Yleinen
10.8.2017

Tämän vuoksi kannattaa olla ainoa lapsi

Tämän vuoksi kannattaa olla ainoa lapsi

Minä aivan kertakaikkisesti tirisen raivosta. Niin totaalisesti kiehun ja kihisen, etten ole pysyä penkissäni. Minä kuulin juuri, että lapseni on hemmoteltu, koska hän on ainokainen. Minun myös kannattaisi tehdä hänelle sisarus, ennenkuin jotakin peruuttamatonta tapahtuu. Blogiani kauemmin seuranneet tietävät, että tyttäreni jää ainoaksi lapseksemme. Negatiivinen tunteenpurkaukseni ei liity tämän puolituntemattoman ihmisen tietämättömyyteen, vaan kertakaikkiseen ymmärtämättömyyteen. Monilapsinen perhe toki on rikkaus. Mutta yhtä suuri rikkaus on yksikin lapsi. Niin lapselle, kuin vanhemmilleenkin. Kerrataampas hieman, miksi on korvaamattoman ihanaa saada olla ainoa lapsi ja mitkä ovat ne rikkaudet meille vanhemmille.

1 Saat vanhempien jakamattoman huomion

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettet oppisi jakamaan. Joudut kilpailemaan huomiosta riittämiin leikkipuistoissa ja päivähoidossa. Jos et ole päivähoidossa, tulet menemään kouluun. Siellä kyllä oppii, ettei aina voi olla ensimmäisenä ruokajonossa. Ja tiedätkö, joskus kotonakin voi käydä niin, että joutuu odottamaan vuoroaan. Vaikkapa aamulla vessajonossa.

2. Sinun ei tarvitse soittaa isin epävireistä kitaraa internetohjeilla siksi, että viidelle lapselle tulee aivan liian kalliiksi kustantaa viulutunnit

3. Kaupassa ei tarvitse ostaa sukupuolineutraaleja kumisaappaita, koska pikkuveli perii ne. Sellaista ei tarvitse edes ajatella.

4. Mahdut perhepetiin, vaikkei makuuhuoneeseen mahdu 3m leveää sänkyä.

5. Sinun ei tarvitse pukeutua sisaruksesi kanssa mätsääviin vaatteisiin.

Saat pukeutua halutessasi samanlaiseen kukkamekkoon äitisi kanssa! Mikään ei ole siistimpää 4-vuotiaana

6. Sinun ei tarvitse kokea paitsijäämistä kun et pääse sisarustesi kaveriporukoihin.

7. Perheesi saattaa lomailla useammin, kuin jos lapsia olisi enemmän. Kolmihenkisen lennot tulevat moninkertaisesti halvemmaksi kuin viisihenkisen perheen.

8. Vanhemmillasi on aikaa keskittyä myös sinun tyhjänpäiväiseltä tuntuviin huoliin. Kukaan ei roiku kiinni äitisi rinnassa eikä kilpaile äänitaajuuksista sinun pohtiessa leppäkerttujen taivasta.

9. Sinulle ei opeteta jakamista ja toisten huomioimista olosuhteiden pakosta. Opit ne lapsilähtöisesti eikä sinulla todennäköisesti ole tarvetta ottaa mitään takaisin vanhempana. Annat toiselle lapselle puolet karkeistasi siksi, että se on ystävällistä ja haluat jakaa omastasi. Et siksi, että olet aina joutunut luovuttamaan puolet. Etkä jätä antamatta siksi, että kerrankin saat itse syödä kaiken.

Ehkäpä Kiinan yhden lapsen politiikka on brutaali ja ihmisoikeuksien vastainen. Suomalainen muottiin painaminen ja arvostelu ikiaikaisten uskomuksien perusteella sensijaan rikkoo yksilön vapautta elää ja hengittää rauhassa.

Kommentit

Täällä myös yhden lapsen äiti. Onko siinä nyt sitten jotain erityisen kamalaa, jos lasta hemmotellaan? Koen itse hemmottelevani lastani jakamattomalla huomiolla ja loputtomalla hellyydellä, mutta emme lapsen isän kanssa kuitenkaan hukuta häntä tavarataivaaseen. Käytöstavat opetellaan, pitää osata olla kohtelias, ja kiitos ja anteeksi on osattava. Meidän perheessä ei etuilla eikä sallita rumasti puhumista. Mutta jos lapsi haluaa syliin, hän pääsee aina. Olen hyvin tyytyväinen, että minulla on aikaa paneutua lapseni asioihin, hän kun sattuu olemaan erityislapsi. Meillä elämä vain on mennyt niin, että olemme jääneet kolmestaan.

