Yleinen
4.9.2017

Hoi asiantuntijat! Odottajille taattava painorauha

Hoi asiantuntijat! Odottajille taattava painorauha

Iltalehti uutisoi tänään näyttävästi odottavien äitien ylipainosta. Kaikista odottajista ylipainoisia on lähes kolmannes, En taistele tilastoja vastaan. Näin varmasti on. Ylipainoisten odottajien lukumäärää enemmän minua pöyristyttää asenne, jolla tähän aiheeseen tartutaan. Suorat lainaukset kertonevat tässä tilanteessa minun sanojani enemmän:

Lähdetään pohjustuksesta:

Uusimmat tutkimustulokset tukevat sitä tietoa, että aineenvaihdunnalliset olosuhteet lihavilla äideillä ovat kohdussa sillä tavalla hankalat, että ne ohjaavat jälkeläisen aineenvaihdunnallisia asioita sikiökaudella huonoon suuntaan ja syntymän jälkeen nämä lapset lihovat helpommin. Se on riskitekijä myös aikuisiän lihavuusongelmille, sanoo Haapsamo. – Huonot kohdunsisäiset aineenvaihdunnalliset olot heijastuvat sikiön koko loppuelämään.

Huomaatteko? Asianmukaisesti asiantuntijat ilmaisevat ylipainon riskit. Nämähän ovat puhtaita pesunkestäviä faktoja. Ei niistä ole syytä syyllistyä.

Mervi Haapsamo sanoo, että jos äidin ylipainoon ei puututa, niin se on väärin häntä ja myös sikiötä kohtaan. Terveydenhuoltoalan ammattilaisten on kuitenkin välillä vaikea pontevasti puuttua asiaan, sillä aika usein äiti loukkaantuu asiasta, kun sen ottaa puheeksi. Se on arka asia potilaille ja ehkä siksi siitä vaietaan liiaksi. – Mutta niiden kanssa, joilla on suuret riskit, puhutaan tietysti ehdottomasti. Haapsamo sanoo, että myös synnyttäjät kyllä ymmärtävät lihavuuden riskitekijät samalla tavoin kuin tupakan ja alkoholin riskit. 

Hyvät lukijat. Käsitättekö mitä tarkoitan? Ajatteletteko samaa kuin minä? Miksi ihmeessä odottavan naisen ylipainoon olisi syytä puuttua pontevasti? Kuinka se auttaa syntymättömän lapsen kasvuolosuhteita? Raskaana olevan ei ole syytä laihduttaa laisinkaan. Puuttumisella ei siis voida hakea laihtumista. Iso osa ylipainoisista syö odottaessa suhteellisen terveellisesti. Normaalipainoisella on aivan samat ravitsemussuositukset kuin ylipainoisellakin. Pelkän painon perusteella ei missään tapauksessa ole syytä alkaa pitämään ruokavaliosaarnoja. Ponteva puuttuminen ei täten voi olla laihdutukseen kannustamista, eikä bmi-lähtöistä ravitsemussaarnaa. Ainoa riskitekijä johon ylipainoinen odottaja voi vaikuttaa, on raskausajan diabetes jonka hoidossa ruokavalio on avainasemassa. Ylipainoinen voi ruokavaliolla koettaa tätä ehkäistä. Myös normaalipainoisella on riskit diabeteksen synnyssä, etenkin jos on sukurasitetta. Näinollen puuttuminen on täysin väärä sana myös tässä kohdassa. Ylipainoisen painon ei ole suositeltavaa tietenkään nousta raskauden aikana. Myöskään normaalipainoista ei pidä kannustaa useiden kymmenien kilojen painonnousuun mitenkään erityisesti. Niimpä tämäkin asia hoidetaan ruokavaliosuosituksiin ohjaamisella. Kaiken painoisilla.

Mitä tähän puuttumisaspektiin jää jäljellä? Toistan Haapsamon kommentin: Terveydenhuoltoalan ammattilaisten on kuitenkin välillä vaikea pontevasti puuttua asiaan, sillä aika usein äiti loukkaantuu asiasta, kun sen ottaa puheeksi. Se on arka asia potilaille ja ehkä siksi siitä vaietaan liiaksi.

Arvon Haapsamo. Puuttua miten? Artikkelin lopussa mainitaan, että on jouduttu miettimään, kestääkö synnytyssairaalan sänky odottajaa joka painaa yli 150kg. Haluaisin kovasti tietää, lisääkö raskauden aikainen ponteva puuttuminen sairaalasänkyjen kapasiteettia tai vaihtoehtoisesti, saadaanko puuttumisella 9 kuukauden aikana painoa alas jotta kalusto kestää? Onko mahdollista kenties pudottaa painoa, tietenkin painoa pudottamatta niin, että riskit pienenevät mittavasti emmekä periytä ylipainoa lapsillemme?

