joka on muuttamassa radikaalisti koko yhteiskunnan arvomaailmaa sellaisella vauhdilla, että kansalaiset eivät enää pysy perässä.

Tasa-arvo- , spn – ja setankaari-ideologia onkin lähtenyt jo niinsanotusti lapasesta, ja elää omaa elämäänsä välittämättä lainkaan siitä mikä on normaalia ja luonnollista. Jatkuvasti tulee mitä kummallisempia esityksiä.

Maalaisjärki on loistanut poissaolollaan tässä muutoshurmassa. Keneltä se on mitään pois, sanottiin ennen, kun homoliittoja puolusteltiin. Nyt näyttää että se on lahes jokaiselta jotain pois, jos katsotaan mihin spn-arvovallankumous on johtanut.

Eräs lievemmistä on sukupuolineutraalit vessat, eli ns. unisex-vessat, joka tosin sai eräässä gallupissa lukijoilta täystyrmäyksen. Eduskuntaankin sitä on jo suunniteltu, mutta jonka esim. Timo Soini tyrmäsi. Setankaaripiirien hullut teoriat ovat esittäneet että sukupuolia onkin 30. Setankaaripiirien kannalta ymmärtääkin että on parempi olla unisex-vessa eli kaikille sama, kuin että jokaiselle sukupuolelle oma, eli rivissä 30 erilaista. Mutta eiköhän kuitenkin viisainta olisi pitäytyä entiseen ja toimivaan käytäntöön, sanokoot ideologiat mitä tahansa.

Samoin äitiyspakkauksen nimen muutos edustaa tätä ahdasmielistä tasa-arvoa. Onhan se hirveän syrjivää kun vain äiti voi synnyttää ja imettää lastaan, onhan.

Lapsia ei saisi enää kouluissa kutsua tytöiksi ja pojiksi, opastaa Opetushallituksemme. Tämäkin saanut kyselyssä täystyrmäyksen kansalaisilta. Ei todellakaan ole järjenhiventäkään siinä että lasta tai nuorta ei saisi kutsua kouluissa enää tytöiksi ja pojiksi. On se vaan kummallista kun tätä maailman yleisintä, normaaleinta ja yksinkertaisinta asiaa eli kahden eri sukupuolen olemassaoloa ei haluta myöntää kouluissa, jossa sentään pitäisi antaa tietoa oppilaille.

Ammattinimikkeet ovat olleet myös spn-muutostarpeiden kohteena. Kyselyssä lähes 80 % vastusti tätä meneillään olevaa nimenmuutossaivartelua. Pyykkipoikakin on varmaan kohta pyykkihenkilö.

Liikennemerkitkin ovat nyt kokemassa spn-ideologian takia muutoksia. Kansalaiset eivät tätä ymmärrä. Myös KD otti ihan virallisestikin kantaa tähän ilmiöön ja piti muutosta turhana. Mitä se onkin.

Nyt vaarassa ovat meillä niiin isänpäivä kuin äitienpäiväkin. Onneksi lapsiasiainvaltuutettumme Tuomas Kurttila on ymmärtänyt vastustaa tätä muutosta jossa isänpäivästä tehtäisiin lähimmäisenpäivä.

Tapetilla on kirkon vihkimiskäytännön muutostarve, josta kiistely jatkuu tälläkin hetkellä. Ikäänkuin yhteiskunnassamme ei saisi missään esiintyä pienintäkään spn-ideologiaa vastustavaa saareketta. Ja tätä sitten selitetään suvaitsevaisuudeksi.

Spn-ideologia on johtanut moniin muihinkin kiistanalaisiin ajattelutapoihin ja ideologioihin, kuten esim. genderismiin, muunsukupuolisuus ja transseksuaalisuus-oletuksiin
Mitään sukupuolten moninaisuutta ei ole olemassakaan. On olemassa vain kaksi sukupuolta ja synnynnäiset poikkeavuudet eivät muodosta mitään uutta kolmatta sukupuolta.

Sukupuolineutraalius on todellinen ongelma jo kouluopetuksessakin, kun Setan edustajat käyvät esitellemässä lapsille kiistanalaista ideologiaansa. Eräässäkin tapauksessa hätääntynyt lapsi tuli koulusta kotiiin ja kysyi: ”Äiti, enkö minä olekaan tyttö”. Tämä on suoraa seurausta näistä setankaarilähettiläistä kouluissa, joita ei sinne pitäisi päästää ollenkaan aivopesemään pieniä lapsia.