Meillä poika kasvoi ainokaisena 9- vuotiaaksi asti, ei vaan tullut toista, eikä haluttu väkisin yrittää kun jo yksi terve lapsi oli saatu. Rahaa oli vähän, käytti serkuilta saatuja, kirpparilta ostettuja, äidin ompelemia vaatteita, leluja, huonekaluja. Kun paistettiin lettuja, olisi halunnut kutsua naapurin lapset meille syömään, kun niillä ei ollut sinä päivänä lettuja. Naapureiden lapsista tuli kuin sisaruksia. Kun sai uuden pikkuauton, halusi ostaa myös naapurin pojalle oman. Summa summarum, kusipäitä ja itsekkäitä ihmisiä löytyy sekä isoista sisarusparvista, että ainoista lapsista. Olen todennut, että lapsia ei vaan voi kasvattaa sellaiseksi kuin haluaa, vaikka kuinka olisi samanlaiset kasvatusperiaatteet kaikilla. Siellä sisällä on omanlaisensa persoona ja tempoeramentti, kasvavat lupulta sellaisiksi kuin itse haluavat. Nimim. Kahden lapsen äiti ja ”ammattikasvattaja päivähoidon piiristä”

Niin samaa mieltä. Itse olen isosta perheestä, mutta minulla on vain yksi. Hemmoteltu? Tottakai se on, mutta myös hyvätapainen. Minusta on ihanaa hemmotella ainukaistani, mutta minun velvollisuus on opettaa myös hyvät käytöstavat, joiden opettamiseen minulla riittää energiaa enemmän yhden lapsen kanssa, kuin monen. Voimme lähteä Tykkimäkeen, kun sille tuntuu tai lomamatkalle. On varaa. Puolensa kummassakin mallissa, mutta vastaan noihin ’hemmottelet liikaa ainoaa lastasi” sanomisiin sanomalla ”niin hemmottelenkin, mulla on siihen varaa. Silti lapseni osaa sanoa kiitos”.

Jos postauksiin oli vähän provosoivastinkirjoitettu, en lakkaa ihmettelemästä sen keräämiä kommentteja.
Jos yksi lapsi olisi teidän ehdoton valinta, jota näillä ”faktoilla” puolustelisit, ymmärtäisin närän.
Mutta kun vain yhden lapsen vanhemmuus ei ollut teidän oma valintanne, tuntuu vastaan hyökkääminen erityisen epäreilulta.
Itse olen saanut sarjan lapsia ja uskon, että heillä kaikilla on hyvä lapsuus juuri näin. Sarjassa kasvaminen ei sitä pois sulje, sillä yksilöitä ovat, kaikki tyynni. Mutta olen myös tavannutbaivat ihania lapsia ja aikuisia, jotka ovat kasvaneet ”ihan vaan” ainoina lapsina ja heistä on tullut sosiaalisesti aivan yhtä pärjääviä ihmisiä kuin sisarusten kanssa kasvaneista.
Aikuisina lähinnä harmittelevat sitä, että esimerkiksi ikääntyneistä vanhemmista on vastuussa ihan yksinään. Toisaalta, eipä heidän sitten tarvitse perinnöstäkään käydä tappelemaan.

Onnellisia päiviä aarteesi kanssa!

No jopas oli naiiveja argumentteja. Mitä enemmän jotain asiaa täytyy tuoda julki, sitä vähemmän siinä on asiaa. Yksi lapsikin on lahja, monta lasta on monta lahjaa. Kaikki on ihan fine, mutta ei näin…

Kaikki ainokaiset, jotka tunnen ovat itsekeskeisiä mulkvisteja <3

Kun pikkuveli hymyilee isosiskolle aamulla ensitöikseen, ei eteisessä lojuvien kumppareiden värillä ja seuraavalla -tai edellisellä- käyttäjällä ole paljon väliä.
Sekä isosisko että pikkuveli saavat halutessaan pukeutua äidin kanssa samanlaiseen mekkoon neljävuotiaana ja missä iässä vaan. Kuitenkaan mätsätä ei tarvitse edes omien vaatteiden, jos ei halua.
Toisten huomioon ottaminen opitaan joka tapauksessa.
Jne.
Kummallinen kirjoitus.