Tällainen puuttuminen on loukkaavaa, koska minkäänlaisia tuloksia puuttumisella ei saada. Ylipainoinen tietää kyllä olevansa ylipainoinen. Ruokavaliosuositukset koskevat kaiken kokoisia eikä niillä ole tarkoitus laskea odottavan ylipainoisen vaa’an lukemia. Tällöin ei ole tarpeen myöskään huomautella painoindeksistä tai selostaa riskejä. Ponteva puuttuminen huonontaa odottavan äidin ravitsemusta ja saa syömään pahimmassa tapauksessa rajoittuneemmin. Äiti voi myös muuttua neuvolassa sulkeutuneeksi ja alkaa hävetä itseään. Turha huomauttaminen voi tehdä loppuelämän haavan. Haapsamo rinnastaa ylipainon riskien tiedostamistason raskauden aikaiseen tupakointiin ja alkoholin käyttöön Tupakoinnin sekä alkoholin juomisen voi lopettaa. Ylipaino on ja pysyy. Koko raskauden ajan. Odottajat tarvitsevat painorauhan. Eivät näpäytyksiä synnytyspöytien painorajoista, tai muitakaan nippelitietoja.

Olisiko tällaisen valistuksen paikka äitiysneuvoloiden sijaan ennaltaehkäisyssä? Suosittelen vaakakapinaa jokaiseen toisen asteen oppilaitokseen. Ylipainon tuomia ongelmia ei ratkaista laihduttamalla, eikä valistamalla. Ylipaino ratkaistaan Vaakakapinalla joka kannustaa lopettamaan laihduttamisen ja aloittamaan elämän.

Minä olin ylipainoinen odottaja. Painoindeksini oli raskauden alkaessa 37. Minä en ole enää ylipainoinen, mutta siitä ei käy kiittäminen äitiysneuvolaa eikä laihtuminen tapahtunut raskauden aikana. Jos lapsestani tulee ylipainoinen raskauden aikaisen ylipainon vuoksi, sitten se on niin. Uskon kuitenkin, että elämäntavoillamme ja asenteellamme on huomattavasti suurempi merkitys lapsen painoon kuin terveydenhoitajan ponnekkaalla bmi-luennolla.

 

Kommentit

Kiitos! <3

Raskaana ollessani neuvolantäti ja mieheni naureskelivat ilkeästi, kun painoni alkoi heti raskauden alussa kohota vauhdilla. Myöhemmin puolitutut ja läheiset kommentoivat jatkuvasti: "sinulla on jo iso maha, oletko syönyt suklaata", "sinä olet iso", "en usko, että laskettu aikasi on jo silloin, kun mahasi on noin jättimäinen" jne. Kamalinta tässä oli se, että koko raskauteni ajan BMI:ni oli normaali. Mutta henkilökohtaisesti tuo satutti minua eritysesti siksi, että olin vielä muutama vuosi aiemmin sairastanut hengenvaarallista anoreksiaa. Kehorauhaa <3

Jasmin

Järkyttävää :O Aivan hirveää. Mun käsityskyky ei millään yllä siihen, että miksi toisen kehoa saa haukkua ja häpäistä tuollalailla. Kuka olisi ollut vastuussa, jos anoreksia olisi lähtenyt päälle uudestaan ja vielä raskaana 🙁 Olen pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan. Toivottavasti kehorauha ja painorauha alkaisi saavuttamaan oikeasti kaikki.

Olen hoikka ja molemmissa raskauksissa (eri) neuvolan terkka on huomauttanut sydänääniä kuunnellessaan, että ”onpa mukavaa kuunnella, kun välissä ei ole rasvakerrosta” :O kieltämättä tuli hieman epämukava fiilis. Ja nämä olivat pk-seudulla, muuten moderneja ja mukavia ihmisiä.

Minä olen ollut kolme kertaa ylipainoisena raskaana, synnyttänyt kolme normaalikokoista lasta, ei ole ollut radia, ainoa komplikaatio on ollut mahaan osuneen iskun aiheuttama hematooma kohdussa. Sitä tuskin lihavuuteni aiheutti.

Mua kiinnostaisi nyt tosi kovasti, että jos mun lapseni vietäisiin tutkittavaksi vaikka kymmenen normaalipainoisena raskaana olleen naisen lasten sekaan, ihanko todella heidät pystyisi poimimaan sieltä joukosta koska ” Huonot kohdunsisäiset aineenvaihdunnalliset olot heijastuvat sikiön koko loppuelämään.”

