Yleinen
8.10.2017

Minulla on synestesia -Taakaksi asti

Minulla on synestesia -Taakaksi asti

Ajattele valkoista paperia jossa on kirjoitusta. Minkä värisenä näet tekstin? Onko se mustaa? Jos on, koeta ajatella se punaisena. Palauta valkoinen paperi hetken kuluttua mieleesi. Onko teksti vieläkin kuviteltua punaista, vai näetkö kirjaimet automaattisesti mustana, jos et erikseen ajattele niitä värillisenä? Näinollessa aivokuoresi on toiminut lapsena normaalisti eivätkä aistisi ole sekoittuneet.

Ajatellessani valkoista paperia tekstillä, minä näen tekstin värillisenä, asiasisällöstä riippuen. Jos ajattelen Kelan opintotukihakemusta, teksti on mielessäni vihreä. Kun pohdin eilen kirjoittamaani blogipostausta, näen päässäni kirjaimet keltaisina. Pohdiskellessani työtodistustani, näen sanat mustan ja vihreän sekoituksena. Yleensä paperikin on jotakin muuta, kuin valkoinen ja värien pinta on muuttuva. Esimieheni on joskus ollut tahmean oranssi ja entinen poikaystävä kiiltävän violetti. Minulla on synestesia.

Synestesia tarkoittaa aistien sekoittumista. Aistiärsyke aiheuttaa synesteetikolle toisen aistin alaan kuuluvan aistimuksen. Synesteetikko saattaa esimerkiksi nähdä kuulemiaan säveliä väreinä, tuntea äänteitä makuina tai tehdä tietoisia päättelyjä kuten luokitella ja sijoittaa käsitteitä tai tehdä laskutoimituksia kokemassaan kolmiulotteisessa tilassa. Synestesia johtuu siitä, ettei aivojen hermoverkko ole karsiutunut normaalilla tavalla yksilönkehityksen aikana. Kaikilla vastasyntyneillä esiintyy synestesiaa, mutta synesteettisiä kokemuksia tuottavat hermoyhteydet karsiutuvat yleensä pois lapsen aivojen kehittyessä.[3] Aivotutkimuksessa on saatu näyttöä siitä, että värisynesteetikoilla on ylimääräisiä yhteyksiä värejä tunnistavan ja jotakin muuta ilmiötä (numero, kirjain, ääni tms.) tunnistavan aivoalueen välillä. -Wikipedia

Näen väreinä kaiken. Numerot muodostavat päässäni graafisen muotoisen värijonon joka on aina ollut samanlainen. Muistot eivät vilise päässäni videonauhana, jollaiseksi jotkut kokevat menneisyytensä. Minun muistoni ovat erivärisiä kuvia jotka eivät liiku, eivätkä ne yleensä esitä mitään muuta kuin värejä. Kaikilla ihmisillä on oma värinsä joka muodostuu jo ensitapaamisella ja muuttuu vain harvoin. Jos en tunne ihmistä, hänen värinsä muodostuu nimessä olevien kirjaimien väreistä. Tunnekokemukset, paikat ja kaikki mahdolliset olemisen tilat näyttäytyvät minulle sävyinä. Useinkaan en osaa kuvailla, miltä pettymys tai suru tuntuu. Se on minulle väri. Innostuminen on punaisen oranssia ja pelko ruskeaa. Värit kulkevat omassa suhdanteessaan ja ne ovat ennalta arvattavia. Jos harrastaa seksiä tunnekokemukseltaan väärän värisessä paikassa, seksin väri mukailee paikan väriä eikä se näinollen voi olla erityisen tyydyttävää. Riippumatta orgasmeista. Sanoinko jo, että synestesia voi olla myös taakka?

Ymmärsin vasta aikuisena, että kaikki eivät ajattele näin. Keskustelimme sävelistä tuttavani kanssa ja harmittelin a-duurin väärää väriä eräässä kappaleessa jonka soinnuissa ei juuri muita säveliä käytetty. Koko kaunis kappale muuttui ikäväksi vain a-duurin värin vuoksi. Tämä muusikko ei ymmärtänyt alkuunkaan mistä puhuin. Selvisi, etteivät sävelet ole hänelle värejä. Hämmästyneenä kysyin kirjainten laitaa. Hän näki nekin mustina. Kiinnostuin kovasti asiasta. Kysyin puolisoltani, kuinka hän näkee päässään numerot. Vastaus tyrmistytti. Kaikki numerot ovat hänen ajatuksissaan mustana janana valkoisella pohjalla. Samoin aakkoset. Muistot hän näkee valokuvina tai klippeinä. Minulle tällainen ajatusmaailma on täysin vieras.

Koulussa pystyin hyödyntämään luonnollisesti värini laskutoimituksissa. Kertotaulu jäi päähäni helposti, sillä värit eivät unohdu. Reaaliaineissa mieleeni painui luetun asian väri jonka avulla pystyin ulkomuistista paikantamaan asiasisällön. Suunnistaessa vieraassa kaupungissa, en yleensä tarvitse karttoja, jos olen joskus elämäni aikana käynyt kyseisessä paikassa. Katujen tunnelma on piirtynyt päähäni väreinä sekä sävyinä. Muistan ne, vaikkeivat rakennukset näyttäisikään tutuilta.

Kaikilla meillä on painolastimme. Minun ajatusmaailmani on ajoittain raskas taakka. Jostakin syystä kevät on piirtynyt päähäni hailakkana, uhkaavan kirkkaana ja ikävänä värinä. Olen joka kevät ahdistunut. Se alkaa sinä siunaaman päivänä, kun ensimmäiset jään kirkkaat auringonsäteet valaisevat talvihanget. Kun ajattelen vuodenaikoja päässäni, on kevät kertakaikkisen synkkä väri.