Maailmalla tämä spn-ajattelu on johtanut äärimilleen siihen, että pariskunnalta joka ei hyväksy tätä spn-ideologiasta poikivaa ajattelua, heiltä on voitu ottaa oma lapsi huostaan.

Englannissa on pyritty eräissä virallisissa yhteyksissä kieltämään äidin kutsumista äidiksi, etteivät vain transseksuaalit loukkaannu.

Ruotsissa sekoitetaan jo tyttöjen poikien nimiä. Onneksi Suomi ei ole mennyt tähän hulluuteen mukaan.

Oliskohan syytä palata lähtöruutuun ja miettiä näitä asioita vielä kerran uudestaan.
Vaalitkin ovat tulossa ja kannattaa katsoa millaisia arvoja ehdokkaasi edustaa.

Hyvä kirjoitus!

Aivan naurettavaksi kyllä mennyt tämä touhu näillä ”sukupuolen häivyttäjillä.” Voi hyvänen aika sentään!

On tyttöjä, poikia, naisia ja miehiä.PISTE.

Meidän perheessä lapset ovat ihan luontaisesti pojat kiinnostuneet autoista ja tyttö kaikesta vaaleanpunaisesta. Eikä meillä tosiaankaan ole ohjattu suuntaan tai toiseen lelujen tai minkään muunkaan suhteen vaan ovat ihan itse pojat kiinnostuneita poikien jutuista ja tyttö tyttöjen jutuista. Sattumaa? Ei varmasti ole.

Se, mitä olen tuota Poikien äiti -blogiin liittyvää keskustelua seurannut, on mielestäni ollut ihan asiallista kritiikkiä siitä, että tekstissä oli lukuisia asiavirheitä, joille bloggaaja perusti tekstinsä. Tällaista saa ja pitää kritisoida (menemättä tietenkään henkilökohtaisuuksiin).

Lisäksi on mielestäni aiheellista oikaista tätä ”tytöt tyttöinä ja pojat poikina” -huutelua, koska se virheellisesti esittää sukupuolisensitiivisyyden sukupuolten häivyttämisenä. Häivyttämisen sijaan tavoitteena on se, ettei sukupuoli kahlitsisi valintoja, joiden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Mitä haittaa on esim. lastenvaateosastosta, jonka seinillä ei lue erikseen ”tytöt” ja ”pojat”? Itse olen ollut todistamassa tilannetta, jossa äiti rahaasi itkevän lapsensa pois ”oikealle” hyllylle, kun tämä olisi halunnut pipon ”väärältä” puolelta. Tai miten maailma menee pilalle, jos naisten ja miesten vessoja lisäksi on unisex-vessa, jossa kaikki voi käydä? Miksi aina pitäisi korostaa niin hirveästi sitä, miten sukupuoli vaikuttaa vaatteisiin/harrastuksiin/leluihin/ammatinvalintaan? Eikö olisi hyödyllisempää, että lapsen sukupuoli-identiteettiä tuettaisiin ihan vaikka keskustelemalla siitä, miltä tuntuu olla tyttö/poika? Ei sukupuolisensitiivisyydellä haluta kasvattaa sukupuolettomia ihmisiä, vaan ihmisiä, jotka nauttivat omasta sukupuolestaan ilmaan turhanpäiväisiä stereotypioita.

Enemmän olisin huolissaan siitä, että lapset kasvavat henkisille mutkille liian stereotypisoinnin seurauksena. Eikö esim. tytölle ole paljon hämmentävämpää oman sukupuoli-identiteettinsä kannalta mennä jatkuvasti ”poikien” puolelle ostamaan dinosauruspaitoja, kuin hakea se dinopaita hyllystä, jossa on vain lasten vaatteita ”poikien ja tyttöjen” vaatteiden sijaan? Koska ei niillä dinoilla, keijuilla tai poneilla ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka tytöksi hän itsensä tuntee.

Jasmin

En nähnyt hänen postauksessaan asiavirheitä. Muutaman jutun tarkistin, esim tämä haastattelu oli ihan kaikkialla netissä nähtävissä, vaikka joku bloggaaja väitti, että sellaista ei tapahtunut. Toisista puhuminen alentavalla ja ikävällä sävyllä on mielestäni aina asiatonta, etenkin jos sen tekee julkisesti nimellä.