Se mikä tässä eniten taas ottaa päähän, on tämä oletus, että ylipainoiset raskaana olevat olisivat niin hemmetin tyhmiä, että heille ei koskaan olisi tullut mieleen laihduttaminen. Tai että he eivät tietäisi terveellisestä ruokavaliosta. Kun on ihan varmaa että tietävät. Ongelmat jotka ylipainoa aiheuttaa ovat paljon syvemmällä ja pitävät sisällään mittavat määrät tätä vihamielisyyttä ylipainoa kohtaan ja häpeää syömisestä ja lihavuudesta. Aina voisi myös miettiä, että keitä tämän kaltainen uutisointi ja keskustelu auttaa? Niitä joilla asian kanssa ei ole ongelmaa tuntemaan ylemmyyttä ja vihaa ja halveksuntaa niitä kohtaan, joilla ongelma on.

Ja niitä joilla ongelma on, tällainen painaa entistä syvemmälle ongelmiinsa.

Koska tiedän, että seuraavaksi joku heittää ilmoille kommentin” ai näistä ei sitten saisi puhua, että läskien pitäisi vaan hyvillä mielin saada mussuttaa pullaa ja pälä pälä pälä”.

Kyllä saa puhua. Kysymys on siitä MITEN puhutaan. Ja annetaanko oikeasti apua vai sanotaanko vaan että laihduta.

Tuo ”pontevasta puuttumisesta loukkaantuminen”. Voi hyvää päivää. Jos ihmisellä on jalka poikki ja se luu asetellaan paikalleen, laitetaan ruuveja, kipsataan, annetaan kuntoutusohjeet, kenties fysioterapiaa, niin potilas on varmasti kiitollinen. Jos sen sijaan sanotaan, että miksi sä nyt olet tuon jalkasi katkaissut, oletko kuullut että ei ole järkevää katkaista jalkaa? Mene nyt kotiin ja paranna se jalkasi ja tule sitten takaisin jos on vielä jotain vaivoja. Voi olla että siinäkin potilas voisi hieman loukkaantua.

Ihan sama se on ylipainon kanssa. Laihdutuskehoitus ei ole auttamista. Monen kohdalla se vie asioita vain huonompaan suuntaan. Mutta jos saisi asiallista kohtelua ja oikeaa apua, en usko niistä kenenkään loukkaantuvan.

Mun mielestä artikkeli kertoo vain siitä että suomalaiset ovat entistä lihavempia nykyisin. Ei siitä tarvi vetää hernettä nenään. Kyllähän jokainen tietää että ei raskaus aikana ole mahollista välttämättä laihduttaa, mutta ennen raskautta on. Sai ainaki itseni ajattelemaan, miettimään että en toivoisi oman painoni nousevan koskaan hälyyttäviin lukemiin. Pidetään huolta kunnostamme olimme raskaana tai emme, suunnittelimme sitä tai emme. Mua ainaki asia herätti siltä kantilta että ylipainoisuus yleistyy koko ajan muillakin kuin just nyt raskaana olevilla.

Minä en ollut ylipainoinen raskauksien alkaessa, mutta kuulun niihin joilla paino nousee aluksi turvotuksen ja lopuksi minkä-lie-syyn takia. En voinut sille mitään että turposin nesteistä viikolla 6 ja sain painoa heti pari kiloa. Molemmista lapsista olen saanut painoa 18-22kg, ensimmäisessä raskaudessa enemmän sillä liitoskivut vei liikuntakyvyn n. 18 viikoksi. Se painosta syyllistäminen oli kamalaa, minä hoikka pieni ihminen olin yhtäkkiä suurennuslasin alla ja jatkuvasti muistettiin mainita miten ”näillä viikoilla ei painoa pitäisi tulla noin paljon”. Uhkailtiin liian suurella vauvalla, radilla jne. Ja minä söin aivan kuten ennen raskauttakin, paljon kasviksia, säännölliset ruoka-ajat, herkuttelua max 1x/vko. En osaa oikein paperille edes laittaa niitä kommentteja mitä sain ”ammattilaisilta”. Ja kun ne kilot eivät toivotusti jääneet synnärille niin voi sitä saarnaa. Kilot putosivat molemmista vasta imetyksen jälkeen. Kehoni todennäköisesti varastoi energiaa imetyksestä selvitäkseen, kun oikeasti olen kokoa xs-s. Minäkuvani onkin nykyään täysin vääristynyt, tarkkailen jatkuvasti syömisiäni ja jos lihon kilonkin, paastoan viikon jotta paino putoaisi. t. 160cm ja 50kg. Kiitos neuvola, kun saitte lihavan odottajan tuntemaan itsensä ö-luokan kansalaiseksi.