Kuten kerroin, ihmisilläkin on värinsä. Jos joku sattuu olemaan jostakin syystä pääni sisällä epämiellyttävän värinen, en tule tällaisen ihmisen kanssa toimeen kovinkaan hyvin. Joitain ihmisiä en voi sietää silmissäni, ihan vain värin vuoksi.  Toiset herättävät epäluuloni ensitapaamisella, jos ihmisen väri jää ajatuksiini jotenkin suttuisena. Joskus joku mukavan oloinen ihminen on väärän värinen ja ahdistun tämän seurassa syvästi. Silloin toivoin, että värit katoaisivat ja ihmiset olisivat värien sijaan ihmisiä. Toisaalta, uskoakseni jokainen muodostaa toisesta mielikuvan. Useimmat ilmeisesti vain muodostavat sen mielikuvan tuntemuksiinsa. Minä koen värit.

Ehkäpä tämän kummallisen aistisekamelskani vuoksi en kestä kovinkaan hyvin yksivärisyyttä ja hailakkuutta. Sellainen silminnähtävä ajatusmaailma tuo minulle sen tunteen, jota tällaiset värit minun sisäisessä maailmassani kuvastavat. Sisustukseni ollessa valkoinen ja harmaa, koin asuntomme jotenkin pysähtyneeksi. Kaipasin silmilleni niitä värejä, jotka minulle kuvastavat iloa ja raikkautta. Maalasin olohuoneemme seinän keltaiseksi ja ostin meille turkoosit verhot. Silmin nähtävät värit ovat minulle hoitavia ja turvallisia. Ne rauhoittavat ajatusmaailmaani. Valkoisessa olohuoneessa, tunsin itseni ulkopuoliseksi. Tuota samaa ulkopuolisuutta koin aikanani koulumaailmassa yksivärisissä luokissa, joihin paistoi väritön kevätaurinko. Tällätavoin muistojen kautta värit leimautuvat ja minä kannan niitä tunteissani. Toisaalta, jos minulla ei olisi värejä, en usko että musiikki olisi minulle samaa mitä se on nyt. En käsitä miten musiikkia voi kuunnella, näkemättä sitä ajatuksissa väreinä. Tai kuinka kukaan koskaan voisi jaksaa soittaa vaikkapa pianoa, jos soinnut olisivat pelkkiä ääniä?

Onko sinulla synestesia? Oletko kokenut samanlaisia asioita? Tai kenties jotakin muuta?

 

 

Kommentit

Luulin parikymppiseksi asti, että kaikki ajattelevat ja näkevät numerot ja kirjaimet värillisinä niin kuin minä, kunnes tajusin ettei niin ole😊 Päässälasku oli koulussa hankalaa, kun en muistanut numeroita, ainoastaan ne värit ja keskityin niihin, enkä tajunnut asiaa. Kuinkahan monelle tämä aiheuttaa matikassa ongelmia! Nyt aikuisena muistan läheisten ihmisten osoitteet ja puh.numerot ulkoa tämän synestesian ansiosta. Kirjaimista mulla on vokaalit selkeästi värillisiä, mutta konsonantit on sellaisia hailakan värisiä. Ja ihmiset on tietyn kirjavia nimensä perusteella riippuen mitä kirjaimia
siinä on 😀

Minulla on vireille numerot. Joillakin numeroilla on kaksi vaihtoehtoa, riippuen yhteydestä jossa numero esiintyy. Aakkoset ovat myös värikkäät, mutta kirjaimen väri ajatuksissa liittyy taas käyttöyhteyteen. Esimerkiksi ihmisten nimet ovat kaikki jonkin värisiä, yhtä väriä. En ole koskaan pohtinut tarkemmin mikä sen määrittää, alkukirjain vai joku tässä ihmisessä.
Ahdistun myös värittömyyden keskellä. Minusta itsestäni valuu energia ulos hailakan värisessä tilassa ja skandinaavisen valkoisen sisustuksen keskellä jähmetyn enkä osaa elää.
En ole koskaan ajatellut sitä mille kaikelle mulla on päässäni värit, koska niin tai näin, niin se on ollut aina päässäni sellaista.
Hämmästyn joskus valokuvia paikoista, joissa olen ollut. Ne eivät välttämättä vastaa ajatuksiani paikasta. Siis väreiltään. Vasta valokuvasta huomasin, että meidän keittiö tarvitsee värikkäät verhot. Mun kotitunnelmassa sillä kohtaa on aina ollut niin paljon väriä, etten ole verhojen puuttumista huomannut.

Siis numeroilla on värit tuossa alussa piti todeta.
Myös viikonpäivillä on värit. Tiistai on sininen, keskiviikko keltainen ja torstai vihreä. Sunnuntai on violetti. Maanantai on musta tai läpinäkyvä, väritön.

Jasmin

Minusta tuo sinunkin ajattelusi kuulostaa synesteettiseltä. Sitähän on monen tasoista. Toiset näkee värinä vain numerot ja toiset koko elämän. Synestesiahan ei ole diagnoosi vaan ominaisuus 🙂

Olipa mielenkiintoinen postaus! Itselläni ei ole synestesiaa, mutta koen silti monet asiat (numerot, sanat, kirjaimet) tiettyinä väreinä tai muotoina, tosin en noin ehdottomasti, sillä ne voivat muuttua elämän aikana. Olen jutellut näistä asioista monen ihmisen kanssa ja on hauska huomata miten erilaisia ihmisten kokemukset voivat olla, mutten muista että koskaan olisin jutellut ihmisen kanssa, jolla on synestesia. Muistot koen ”normaalisti” filminauhoina ja valokuvina. Ja hieno kuvitus :).

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.