Suurimmalla osalla on kasvatuspolitiikkana se, että lapsi saa valita vaatteensa eikä lapsia raahata itkevinä pois ”väärältä” osastolta. Toki tätä tapahtuu mutta lienee marginaali-ilmiö. Se että kaikki sukupuolisuus kielletään stereotypisoinnun varjolla on mielestäni kieroon menevää. Pitäisi korostaa että lapsi saa haluta ihan mitä vain sukupuolesta riippumatta mutta hysteerinen sukupuolineutraalius on mielestäni naurettavaa ja vahingollista.

Minusta vielä ei olla millään hysteerisellä tasolla tämän sukupuolineutraaliuden tasolla ja minusta ainakin lapsille olisi hyvä juurikin yhteinen vaateosasto ilman selkeää erittelyä tyttöjen ja poikien vaatteisiin. Muistan vieläkin, kun minulle on n.11-vuotiaana ostettu paitaa ihan tyttöjen osastolta, olin itse nuorena sellainen tyttöpoika eli mielelläni pukeuduin löysempiin ja poikienkin vaatteisiin ja minulla oli tavallista lyhyemmät hiukset, no tuota paitaa ostettaessa myyjä tokaisi ”Huomasittehan, että tää on tyttöjen paita”. Tuntui kuules aika pahalta, vaikka yleensä olinkin sinut itseni kanssa, enkö muka näyttänyt tarpeeksi tytöltä, eikö minun tapani olla tyttö ollut oikeanlainen? Uskoisin, että yhdistetyt vaateosastot ehkäisisivät tällaisia tilanteita. Kasvavalle lapselle/nuorelle, joka ei mahdu valtaväestön muotteihin, vaikka biologinen sukupuoli tuntuisikin oikealta, voi olla hyvinkin ahdistavaa ja raskasta kohdata tällaisia kommentteja ja oletuksia ja mielestäni toimet joilla niitä saataisiin vähentämään on vain hyväksi.

Onko mielestäsi yli hysteeristä se, että koitetaan rakentaa lapsille ja nuorille ympäristöä, jossa he saavat toteuttaa omaa persoonaansa juuri sillä tavalla kuin haluavat ilman, että heitä leimataan jollakin tavalla poikkeavaksi tai joutuvat jatkuvasti törmäämään huomioihin siitä, että pukeutuvat väärän sukupuolen vaatteisiin? Minusta ei ainakaan, koska vaikka nykyään pukeudeun naisellisemmin ja ”stereotypisemmin” ihan omasta tahdostani niin jatkuvasti huomaan miettiväni, että näytänpä miehekkäältä/poikamaiselta, eihän kukaan tällaista naista voi pitää kauniina, ja juurikin nuo esimerkin kaltaiset menneisyyden kommentit ovat tämän takana. En vieläkään koe, että pystyn olemaan nainen tai naisellinen ”oikealla” tavalla. Ilman näitä jatkuvia lokerointeja tilanne voisi olla eri, koska olisin saanut kokea, että kaikki tavat olla tyttö ovat aivan yhtä oikeita ilman ikäviä sivuhuomautuksia.

Kiusaaminen on lasten ja nuorten keskuudessa hyvin yleistä ja syitä on lukuisia, joten jos vaikka edes tällainen pukeutumiseen tai sukupuolen ”oikein ilmaisemiseen” saadaan poistettua/vähentymään monen silmään mitättömän oloisilla muutoksilla, niin aivan mahtavaa. Ikävää vain huomata, kuinka monet ihmiset näyttävät olevan sitä mieltä, että pienet kenenkään elämää rajoittamattomat teot pitäisi jättää tekemättä vain, koska ne ovat ”turhaa haihattelua”.

Juuri näin!
Lisäksi esimerkki vegaanituotteiden ripottelusta pitkin kauppaa on minusta kummallinen – onko sinulle Jasmin niin tärkeää identifioida itsesi vegaaniksi, ettet voisi ostaa nyhtökauraa jauhelihan vierestä tai kasvikermaa maitohyllystä? Koska niin kyseiset tuotteet on lähi-cittarissamme sijoiteltu. Mielestäni tämä nimenomaan tukee tavallisen sekasyöjän lihansyönnin vähentämistä, kun hän jauhelihapaketteja vertaillessa huomaa sivusilmällä härkispaketin ja päättääkin kokeilla jotain uutta. Mielestäni on täysin normaalia kategorisoida ruokatuotteet käyttötarkoituksen mukaan, eikä käyttäjän mahdollisen ideologian mukaan. Sama pitäisi päteä vaatteisiinkin: Olisi vain pipohylly, ja sukkahylly, ja kenkähylly jne mistään sukupuolista välittämättä, kun varsinkaan lasten vaatteissa ei ole sukupuolen perusteella malleissa eroja kuten tilaa rinnoille tms.

