Yleinen
2.8.2017

Irti oravanpyörästä -Askel 1

Irti oravanpyörästä -Askel 1

Pää edellä tyhjään. Sukellus syvään mereen. Haparoivia askeleita kevätjäillä. Hyytävä pakkastuuli mutta turkki päällä. Siltä minusta juuri nyt tuntuu. 10 päivää sitten irtisanouduin vakituisesta työsuhteestani.

Olen ollut hoitoalalla 10 vuotta. Koko aikuisikäni. Viimeisen vuoden minusta on tuntunut siltä, että juoksen oravanpyörässä vailla päämäärää. Olen ottanut kantaa eläkkeiden nousemista koskeviin keskusteluihin ja todennut kommenteissani, että työ syö ihmiset sisältä ja vie arjesta ilon. Kuvitellen, että kaikki kokevat samoin. En ole huomannut olevani onneton. Viimetalvella sain sisäisen siirron vanhuspuolelta vammaisten pariin. Olen tuon ajan tehnyt pelkkää yövuoroa. Hoitovapaalta paluu lieni lopun alkua, sillä tein vapaaehtoisesti vain 50 prosenttista työaikaa. Vuodet kotona olivat siihenastisen elämäni parhaita. Vielä talvella ajattelin olevani eläkevirassani. Yötyö tuntui itsessään hyvältä. Nyt kun asiaa ajattelen, luulen että toimipaikasta toiseen hyppääminen oli tiedostamattani tarpeellinen jatkoaika.

Menneenä 10 vuotena olen ikävöinyt iltoja ja jouluja. Vuorotyössä niitä ei ole tarpeeksi. Olen kokenut olevani osa järjestelmää. Iso organisaatio sanelee, koska näen lastani ja koska ehdin harrastamaan seksiä. Hoitoalalla vaatimukset kasvavat sekä työ itsessään on erittäin kuormittavaa kaikkialla. Jatkuva keskustelu hoitajamitoituksista mediassa ahdisti. Minua väsytti Tehyn keskustelupalstaa selatessa, vaikka olin juuri herännyt.

Irtisanoutumiseni jälkeen laskin puhelimen pöydälle ja hengitin syvään. Päässäni oli vain yksi ajatus: ”Mitä helvettiä olen mennyt tekemään”. Tuo sama ajatus käy päässäni edelleen noin 20 kertaa vuorokaudessa. Kaiken muun ajan tunnen helpotusta ja tarmoa. Jännitystä tulevaisuuden edessä, jota en osaa ennustaa. Kristallipalloa ei ikäväkseni löydy alennusmyynneistä. Aion edelleen jatkaa kunnallispolitiikassa ja raivoisasti taistella hoitajien jaksamisen sekä potilaiden paremman hoidon laadun puolesta. Pystyn tekemään sen sydämmestäni, mutten enää myrskyn silmästä. Läheltä näkee, mutta kauempaa jaksaa huutaa kovemmin.

Teen totaalisen alanvaihdoksen. Puolisoni perusti yrityksen keväällä, joka iloksemme ei ollut niin suuri virhe, kuin aluksi pelkäsin. Meistä tulee molemmista yrittäjiä. Se, mitä se minun osaltani tulee sisältämään, on vielä joiltain osin arvoitus. Ainakin aion kirjoittaa. Paljon ja lakkaamatta. Viimeinkin minulla on siihen aikaa. Sen lisäksi aloitan tässä kuussa vuoden kestävät täyspäiväopiskelut Kansanopiston visuaalisten taiteiden linjalla jotka suuntautuvat valokuvaukseen. Mikä parasta, saan laittaa lapseni jatkossa itse nukkumaan. Meillä on taas aikaa käydä puistossa syömässä iltapala.

Arki puistopiknekeineen ja aika on tullut minulle rakkaaksi. Hoitotyö ei valitettavasti kulje niiden kanssa käsikädessä. Jos minä en pysäytä oravanpyörää, sitä ei tee kukaan muukaan. Joku ehkä saattaa ajatella, että olen onnekas koska minulla on siihen taloudellinen mahdollisuus. Uskon kuitenkin että sama taloudellinen mahdollisuus on useimmilla. Myös ehkä sinulla?

Meillä ei ole suuria lainoja. Asumme edullisesti kaukana keskustoista. Emme matkustele. Syömme terveellisesti ja puhtaasti mutta perusraaka-aineita. Suunnittelemme taloutemme huolellisesti. Opintotuen, säästöjen ja alkavan yrityksen varaan on pelottavaa hypätä. Siksi minusta tuntuu syvänmerensukeltajalta. Elämässä voi tehdä valintoja. Meidän valintamme ei ole omakotitalo. Kaikessa epävarmuudessa suurin valinta on kuitenkin ollut luottamus. Niin puolisoon, kuin itseenikin. Ja ennenkaikkea siihen, että asiat järjestyvät. Nina Mikkonen lainasi lehdessä Nalle Puhia. Minä aion tehdä samoin: ”Elämässä voi käydä hyvinkin”.

Minä en tiedä mikä minusta tulee. Hoitaja en kuitenkaan enää ole. Se on nyt ohi. Ovi ei sulkeutunut. Minä suljin sen. Hallitusti mutta varmasti.

Kommentit

Onnea hyvästä päätöksestä !
Itsekin olen lähihoitaja. Nyt 1v 5kk ollut kotona lapsen kanssa ja ahdistus töihin paluusta kasvaa. Tämä aika on ollut tosiaan elämän parasta aikaa. Sama sana pyörii mielessä välillä; oravanpyörä. Siihen en haluaisi nousta kyytiin ollenkaan. Haluan olla lapseni kanssa, mutta rahallisesti se ei ole enää kauaa mahdollista. Meillä on asuntolaina ja miehen työt ovat epäsäännölliset. Haluaisin toisen lapsen tähän perään ja samalla saisi hetken aikaa miettiä, mitä sitä haluaisi oikeasti joskus työkseen tehdä. Esikoinenkin oli työn ja tuskan takana saattaa alulle niin toisen lapsen saaminen tuntuu jokseenkin mahdottomalta. Jos vaan olisi joku toinen joka tekisi omasta puolestani päätökset ja vannoisi, että jotain parempaa tulee eteen jos uskaltaisi ottaa lopputilin työpaikastaan. Mutta tosiaan itsehän sellaiset päätökset on vaan tehtävä.

Olet niin rohkea! Onnea tulevaan! Itse en uskalla tehdä sitä mitä haluaisin juuri sen perhanan taloudellisen puolen takia.

Onnea uusiin tuuliin ja nauti Kansanopistosta! Ihan paras paikka näin kahden vuoden valokuvausopintojen kokemuksella 😀

Suuret onnittelut rohkeudesta, jota voi vain ihailla!

Ihailtavaa rohkeutta! Toivon sinulle kaikkea hyvää ja uskon, että elämä kantaa. Älä murehdi : )

T: 8 vuotta lähihoitajana, nyt valmistumassa sairaanhoitajaksi. Alle 2 v lapsi ja mahassa toinen, joka syntyy ensi viikolla.

Itsekin pohdin mitä tulevaisuus voisi tuoda! : ) en halua myöskään olla jouluja ja juhlapyhiä enää töissä.. 3-vuorotyö vie liian ison siivun elämästä.

Ihailtavaa heittäytymistä!Tästä muutkin vaan mallia! Olen varma, että universumi johdattaa sinut juuri oikealle, sielusi värit täyttävälle polulle 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.