Asiahan harmittaa sinua vain siksi koska koit itse ylipainoa odottaessa. Jos et niin en puuttuisi asiaan niin pontevasti. Ylipainoa on vaarallista jo äidille ennen raskautta ja kun raskauden myötä tulee lisää painoa on se suuri riski saada loppu ikäisiä ongelmia. Se että tulee ylipainoiseks raskauden aikana on hieman eri ja silloinkin voi miettiä valintojan.

Kiitos ❤

Huikea kirjoitus, kiitos! ❤ Allekirjoitan täysin.

Kiitos! Huikea kirjoitus! Allekirjoitan täysin!❤

Mä olettaisin, että järkevää pontevaa puuttumista tilanteessa, jossa ollaan äitiysneuvolassa odottajan kanssa, eikä jossain muualla, missä se ennaltaehkäisevä työ olisi jo aiemmin pitänyt tehdä, olisi varmistaa, että ne terveelliseen ruokavalioon liittyvät asiat on hallinnassa ja tiedossa, että painon ei niillä lähtökohdilla tarvitsis nousta, eikä siten syömismäärienkään. Tarjota mahdollisuutta ravitsemusterapiaan ja pohjustaa tulevaisuuden ongelmien ennaltaehkäisyä.

Ootko huomioinut sitä, että ylipainolla on merkittäviä vaikutuksia odottajan ja erityisesti SIKIÖN terveyteen. Ota ensin faktoista selvää, ennen kuin rupeat kirjoittelemaan. Kiitos 🙂

En aivan ymmärtänyt pointtiasi tässä.
Alati lihovat nuoret naiset (ja miehet) ovat todella ongelma. Ne ovat ongelma raskauden seurannalle (esimerkiksi ultraäänitutkimuksen tekeminen vaikeutuu tai muuttuu mahdottomaksi, kun paljon rasvaa edessä) ja ylipaino riski raskauden kululle.
Raskaana oleva, reilusti ylipainoinen voi toki tiputtaa painoa myös raskauden aikana.
Asiasta puhuminen julkisesti on tärkeää, sillä lapsia suunnittelevien naisten on mahdollista vaikuttaa suostuisin odotusolosuhteisiin myös jo ennen raskautta.
Äidit ja isä, ylipainoisetkin, ovat ratkaisevassa asemassa myös tulevien sukupolvien ravitsemustottumuksissa. Heidän ravitsemukseensa ja ylipainoisuuteensa täytyy siis saada myös puuttua.

Ylipainon riskejä ei varmasti kukaan ole kieltämässä, mutta pelottelun ja syyllistämisen kautta tapahtuva muutoksen etsiminen ei auta ketään. Tietysti raskauden aikana voi tiputtaa painoa ja joillain se jopa tippuu luonnostaan helpommin tuolloin, mutta raskaana olevan ei todellakaan ole hyvä lähteä laihduttamaan suuria määriä ja aktiivisesti. Jos painaa sen 150 kiloa kun tulee raskaaksi niin siinä kohtaa pitää vaan lähteä siitä että paino on nyt tämä ja asiallisesti ottaa tämä juttu huomioon. Kuitenkin enemmän keskittyen esim. sokeriarvoihin, verenpaineeseen yms. kuin itse siihen painoon. Se ylipainoinen tietää ihan varmasti itsekin oman painonsa ihan ilman että sitä erikseen joka neuvolakäynnillä nostetaan erikseen esille. Se että pelotellaan pöytien romahtamisilla (vaikka se olisi fakta) ei edesauta ihmisen painonpudotusta tai tervettä kehonkuvaa mitenkään. Ihmisen pitää ensin oppia hyväksymään kroppansa ja pitämään siitä ja sen jälkeen hän haluaakin pitää siitä parempaa huolta. Jos käskettäisiin huolehtia täydellä antaumuksella ja hyvällä motivaatiolla vaikka iilimatoyhdystkuntaa (olettaen ettei pidä moisista otuksista) tai käskettäisiin samalla tavalla huolehtia suloisesta kaniinista niin motivaatio olisi ihan erilainen. Sama pätee myös kroppaan. Jos sitä inhoaa jo valmiiksi niin motivaatio tehdä sen eteen töitä on paljon vähäisempi kuin jos siitä on oppinut pitämään. Rakastamistaan asioista haluaa huolehtia.

Juuri näin! Kun ne riskit liittyvät äidin raskautta edeltävään painoon, ei tätä asiaa voi raskauden aikana enää muuttaa, vaikka kuinka pontevasti puuttuisi/urputtaisi/uhkailisi/nalkuttaisi/valistaisi. Ja vaikka voisikin, ei potilaan tietoinen loukkaaminen siltikään taida olla se paras lähtökohta.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.