Nimenomaan pieniä, kenenkään elämää rajoittamattomia muutoksia!

Tsemppiä syksyyn!

Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Hyvä että tämäkin asia tuodaan näin asiallisesti esille. Hienoa!

Jasmin. jos sinä – tai kuka tahansa muu aiheesta blokannut – olisi lukenut jutun klikkiotsikon takana olisi näitä keskusteluja paljon hedelmällisempi käydä.
Isänpäivää ei olla poistamassa/ kieltämässä/ häivyttämässä. Isyyttä/ äitiyttä/ mitään sukupuolta ei olla häivyttämässä. Tämä on joku kumma urbaanilegenda joka aina nostetaan pöydälle.

Uskon, että sinulla riittää kykyä lukea varhaiskasvatussuunnitelma, jossa sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta puhutaan. LÖydätkö sieltä yhtään kohtaa jossa _kiellettäisiin_ sanomasta tyttö tai poika? Tai viettämästä yhtään mitään päivää?

Tämä on kahden (2) päiväkodin päätös. kahdessa päiväkodissa kutsutaan arkiaamuna lapselle läheinen aikuinen syömään puuroa ja pullaa yhdessä lapsen kanssa. Kukaan ei missään ikinä ole kieltänyt isiä saapumasta – ovathan he lapselle läheisiä. valitettavan usein näissä tapahtumissa niitä isiä kuitenkin kovin vähän käy- toivottavaa on, että tämä (aiheeton) someäläkkä nyt aktivoisi ne isät paikalle omia oikeuksiaan puolustamaan.

Se mitä en tässäkään kirjoituksessa ymmärrä on se, miksi juuri tämä päiväkodin järjestämä tilaisuus on se paikka jossa lapsen tulee opetella käsittelemään isättömyyden tunteita? Eikö hän isättömyytensä kanssa ole päivittäin tekemisisissä?

Keneltä on pois se, jos kaksi (2) päiväkotia on päättänyt muuttaa aamutapaamisen nimeksi Läheistenpäivä ihan vain selkeyttääkseen jo olemassa ollutta käytäntöä jonka mukaan sinne puurolle saa tulla lapselle tärkeä aikuinen sukupuolesta tai sukulaisuussuhteesta riippumatta?

(kahden sukupuolen väitteeseen en tässä viitsi puuttua. Kannattaa kuitenkin käyttää hetki ja googlettaa ”sukupuolen moninaisuus”)

Olen P:n kanssa ihan samoilla linjoilla. Alkaa jo huvittaa nämä someraivoamiset, joiden pohjalla on useimmiten jokin (tahallinen?) väärinymmärrys.

Meidän päiväkodin äitienpäivä-aamuun osallistui esim. viime vuonna yhteensä kolme äitiä ja isänpäivä-aamuun kuulemma yksi isä ja yksi ukki. Kukaan ei varmasti vetäisi hernettä nenään, jos pk ilmoittaisi, ettei näitä aamuja järjestetä enää ollenkaan. Mutta auta armias, jos leviäisi someen, että eräs pk-seudun päiväkoti on peruuttanut kokonaan äitien- ja isänpäivän! On kyse KAHDEN päiväkodin ratkaisusta, joille on ilmeisesti ollut perusteet. En ole kuullut kyseisten päiväkotien vanhemmilta yhtään raivoa tai valitusta asiasta. Miksi siis ventovieraiden, asiaankuulumattomien ihmisten täytyy vouhkata asiasta?! Ei mitään järkeä. Vähän sama, kun vouhkataan kasvisruokapäivistä, vaikka pienokainen voi kotona syödä pekonia ja kinkkua sydämensä kyllyydestä. Eli eihän kukaan ole kieltänyt sitä, etteikö isänpäivää saisi viettää tai että isät eivät saisi tulla päiväkotiin.

Jasmin

Kaksi päiväkotia toki on vähän, otin tähän kantaa ilmiönä, isänpäivän neutralisoinnista on puhuttu aiemminkin ja isommalla levelillä, kuin päiväkotien kohdalla.

Kiitos. Viimeinen lause sen kiteytti.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.