Riippuu perheestä ja näkökulmasta mistä katsoo. Itse olen perheen ainokainen. Halusin pikkusisaruksen, jota en saanut. Olin lapsena kateellinen kavereille, sillä heillä oli sisaruksia ja olin kateellinen etenkin siksi ettei minulla ollut ketään kenen kanssa saisi kinastella ja tapella. Vanhempien kanssa ei sopinut kinastella, kun tuli kotiarestia tai vähintäänkin sanomista. Meillä ei ollut hienoja kesälomareissuja, enkä ole päässyt lentokoneeseen. En saanut harrastaa esimerkiksi ratsastusta tai muutakaan, vaikka olisin halunnut. En tykkää edelleenkään jakaa muiden kanssa 🙈 Tässä vain muutama esimerkki näin omasta elämästäni. Ajattelin jo lapsena, että haluan omille lapsilleni sisaruksia. Nyt nappuloita on kaksi ja kolmatta toivotaan.

Miksi helvetissä ihmisten täytyy julkituoda omaa paremmuttaan ja ainutlaatuisuttaan omien lapsien ja kasvatusvalintojen kautta? Kukin tyylillään ja annetaan muidenkin tehdä, niin kuin parhaaksi katsovat, eiks vaan?

Kamalan epäkohtelias ja kurja kommentti! En ymmärrä ihmisiä 🙁 Oon lukenut aiheesta tutkimuksia ja ainoat lapset eivät eroa sisaruksellisista yleensä mitenkään, paitsi joissain tutkimuksissa ainokaisilla on ollut parempi itsetunto ja he ovat olleet empaattisempia.

viiden LAPSEN PERHEENÄ OLLAAN LENTOKONEESSA SAATU TÄYSIN TUNTEMATTOMALTA KANSSA MATKUSTAJALTA KOMMENTTI ” OLETTEKO TE HULLUJA KUN LÄHDETTE NOIN MONEN KANSSA REISUUN VAI ONKO NOI NAAPURIN LAPSIA? ” IHAN OLI OMIA JA IHAN OMILLA RAHOILLA REISSATTIIN. MÄ OLEN ITSE AINOKAINEN JA SIKSI PÄÄTIN ETTÄ JOS LUOJA SUA MULLA ON MONTA LASTA, SEN VERRAN HUONO LAPSUUS OLI MINULLA. VANHEMMAT URAOHJUKSIA JA YKSINÄISYYS ON JÄTTÄNYT JÄLKENSÄ NIIN ETTÄ MINUSTA TULI LÄHEISRIIPPUVAINEN . MUTTA SUMMASUMMARUM, KUKIN TAVALLAAN JA LOPETETAAN TOISTEN ARVOSTELU!

Oliko sinulla perhen ainokainen?

Olen asiasta samaa mieltä ja onneksi myös mieheni. Me molemmat olemme olleet ainoita lapsia ja serkuista on tullut meille kuin sisaruksia, mutta silti kotona olemme aina saaneet olla ainoat. En kuitenkaan koe jääneeni mistään paitsi tai koe olevani hemmoteltu/en osaisi jakaa yms, mitä yleensä ainoista lapsista sanotaan. Saimme esikoisemme ( AINOKAISEMME) keväällä ja koko ajan meiltä kysellään, että noh koskas tulee seuraava, kannattaa säästää vaatteet kun kohta tulee pikkusisko, miten meinasitte mahtua autoon yms. Menee niin järki! Me olemme molemmat sitä mieltä, että haluamme vain yhden lapsen ja hänelle tarjota parasta mitä pystymme. Se on aina pois jos lapsia on useampi, karu fakta kuin se onkin. Tietenkin sisaruksissa on puolensa, mutta vaikka lapseni on maailman rakkain haluan hänen olevan ainoa sellainen ja mamman pieni lellitty pallero. Eli en pidä Kiinan politiikkaa yhtään pahana!

Niin tai näin aina väärinpäin. 🙂 Täällä haaveissa kolmas ja voi kirjoittaa nuo kauhisteluna toisinpäin. ”Miten on varaa, matkat maksaa hirveästi, kolmas lapsi ei mahdu mihinkään hotellihuoneeseen yms, lapsi kärsii jos joutuu perimään sisaruksen vanhoja vaatteita, miten sun aika mukamas riittää kolmelle, eikö kaksi nyt ole enemmän kuin tarpeeksi” jne.

Kaikessa on puolensa, kunpa jokainen keskittyisi vain siihen omaan perhekokoonsa :/

joo tuttu juttu sikäli paitsi että mulla on esikoinen tyttö -12. ja kuopus poika -17. heti kuopuksen syntymän jälkeen oon saanu kuulla et kyl se kolmaski menee ihan siinä samalla.jo esikoisen kohdalla päätin et haluaisin 2 lasta jos mulle se suodaan. nyt lapsi luku täynnä muttta muiden mielestä ei 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.